Siirry pääsisältöön

Murong Xuecun: Unohda minut tänä yönä, Chengdu

Tarjolla: kiinalainen laulu tulipunaisesta kukasta eli sovinistikusipään eli "kukkia tallaavan munkin" seikkailuja. Tyypin nimi on Chen Zhong. Hän on pari vuotta alle kolmekymppinen häntähessu, joka harrastaa naisten perseiden tuijottamista, bordelleissa käyntiä sekä vaimonsa pettämistä. Lisäksi Chen Zhong on holtiton rahankäyttäjä. Omat ja firman rahat menevät vähän turhankin usein sekaisin. Kaiken kaikkiaan seksuaalinautintohakuinen pinnallinen jätkä, joka ei teoksen kuluessa kehity paljoa mihinkään.

Murong Xuecunin Unohda minut tänä yönä, Chengdu (UMTYC) on hauska kirja, jos tykkää maskuliiniperseilystä. Minä en tykkää, joten minulle se oli blääh blääh blääh ja luin sen loppuun vain noustakseni Kurjen siiville. Oli kyllä aika vaatimaton lentoonlähtö, mutta ilmassa ollaan!

Xuecunin romaanissa parasta on itse teoksen ulkopuoliset asiat, jotka ovat myös se syy, miksi kirjasta alunperin kiinnostuin. Teoksen kääntäjä Rauno Suonio - jolle kaikki kunnia siitä, että hän on suomentanut teoksen kiinasta ilman välikieltä - kertoo alkusanoissa, että UMTYC julkaistiin alunperin sosiaalisessa mediassa. Suosion myötä teoksesta tehtiin myös paperiversio. Kiinalainen sensuuri ei ole ollut erityisemmin innostunut Xuecunin tavasta kuvata kiinalaista todellisuutta ja kirjailija onkin joutunut useasti sensuurin kohteeksi. UMTYCin kannalta onnekasta on, että sitä kirjoittaessaan Xuecun oli vielä siinä määrin tuntematon kirjailija, että hän sai kirjoittaa rauhassa sensuurilta.

Vuonna 2010 Xuecun jopa sai kiinalaisen kirjallisuuspalkinnon, mutta hänen ei annettu esittää palkintopuhettaan, jossa hän kuvaa kiinalaista kirjoittamista "kastroiduksi" ja nimittää itseään "proaktiiviseksi eunukiksi."

Edellä mainittua taustaa vasten aloitin Xuecunin romaanin varsin innostuneena, mutta pettymys iski kimppuun nopeasti. Ymmärrän toki, että kiinalaisessa kontekstissä tämä romaani näyttäytyy aivan erilaisena kuin mitä se on suomalaiselle lukijalle. Itse ongelma ei silti poistu. Sovinismi on sovinismia missä maassa sitä sitten harrastetaankin ja en jaksanut innostua Chen Zhongin holtittomasta elämästä ja naisten esineellistämisestä. Tosin teos kyllä sisältää ihan hauskaa työpaikkajuonittelua ja miesten välistä matalamielistä mittelyä kukkulan kuninkaan paikasta. Saattanee muutama muukin ansio löytyä, mutta jos päähenkilö on  niin vastenmielinen kuin Chen Zhong, eivät ne paljoa lohduta.

Vähän teoksen puolivälin jälkeen Chen Zhong toteaa itsestään:

Minusta on alkanut tuntua siltä, että olen muuttumassa inhottavaksi ihmiseksi.

Tähän oli pakko vastata Chen Zhongia viattomasti silmiin tuijottaen: Niin kuule minustakin.

Tunnelma tihenee teoksen loppua kohtia, kun Chen saa asiansa yhä enemmän solmuun. En silti osaa sääliä häntä yhtään. Päinvastoin tekee mieli lällättää jotain typerää. Tämä on tietysti kohtuutonta, sillä ei se koskaan ole helppoa huomata, että ystävyys on vaan paskapuhetta ja todellista väliä on vain rahalla. Ja rakkaus, sekään ei osoittaudu sellaiseksi leikkikaluksi kuin minä Chen on sitä pitänyt. Havainto, joka syö miestä, vaikka mies olisi kuin Chen Zhong.

UMTYC kritisoi nautinnolle rakentuvaa kiinalaista urbaanielämää. Tähän kritiikkiin olisin kaivannut vähän monipuolisempaa esitystapaa. Eniten nautin muutamista Xuecunin ilmaisuista, joissa yhdistyvät keskikorkea banaali ja leikkisä ote elämään, kuten esimerkiksi seuraavissa lauseissa, joita voisi nimittää vaikkapa Chenin aforismeiksi:

Jos haluat löytää hetken hurmion, etsi se käsiisi.

Elämä on pelkkä hautausmaalla järjestettävä juhla-ateria.

Voi tätä ihmiselämää: aina pitää olla toivoa, muuten emme ehkä jaksaisi jatkaa.


Kielellisesti teos on tosiaan paikoin varsin hauska. Opin mm., että kun kiinalainen on vihainen toiselle kiinalaiselle hän uhkaa nussia tämän äitiä ja jos menee pahasti aggression puolelle niin hän uhkaa nussia puhekumppanin koko suvun. Kielellisesti äitejä nussitaankin tässä teoksessa varin urakalla.

On varmasti lukijoita, joihin tämä tarina iskee. En kuulu heidän joukkoonsa, mutta suosittelen tekemään johtopäätökset vasta Xuecunin tarinaan tutustumisen jälkeen. Minä lähden nyt etsimään hetken hurmiota ihan jostain muusta teoksesta.



Murong Xuecun: Unohda minut tänä yönä, Chengdu (2015)
362 sivua
Kiinankielinen alkuteos: Chéngdu, jinyè ging jiang wo yiwàng (2003)
Suomentanut: Rauno Sainio
Kustantaja: Basam Books


Kommentit

  1. Lainasin kirjan myöskin tuota haastetta silmällä pitäen. Katsotaan, innostunko lukemaan, välillä jopa hauskaa lukea tekstiäsi kirjasta... ja sittenhän kirja vasta alkaakin kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh-heh. Tosiasiassa ei tämä kirjallisesti ole ihan niin huono ollenkaan kuin mitä minun lukemanani. Ei nyt vaan iskenyt tässä kirjassa mikään puoli ja olisin voinut monta kertaa vetää Chen Zhongia turpaan. Mikä idiootti. Jos ei olisi ollut haastekirja, niin olisin suosiolla heittänyt mäkeen. Kiitos Mari.

      Poista
  2. Palaan tähän myöhemmin. Päätin tutustua tähän kirjaan.

    VastaaPoista
  3. HAHA, Omppu, mainio teksti!

    tidätkö, minä voisin jopa tarttua tähän kirjaan, koska pidän miesten kirjoittamia sovinistisuuksia eräänlaisena ekskursiona heidän pääkoppaansa. Tässä tulee mieleen esimerkiksi Franzenin Purity, jossa on haistettavissa 'piirteitä sinnepäin'... Noudatan siis tietynlaista 'Pidä ystävät lähellä mutta sovnistit vielä lähempänä'- tyyliin :)

    Kiitos Omppu päivän piristyksestä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JAA-HAS. Pitääkin ruveta haukkumaan kirjoja, niin ne herättää enempi mielenkiintoa :) No joo mutta, tämä teos ei ollut ollenkaan mulle ja luovutan sulle mielelläni kaikki sovinistit. Paitsi että: Houellebecqin kanssa on treffit tiedossa, jos nyt päätän ilmestyä paikalle. On vielä mietinnässä. :)

      Poista
  4. Aika kamala, meinasi kalsarit revetä tätä lukiessani :D "Maskuliiniperseily" (mikä mainio termi!) ei yleensä innosta, mutta jostain syystä tämä alkoi nyt kiinnostaa. Siis tietenkin ihan vain kurjen siipien takia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin Brutukseni. Tervemenoa Chengduun Chen Zhongin seuraan. :) Mitäpä sitä ei tekisi kurjen siipien vuoksi :) :) :) Ja tästäkin kyllä kiinnostaa kovasti näkemyksesi. Tämä kun voisi olla hyvin hauska, mutta minkäs teet, kun ei jaksanut naurattaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän