Siirry pääsisältöön

Iris Murdoch: The Italian Girl

Osoitteessa Ivy Exchange, Parnell Street, Dublin sijaitsee mainio Chaptersin kirjakauppa, jonka yläkerta on pyhitetty second hand -kirjoille. Vaarallinen paikka, jota voin suositella vain erityisen rautaisen itsekontrollin omaaville tai muutoin käy niin kuin minulle. Lähdin Chaptersistä kahdeksan uusvanhaa kirjaa kassissani. Yksi hankinnoistani oli Iris Murdochin romaani The Italian Girl (1964), joka osoittautui vielä paljon mielenkiintoisemmaksi kuin mitä osasin etukäteen aavistaa. Pikainen vilkaisu Helmetiin osoittaa, että Murdochia on myös suomennettu, mutta en muista, että juuri kukaan olisi puhunut hänestä enää aikoihin. Kannattaisi puhua ja puheensa tueksi lukea.

The Italian Girl -romaanissa Murdoch virkkaa unenomaisen painostavia verkkoja, jotka saivat minut antautumaan tarinalle heti sen ensisivuilla. Teoksen alussa on yö. On talo ja talon lukittu ovi, jota äitinsä hautajaisiin tullut Edmund turhaa kolkuttelee. On varjoja. On pimeää. On kummauhkainen ja oudon epärealistinen tunnelma. On selittämätöntä ja tuonpuoleiselta tuntuvaa. Väliin tuntuu kuin Murdoch leikkisi goottilaisella kuvastolla, jonka hän kuitenkin vetää takaisin tämänpuoleiseen maailmaan.

Vuorenkorkuinen äiti

Siinä hän  makaa näytillä, Edmundin kuollut äiti Lydia. Makaa talossa, joka hengittää öisen puistattavaa hengitystä ja hyvin pian käy ilmi, että äiti on vielä kuoltuaankin vuorenkorkuinen. Äidistä ei pääse ohi. Hän on niin Edmundin kuin hänen veljensä Oton ja tämän vaimon tiellä nyt ja aina.

I looked at what lay before me with a horror which was not love or pity or sadness, but was more like fear. Of course I had never really escaped from Lydia. Lydia had got inside me, into the depths of my being, there was no abyss and no darkness where she was not. She was my self-contempt. To say that I hated her for it was too flimsy a saying: only those will understand who have suffered this sort of possession by another.     


Lydiasta kaikki alkaa, mutta mikään ei häneen pääty. Hän on ikuinen horisontti.

Paitsi äitiinsä Edmund on sidottu myös veljeensä teräksisin sitein. Jotakin kamalaa on tapahtunut menneisyydessä. Jotakin, joka on tehnyt elämästä "metafyysisen kidutuskammion." Edmund saa pian huomata joutuneensa välittäjäksi veljensä ja tämän vaimon, "musiikkiin pukeutuvan" Isabelin avioliitto-ongelmissa. Hän yrittää lähteä, mutta kotitalo on juoksuhiekkaa. Lähdön esteenä on myös Oton ja Isabelin melkein aikuinen tytär Flora, joka ottaa Edmundin uskotukseen.

Pölyä ja takkatulta

Ihmisten väliset suhteet ovat "Italialaisessa tytössä" täynnä sakeita ja vääristyneitä intohimoja, joiden avulla elämään yritetään saada liekkiä, joka palaisi villisti kuin takkatuli, jota Isabel polttaa huoneessaan. Tulen rätinän voi tuntea ja haistaa liian täyteen ahdetun huoneen pölyn. Murdochin romaanissa tuli on kuin Tsehovin ase. Kun sen uhkarohkeaa palamista on kuvattu, on sen ennen pitkää riistäydyttävä irti.

The Italian girl lainaa nimensä Edmundin perheen italialaisilta lastenhoitajilta, joiden tehtäväksi jälkikasvusta huolehtiminen on jätetty. Samalla se on käsite, jonka avulla Murdoch nostaa esiin luokan. Lastenhoitajat sulavat Edmundin muistoissa yhteen, yhtä ei toisesta erota. He ovat päällekkäin liimaantuva jatkumo ilman nimiä ja identiteettejä.

Säädyltään alempiarvoisia ovat myös taloon kotiutuneet venäläisnuoret, David ja Elsa, jotka saattavat sekasortoon sen vähänkin järjestyksen, mitä vielä on jäljellä. Asioiden tila paljastuu Edmundille vähitellen kuin painajaisuni, jossa huonetta seuraa aina seuraava, entistä painostavampi tila.

Vuotava vene ja rupinen haava

The Italian girl on vene, jonka pohjassa olevasta reiästä valuu kauheaa vettä. Kauheaa myös siksi, että se on niin kiehtovaa. Se on taulu, johon maalattua maisemaa ei pysty ohittamaan. Rupi, jota on ihan pakko repiä. Tuntuu kuin tarina liikkuisi kerroksissa, joihin ei varsinaisesti ole pääsyä, mutta jonne Murdoch on kuitenkin onnistunut kurkistamaan. The Italian girl on vakuuttavuudessaan arkkityyppinen ja tuore. Se on juuri sellaista kirjallisuutta, johon olen lääpälläni. Murdochin tuotannossa tämä romaani edustaa hänen tuotantonsa alkupäätä, joten on syytä olettaa, että myöhemmissä teoksissa kierrokset sen kun koveneavat. Kyllä vaan, haluaisin tästä paikasta rynnätä ostamaan/lainaamaan lisää Murdochia. Murdochin tuotanto on onneksi varsin runsas, joten valinnan varaa riittää.


Iris Murdoch: The Italian Girl (2000/1964)
171 sivua
Kustantaja: Vintage Classics


Naistenviikko 2016







Kommentit

  1. Oih Iris Murdoch. Hän on yksi minulle tärkeimmistä kirjailijoista. En ole blogannut hänen kirjoja, mutta kertonut usein ajatuksiani hänestä. Hän mahtuu minun topkymppiin. Italialaistyttö, Kello, Meri, meri ovat hienoja. Blogissani on vain Elegia Irikselle, jonka on kirjoittanut hänen puolisonsa. Oih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkö? Mukava kuulla Ulla. Minäkin luin Murdochia joskus nuoremapana, mutta sitten hän jotenkin unohtui tai no ei oikeastaan edes unohtunut, mutta en vaan tullut lukeneeksi häntä, kunnes sitten tosiaan bongasin parilla eurolla tämän Italialaistytön. Kiitos Ulla!

      Poista
  2. No no, just luin Murdochia pari kuukautta sitten. Ja hänen nimensä nousee esille kun puhutaan näistä muista saman aikakauden brittinaisista, tyyliin Muriel Spark, Elizabeth Taylor tai Elizabeth Bowen. (mutta lukemani Murdochit rajoittvat kyllä tähän mennessä yhteen, tämä vaikuttaa kyllä myös kiinnostavalta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän voisi nyt vastata Anja Erämajan runokokoelman mukaisesti: Ehkä liioittelen vähän. Kuitenkin niin, että en nyt kyllä muista, että Murdochin nimi olisi missään kirjakeskusteluissa noussut esiin aikoihin - tästä tietenkin saan syyttää myös itseäni. Taylor ja Bowen ovat paljon marginaalisempia (Suomessa ainakin) kuin Spark ja Murdoch. Bowenin kirjoista on otettu Vintage-painoksia, joissa on varsin hienoja kansia. Niitä voisi hankkia ihan jo senkin takia. Kiitos hdcanis!

      Poista
  3. Toistaiseksi olen lukenut vain Murdochin Meri, meri -teoksen, joka oli todellakin hyvin kerroksinen ja runsas, ehkä liian vaikea minulle. Silti jäi polttava halu lukea lisää Murdochia. Kurkkaapa Poplaarista Pekka Kytömäen ansiokas esittely Murdochin tuotannosta. Pekka on asiantuntija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että olen myös lukenut tuota Meri, meriä joskus. En kyllä muista yhtään sen enempää. Kiitos hurjasti tuosta vinkistä Kytömäen blogiin. Pitääpä käydä tutkailemassa. Kiitos!

      Poista
  4. Kuulostaa hyvältä! Innostuin jo kohdassa "unenomaisia painostavia verkkoja". En ole lukenut Murdochia, vain silmäillyt kirjakaupassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä sitten muuta kuin äkkiä korjaat tilanteen. :D Ehkä tästä saadan aikaan pienimuotoinen Murdochin uudelleentuleminen. Kiitos Tuija!

      Poista
  5. Murdoch on ollut lukulistallani jo kauan ja olen hankkinut pari hänen kirjaansa hyllyynikin. Olen aika varma, että pidän hänen teoksistaan. Postauksesi innoittamana taidan aloittaa Hiekkalinnan viimeistään elokuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, minäkin luulen, että tykästyisit Murdochiin. Ihan mahtavaa, jos olet lukemassa häntä lähiaikoina. Olisi mukava kuulla, minkälaisia ovat vaikutelmasi. Jään odottamaan. Kiitos!

      Poista
  6. Näitä sun bloggauksia on vaan niin ihana lukea - kiitos! Helmetiin siis mars.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, kylläpä sanoit kauniisti. Mulla ei ole ollut aikoihin kovin hyvää bloggausfiilistä (enkä ole saanut kirjoitettua ajatuksiani ulos niin kuin tahtoisin), joten sanasi ilahduttivat jo senkin vuuoksi kovasti ja kannustavat yrittämään.

      Mukava kuulla myös, että Murdoch alkoi kiinnostaa. Hän on hyvä kirjailija, joten jos jostain syystä - johon en kyllä usko - niin kävisi, että et pitäisikään, niin ainakin olisit tullut lukeneeksi hyvää kirjallisuutta. Kiitos Riitta!

      Poista
  7. Muistan kesätyön Turun linnassa Kirja 500 vuotta -näyttelyssä, jolloin luin vartioinnin luppoaikoina ensimmäisen kerran Murdochia. Vaikutuin. Yksi hienoimpia kirjailijaelokuvia on Iris, riipaiseva muistinhaperruskuvaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turun linnassa ainakin tätä kyseistä teosta olisikin sävähdyttävää lukea. Mieluiten yöaikaan. No, minä en tietysti arkajalkajana uskaltaisi, mutta näen jo silmissäni varjon jos toisenkin, jolle ei ihan heti luonnollista selitystä löytyisi. Elokuvaa en ole nähnyt, mutta siitä oli jossain puhetta. Kiitos Tuija!

      Poista
  8. Aah, nyt muisti palailee pätkittäin: Törmäsin eilen jossakin Iris Murdochin nimeen, olin kyseisellä hetkellä töissä nopsalla kahvitauolla. Iltavuorosta kotiuduttuani olin jo unohtanut kaiken muun, mutta Murdochin muistin, ja aloin lukea yhtä hänen kirjaansa unta odotellessani. Kirja (ja jalkasärky) valvotti(vat) aamuviiteen, ja nyt muistan taas, että Murdoch on aivan sikahyvä. <3 Ja nyt muistan myös, että törmäsin Murdochin nimeen tietenkin juuri sinun Insta-tililläsi, eli suurkiitos inspiraatiosta - jälleen kerran! <3 Palaan blogissani Murdochin tiimoilta pikapuolin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, toivon että jatkossa valvottaa vain Murdoch. :D Tuo onkin aina niin jännää, kun joku asia, nimi tai muu, jää jostain mieleen ja sitten ei muistakaan, että missä oli siihen törmännyt ja joskus sitä tulee toimineeksi hyvin hataran muistikuvan pohjalla. Ihastuttavaa kuulla, että sinäkin olet innostunut Murdochista ja nythän onneksemme saamme kirjoituksesi myötä lisää Murdochia blogistaniaan ja kun kommenteissa ylempänä Murdoch myös on herättänyt lukuhaluja, niin pitääpä olla silmä tarkkana bloggausten suhteen. Kiitos Sara!

      Poista
  9. Tämä kirjailija voisi kolahtaa myös minuun! Tähän vähän ajatustenvirtaa: arvaa harmittaako, kun menetin todella pitkän 'mielenkiintoisten kirjailijoiden listani' edellisen koneen simahduksen myötä jonnekin bittiavaruuteen (Enhän minä muista koskaan mitään varmuuskopiointeja tehdä...) No, enivei. Uutta listaa pukkaa ja Murdock hyppäsi sille vienosti kiljahtain :) Kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi argh! tuo on niin rasittavaa, kun menettää juttuja tietokoneen hajoamisen takia. Käytätkö Kaisa Reetta Goodreadsiä? Sinne on helppo koota lempikirjailijoita ja heidän teoksiaan yms. lukusuunnitelmia, eivätkä ainakaan katoa mihinkään.

      Mukava kuulla, että Murdoch pääsi listallesi. Uskon kyllä, että hän saattaa hyvinkin olla kirjailija, jonka teoksista pidät. Olen lukenut häntä joskus kauan sitten, mutta siitä tosiaan on niin paljon aikaa, että en nyt uskalla käydä arvioimaan, miten tyypillinen edustaja hänen tuotannossaan tämä Italialaistyttö on. Joka tapauksessa tämä oli ainakin vallan hieno. Kiitos Kaisa Reetta.

      Poista
  10. Jostain kumman syystä blogisi puuttui seurantalistaltani, joten tämäkin juttu jäi huomaamatta. Mutta Elina olikin näköjään ystävällisesti mainostanut Murdoch-esittelyäni, joten ei siitä sen enempää. Murdochin laajasta tuotannosta lienee mahdotonta poimia mitään yksittäistä kirjaa, joka edustaisi sitä parhaiten, mutta minusta hyvä aloituskirja on mikä tahansa, joka onnistuu herättämään mielenkiinnon ja innostaa jatkamaan tutustumista. :) Vastedes aion seurata blogiasi tarkasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa seuraamaan blogiani Pekka!

      En ole vielä ehtinyt tutustumaan Murdoch-esittelyysi, mutta se on kyllä ollut mielessäni. Tämä "Italialainen tyttö" päätyi luettavakseni tosiaan aika sattumalta, kun törmäsin siihen Dublinissa. Murdochia kyllä on ollut ajatuksissa lukea jo pitkään, mutta kuten tiedät niin usein suunnittelusta toteuttamiseen voi mennä tuskastuttavan kauan. Tai ainakin joillakin menee :D

      Kiitos kommentistasi.

      Poista
  11. "Hän yrittää lähteä, mutta kotitalo on juoksuhiekkaa." Olet kyllä varsinainen sanataituri! Kiireissäni etsin adlibriksesta ja bookysta, mutta oli vain englanniksi. Kirjastostakaan ei löytynyt suomeksi! Täyyy etsiä jostakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AilaKaarina tämä löytyy Helmetistä nimelllä Italialaistyttö.

      Murdochilta on suomennettu muitakin teoksia, mutta itsekään en ole häneltä lukenut aikoihin muuta kuin tämän

      Poista
  12. Ok, kumma kun en löytänyt, vaikka juuri tuolla nimellä "Italiaistyttö" etsin :D. Sokea minä. Mutta nyt mulla on kirjastosta Murdochin Meri, meri ja Enkelten aika. Kun ehtis vielä lukeakin ne... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus ei vaan löydä tai ei jotenkin pane merkille, vaikka olisi löytänytkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän