Siirry pääsisältöön

Miksi Pirjo Hassisen kirjat eivät pääse Instagramiin?


Instagramissa esiin pääsevät vain tietyn tyyppiset kirjat ja kirjailijat. Pirjo Hassinen ja hänen varsin laaja tuotantonsa ei edellä mainittuihin kuulu. Miksi näin on? 

Syy 1: Pirjo Hassinen ei ole tarpeeksi instaseksikäs kirjailija. Instaseksikkyys tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että tiettyjen kirjailijoiden kirjoja lukemalla ja niistä postaamalla instagrammaaja nostaa samalla omaa lukijastatustaan

Syy 2: Pirjo Hassinen ei ole niitä kirjailijoita, joiden viime aikaisten teosten tematiikka - terävä yhteiskuntakritiikki - kiinnostaisi instagrammaajia

Syy 3: Pirjo Hassisen kirjojen kannet eivät ole tyyppiä, joka näyttäisivät hyvältä instakuvissa

Syy 4: Jokin muu syy. Mikä?

    

Edellä mainitut syyt joko pitävät paikkansa tai eivät. Jotain outoa joka tapauksessa on siinä, että Pirjo Hassisen teokset vain harvoin päätyvät Instagramiin. Tätä kirjoittaessani tägillä #pirjohassinen löytyy 57 instapostausta.


Jokainen instagram-postaus on vallankäyttöä. Kun yksi teos nostetaan esiin, moni muu jätetään samalla ilman huomiota. Ihmisen laumaeläinluonteen seurauksena haluamme samaa kuin muutkin. Tämä pätee myös siihen, mitä kirjoja luemme. Muodostuu kuplia, joihin kuuluvat vaikuttavat toistensa lukuvalintoihin huomattavassa määrin.

Näin syntyy tilanne, jossa niitä kirjoja, jotka ovat paljon jo muutoinkin esillä, nostetaan esiin yhä useammin.



Tiedänkö edellisen vai onko se pelkkää kuvitelmaani? 


Seuraan kirjatilejä eri syistä. Tärkeimpiä minulle ovat tilit, joiden pitäjät tuovat esiin kirjoja, joiden lukemista en itse ole tullut hoksanneeksi tai joilla esitellään teoksia, jotka olen unohtanut jollekin monista tbr-listoistani. Erityisasemassa ovat myös kirjatilit, joiden pitäjillä on raikkaita näkökulmia ja tulkintoja teoksista.


Sinänsä sydänten lätkiminen on aika hölmöä hommaa, mutta niitä on lätkittävä, jos haluaa omien postaustensa tulevan lätkityiksi. Olisikin kiinnostavaa tietää, kuinka moni lukee postausten kuvaukset ja kuinka moni taas vaan skrollailee ja laittaa sydämiä defaultilla. 



Vähän väliä nousee esiin hätähuuto yhteiskunnallisen kirjallisuuden puolesta. Pirjo Hassinen on tätä lajia tarjonnut trilogiassaan Popula, Kalmari ja Hämärän aika. Mitään suurempaa keskustelua tästä trilogiasta ei kuitenkaan ole ainakaan minun silmiini osunut.


Alkaa tuntua siltä, että jotkin tarkemmin määrittelemättömät voimat ovat Pirjo Hassista ja hänen kirjojaan vastaan. Tämän vuoksi halusin lukea Hassisen uusimman teoksen Hämärän aika. Halusin tuoda esiin Hassista kirjailijana. Halusin nostaa hänen uutuusromaaninsa rumine kansineen kaiken instasöpöilyn keskelle.



Hassisen trilogia käsittelee populismia ja äärioikeiston nousua ja tämän nousun vaikutuksia. 

Populan luin joulukuussa 2013 ja se oli ensimmäisiä kirjoja, joista bloggasin. Sen ja Hämärän ajan väliin sijoittuva Kalmari minulla on lukematta, mutta jo teoksen nimen perusteella voidaan päätellä, että tässä teoksessa pääosassa on Popula-puolueen puheenjohtaja Kalmari.



Voisiko olla niin, että jos Pirjo Hassinen olisi mieskirjailija hänen teostensa yhteiskuntakriittisyydestä puhuttaisiin paljon enemmän?

Tehdäänpä ajatusleikki, joka ei ole millään tapaa relevantti, järkevä tai hyvien tapojen mukainen. Tehdään silti, koska blogissa tällaisen ajatusleikin voi hyvin tehdä.

Ajatusleikki:

Kuvitellaan, että Pirjo Hassisen sijaan Popula-Kalmari-Hämärän aika -trilogian olisi kirjoittanut

a) Kjell Westö

b) Tommi Kinnunen

c) Jari Tervo


Miten luulet, että teokseen vastaanottoon olisi vaikuttanut se, että kirjoittaja olisi joku edellä mainituista kirjailijoista?  




Pirjo Hassinen kirjoittaa varmasti. Ei varsinaisesti maailmaa mullistavasti, mutta erittäin vankkaa perustekstiä, jolla on sanoma.



Hämärän ajassa päähenkilöitä on kolme. 

Reilu viisikymppinen Jaakko, joka suree kuollutta vaimoaan Maijaa ja jonka tytär Liisukka asuu italiassa äärioikeistopolitiikassa mukana olevan miehensä Francon kanssa. 

Tomi on töissä varastolla ja Suomen pakolaispolitiikkaan kyllästyneenä ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja siinä samalla järjestää hirveän koston vaimolleen.

Jesse, joka kuljettaa Suomessa valmistettua sähkömoottoripyörää halki Euroopan sen ostaneelle italialaismiehelle ja siinä samalla etsii seksuaalista identiteettiään.


Hämärän aika etenee vuorotellen Jaakon, Tomin ja Jessen näkökulmien kautta. Kerronnaltaan se tihenee loppua kohti niin, että alkaa jo lähestyä dekkaria. Hassinen myös malttaa jättää kerrontaan muutamia varsin maukkaita aukkoja.

Kun vuonna 2013 luin Populan olin tyytymätön sen loppuratkaisuun, joka mielestäni vesitti teoksessa aiemmin kerrottua. Bloggauksessani en kuitenkaan tuolloin rohjennut esittää kritiikkiä. Loppuratkaisun ongelmallisuus koskee myös Hämärän aikaa, jossa miesten tarinat päättyvät tavoilla, joka vaikuttavat liioitelluilta, vaikkakaan eivät sinänsä mahdottomilta. 

Vaikutelma on hieman samantapainen kuin olisi teoksen kertojan kyydissä moottoritiellä, jossa hän alkumatkan vakaan rauhallisesti ajettuaan hurjistuu kaahamaan ja seuraavaksi välkkyvätkin jo hälytysajoneuvojen sinivalot. 



Pirjo Hassinen: Hämärän aika

349 sivua

Otava (2020)


 



Kommentit

  1. Mielenkiintoista ajatusleikkiä ja spekulaatiota. Joskin tunnen itseni ulkopuoliseksi, koska olen melko uusi Instassa enkä keskity pelkästään kirjoihin. Seuraan kyllä monia kirjatilejä, koska noh… kirjat kiinnostaa. Sydämen lämäiseminen on minulta viesti, että olen lukenut myös jutun kuvan alla, jos siinä juttua on. Eli vastauksena yhteen kysymykseesi: luen tekstit.

    Minulle Instagram tosin merkitsee melko lailla muutakin kuin vain kirja- ja kirjallisuusmaailmaa. Minulle se on hyvän mielen paikka, jossa fiilistelen katsellen kuvia ja lyhyitä videoita eikä omakaan Instani keskity vain kirjoihin. Minulle Insta on oikeastaan lähinnä lepopaikka ja kahvihuone, jossa on sallittua olla hiljaa ja vain nauttia näkemästään ja lukemastaan. Visuaalisen ihmisen taivas.

    Muutenkin taidan katsella asioita melko eri perspektiivistä ihan sijaintini takia, joten en sinänsä saa otetta kaikkiin ajatuksiisi tai ne tuntuvat vierailta. Itse tuskastelen täällä sitä, että käännöskirjallisuus saa näkyvyyttä yleisesti ottaen melko huonosti (pois lukien ne “vakionaamat” tyyliin Haruki Murakami, jonka kirjat tärähtävät markkinoille kuin atomipommi) eivätkä ne välttämättä pääse edes isoihin kirjakauppohin heti tuoreeltaan saati sitten kirjastosta lainattaviksi. Hienoista muutosta on tässä havaittavissa, mutta esim. medioiden top-kirjalistoille niillä harvemmin on asiaa.

    Sori, meni ehkä hieman aiheen ohi ja vingun omiani. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tosiaan ajattelin nyt vaan ns. kirjagramia. Olisin voinut mainita asian tekstissäni suoremmin. Kyllä itsekin seuraan mm. jotain sisustustilejä ja muutakin kuin kirjajuttuja, vaikka enimmäkseen kyllä kirjatilejä.

      Koko tämä teksti syntyi alunperin siitä harmituksesta, että tuntuu, että jotkut uutuuskirjatkaan eivät pääse esiin instassa ollenkaan, kun taas toisista on kymmeniä postauksia. Sitten aloin miettiä, että mistä tämä saattaisi johtua. Pari viikkoa sitten postasin Otto Lehtisen kirjasta (uutuus sekin) ja kuulin, että siitä ei ole kirjoitettu edes muita blogiarvioita ja myöskään instassa siitä ei ole puhuttu. Kiinnostaa tämä, että miksi jotkut kirjat jäävät lähes täysin huomion ulkopuolelle, kun suomalaisilla tileillä kuitenkin melko kattavasti noin muuten tuodaan uutuuksia esiin. Itse toki toivoisin, että myös vanhemmat kirjat pääsisi enemmän esiin ja ilahdunkin aina, kun niihin törmään.

      Tarkoitatko muuten käännöskirjoilla suomeksi käännettyjä? Vai kenties englanniksi käännettyjä?

      Poista
    2. Tarkoitan tosiaan (englanniksi käännettyä) käännöskirjallisuutta täällä Briteissä ja sitä siis mielipiteeni koski. Minulla ei taida olla oikein enää kantaa eikä näkemystä suomalaiseen "kirjasceneen", koska olen siitä niin pihalla. Sikäli kommenttinikin oli aika turha ja meni aiheen ohi.

      Poista
    3. Ihanaa, että kommentoit. Ei tarvitse ajatella mitään asiasta ohi menemisiä. Sitä paitsi usein löytyy mielenkiintoisia juttuja just silloin, kun päädytään asian sijasta sen vierelle

      Poista
  2. Erittäin hyvä kysymys! Hassinen on mielestäni yksi omaperäisempiä suomalaisia nykykirjailijoita mutta oma teoriani on, että koska Hassinen harvoin silittää lukijaa myötäkarvaan niin hänen kirjansa eivät saa suuria joukkoja liikkeelle. Olen vannoutunut Hassisen lukija ja tuonut häntä blogissani kyllä esille mutta instagramiin olen postannut hänestä vain kerran. Mistä tulikin mieleeni, että minullahan onkin tuolla hyllyssä yksi lukematon Hassinen odottamassa... /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Googletin nyt, että Hämärän ajasta oli sentään kritiikki Hesarissa, joka osaltaan kertonee Hassisen arvostuksesta. Hänen alkutuotantonsa oli mulle hyvin rakasta, sitten on siinä keskivaiheilla jotain kirjoja, joita en ole lukenut ja näistä uusimmista tosiaan Kalmari on jäänyt väliin (ei mistään erityisestä syystä).

      Hassinen kyllä haastaa lukijaa pohtimaan, missä olemme menossa ja voi hyvin olla, kuten arvelet, että se myös karkoittaa lukijoita.

      Poista
  3. Oho! Itse en ole edes ajatellut että Instagramissa toiset kirjat nousevat rakenteellisesti toisten edelle. En tosin ole kovin aktiivinen Instagramissa tai metsästä instaseksikkyyttä. Mutta totta että monet aiheet (ja varmasti myös kirjat) näytetään vain yhdestä näkökulmasta. Kummallista etteivät yhteiskuntakriittiset kirjat esiinny niin vahvasti Instagramissa, olisin jotenkin kuvitellut niin. En ole kuullut Pirjo Hassisesta, mutta kirja kuulostaa mielenkiintoiselta ja äärioikeistosta kirjoittaminen on todella tärkeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ehkä sanoisi ihan niin vahvasti, että yhteiskuntakriittiset kirjat eivät pääsisi instassa ollenkaan esiin, vaan enempi niin, että tiettyjen kirjailijoiden kirjat eivät pääse esiin tai pääsevät vain vähäisessä määrin.

      Toki jokainen käyttää instaa tavallaan ja se on myös sen ehdoton rikkaus. Ja pitää olla myös realisti. En pysty kaikkia hyviä kirjoja "pelastamaan" ja tuomaan esiin, vaikka kuinka haluaisin.

      Poista
  4. Olen ollut jonkin aikaa (vain) instassa, eikä siellä ole tullut vastaan kuin toinen toistaan hienompia kuvbia. Useimmin kuvassa on ihminen, tarkemmin sanottuna useimmin nainen, ja vaatteet ja elämä on kohdillaan. Joka kerta kun menee on samanlaiset kuvat mutta uuset henkilöt. En usko että kirjojen instagram saavuttaa instan massoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan ilmiön, mutta kyllä instassa on muunkinlaisia kirjapostauksia. On kirjatilejä, joilla kirjoja luetaan tosi tarkkaan ja tulkitaan ja niistä kirjoitetaan pitkiä postauksia. Toki nämä ovat vähemmistössä.

      Poista
    2. Twitterissä sen sijaan mainitsemasi Jari Tervo ja Tommi Kinnunen ovat aktiivisia, ja saavat paljon tykkäyksiä. En seuraa kumpaakaan, mutta tulevat fiidiin siitä huolimatta. Tykkääjiä tuntuu olevan paljon.

      Poista
    3. Tervon twiitti-toiminnasta en ole juurikaan perillä, mutta Kinnunen kun twiittaa ihan mitä tahansa niin aina on tosi paljon tykkäyksiä. Tästä päästäänkin siihen, että kun tykätään jostain, niin mistä silloin varsinaisesti tykätään.

      Poista
  5. Oisko tässä taustalla samoja syitä kuin siinä, miksi joitakin kirjoja luukutetaan mainoksissa isolla rahalla: kirjailijan mediaseksikkyys ei vastaa visiota eli hoikkaa, valkoista miestä ja toisena juuri tuo sun mainitsema ajankohtaisen, mutta kivuliaan aiheen käsittely. Hassinen , on mun kirjailijaidoli. Hän ei kumartele kuvia ja kirjoittaa kirjoittamasta päästyäänkin. Ihailen hänen tinkimättömyyttään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja nuorempi sukupolvi ei vaikuta edes tietävän Hassista. Hän ei taida olla missään someissa (ei ainakaan ole tullut vastaan), joka sinänsä on jo sekin varsin kunnioitettavaa.

      Hauska kuulla, että sinäkin pidät Hassisesta.

      Poista
  6. Instasta en tiedä, mutta Pirjo Hassisen (muiden muassa) näkyvyys/ näkymättömyys eri medioissa on kiinnostava kysymys. Ajankohtaisia yhteiskunnallisia kirjoja kaivataan, mutta en minä ainakaan ole suuremmin törmännyt arvioihin ja analyyseihin Hassisen ko. trilogiasta. (Populasta muistan lukeneeni pari juttua.) Tosin en seuraa laisinkan niin tiiviisti kuin vaikka sinä kotimaista kirjallisuuskeskustelua. Sen verran kun seuraan, kaipaisin keskusteluun muutoinkin lisää laajuutta ja monipuolisuutta (oli kyseessä sitten "ammattilaiset" tai "harrastelijat"). Palaan Pirjo Hassiseen: luulen, että kyseessä ei ole vain sukupuoli vaan myös ikä. Ihan mutulla veikkaan, että keski-ikäiset (ja vanhat) naiset häviävät näkyvyydessä nuorille naisille ja kaikenikäisille miehille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekisi mieli huutaa, että ei voi olla niin, että kyse on on siitä, että keski-ikäiset ja sitä vanhemmat naiskirjailijat eivät pääse esiin, mutta valitettavasti uskon samoin. Tämähän on sinänsä ymmärrettävää - vaikka ei lainkaan hyväksyttävää - sillä nykyäänhän ei enää myydä niinkään kirjoja kuin kirjailijan elämäntarinaa ja muuta kirjailijan persoonan ympärille rakennettua juttua. Vanhemmat naiskirjailijat jäävät tämän vuoksi auttamatta jalkoihin. Ah,raivostuttaa niin.

      Poista
  7. Eikös se olem omasta aktiivisuudesta enemmän kiinni? Jos sinne postaa kuvia ja sälää niin kuin muut niin se instan algoritmi nostaa postauksia. ei siis riitä että kirjoittaa hyviä kirjoja, pitää osata brändätä itseään, tuotteitaan jne. moni urheilija valittaa samaa asiaa, ei saa näkyvyyttä kun ei ole seuraajia ja niitä saa kun on näkyvyyttä eli com sii com saa tai jotain=)

    Mainoskiertueella: Tämä ja seuraavat kaksi postausta ovat ehkä mun tärkeimmät ikinä, lue jos kiinnostuit;)
    https://sushuokailee.blogspot.com/2020/12/elaman-tarkoitus-osa-1-vastoinkaymisia.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki on omasta aktiivisuudestakin kiinni, mutta kyllä tietynlainen sisältö saa huomiota osakseen helpommin kuin toisenlainen sisältö. Tämä harmittaa erityisesti silloin, kun kyseessä on joku harvinaisempi kirja, jonka toivoisi löytävän lisää lukijoita.

      Käyn hetken päästä lukemassa tekstisi.

      Poista
  8. Oli ihan pakko hakea omasta blogista, olinko postannut yhtään Pirjo Hassisen kirjasta. Kyllä vain olin. Isänpäivästä. Tosin en ollut päässyt kirjan makuun. Instaan kirja ei ollut päässyt, koska en ole varma, oliko minulla edes Instatiliä vuonna 2015. Ja jos olisi päässyt, niin kissan kanssa. :D

    Hyviä välipäiviä sinulle!

    PS. Runohaaste meni tänä vuonna osaltani täysin pieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä. Yksi Hassinen on jo paljon. En itsekään kaikista hänen kirjoistaan ole ollut niin innoissani, mutta paljon on ollut myös hyviä.
      Unohdin aika lailla itsekin tuon runohaasteeni, joten eipä hätiä mitiä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän