Lyhyet, osa 8 - Hanna-Riikka Kuisma: Korvaushoito; Diamant Salihu: Tills alla dör; Hernan Diaz: Luotto

 

En liioittele, kun kerron, että Korvaushoito sai minut unohtamaan ajan ja paikan ja koko henkilökohtaisen elämäni. Se vei niin täysin mukanaan, että kun olin viimeisen sivun lukenut huomasin, että olin tiedostamattani ollut vahvassa fyysisen jännityksen tilassa, joka purkautui outona tärinänä.

Kun elämme aikoja, jolloin rulettavat sen tapaiset ilmaukset kuin "mene töihin" ja "oma vika", ja jolloin ollaan aivan liian usein valmiita viemään elämisen oikeudet niiltä, jotka eivät ole ns. tuottavia yhteiskunnan jäseniä, on entistä tärkeämpää antaa ääni niille, jotka eivät sitä itse pysty tekemään.

Korvaushoito on huimaavan intensiivinen kuvaus miehestä, jolla on rankka huumetausta, josta hän on pyrkimässä eroon korvaushoidon avulla. 

Teos liikkuu sekä miehen nykyisyydessä, jossa hänen elämänsä on siinä määrin kuosissa kuin sen on mahdollista olla, että hänen menneisyydessään, jota hallitsevat addiktio ja huumehelvetin karu meininki, jossa moni putoaa "pelistä" lopullisesti pois.

Kuisma onnistuu ja loistavasti onnistuukin kuvaamaan teoksen päähenkilön elämää sisältä päin. Tämä on tärkeää, sillä muutoin jo muutenkin marginalisoituun ihmisryhmään kuuluva tulisi kerronnan kautta marginalisoitua uudestaan. 

Korvaushoidossa addiktit eivät olet ne. Ne jotkut, joiden olemassaolon lukija voisi pitää etäällä liittämällä heidät epämääräiseen, itsestä kaukana olevaan - nykyisin yhä useammin ja kovemmin sanoin - halveksittavaan ne-joukkoon. 

Kuisman romaani on huumeaddiktin anatomia. Hänen elämänsä epätoivo, pyrkimykset, nöyryytykset, toivottomuus, ihmissuhteet, liian monet ja liian varhaiset kaverien kuolemat. Mutta. Se on myös sinnikäs valon kipinä ja rakkauden ravitsema toivo.

Korvaushoito muistuttaa, että huumeaddiktiksi ei synnytä, vaan ajaudutaan. Syyt ovat moninaisia, mutta tarinat yksilöllisiä. Teoksen kaunistelematon realismi iskee vasten kasvoja ja vaikka kyse on fiktiosta tuntuu kaikki luettu järkyttävän todelta ja oikeassa elämässä tapahtuvalta.

Hanna-Riikka Kuismalla on ilmiömäinen kyky tuoda romaanihenkilönsä liki lukijaa ja tuoda heidän kauttaan esiin yhteiskunnan varjoisempia puolia ilman minkään asteista tuntua sosiaalipornosta. Korvaushoidon kaltaisia romaaneja me tarvitsemme, jotta ymmärtäisimme enemmän ja tuomitsisimme vähemmän.

Hanna-Riikka Kuisma: Korvaushoito
348 sivua
Like (2024)

Diamant Salihu: Tills alla dör

Diamant Salihu on palkittu ruotsalainen toimittaja, joka on työskennellyt esimerkiksi Expressenille ja SVT:lle. Tills alla dör -teoksen lähtökohtana on ollut Salihun pyrkimys ymmärtää, miksi Ruotsissa - erityisesti Rinkebyn, Tenstan ja Husbyn alueilla - niin moni nuori ei ole nähnyt elämälleen muuta vaihtoehtoa kuin jengirikollisuuden.

Salihu on teostaan varten haastatellut lukuisia jengirikollisia sekä heidän lähipiiriään ja lukenut jengirikollisuutta käsitteleviä selvityksiä, joiden myötä on vahvistunut, että syyt ovat löydettävissä yhteiskunnallisista muutoksista, segregaatiosta, resurssien alasajosta ja huonoista koulutuloksista, jotka tuottavat ulkopuolisuutta ja kaaosta, joita pyritään "lääkitsemään" räpillä, pukeutumistyylillä, aseilla ja luksusautoilla.

Monet eivät kuitenkaan ole halunnut puhua Salihun kanssa, sillä he pelkäävät jengeihin kuuluvien kostoa. Tämä on vaikeuttanut paitsi Salihun kirjan tekemistä myös poliisien suorittamaa rikostutkintaa.

Jengeihin (erityisesti Dödspatrullen ja Shottaz) kuuluvat eivät elä pelkästään ruotsalaisen yhteiskunnan ulkopuolella, vaan myös omien etnisten yhteisöjensä kulttuurin ja sääntöjen ulkopuolella. Vanhempien on vaikea ja valitettavan usein myös mahdotonta pitää jälkikasvuaan kaidalla tiellä. Asiaa vaikeuttaa köyhyys ja vanhempien tietämättömyys siitä, mitä apua ruotsalainen yhteiskunta voisi heille tarjota.

Kirjassaan Salihu käy pääpiirteissään kronologisesti läpi keskeisimpiä jengien välisiä yhteenottoja, tappoja ja kostonkierrettä. Silmiinpistävää on, että aiemmin läheisetkin ystävät saattavat hetkessä ajautua vastakkaisiin jengeihin ja muuttua toistensa vihollisiksi. Vaikka olisikin halua irrottautua jengielämästä on se käytännössä vaikeaa ja monimutkaista.

Kun Salihu kysyy eräältä jengiläiseltä, miten ja mihin hän arvelee jengiväkivaltaisuuksien päättyvän tämän vastaus on "tills alla dör", josta kirja on saanut nimensä. 

Silmiä avaavaa luettavaa, johon myös suomalaisten poliittisten päättäjien olisi syytä tutustua, mutta ei kannata pidätellä hengitystä sen suhteen, että näin tapahtuisi. 

Salihun kirja on luettavissa myös suomeksi nimellä Kunnes kaikki kuolevat (Johnny Kniga).

Diamant Salihu: Tills alla dör
365 sivua
Mondial (2022/2021)

"Merkittävää on vain saavutustemme summa, ei se, mitä meistä kerrotaan."

Hernan Diazin Pulitzer-palkittu Luotto on upeasti kerroksellinen romaani, joka kätkee sisälleen neljä toisiinsa hämmentävällä ja yllättävällä tavalla kytkeytyvää ja lukijaa kiepauttavaa tarinaa. Sen, mitä ensin on lukenut ja mitä fiktiivisenä totuutena pitänyt, tulevat myöhemmät tarinat haastamaan. 

Diaz kirjoittaa rahasta, pääomista, sijoittamisesta. Aiheista, jotka hyvin harvoin ovat kirjallisuuden pääteemoja. Yhtä lailla Luotto on romaani elämäkerran kirjoittamisesta ja siihen liittyvästä problematiikasta. Diaz tuo upeasti esiin ne rakennuspuut, joiden varaan elämäkerta ripustetaan. Hän antaa lukijalle konkreettisesti aukot, jotka jäävät odottamaan täydentämistään, joka kirjoittajan motiiveista riippuen voi tapahtua hyvin eri tavoin.

Teoksen nimi Luotto (Trust) toimii käännöksenäkin oivallisesti ihmisten välisten suhteiden ja rahamaailman välisenä siltana. Diazin romaani haastaa ja asettaa kyseenalaiseksi. Mikä on totuus ja onko sitä, ja onko sillä loppujen lopuksi edes väliä?

Diazin teksti tykyttää rahavirtojen kiihkeydellä, minkä teoksen kääntäjä Jaakko Kankaanpää välittää hienosti suomen kielelle.

Luotto kuuluu niiden romaanien sarjaan, joita on tapana kutsua mestarillisiksi.

Hernan Diaz: Luotto
436 sivua
Trust (2022)
Suomentanut Jaakko Kankaanpää
Gummerus (2023)