Zoe Ferraris: Kingdom of Strangers

Zoë Ferraris on amerikkalainen kirjailija, joka avioiduttuaan saudi-arabialaisen miehen kanssa eli 9 kuukauden ajan Jeddahissa Saudi-Arabiassa. "Muukalaisten valtakunnan" (ei suomennettu), kuten myös hänen kahden aiemman romaaninsa, tapahtumapaikka on juuri Jeddah. Lukijana jään miettimään, tekikö Jeddah niin suuren vaikutuksen Ferrarisiin, että hän haluaa kirjoittaa auki naisen asemaa arabiyhteiskunnassa useammassa romaanissaan.

"Muukalaisten valtakunta" alkaa häkellyttävästi: 19 naisen ruumiit löydetään aavikolta. Pian käy ilmi, että naiset ovat pääasiassa filippiiniläisiä kotiapulaisia, jotka ovat tulleet Saudi-Arabiaan töihin. Sarjamurhaaja on liikkeellä. Itseasiassa hän on ollut liikkeellä jo monia vuosia. Naiset ovat muukalaisia ja heille Saudi-Arabia on valtakunta, jossa he ovat työvoimaa, jota heidän työnantajansa usein kohtelevat väkivaltaisesti ja heidän ihmisarvonsa riistäen.

Ferraris kuvaa mestarillisesti saudi-arabialaista yhteiskuntaa, joka on hyvin erilainen kuin omamme. Olin tänä syksynä viikon Dubaissa ja huomaan lukevani tekstiä Dubain matkani kautta. Saudi-Arabiaa ja Yhdistyneitä arabiemiraatteja ei voi tietenkään suoraan verrata keskenään, mutta lukiessani huomaan, että tapaani tulkita Ferrarisin tekstiä vaikuttaa se, että olen matkustanut metron vain naisille tarkoitetussa vaunussa, nähnyt burkhaan pukeutuneiden naisten imettävän vauvaansa ja päivittävän facebookia ja instagrammia. Ennen kaikkea olen kokenut, että haluan pukeutua peittävämpiin vaatteisiin, koska kulttuurinen vaatimus naisen ruumiin peittämistä kohtaan on ollut kaikkialla ympärilläni. Yllätyksellistä oli, että tuo vaatimus ei tuntunut pahalta tai rajoittavalta, vaan luonnolliselta. Se jos mikä, oli äärimmäisen hämmentävää.

Vähäiset kokemukseni naisena olemisesta arabikulttuurissa vaikuttavat tapaani pohtia "Muukalaisten valtakunnan” päähenkilöä Katyaa, joka on poliisin palveluksessa työskentelevä laboratorioteknikko. Naispuolisen tutkijan asema miesvaltaisessa poliisiyhteisössä on vaikea. Monet Katyan työtovereista eivät voi hyväksyä, että nainen on mukana rikostutkinnassa. Katyan työntekoa hankaloittavat islamin säännöt, jotka esimerkiksi kieltävät naista olemasta kahden tuntemattoman miehen kanssa tai matkustamasta yksin taksilla. Monet miehet eivät suostu edes puhumaan Katyalle tai katsomaan häntä silmiin.

Vaikka Ferraris itse ei olekaan saudi-arabialainen on hänen yhteiskuntakuvauksensa hyvin uskottavaa ja herkästi havannoivaa.  "Muukalaisten valtakunnassa" kuvataan väkivaltaisia asioita, mutta sen sanoma on siitä huolimatta lempeän feministinen. Jeddahissa ei polteta rintaliivejä tai järjestetä mielenosoituksia, vaan Katyan kaltainen moderni nainen ottaa itselleen tilaa ja oikeuksia venyttämällä naisen roolin rajoja varovasti ja pikkuhiljaa.

Ferraris ei myöskään sorru yleistävään "kaikki arabimiehet ovat pahoja" -kerrontaan, vaan hän luo myös teoksen miespuolisista henkilöhahmoista uskottavia, inhimillisiä ja yksilöllisiä. Fokuksessa on erityisesti rikosetsivä Ibrahim Zahrani, jolla on rakastajar, vaikka yhteiskunnan rangaistus aviorikoksesta voi olla jopa kuolema. Ferraris osoittaa taitavasti, että yltiöislam ei rajoita pelkästään naisia, vaan sen tiukasta otteesta kärsivät myös miehet.

”Muukalaisten valtakunta” sisältää kaikki kelpo dekkarille ominaiset piirteet. On psykologista jännitystä, yllättäviä juonenkäänteitä ja ennen muuta tarina, joka pitää tiukasti otteessaan ja herättää lukijassa halun ahmia teosta sivu sivun jälkeen. Sympatisoin Zahrania ja jännitän, jääkö hän salasuhteestaan kiinni. Tunnen raivoa hänen vaimoaan kohtaan, joka kunnian ja siveyssääntöjen vuoksi on valmis haastamaan miehensä oikeuteen, vaikka tämä saattaa merkitä Zahranille kuolemantuomiota. Huomaan asettuvani avionrikkojan puolelle ja taas olen hämmennyksissä.

Itseasiassa kyse on Ferrarisin taitavuudesta. Vaikka luen ”Muukalaisten valtakuntaa” feministisenä dekkarina Ferraris sekoittaa pasmani luomalla maailman, jossa paradoksaalista kyllä vahvasti segregoituneessa yhteiskunnassa sukupuolia yhdistää elämä islamin tiukkojen sääntöjen alla. Elämä on yksinkertaista niin kauan kuin on valmis tekemään koraanin sääntöjen mukaan niitä kyseenalaistamatta.

Feministinen dekkari on genre, joka tarjoaa erinomaiset puitteet sukupuolten välisen epätasa-arvon esiintuomiselle ja kritiikille. Vaikka naisetsivät ratkaisevat nykydekkarissa murhia siinä kuin miespuoliset kollegansakin, ovat tunnetuimmat naisetsivät (kuten Sara Paretskyn W.I.Warshawski, Patricia Cornwellin Kay Scarpetta tai Sue Graftonin Kinsey Millhone) usein perheettömiä. Murhien ratkaiseminen ja perhe ovat vaikeasti yhteensovitettavia, - murhien, perheen ja saudi-arabialaisen kulttuurin yhteensovittaminen sen sijaan vaikuttaa mahdottomalta. 

Ferrarisin romaanissa murhatutkinta ja poliilaitos toimivat näyttämönä, jonka valonheittimet on suunnattu naisen asemaan arabiyhteiskunnassa. Onko naisen mahdollista olla sekä rikostutkija että aviopuoliso? Katyaa mietityttää hänen poikaystävänsä Nayirin kosinta. Työn ja avioliiton yhdistäminen vaikuttaa mahdottomalta. Toisaalta Katyan on täytynyt valehdella, että hän on naimisissa, jotta ylipäänsä voisi työskennellä poliisissa. Koska naiset ja miehet eivät voi vapaasti kohdata toisiaan, miehet pyrkivät kontaktiin antamalla naisille paperilappuja, joissa on heidän puhelinnumeronsa ja pyyntö, että nainen soittaisi. Vapautta Katyan on mahdollista kokea vain unessa.

It felt as if all her life she had wanted to be seen in her entirety, wearing sking-tight clothing or nothing at all, every curve of her not just showing, but seen, admired. It was the worst of sins, this vain pride, but she allowed herself to revel in every moment of it. She woke up happy and embarrassed.

Voittaako rakkaus uskonnolliskulttuuriset esteet, kun Katya lopulta suostuu Nayrin kosintaan? Tämä tulkinta tulee lukijalle ensimmäisenä mieleen, mutta lähempi tarkastelu osoittaa, että asia ei ole niin yksinkertainen. Jos Katya jatkaisi sinkkuelämää sen vuoksi, että avio- ja työelämän yhdistäminen olisi hänestä ylivoimaista, voitaisiin tämä lukea osoituksena uskonnon ja kulttuurin täydellisestä joustamattomuudesta. Katyan ja Nayirin avioliiton kautta Ferraris vakuuttaa, että mahdottomasta voi tulla mahdollista. Nainen voi olla enemmän kuin vaimo ja äiti. Naisella voi olla myös ura. Uskonnollista ja kulttuurista koodistoa on mahdollista venyttää yhden sen peruspilarin, avioliiton, kautta. 

PS. Kyllä se murhaajakin saatiin kiinni