James Weldon Johnson: The Autobiography of an Ex-Coloured Man

James Weldon Johnson (1871-1938) on yksi tunnetuimpia varhaisimmasta rotukysymystä käsitelleistä teoreetikoista. Hän kirjoitti runoja, kulttuurihistoriallisia sekä rotua ja talouselämää käsitteleviä teoksia ja kokosi myös ensimmäisen mustan runouden antologian sekä toimitti kaksi mustaa hengellistä musiikkia käsittelevää teosta. Hänet mainitaan usein yhdessä toisen mustan teoreetiikon, W.E.B. du Bois'n, kanssa, joka toi keskusteluun afroamerikkalaisten asemasta Yhdysvalloissa ns. kaksoistietoisuuden käsitteen.

Jälkipolville Johnson on tutuin teoksestaan 'The Autobiography of an Ex-Coloured Man' (1912/1927, jatkossa 'AECM'), jossa Johnson kartoittaa erityisesti mustan miehen psykologiaa ja luonnetta. Nimestään huolimatta teos ei ole Johnsonin omaelämäkerta, vaan omaelämäkerran muotoon kirjoitettu fiktio. Tosin, jos edellistä seikkaa ei tiedä, käy 'AECM' muotonsa puolesta omaelämäkerrasta. Johnson kirjoitti 'AECM':n alunperin vuonna 1912, mutta julkaisi siitä uuden laitoksen vuonna 1927.

'AECM' on kertomus nimettömäksi jäävästä mustasta miehestä, jonka äiti on vaaleasti tumma ja isä valkoihoinen. Tämän vuoksi päähenkilö käy ihonvärinsä ja kasvonpiirteidensä vuoksi valkoisesta. Päähenkilö on aloittamassa opintoja Atlantan yliopistossa, mutta onnettomien sattumien vuoksi opiskelut jäävät ja hän menee töihin tupakkatehtaaseen. Myöhemmin hän tapaa rikkaan mesenaatin, joka kiinnostuu päähenkilöstä tämän muusikonlahjojen vuoksi. 'AECM':n sivuilla ragtime raikaa ja yleisö, niin mustat kuin valkoisetkin, osoittavat suosiota nerokkaalle muusikolle. Päähenkilö päätyy konserttikiertueelle pitkin Eurooppaa, mutta palaa kuitenkin takaisin Yhdysvaltoihin ja tekee päätöksen alkaa elää elämäänsä valkoisena miehenä. Näin hänestä tulee "ex-coloured."

Johnsonin teos sisältää huomattavan moderneja näkemyksiä rodusta. Hän kuvaa, miten päähenkilö koulun aloitettuaan joutuu ensi kertaa miettimään, onko hän musta vai valkoinen. Koululuokassa hän nousee seisomaan muiden valkoisten kanssa, mutta opettaja komentaa hänet istumaan ja käskee hänen nousta vasta omiensa kanssa. 'AECM':ssä päähenkilö kertoo, miten tuosta kokemuksesta tuli hänen elämänsä vedenjakaja, joka merkitsi siirtymistä yhdestä maailmasta toiseen, mustien maailmaan.

"From that time I looked out through other eyes, my thoughts were coloured, my words dictated, my actions limited by one dominating, all-pervading idea which constantly increased in force and weight until I finally realized in it a great, tangible fact."

Päähenkilö käy 'AECM':ssä läpi rodullisen heräämisen. Vähitellen hän, joka ei halunnut kuulua mustien koulukavereiden joukkoon, oppii hyväksymään itsensä sellaisena kuin hän on. Tärkeällä sijalla tässä prosessissa on myös kirjallisuus, erityisesti Harriet Beecher Stowen romaani 'Uncle Tom's Cabin' (1851-2), joka avaa päähenkilön silmät näkemään, kuka hän on ja millaisena muut hänet näkevät. Koulukaverinsa avulla hän oppii myös olemaan ylpeä siitä, että on musta.

Johnsonin psykologinen silmä on tarkka. Hän hahmottelee rotukysymystä tuomalla esiin myös mustien väliset keskinäiset erot ja purkaa näin käsitystä siitä, että mustat olisivat yksi yhtenäinen joukko. Teoreettisella tasolla hän jaottelee mustat kolmeen ryhmään. Ensimmäinen näistä on alin luokka, johon kuuluvat ovat pitkälti olosuhteiden uhreja. Heille on tyypillistä viha valkoisia kohtaan. Toiseen luokkaan kuuluvat palvelijat, jotka pitävät hyvinä ystävällisiä valkoisia. Kolmas luokka muodostuu itsenäisistä työ- ja ammattimiehistä, jotka elävät omissa piireissään ilman enempiä kontakteja valkoisiin. Johnsonin luokittelu osoittaa, että mustien ja valkoisten väliset suhteet määrittyvät aina useampien, eikä vähiten taloudellisten, tekijöiden kautta.

Johnson sanoutuu irti näkemyksestä, jonka mukaan rotu perustuisi biologialle. Hän korostaa rodun rakentuvan sosiaalisesti - näkemys, jota voidaan pitää varsin radikaalina, kun otetaan huomioon teoksen kirjoittamisajankohta. Vaikka Johnsonille ikävällä tavalla vain miehet vaikuttavat olevan ihmisiä, on hänen tavassaan polemisoida rotu samantapaisia kaikuja kuin Ruth Frankenbergin teoksessa "White Women, Race Matters - The Social Construction of Whiteness" (1988), jossa Frankenberg teoksensa alaotsikon mukaisesti osoittaa, että myös valkoisuus on sosiaalisesti rakentunut rotu. 'Valkoinen' ei ole neutraali kategoria, vaan se luodaan sosiaalisten prosessien kautta yhtä lailla kuin 'mustakin'. 'AECM':n päähenkilö on mitä loistavin esimerkki siitä, että rotu määrittyy sosiaalisten käytäntöjen kautta. Valkoisuus on portti menestykseen. "Have a white skin, and all things else may be added unto you."

Johnson kytkee rotuproblematiikan ensisijaisesti niihin asenteisiin, joita valkoisilla mustia kohtaan on. Jotta tasa-arvo mustien ja valkoisten välillä voisi lisääntyä on asenteiden muututtava. Tilannetta hankaloittaa lisäksi vähemmistöille tyypillinen ongelma, jossa yhden pahat teot yleistetään koko ryhmää koskeviksi. Rodullisen epätasa-arvon synnyttäjänä ja vakiinnuttajana on kirjallisuus Johnsonin mukaan ollut ratkaisevassa asemassa. Se on tuottanut mustista kuvan, jonka totuusarvoa on ollut vaikea horjuttaa ja joka on estänyt rotukysymykseen liittyvän hedelmällisen ja progressiivisen keskustelun. Edellä mainituista tekijöistä johtuen ei voitane pitää kovinkaan ihmeteltävänä, että päähenkilö teoksen lopussa valitsee omaksi rodukseen juuri valkoisen rodun.

Johnsonin teoksen ansiot ovat ennen muuta hänen tavassaan tarkastella mustan miehen psykologiaa ja rodun sosiaalista rakentumista. Vaikka teos on jo sata vuotta vanha, ovat Johnsonin näkemykset relevantteja myös nykypäivänä. Kirjoittajana ja rotukysymysten teoreetikkona hän kuuluu samaan kerhoon kuin jo aiemmin mainittu W.E.B. du Bois, Booker T. Washington ja Zora Neale Hurston.