Hannah Kent: Burial Rites

Miten suhtautuisit, jos viranomaiset ilmoittaisivat sinulle, että sinun on otettava luoksesi asumaan kuolemanrangaistukseen tuomittu vanki siksi aikaa kunnes kuolemantuomio pannaan täytäntöön? Tähän tilanteeseen joutuu Hannah Kentin romaanissa 'Burial rites' Jón ja Margrét tyttäriensä Steinan ja Laugan kanssa.

'Burial Rites' päätyi lukulistalleni sitä kautta, että se oli kuluvan vuoden Baileys-palkintolistan ns. lyhytlistalla. Se on tositapahtumiin perustuva, 1820-luvun Islantiin sijoittuva fiktiivinen kuvaus Agnes Magnúsdóttirista,  joka oli viimeinen islantilainen, joka tuomittiin kuolemanrangaistukseen. Kent on tehnyt huolelllista taustatyötä ja tutustunut niin kattavasti kuin mahdollista Agneksen kohtaloon liittyviin dokumentteihin. Agnesin lisäksi myös monilla muilla teoksessa mainituilla henkilöillä ja paikoilla on olemassa autenttinen vastineensa.

Agnesin muutettua Jónin ja Margrétin perheeseen on jokainen teräase yhtä'äkkiä mahdollinen murhaväline ja Margrét pelkää erityisesti tyttäriensä hengen puolesta. Agnes tuomittiin kuolemanrangaistukseen Natan Ketilssonin ja Pétur Jónssonin murhasta yhdessä Fridrik Sigurdssonin ja Sigrídur "Sigga" Gudmunsdóttirin kanssa. 'Burial Ritesissa' Hannah Kent antaa Agnesille mahdollisuuden kertoa oman tarinansa.

Teoksen rakenteen kannalta on kiinnostavaa, että kerronnassa muutoin käytetään 3. persoonaa, mutta Agnesin kohdalla kerronnassa siirrytään ensimmäisen persoonan käyttöön. Tämä ratkaisu on toisaalta omiaan tuomaan Agnesin hyvin lähelle lukijaa ja toisaalta taas se heittää Agnesin kertomusten ylle subjektiivisuuden varjon, joka saa lukijan miettimään, onko se, mitä Agnes kertoo totta vai luoko Agnes tarkoituksellisesti tarinaa, joka herättäisi kuulijassa myötätuntoa hänen kokemuksiaan kohtaan. 

Agnesin pääasiallinen kuulija on pappi Thorvardur "Toti" Jónsson, joka on määrätty huolehtimaan Agnesin sieluntilasta ja valmistelemaan häntä kuolemaan. Aluksi Totin on vaikea suhtautua Agnesiin, mutta uskon kautta hän kykenee näkemään tämän lähimmäisenä. "We are all God's children, he [Toti] thought to himself. This woman is my sister in Jesus, and I, as her spiritual brother, must guide her home. He smiled and brought his horse to a tölt. 'I will save her.' he whispered."

'Burial rites' haastaa meidän tapamme tehdä luokituksia ja arvostelmia muista ihmisistä. Se pakottaa meidät kysymään, miten luomme mielikuvamme, mitä uskomme ja millä perusteilla. Kentin kertomus Agnesista osoittaa, että ihminen on paljon muutakin kuin pelkästään joku yksittäinen tekonsa. Tämä muu puoli ei vaan koskaan tule ilmi, jos kukaan ei suostu kuuntelemaan tuomitun tarinaa. Yksi teko, jonka todenperäisyyttä emme edes tiedä, voi leimata ihmisen koko hänen loppuelämäkseen. Agnes toteaakin osuvasti: "how other people think of you determines who you are."

Tarinan edetessä käy ilmi, että Agnesista on haluttu tehdä varoittava esimerkki. Kuulusteluissa Agnesin sanoja on väännetty niin, että hänestä on tullut yksioikoisesti syyllinen. Agnesin kannalta hänen älykkyytensä on kohtalokasta. Kauniimpi, nuorempi ja tyhmempi Sigga vapautetaan kuolemanrangaistuksesta, koska hänen ei uskota kyenneen niin vakavaan tekoon kuin murhaan. Siggaa säälitään, kun taas Agnes "ajattelevana naisena" koetaan epäluotettavaksi.

Islannin karu ja kova luonto tuulineen ja pakkasineen korostaa Agnesin tilanteen lohduttomuutta. Korpit lentelevät ympäriinsä vihjailemassa kuolemasta.  Natan Ketilsson on naisten mieleen ja takautumien kautta Kent kuvaa Natanin ja Agnesin sekä Poet-Rósan välistä kolmiodraama. Agnes ei tunne isäänsä ja äitikin hylkäsi tytön tämän ollessa vielä lapsi. Natan on ensimmäinen ihminen, jonka Agnes kokee ymmärtävän itseään. Miksi Agnes olisi tappanut Natanin, jota hän muistelee niin kauniisti.

"We'd place words carefully together, piling them upon one another, leaving no spaces. We each created towers, two beaucons, the like of which are built along roads to guide the way when weather comes down. We saw one another through the fog, the suffocating repetition of life."

Kuten ihmisillä yleensä, on Natanillakin kuitenkin myös toinen puolensa, joka hänen tapauksessaan on täynnä silmitöntä vihaa ja raivoa, joita sitkeimmänkään rakkauden on mahdotonta suitsia. Yhtä vähän kuin on vain yhtä Natania on vain yhtä Agnesia. On Agnes, jonka väitetään olevan murhaaja, mutta on myös Agnes, joka pelastaa synnyttävän naisen sekä hänen lapsensa hengen. On Agnes, joka osallistuu torpan töihin kuin kuka tahansa palvelija. On Agnes, jonka kanssa Steina ystävystyy. On Agnes, joka on kuin kuka tahansa. Paitsi että ei ole.

Agnesin ja Totin välille kehittyy mielenkiintoinen suhde, mutta pystyykö Toti itselleen tekemänsä lupauksen mukaisesti pelastamaan Agnesin? 'Burial rites' kuuluu niihin romaaneihin, joiden loppu pelottaa jo etukäteen. Olisiko ihme sittenkin mahdollinen? 'Burial ritesissa' on jotakin suoraan islantilaisesta maisemasta kumpuavaa mykistävän jylhää dramatiikkaa. Se on tarina, joka vie mukanaan ja jota ei malta laskea käsistään ennen kuin viimeinenkin sivu on luettu.