Siirry pääsisältöön

PP Wong: The Life of a Banana

PP Wong on Lontoossa syntynyt kiinalaistaustainen brittikirjailija. Suoritettuaan yliopistotutkinnon arkeologiassa hän työskenteli kuusi vuotta näyttelijänä teatterissa sekä sivurooleisssa elokuvissa. Nykyisin hän toimii kirjailijantyönsä ohella www.bananawriters.com -sivuston editorina. Sivusto on itä- ja länsiaasialaisten kirjailijoiden äänitorvi. The Life of a Banana on hänen esikoisteoksensa.*

Tiesitkö, että Kiinassa asuu paljon banaaneja? Banaani on nimitys ihmiselle, joka on päältä keltainen ja sisältä valkoinen. The Life of a Bananan päähenkilö Xing Li on banaani, kuten myös hänen veljensä Lai Ker sekä heidän isoäitinsä, jonka luona he asuvat.

Banaanin elämä Briteissä on täynnä konflikteja, koska banaani on keltainen, kun taas britit ovat valkoisia. Joskus myös vähän punaisia, mutta eivät koskaan keltaisia. Xing Li joutuu kultuuriselle törmäyskurssille niin koulussa kuin kotonakin. Väli, jossa hän yrittää löytää oman identiteettinsä on ahdas ja ristiriitoja täynnä. Toisaalta on kysymys kiinalaisten ja brittien välisistä kulttuurieroista, odotuksista ja olettamuksista. Toisaalta taas kotipiirissä ovat vastakkain perinteet ja modernit elämänmuodot.

Koulunkäynti on Xing Li:lle tuskaa ensimmäisestä päivästä lähtien. Luokan kiusaajatytöille hän on taivaan lahja, johon käyttää kaikkia niitä keinoja, joilla tehdä luokkatoverin elämä helvetiksi. Xing Li:n nimeä väännellään, hänet jätetään porukasta, hänen eväilleen naureskellaan, häntä pilkataan, nimitellään ja uhataan ja hänelle tehdään monin tavoin tiettäväksi, että parasta mitä hän voisi tehdä olisi lakata olemasta. Banaanin ei kuulu asua Britanniassa.

Wong tavoittaaa koulukiusaamisen mekaniikan ja sen pinnanlaiset rakennelmat suurella tarkkuudella. Pääkiusaajan, Shils-nimisen tytön mielikuvitus ei tunne rajoja, mitä tulee Xing Li:n kiusaamiseen ja hän on valmis tekemään äärimmäisiä tekoja osoittaakseen tälle, että pääpissiksen kuningatarasemaa ei kenenkään sovi uhmata. Xing Li:n turva on hänen isoveljensä, kunnes tämä tekee tyhmyyksiä ja katoaa. Isoäidistä ei ole huolien kuuntelijaksi. Hänelle on tärkeintä, että lapset kunnioittavat vanhempia ihmisiä, käyttäytyvät hyvin ja saavat erinomaisia arvosanoja. Erityisen tärkeää on menestyä matematiikassa. Lai Ker tiivistää tilanteen osuvasti:

Look lil sis. If you want to be a proper Chinese you HAVE to be good at Maths. If you want to be a fake Chinese, then go bleach your hair blonde and call yourself Mary.


Wong kirjoittaa pirskahtelevasti. Hänen tekstinsä kirmaa kuin laitumelle päästetty varsa, jonka juoksentelu on villiä ja vapaata, mutta jonka taustalla on tarkka koreografia. Hänellä on ihan erityisen taitava taito värittää tekstiään sanoilla super, posh ja lots. Ne loksahtelevat paikoilleen kuin biljardipallot pusseihinsa ja luovat tekstiin menoa ja meininkiä. Lukiessani huomaan vähän väliä toteavani, että hyvänen aika sentään, miten maistuvaista tekstiä. Tekstin pintatason leikittelevä keveys kohtaa teoksen synkemmät sävyt kuin balsamicoetiikka ja oliiviöljy. Kuvioita. Kuvioita.


*
Perhe on Xing Li:lle monin tavoin arvoitus. On vaikea muodostaa omaa identiteettiään, kun ei tunne läheisiään tai saa heistä edes tietoa. Xing Li:n isä kuoli jo ennen hänen syntymäänsä, äiti hänen ollessaan 12-vuotias. Isoäidin talossa asuu myös eno Ho, mieleltään järkkynyt eksentrinen mies, jonka käytös on toisinaan pelottavaa. Isoäiti on vahvatahtoinen perheen koossapitäjä, jonka ajatukset siitä, miten tulee elää ja mitä tulee tehdä ovat lakitauluja, joita vasten perheen muut jäsenet kamppailevat. Isoäiti ei esimerkiksi  hyväksy tyttärensä Mein ryhtymistä näyttelijäksi. Hänelle näyttelijä ei ole samalla tavoin oikea ammatti kuin vaikkapa lääkäri ja juristi. Isoäidillä on kuitenkin toinenkin puolensa. Toinen elämä, josta Xing Li saa vähitellen vihiä. Myös enosta paljastuu asioita, joita Xing Li ei etukäteen olisi osannut kuvitellakaan.

Xing Li:n taistelua läpi teinivuosien leimaa rasismi ja erilaisuuden tunnot. Elämä kotona ja koulussa on valovuosien päässä toisistaan. Xing Li sukkuloi näiden kahden eri maailman välillä ja ystävystyy onnekseen koulussa Jay-nimisen pojan kanssa, jolla myös on värikäs perhetausta. Ratkaiseva merkitys on Jayn isän sanoilla: "Sometimes there are fights worth fighting for." Aina ei vaan ole helppo erottaa, mitä taisteluja kannattaa käydä, mistä luopua.

Kun elämä on raskaimmillaan lohtu löytyy Jayn esittämästä musiikista. Jayn huilu loihtii esiin joutsenen, joka ui pitkin mustaa vettä ja Xing Li:n sydän ui joutsenen mukana. Musiikki on pakopaikka ja vihjaus siitä, että kaikki kyllä järjestyy.

The life of a Banana on täynnä elinvoimaa, ristiriitoja ja nuoruuden kiperiä kysymyksiä. Kulttuurien välisistä törmäyksistä kertovat teokset ovat lempikirjallisuuttani ja PP Wong kuvaa erinomaisen elävästi, miten ahdasta on elää kulttuurien välisessä kuilussa. Jään innostuksella odottamaan, mitä hän kirjoittaa seuraavaksi. 


PP Wong: The life of a Banana
269 sivua
Kustantaja: Legend Press

*PP Wongin esittelytiedot hänen romaaninsa alkulehdeltä

Kommentit

  1. Tämäpä vaikuttaa mielenkiintoiselta ja on mennyt minulta ihan ohi. Ei tosin mikään ihme, sillä nimi ei houkuttele ja tunnustan sivuuttavani ns. palkintopöydät kirjakaupoissa. Ehkä ei pitäisi. Tämän kirjan lisään ehdottomasti lukulistalleni. Arviosi perusteella on kirja juuri minua varten. Minuakin kulttuurien kohtaamiset - ja kohtaamattomuudet - kiinnostavat. Itsekin olen tavallaan ulkopuolinen joka paikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieli tässä teoksessa on minusta aivan ihastuttavaa. Isoäidin murteellinen englanti on vielä mukava lisämauste. Koko tuo ulkopuolisuus ja kulttuurijutut on toteutettu huolella ja taidolla. Uskon, että tulet tykkäämään ja ilahduttaa kovasti, että aiot tutustua tähän romaaniin. En tiedä, onko tässä paljon kirjailijalle omakohtaista juttua, mutta vähän sellainen fiilis tuli (ihan positiivisessa mielessä), että tämä teos vaati tulla kirjoitetuksi ennen kuin PP Wong voi kirjoittaa muuta.

      Kiitos kommentista.

      Poista
    2. Käväisin tänään ohimennen kirjastossa tsekkaamassa, josko tämä Wongin kirja sieltä löytyisi - ja kylläpä vain löytykin! En olisi tästa kirjasta tosiaan osannut innostua pelkän nimen perusteella eli kiitos sinulle tästä kirjoituksestasi! :))

      Tosin nyt kun ymmärrän, mitä kirjan nimellä tarkoitetaan, se ei vaikutakaan typerältä. Ajatella, miten ennakkoluuloista. :D Minähän karsastan "ruokaisia" kirjanimikkeitä.

      Poista
    3. Mahtavaa. Odotan jännityksellä, mitä mieltä olet "Banaanista."

      Poista
  2. Teema kiinnostaa kovasti, ja niin innostavasti tästä kirjoitat, että lisään lukulistalleni. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Törmäsin tähän kirjaan tämän vuoden Baileys-ehdokaslistalla. Muutoin tuskin olisin tätä pannut merkille. Etukäteen minulla ei ollut oikeastaan mitään odotuksia, mutta PP Wongin kieli vei mukanaan heti alusta alkaen. Siinä on jotakin sellaista tuoreutta ja mukaansatempaavuutta, johon ei ihan joka päivä törmää. Mukava kuulla, että sinäkin kiinnostuit. Kiitos kommentista.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän