perjantai 28. elokuuta 2015

Aifric Campbell: On the floor


Burnout is final. That's how it goes.

Ilma on täynnä sähköä. Särinää ja värinää. Nikkei, Nasdaq ja muut tärkeät indeksit poukkoilevat ja investointipankkiirit niiden perässä. Yksi heistä on Geri, jonka elämän muutti se, että hän onnistui nappaamaan haaviinsa työpaikkansa tärkeimmän asiakkaan. Tämä teko katapulttasi hänet muiden kuolevaisten joukosta kuin raketin. Nosti hänet osaketaivaalle, jossa ei tunneta yötä, eikä lasketa työtunteja ja jossa menestyäkseen on hyväksyttävä oman elämän pirtaan kiinnitetty hintalappu. Loppujen lopuksi kyse on vain siitä, kuinka täydellisesti on valmis panemaan itsensä peliin ja kuinka onnistuneesti pystyy vakuuttamaan itselleen ahneuden olevan hyve. Gerin entisen pomon lainaamia sanoja lainaten:

Greed is all right, by the way. I want you to know that I think greed is healthy. You can be greedy and still feel good about yourself.

Irlantilaisen Aifric Campbellin romaanin aihepiiri on kiinnostava. Romaaneja, joissa kuvataan naisia työelämän huippupaikoilla ei ole kohdalleni juurikaan osunut. Syy tähän lienee yksinkertaisesti se, että niitä ei kovin paljon edes kirjoiteta. 1990-luvulle sijoittuvaa On the floor'ta lukiessa tuli väkisinkin mieleen Tom Wolfen huikea, samaa aihepiiriä käsittelevä mestariteos Turhuuksien rovio (Bonfire of the Vanities, 1987), joka kertoo 38-vuotiaan Sherman McCoyn noususta ja tuhosta.

Kiinnostavuudesta huolimatta teoksen alkupuoli oli raskasta luettavaa, koska se oli tiheänään pörssi- ja taloussanastoa; derivatiiveja, joukkovelkakirjalainoja, fuusioita, optioita jne. Vaikka useimmat termit ovatkin minulle työni kautta tuttuja, tunsin silti liikkuvani hetteisellä pinnalla, koska investointimaailma näyttäytyy minulle lähinnä toimintana, jossa käsitellään jotakin näkymätöntä ja abstraktia, joka enenee jokaisella käsittelykerralla. Jos siis hyvin käy ja parasta on, että käy, sillä muutoin ihminen putoaa nopeammin kuin ehtii asiaa edes tiedostaa.

Gerin menestyksen takana on mystinen, Hongkongissa asuva Felix Mann, josta kukaan ei tiedä juuri muuta kuin että hän on osakemarkkinoilla iso kiho, jonka liikkeitä muut pyrkivät arvailemaan. Felix on kylmä ja laskelmoiva, kuten osoittavat hänen ihmisyyttä koskevat sanansa. "We do not triumph until we cast aside our humanity .." Felixille Geri on pelinappula. Nukke, jota hän ohjailee haluamiinsa suuntiin ja matkusteluttaa Lontoon ja Hongkongin väliä. Gerin ainoaksi mahdollisuudeksi jää totella Felixin oikkuja ja lohduttaa itseään ajattelemalla, että mikään elämässä ei ole oikeudenmukaista. "You're only as good as your last trade and since when was I a feminist anyway?"

Työn kiihkeä tempo ei kuitenkaan onnistu peittämään surua, jota Geri kokee ihmissuhteensa päätyttyä. Alkoholia kuluu, pillereitäkin. Kaipuu ex-poikaystävä Stepheniä kohtaan ei jätä häntä rauhaan. Gerin ainoa luottoystävä on hänen koiransa Rex. Hinta, jonka hän joutuu maksamaan henkilökohtaisen elämänsä sekoittumisesta työelämään on korkea kaikissa valuutoissa mitattuna.

On the Floor'n kerronta on sykkivää ja Campbell kuvaa tarkkasilmäisesti, mitä tarkoittaa olla nainen korostuneen miehisessä maailmassa. Tästä huolimatta tarina ei oikein vienyt mukanaan, kunnes jossakin puolen välin paikkeilla tapahtui todella yllättävä käänne, joka mahdollisti pääsyn Gerin lapsuuteen. Maailmaan, jossa hän oli kummajainen ylivertaisten matemaattisten taitojensa vuoksi. Campbell vie lukijan Gerin ja Stephenin seurassa myös Venetsiaan. Rakkautta valuvaan kaupunkiin, jonne Stephen Gerin hylkää.

Campbellin luoma näkemys investointipankkiirin työstä on autenttisen oloinen ja On the Floor'n lukemisen jälkeen tiedän ainakin sen, mitä minusta isona ei tule.



Aifric Campbell: On the Floor (2013, julkaistu ensimmäisen kerran 2012)
249 sivua
Kustantaja: Serpent's Tail


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti