keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Jean Rhys: Huomenta, keskiyö

Kun ensimmäisen kerran luin Jean Rhysin romaanin Huomenta, keskiyö en ollut koskaan käynyt Pariisissa. Nyt toisella lukukerralla luin tätä teosta mielessäni Pariisi ja kaikki ne tuntemukset, joita tuossa kaupungissa koin. Kenties kuljin samoja katuja kuin Huomenta, keskiyön Sasha - Pariisiin pakeneva onneton nainen. Samoja ja samoja. Osoitteidensa puolesta samoja.

Jean Rhysiä lukeneet tietävät, että hän kirjoittaa jeanrhysiksi teoksen kielestä riippumatta. Päähenkilö on tälläkin kertaa nainen, joka on nähnyt onnellisempiakin aikoja. Hän kulkee pitkin Pariisin muistoista raskaita katuja. Tässä kadunkulmassa silloin sitä. Tuossa toisessa kadunkulmassa tätä. Silloin hän oli nuorempi, onnellisempi, toiveikkaampi. Nyt äänet ovat kirskuvia, ihmisten puhe viiltää korvia. Ennen oli sentään paremmin, äänet sanovat kaikkitietävästi. Nyökyttävät päätään ja hymyilevät niin kuin hymyilevät ne, joiden hymyn ainoa tarkoitus on ilmaista, että loppuelämäsi tulee olemaan pelkkää alamäkeä. Huomisesta katsoen tänään oli paremmin. Huomenna olet taas asteen kuluneempi. Asteen loppuunkalutumpi kuin luu, jota koira järsii vanhasta tottumuksesta kuin suorittaisi velvollisuuttaan isäntäänsä kohtaan.

On tarpeeksi paha, jos ympäristö tuijottaa ihmistä. Astetta pahempaa on, jos tuijottava ympäristö on kulunut, väsynyt ja nukkavieru ja se siitä huolimatta katsoo oikeudekseen tuomita ihmisen. Tietää paremmin kuin hän. Olla tuomari. Ihmisen arvon juustohöylä. Irtileikatut viipaleet kuivuvat nopeasti.

Rhysin lauseet jäävät usein kesken. Päättyvät kolmeen pisteeseen ja korostavat kokemusten epävarmuutta, havaintojen lukkoonlyömättömyyttä ja elämän väliaikaisuutta. Rhysin armoa tuntematon tyyli lävistää kaiken hänen kirjoittamansa. Hänen sanansa muuttavat Sashan ulkopuolisuuden kokemukset tekstiksi, joka on pinnalta kuin ohut lyijykynän jälki, mutta jossa sanojen sisällä on lyijypainot. Kohdatessaan toisensa ne kolisevat eksistentiaalisen tuulikellon tavoin.

Eikö jokaisessa sanassani, jokaisessa ajatuksessani, jokaisessa teossani siitä asti kun synnyin ole aina ollut side, kahle, raskas paino? Ja painakaa mieleenne, minä kyllä tiedän ettei näillä eväillä voi onnistua. Tai hetkittäin onnistun liiankin hyvin, aivan helvetillisen hyvin ...

Itseironia on selviytymiskeino. Se vie muutaman askeleen eteen päin, antaa illuusion, että sillä on väliä, seisooko juuri tässä vai hieman edempänä. Sasha on kokenut suurimman yksinäisyyden, joka on saanut hänet yrittämään itsemurhaa. Hänet on kuitenkin "pelastettu, ongittu puoliksi hukkuneena syvästä tummasta joesta." Hän on hengissä, mutta merkitty. Itsemurhayritys on kirjoutunut hänen ruumiiseensa. Se on näyttänyt hänelle kolkoimman yksinäisyyden, joka on laskenut häneen kotelonsa.

Minä tarkoitan tositilannetta. Sitä että ihminen hyppää jokeen ilman että lähellä on yhtään auttavaista ja innokasta ystävää, sitä että kun hän vajoaa, hän vajoaa hohottavan naurun säestyksellä.

Pariisissa Sashan on tarkoitus alkaa voida paremmin. Ystävä on lainannut hänelle matkarahat. Sasha ei edes ole hänen oikea nimensä, vaan hän otti sen siinä toivossa, että se toisi hänelle onnea. Onni asuu kuitenkin imperfektiivissä. Tapetit ovat tahroja täynnä, Sashan turkki kulunut, yöpöytää hallitsee Luminal-unilääke. Raha polttaa jatkuvasti mieltä, kun sitä ei ole. Miehet kulkevat läpi Sashan elämän. Menevät ja tulevat. Kerran oli lapsikin, mutta hän kuoli sairaalassa.

Kaikki on liian raskasta. Itsensä tappaminenkin ylivoimaisen työlästä. Elämä tykkää leikkiä Sashalla murtaaksen hänet yhä uudestaan.

Heti kun ihminen on saavuttanut paratiisillisen piittaamattomuuden tilan, hänet tempaistaan siitä irti. Taivaasta on palattava takaisin helvettiin. Kun ihminen on jo kuuro maailmalle, hänet havahdutetaan, ellei muusta syystä niin siksi että hänet voisi saattaa naurunalaiseksi.

Huomenta, keskiyön vavahduttavimmasta puheenvuorosta vastaa Sashan venäläinen ystävä, joka toteaa, että hän ei pyytänyt syntyä maailmaan. Luettuani Rhysiä löydän saman ajatuksen Maurice Merleau-Pontylta, joka kirjoittaa: "Kuinka voisimme koskaan tuntea täydellistä yhteisymmärrystä yhdenkään tekomme kanssa, edes niiden jotka olemme tarkoituksella valinneet, kun vähintäänkin valitsemisen tarve on määrätty meille ulkoapäin ja meidät on heitetty maailmaan kysymättä?" Tämän loogisena seurauksena on, että meidän ei pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, että olemme olemassa, viemässä oman tilamme maailmasta. Itsensä vapauttaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Sashalle se on ylivoimaista.

Sasha ei kuvitellut elämää sellaiseksi kuin miksi se osoittautui. Hän roikkuu elämässä kiinni kuin yhden langan varassa oleva ulsterin nappi. Päivä päivältä lanka hiutuu. 

Jälkisanat Huomenta, keskiyöhön on kirjoittanut Raija Siekkinen. En pääse eroon niistä tunteista, joita kuvittelen hänen tunteneen tätä teosta lukiessaan. Siinäkin on lanka. Tuskin havaittava. Kaikille ihmisille yhteinen lanka. Tuskin havaittava.


Jean Rhys: Huomenta, keskiyö
248 sivua
Suomentanut Hanna Tarkka
Englanninkielinen alkuteos: Good Morning, Midnight (1939)
Kustantaja: Otava, Seitsentähdet sarja


*Maurice Merleau-Ponty: Filosofisia kirjoituksia, Kustannusosakeyhtiö Nemo 2012


Sain innoituksen lukea Huomenta, keskiyön uudelleen tästä Juhan kirjoituksesta.

16 kommenttia:

  1. Tämä on minulle tuntematon eli suuntaan kirjastoon... Vakuutat minut usein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla Ulla. Rhys on hyvin mielenkiintoinen kirja. Vaikka ei edes pitäisi hänen teoksistaan, herättää varmasti ajatuksia. Kiitos kommentista.

      Poista
  2. Kauheaa, miten kiinnostavaa! Just olen päättänyt, että yhteenkään kirjaan en tänä vuonna enää lankea, kun muutamia on tulemattakin ja pinot huojuvat, mutta kun...minulla on Rhysistä kuva, josta sain jo kauan sitten väreitä...Miten tästä nyt tuli mieleen se viime vuonna lukemani De Viganin kirja, joka olisi pakko saada omaksi. See you later alligator!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etkös se ollut Leena juuri sinä, jolle vakuuttelin keskittyväni nyt syksyllä muihin teoksiin kuin uutuuksiin. Olen joutunut pettämään lupaukseni. Uutuuksia on tulossa lukuun. Tällaista se on, minkäs teet. Jos nuo tekstinäytteet vaikuttivat kiinnostavilta, niin Rhysiin kannattaa kyllä tutustua. En muuten uskalla mitään suositella sinulle sen Marias-katastrofin jälkeen. :) Kiitos kommentista.

      Poista
    2. Omppu, niinhän sinä vakuuttelit, mutta ei tämä mikään uutuus ole: Yritn jo etsiä isoa kansikuvaakin, mutta kun ei löydy. Pakko lainata tämä, sillä se Yötä ei voi vastustaa, saattaa olla tämän siskoromaani. Et sinä noin herkkähipiäinen voi olla;) Jos tämä menee metsään, syytän sitten vain omia etiäisiäni. Mariasin kirja petti siinäkin, että siinä oli niin vahva kansi ja sitten luotan Otavan Siniseen aika isosti. Ole hyvä ja kiitos vinkistä <3

      Poista
    3. Juu, ei tämä ole uutuus, mutta seuraavat postaukset tulevat olemaan uusista kirjoista. On se ihanaa, kun on näin ihanat ongelmat. :)

      Tiedätkö Leena, että tosiaankin minusta on ikävää, jos joku postaukseni takia päätyy lukemaan jotain, josta olen kirjoittanut ja hänelle sitten se kirja ei sitten yhtään iskekään. En nyt tästä tietenkään oikeasti mitään syyllisyyttä kanna. Olen miettinyt välillä, että pitäisikö laittaa bloggaukseen varoitus: Tämä teos ei ole kaikille! Siis sellaisissa tapauksissa joista voin olla melko varma, että moni ei ko. teoksesesta innostuisi. Vaan mistä sitä kuitenkaan voi tietää. Voihan käydä niinkin, että lukija löytää teoksen, jota ei olisi edes ajatellut lukevansa ja se osoittautuukin hitiksi.

      Aivan ihastuttava syyssää tänään aaamulla. Rakastan syksyn aurinkoa ja syksyä muutenkin ja puolustan myös marraskuuta, jota monet vihaavat. Hyvää viikonloppua!

      Poista
    4. Omppu, juu huomasinkin, että olet sinäkin uponnut uutuuksien virtaan.

      Eihän bloggajaa voi olla vastuussa siitä, että joku lukija innostuu hänen tekstistään ja sitten petyy kirjana. Muistan vieläkin bloign alkuajoilta, kun kehuin Ian McEwanin esikoista Sementtipuutarhaa, jota en suinkaan pidä hänen parhimpanaan, mutta en myöskään huonona. Sitten joku 'täti' oli sen lukenut ja joutui kuohuksiin niistä ruumisnesteistä ja insestistä. Minä en kokenut sitä visvaa kuin hän ja minusta kirjan juoni on edelleen uskalias ja hyvä ja se kielletty seksi siinä oli kuvattu hyvin cinemaattisesti.

      Tulin tänne siksi, että tarkistin tämän kirjan nimen: Noudan kirjastosta ja luen ennen lomaa jos ehdin, jos en, otan reissuun mukaan. Rhys kiinnostaa minua ja jos tämä on hyvä, löytyy kirjahyllystämme toinenkin Rhys...

      Poista
    5. Joo, olen tehnyt pieniä hypähdyksiä uutuuksiin ja ainakin pari sellaista tulen vielä tekemään tässä myöhemmin. Tosin en tuota Binet'n kirjaa laske kohdallani uutuuksiin, vaikka se ilmestyikin äskettäin, kun se on ollut lukulistallani jo vuodesta 2012.

      Olen ihan samaa mieltä, ei tuollaista vastuuta voida bloggaajalle sälyttää. Tuossa kuvaamassasi tapauksessa on selkeästi kyse mielipide-erosta, eikä sitä nyt voi muiden ihmisten mielipiteen mukaan kirjoittaa. :)

      Nuo Rhysin kirjat on kaikki samantyyppisiä (tosin Siintää Sargassomeri on vähän eri lajia), joten ihan hyvin olisit voinut lukea sen hyllyssäsi olevankin. Rhysin päähenkilö on aina nainen, jonka mallina on hän itse. Näillä naisilla menee huonohkosti ja he ovat väliin hädin tuskin elämässä kiinni. Rhys uppoaa tai sitten ei. Nyt hän on saanut mukavasti huomiota blogissa. Juha sen aloitti ja mnä jatkoin ja Ullakin innostui ja nyt on sinun vuorosi. Jään odottamaan, mitä olet mieltä.

      Poista
  3. Epäilemättä tämä pitää jossain vaiheessa lukea, pari kirjaansa olen jo lukenut (Kvartetti ja Sargassomeri) eli Rhysin naiset ja heidän kohtalonsa ovat jo jossain määrin tuttuja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naiset ovat Rhysillä toisintoja itsestään vai pitäisikö sanoa toisintoja toisistaan. Minun pitää lukea uudestaan myös tuo Sargassomeri, joka ensimmäisellä lukukerralla en tajunnut kiinnittää tarpeeksi huomiota Berttaan. Kiitos kommentista.

      Poista
  4. Hyvä kirjoitus. Nyt minulle tulee olo, että kirja pitäisi lukea uudestaan. :-)

    Vaikka hänen olemisensa on ohutta, minusta Sasha ei ole pelkkä olosuhteiden uhri. Kvartetin Maryan tavoin hän voisi valita toisin, mutta asettumiseen, säännöllisyyteen ja vakiintumiseen liittyvä vapauden menettäminen ei houkuttele. Tietysti vapaus, josta hän pitää kiinni, ei sovi ympäristöön käsitykseen naisesta; se on sovittamattomasti erisuuntainen.

    Muistelin, että "maailmaan heitetty" tulee Heideggeriltä, mutta ... josko se sittenkin oli Merleau-Pontylta. Pahus! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, Juha. Aletaan lukea tätä vuorotelle uudestaan. <- vitsi!

      Rhys kirjoittaa pitkälti itsestään ja tämä tietysti vielä lisää kerroksia tulkintaan. En tunne Merleau-Pontyn ajattelua juurikaan ja ajauduin lukemaan häntä oikeastaan vain sen takia, kun luin Hanne Örstavikin romaania ja jokin hänen tekstissään alkoi kuiskutella, että haiskahtaa Merleau-Pontylta. Ei tuo "maailmaan heitetty" ole varmaankaan alunperin hänen ajatuksensa tai ainakin se kuulostaisi minustakin enemmän vaikkapa juuri Heideggerilta tai Sartrelta, joltain eksistentialistifilosofilta kuitenkin. Joka tapauksessa oli varsin sävähdyttävää, kun samana iltana törmäsin tuohon ajatukseen sekä Rhysillä että M-P:n kirjoituksissa.

      Kiitos kommentistasi.

      Poista
  5. hdcanis paiskaa nämä kehiin Kvartetti ja Sargassomeri. Onko suomeksi jotain muuta, kun en saa päähäni nimeä. Olisin mielestäni lukenut jonkun.... Tämän Huomenta, keskiyö sain hankittua.
    Minäkin vannoin, että jätän uutuudet vähiin, mutta pidän tämän vuoden kirjoista enemmän kuin viime vuonna tai sitten luin enemmän kotimaista viime vuonna ja se ei ole minun juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On suomennettu myös Herra McKenzien jälkeen. En nyt itsekään ole ihan varma (ulkomuistista) olenko kaikki suomennetut lukenut, kun Rhysin kaikissa teoksissa on nainen, joka on elämänsä sivustakatsoja. Tosin Sargassomeri on erilainen ja sen haluaisinkin nyt taas lukea uudestaan. On vaan mahdottomasti muutakin luettavaa, joten Sargassomeri saa nyt jonkun aikaa odottaa. Rhys, joka kuka, on minulle kirjailija, jota voi lukea vaikka kuinka monta kertaa. Kiitos kommentista.

      Poista
  6. Tuota yritin saada mieleeni Herra McKenzien jälkeen. Upea lukukokemus. Minä ihastuin kirjailijaan.

    VastaaPoista