keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Haaste: Unpopular bookish opinions


L

Kiitos Kirjasähkökäyrän Maille, joka haastoi minut kertomaan, mistä ja kenestä en kirjallisuudessa pidä. On muuten ihan sikakiva haaste, jota värittämään valitsin pari vuotta sitten Berliinissä nappaamani kuvan.

Haasteen säännöt ovat nämä:
1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.

4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nimi.





1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et. 

Ensimmäisenä tulee mieleen Lena Anderssonin Egenmäktigt förfarande (Omavaltaista menettelyä). Se oli melkeinpä kaikkien muiden bloggarien mielestä hieno kirja ja sai koko Ruotsin kirjallisen kerman huokailemaan ihastuksesta. Minusta teoksen päähenkilö Ester Nilsson on raivostuttava tyyppi. En jaksa yhtään tuollaista "nainen on ihan onneton ja vinkuu miehen perään" -tematiikkaa.  Anderssonin teos saa minut epäilemään sukupuoltani. Koen, että se on kirja, josta naisten kuuluu tykätä, koska naiset ovat sellaisia kuin Ester. Jos en tykkää, olen ehkä mies. Väliäkö tuolla, sillä kukaan ei ole täydellinen.


2. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.

Ruth Ozekin kirja A Tale for the time being on ollut yksi parhaista blogiaikana lukemistani kirjoista. Bloggaukseni kyseisestä kirjasta ei ole kiinnostanut ketään, vaikka tämä teos on myös Pop of the Tops -listallani, jolle pääsevät vain huipuista huipuimmat. En laita tähän edes linkkiä, koska tosiaankaan Ozekin aivan mielettömän hieno teos ei voisi muita ihmisiä vähempää kiinnostaa. Itse koin sen kanssa hurjia hetkiä. Välillä jopa todellisen ja epätodellisen väliset rajat menivät lukiessa sekaisin. Kuljin ympäri kämppää ja olin niin fiililksissä, että pystyin tuskin hengittämään.

Koskan kiinnostamattomuus voidaan osin selittää sillä, että Ozekin kirja on englanninkielinen, niin mainitsen vielä toisen esimerkin. Erinomainen ja monen mielestä ihan kamala teos on Brett Easton Ellisin American Psycho. Sen diggaaminen toki vaatii tiettyä lukukulmaa, mutta se on varsin tyhjentävä esitys siitä, miten pahis saattaa istua vieressäsi ja kaikki luulevat hänen olevan hyvis.


3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut.

Nyt lyö tyhjää. Ei tule ainuttakaan kolmiodraamaa mieleen, jossa olisi käynyt niin, että päähenkilö olisi valinnut "väärän" tyypin. Itse asiassa ei tule mieleen kolmiodraamoja ylipätään. Vastaan sen tähden Elena Ferranten Loistava ystäväni, jossa olisin toivonut, että Lila olisi valinnut Elenan sen sijaan, että meni naimisiin. 


4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.

Kauhukirjallisuus ei ole juttuni, koska en uskalla lukea kauhukirjoja. Jos joskus edes yritän, niin se johtaa nopeasti siihen, että alan tarkistella, lymyileekö joku sänkyni alla ja miettiä, mikä on tuo ääni, joka kuuluu porraskäytävästä. En kyllä ole varma, onko kauhukirjallisuus kovin suosittua muiden kuin kauhukirjallisuusfriikkien keskuudessa.


 5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.

Kirjallisuudessa sellainen voisi olla L.M. Montgomeryn Runotyttö. Tosin kun en ole ko. kirjoja edes lukenut, niin on vähän tyhmää sanoa, etten pidä Runotytöstä. Enemmänkin on kyse siitä, että runotyttökirjat noin  ylipäänsä eivät ollenkaan iskeneet, kun olin niille otollisessa iässä. Tämä on tietysti pahemmanpuoleinen virhe ihmisessä, sillä Runotytöstä nyt vaan kerta kaikkiaan kuuluu pitää. Tällä vastauksella saan toisen miinuspisteen. Ensimmäinen tuli Esteristä.


6. Kirjailija josta monet pitävät, mutta sinä et.

Noin yleisesti ottaen useimmat ruotsalaiset dekkaristit. Johan ne ruotsalaiset ovat omineet euroviisut, pitikö niiden nyt omia vielä dekkarigenrekin. Ihme tyyppejä. Onneksi meilllä on Jari Järvelä.


 7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.

Knausgårdin Taisteluni-sarja. En yhtään epäile sen laatua, enkä viehätystä, enkä parhautta, mutta en myöskään tunne vetoa ko. sarjan lukemiseen. Sitä paitsi osia on tässä sarjassa aivan liikaa ja tosi moni muu teos jäisi lukematta, jos saisin päähäni uppoutua Knausgårdin sielunelämään. En silti sano, ettenkö jonain päivänä saattaisi tähän sarjaan tarttuakin, mutta tällä hetkellä kiinnostusta ei ole.


8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty elokuva.

John Irvingin kirjan Garpin maailma -pohjalta tehty elokuva upposi minuun paremmin kuin kirja, joka sentään on Irvingin kirjoista paras tai ainakin yhtä hyvä kuin Kaikki isäni hotellit. Elokuvassa on vallan mainiossa roolissa nuori Leonardo di Caprio ja muistan, että tuon elokuvan jälkeen elin jonkin aikaa Johnnie Depp -huumaa. Se meni kyllä aika nopeasti ohi ja olen jättänyt suosiolla muille siskoille kuolaamisen Deppin perään. He ovatkin tehneet niin ihan urakalla.

Korjaus: Puhun edellä elokuvasta Gilbert Grape, joka ei perustu mihinkään John Irvingin kirjaan. Täten julistan kohdan 8 jääneen tyhjäksi. Kiitos Lukuisa-blogin Lauralle tämän asian tuomisesta tietooni.

Pakko vielä todeta, että näin nolo moka sopii varsin hyvin juuri näiden haastevastausten henkeen, kun edellä olen kaikenlaista muutakin noloa tunnustanut.


Paiskaan haasteella seuraavia bloggareita:

Leena - Donna Mobile
Leena  - Leena Lumi

39 kommenttia:

  1. Ruth Ozekin kirjasta A Tale for the time being olen kuullut paljon kehuja muilla saiteilla kuin täällä Bloggerissa (koska sitä ei tosiaan ole taidettu monissa suomalaisissa kirjablogeissa lukea). Joten minua ainakin se kiinnostaa, mutta eri asia tulenko sitten pitämään siitä, toivottavasti.

    Taidat kahdeksannessa kysymyksessä sekoittaa Garpin maailman Gilbert Grapeen? Garpin maailmassahan on pääroolissa Robin Williams. Sitä en ole nähnyt, mutta olen samaa mieltä Gilbert Grapesta, hyvä elokuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että Ozeki kiinnostaa sua. Mulle se oli niin erityinen ja kova juttu, että huh huh sentään.

      Kiitos paljon, kun korjasit tuon Garpin maailma - Gilbert Grape -asian. Ajattelinkin jossain vaiheessa, että onko tässä asiassa nyt jotain kummaa, mutta se sitten unohtui, kun en heti keksinyt, miten se vaikutti jotenkin oudolta. Sinänsä ihan jännää, miten päässäni olen yhdistänyt Garpin maailman Gilbert Grapeen. Ne on varmaan ne G-kirjaimet. Mutta kiitos tosiaan, kun sanoit asiasta, niin sain nyt heti sen tuohon ylle korjattua.

      Poista
    2. Hih, tulin juuri sanomaan samaa kuin Laura, kun ihmettelin tuota näyttelijäjuttua ja kiertelin netissä verestämässä muistiasi aiheesta. Hassua kyllä, minunkin muistoissani Garpin maailma sekoittui toiseen elokuvaan, minulla se toinen elokuva oli Forest Gump! G-kirjain ja vähän pihalla oleva päähenkilö siinäkin :)

      Poista
    3. Maria, ei voi olla totta! :) Meidän pitää perustaa joku g-ongelmaisten yhdistys. Garpin maailmasta on kyllä siitäkin tehty elokuva, mutta pakko tunnustaa, että en kyllä muista siitä kauheasti. Voi kuitenkin hyvin olla totta, että juuri Garpin maailman kohdalla elokuva oli kirjaa parempi, koska en ole erityinen Irving-fani. Nyt jäi tämä asia askarruttamaan.

      Poista
  2. Tämä on haastava haaste, joka on minullakin työn alla. En ole muuten lukenut tuota Lena Anderssonin kirjaa (Omavaltaista menettelyä) enkä aio lukea. En tiedä sen kummemmin miksi muutoin kuin että ei vain kiinnosta. Ilmeisesti en missaa mitään.

    Minua muuten kiinnostaa tuo Ruth Ozekin kirja. Toit sen esille jossain postauksessasi ja kiinnostuin. Muistaakseni vaihdoimme muutaman sanankin kys. kirjasta. On kyllä totta, että kun pitää suomeksi kirjablogia, niin jos ei kirjaa ole saatavilla suomen kielellä, niin eipä taida monia kiinnostaa. Minä jos kuka sen tiedän, kun suurta osaa lukemistani kirjoista ei ole saatavilla suomeksi. Mutta sellaista se on.

    Minuakaan ei kiinnosta "knasu". Pidätän tietenkin itselläni oikeuden herran kirjat joskus lukea, jos mieli muuttuu. Sitä odotellessa luen muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelin, että sait tämän haasteen ja siksi en sua haastanut, vaikka olit kyllä mielessä. Akateemisessa oli olikohan nyt peräti kuuden kirjan pakkaus Andersonia. Menin äkkiä siitä myyntipöydästä ohi. Vaan eipä tiedä, ehkä on sun kirjasi. Kyllä mua toisaalta nauratti ihan hirveesti Almodovarin Naisia hermoromahduksen partaalla -elokuva, jossa myös naiset haikaili miesten perään.

      Juu Ozeki. En tiedä miksi nyt niin erityisesti harmittaa, että häntä ei lueta. No, jos olisi käännetty, niin blogistania pulppuaisi kirjoituksia tästä kirjasta. Joo, on ihan hulluutta blogata engl. kielisistä kirjoista, jos niitä ei ole suomennettu. Minäkin kaikenmaailman afrikkalaisista kirjoistakin kirjoitan. :) :) :) Toisaalta sitten kirjoitan myös (ja väliin melkeinpä ennen kaikkea) myös itselleni muistiin.

      Kiva, että on muitakin, jotka ei ole korviaan myöten rakastuneita Knausgårdiin. Kiitos kommentista.

      Poista
    2. Haha, hyvä että luet ja kirjoitat enkunkielisistäkin kirjoista. Minua tuijottelee odottavasti se yksikin afrikkalainen kirja (...Baba Segi's wives), jonka riensin hommaamaan, mutta en ole vielä ehtinyt lukea, kun kirjastossa on yhtäkkiä ollut ihan kamalasti hyviä kirjoja ja ne on pakko lukea ensin. :D

      Poista
    3. Baba Segi joo, siinäpä onkin aikamoinen tuttavuus.

      Mulla on itse asiassa välillä kausia, että en oikein meinaa osata lukea suomeksi. Yleensäkin on kesken kirja sekä suomeksi että englanniksi. Olen huono lukemaan käännöksiä tai luen käännöksen vasta sitten, kun olen ensin lukenut englanniksi.

      Pakko vielä kertoa tähän, että meiän kirjatosta sai ILMAISEKSI poistokirjoja ja siinä joukossa oli Lowerin Hitlerin raivottaret. Ihan uskomaton mäihä.

      Poista
  3. Mainioita vastauksia. Kohtaan 7 voisin itsekin sanoa Knausgårdin ja kauhua en pysty lukemaan lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai et sinäkään Knausgårdista. Katos vaan. Tämä nyt todistaa sen, että kun jotain tyyppiä kovasti hehkutetaan, niin syntyy käsitys, että ihan kaikki pitävät hänestä, joka ei sitten pidäkään paikkaansa. Ne ei-Knausgårdiin-ihastuneet eivät vaan pidä asiasta sen suurempaa meteliä. Kiitos Margit.

      Poista
  4. Voi jestas ja nyt sitten minua et haastanut: Kävin jo mielessäni läpi koko kategorian :) No eipä mitä, lähden nyt himoittavan jännitykseni pariinI

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kun mä luulin, että sut on tähän jo haastettu vähintään kaks kertaa. Mulla on aina näissä haasteissa se, että en koskaan oikein ole kartalla, ketä on jo haastettu ja pidin itsestään selvänä, että sut nyt ainakin on.

      Hyviä jännityshimoja!

      Poista
    2. Mut siis joo, mä haastan nyt Leena sut jälkijunassa. On varmaan eka kerta, kun onnistun haastamaan sut ennen kun joku muu kerkii. Anteeksi haasteen liikkeellelaskijalle, että rikoin sääntöä ja haastoin neljä. Poikkeustapaus! :)

      Poista
    3. No kun mulla on nyt tilanne täällä päällä ja tämä sopisi kuin munat pässille hetkeeen ja testaan rajojani, sillä minulta ei helposti heru julkisuuteen, kenestä tai mistä en pidä:) Nautit kiemurtelustani! Kiitos<3

      Poista
    4. Hah-haa. Leena Lumi paljastaa salaisimmat inhokkinsa. Tämä juttu vaan yksinoikeudella blogissani. Näen jo otsikot. Ne on valtavat. Mitäköhän sieltä tuleekaan?

      Poista
    5. Done: http://leenalumi.blogspot.fi/2016/05/haaste-unpopular-bookish-opinions.html

      No on siellä eräs, jota...

      Palaan sinun vastauksiisi huomenna!

      <3

      Poista
    6. Kiitos Leena osallistumisesta. Tulen tutkimaan, kun pääsen ruuhkasta. En saa rauhaa ennen kuin saan vastauksen, kuka on eräs.

      Poista
  5. Omppu, nauran junassa ääneen sun Gilbert Grape -sekoiluille :D Mahtavaa! Johnny Depp -huuma taisi mullakin olla pahimmillaan tuon leffan aikaan, mutta onhan se nyt vieläkin ihan...no ihan kiva.

    Anderssonin eka Ester-kirja oli minusta mahtava, mutta toinen oli ehkä liikaa. Ymmärrän kyllä pointtisi, kyllä muakin se Esterin ininä ärsytti. Mutta sit toisaalta, epätoivoisesti rakastuneena ihminen - oli se sitten nainen tai mies - on juurikin noin tyhmä ja ärsyttävä. Been thete, done that :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti naurusi tarttui kanssamatkustajiin. :) Joo jotenkin aavistin, että jotain ei nyt ollut kohdallaan, mutta nopeana ihmisenä en jäänyt asiaa miettimään.

      Mulle ei oikein selvinny, missä tyylilajissa tuota Esteriä olis pitäny lähestyä. Ehkä se on jonkinlainen tragikomedia. Jos viedään oikein kunnolla yli (esim. just Almodovar-tyyliin) niin sit olen messissä kyllä. Olen kyllä tehnyt kaikki mahdolliset ja mahdottomat rakkaushölmöilyt, mutta täytyy myöntää, että jos käy ilmi, että toista osapuolta ei kiinnosta, niin keksin jotain muuta tekemistä. Kiitos Maisku kommentista, minä nyt niin näen sinut siellä junassa naureskelemassa. :)

      Poista
  6. Kiitos haasteesta, vastaan asap. Olen saaristossa pelkän luurin kanssa. Paitsi on mulla seurana 1200 sivua Knasua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka sinne saaristoon, kiva että lähdet mukaan haasteeseen. Sattuipas sopivasti, että sinulla on seurana juurikin Knasu, jota kohtaan en omaa erityisiä tunteita. Hänellä sitä sielunelämää riittää ..... :) :) :)

      Poista
  7. Kiitos Omppu ja voi apua, ei ihan helppoja, paitsi osaan tiesin heti vastauksen kun luin haasteen. Osaa pitää miettiä...palataan asiaan. Ja juu, Knasulla sitä riittää, sielunelämää. Mutta eikö meillä kaikilla - hän vain osaa ja uskaltaa sen paperille :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa Arja, että otat haasteen vastaan. Muista olla rehellinen. Tunnusta noloimmatkin asiat. :) :) :)

      Joo. Kai sitä meillä kaikilla jotain elämää sielussa on. Siitä selville pääseminen ei vaan ole aina kovin yksinkertaista. Onhan tuo Knasun projekti ihan kiinnostava sinänsä, mutta hei 6 osaa, joista viimeisin on vielä paksu kun mikä. :)

      Poista
  8. Tämä haaste ja kirjoitus on hauska!
    Sun "vierastamislista" on mulle aika vieras: Esteriä en ole lukenut. Enkä A Tale for the Time Beingiä, ruotsalaisia dekkareita, kauhukirjoja tai Knasua. Löysin kyllä Taisteluni ykkösen kirjaston tuo tullessa, vie mennessä -hyllystä. En ole vielä lukenut, mutta nyt kun se vika osakin ilmestyi, niin funtsin, että jos lukisin ekan ja vikan (joskus) ja jättäisin muut välistä.;) Mä en nimittäin ole oikein innostunut kirjasarjoista, siksi myös Ferrante on vielä harkinnassa lukulistalle pääsyssä.
    Mutta! Runotytöt olen lukenut! Jos ne ei ole napannut, niin ei ole napannut, mutta älä kuitenkaan Runotyttöä soimaa.;) Emiliallahan on herkän ja hurmioituvan puolensa lisäksi synkempi ja melankolisempi puoli.

    Katsoin tänään Juurakon Huldaa ja siinä "kolmiodraama" päättyi aivan väärin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli sehän tarkoittaa, että ollaan vierastamissamiksia. :) Ferrante kyllä varmaan on Juttu tai sitten maailma on väärässä, joka tietenkään ei olisi ollenkaan ensimmäinen kerta, kun niin käy. Minä tilasin Ferrranten seuraavan osan englanniksi, koska haluan lukea niin, että eka osa vielä suht koht muistissa.

      Enhän minä nyt Runotyttöä soimaa. Tarkistin ihan googlesta, että Runotyttö on eri asia kuin Anna. Tuosta voit tulkita suuren tietämättömyyteni näiden nuorien herkkien tyttöjen suhteen. Luin kyllä nuorena Victoria Holtia (oi ne juoksuhiekat, niistä riitti painajaista pitkäksi aikaa) ja Angelika-kirjoja, joten saanko yhtään anteeksi, että runotytöt jäi välistä.

      Juurakon Huldan stoori ei nyt ole mielessä, mutta uskon, että olet loppuratkaisun suhteen oikeassa.

      Poista
  9. Haastetta haasteen perään: http://kirjakaapinkummitus.blogspot.fi/2016/05/tietokirjat-vievat-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna. Tosiaan tämä haaste on mulla jo hautumassa. Sain sen tuossa joku päivä Leena Lumilta. Yritän nyt entistä pontevammin saada postauksen valmiiksi.

      Poista
  10. Kiitos haasteesta, tämä on kyllä varmaan haastavin jonka olen saanut. Kirjojen julkinen moittiminen ei oikein kuulu lempipuuhiini, mutta ehkä tästä jotenkin keplottelen :)

    Sinun vastauksesi ovat hersyvän hauskoja ja mainioita. Jaamme kauhukirjallisuuskammon, kuten joskus onkin jo tainnut tulla todettua. Mutta Runotyttö, hih - en silti anna sinulle miinusta, vaan "rohkeasti ja tyylikkäästi erilainen" -mitalin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä onkin erinomainen haaste kaikille, joita kauhistuttaa puhua negatiivisia. Mikä siinä sitten on, että voi tuntua hankalalta kertoa, että ei jostain niin kauheasti pidä. Onhan se kuitenkin ilmiselvää, että kaikesta ei voi pitää ja itse asiassa varsin tylsääkin, jos jatkuvasti vaan pitää ja hehkuttaa. Minullakin tämä on jonkinasteinen ongelma blogissa, kun melkein kaikki, mistä kirjoitan on voittopuolisesti positiivisia kirjoituksia. No se tietysti johtuu siitä, että jos ei yhtään nappaa, niin koko kirja jää kesken. Olisi ihan mielenkiintoista kirjoittaa postauksia myös kirjoista, jotka jäi kesken. Itse tein niin ranskalaisen kauhukakaran (Houellebecq) kanssa. Pidän nyt tämänkin puolen asioista mielessä.

      Kiitos mitalista. Voi olla ihan niinkin proosallinen syy runotyttölukemattomuuteeni, että ne eivät yksinkertaisesti tulleet vastaan oikeassa iässä. Kun sain kirjastonhoitajalta luvan lainata aikuisten kirjoja, niin löytyi valtava maailma ja luulen, että se osui juuri vaiheeseen, joka olisi ollut potentiaalista runotyttövaihetta.

      Kiitos Katja ja mukavaa että lähdet haasteeseen mukaan.

      Poista
  11. Tässä toinen, joka ei ole lukenut yhtäkään Runotyttöä ja vieläkin hengissä. Luulen, että sinä vaiheessa imin jo itseeni Agatha Christietä ym., jonka jälkeen olin valmis kauhukirjoille kuten Stephen Kingille ja joita luin koko nuoruuteni, enkä enää pysty lukemaan.Kaikki örkit muuttavat saman tien sängyn alle, jos erehdyn lukemaan tai katsomaan örkkielokuvan.
    Taisteluni sarja jäi siihen ensimmäiseen, joka oli minulle myös se viimeinen.
    Kiitos Omppu, näitä oli hauska lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai haastamisesta. Tämä oli ihan haasteiden aatelia. Jännä huomata, miten menee ristiin eri ihmisten kanssa se, mistä pitää ja mistä ei pidä. Vaikutelma on, että kuinka päin tahansa, niin samaakin mieltä olevia aina on eli mitään totaalista suosikki- tai inhokki-teosta ei ole tässä yhteydessä paljastunut.

      Poista
  12. Samaa mieltä Maiskun kanssa, että Ester-jatko-osa olisi saanut jäädä kirjoittamatta. Luin kyllä senkin välipalana, mutta en kokenut sellaista 'tämä on nyt jotain uutta' -tunnetta. Minusta Esteri on rajatilapersoona ja sellainen vähän kiinnostaa...

    Minä rrrrakastan ruotsalaisia ja hyvin monia pohjoismaisia dekkaristeja! Viime yönäkin meni kahteen yhden Sillan ja Wallnaderin tekijöiden uusimman dekkarin kanssa.

    Kunpa Lila ei olisi valinnut häntä, jonka valitsi! Odotna kauhulla jatkoa, sillä hyvää ei ole luvassa. Se lpun kenkäjuttu sen paljasti.

    Garpin maailma oli loistava ovi Irvingin kirjoihin, niihin 'Irvingin kulatisen kauden' kirjoihin. Nyt ilemstynyt uusin, oli kova pettymys.

    Gilbert Grape on muuten leffa, joka ei unohdu.

    Minä pidin eniten Vihervaaran Annasta ja tokana tuli Emilia.

    Kiva haaste<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta taas Ester oli "vaan" toivottomasti rakastunut kohteeseen, jonka suhteen hänellä ei ollut tsäänssejä ja siitä johtuen hänen elämänsä alkoi pakkomielteisesti pyöriä hänen ihastuksensa ympärillä.

      Niin sulla on nuo ruotsalaiset dekkaristit. Mulla taas ei ole ollut dekkari-innostusta aikoihin, poislukien Järvelän trilogia. Onko sulla Leena tietoa, milloin tulee seuraavan Ferranten suomennos?

      Luin nuorempana Irvingiä, mutta sitten Oman elämänsä sankarin jälkeen innostus jotenkin lopahti - en tiedä mistä syystä.

      Kiitos kommenteista!

      Poista
    2. OK, Ester.

      No, mulla on brittiläiset ja ruotsalaiset dekkaristit ja siis luen aika paljon dekkareita, vain tänä vuonna vähemmän. Nyt menossa...

      Kunpa tietäisin! Luin varman väärin, että joku jo luki Ferranten kakkosta, mutta ehkä sitten jollain muulla kielellä. Enkä muista kuka...Näinkö unta? Mutta ne on tosiaan jo kirjoitettu, joten eikö niitä jo nyt suomennettaisi.

      Sitä kirjaa juuri lääkrini pitää täydellisenä kirjana. Siinähän oli myös lääkäri...

      Ole hyvä!<3

      Poista
    3. En ainakaan syyskatalogista huomannut, että siellä olisi ollut Ferrantea. En muistaakseni ainakaan blogistaniassa ole nähnyt kirjoituksia kakkososasta. On tosi tylsää, jos tulee pitkä tauko eri osien välillä, joten tilasin muutama päivä sitten kakkososan englanniksi. Olen kuullut, että käännös on oikein hyvä.

      Ai missä on lääkäri? Siinä Ferranten kakkososassako?

      Poista
  13. Tämä on mainio haaste. Olen iloinen, että Leena haastoi minut nyt kun sai haasteen sinulta. Mutta on tämä vaikeakin, vaikka haasteet saa ottaa leikkimielisesti - niin koetan itse tehdä ja vähän soveltaakin niitä.

    Joskus mietin, että kirjablogimaailma on hauska oman kuplansa, jossa aina hetkittäin joku kirja nousee suureen suosioon. Mainitsemasi Ester on hyvä esimerkki. Minä pidin Anderssonin kirjoista, mutta en pitänyt Esteristä. Siitä tuli metka ristiriita kirjaa lukiessa. Ruotsalaisista dekkareista olen kanssasi samaa mieltä: ne ovat aika tylsiä ja kaikissa sama kaava. Olen ennakkoluuloinen niiden suhteen. :D

    (Muuten, ihanaa että pidät Kaikki isäni hotelleista. Se on minulle rakkain Irvingin kirja.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, meillä on nyt tämän haasteen suhteen vastakkaiset lähestymistavat. Sinä sovellat ja minä taas kerrankin, tapojeni vastaisesti, yritän pysytellä haasteen kehyksessä. Tämän vuoksi jätin pois kaikki sellaiset pohdinnat, että voiko sanoa, että tykkää jostain kirjailijasta. Ajattelen, että sen verran lukutaitoa on kaikilla, että ymmärretään sen tarkoittavan tässä yhteydessä sitä, että onko joku suosikkikirjailija (siis kirjailija irrallaan itse ihmisestä. Harva kuitenkaan tuntee niin läheisesti kirjailijoita, että voisi puhua henk.koht. tason tykkäämisestä ja jos tunteekin, niin sitten on erilaiset probleemit).

      Todellakin blogistaniassa on tällaisia aaltoja, että joku teos saa suorastaan käsittämättömän suosion ja sen ympärillä käyty hehkutus nostaa edelleen kiinnostusta kirjaan. Joskus nämä "ylösnousevat" ovat yksinkertaisesti ihan pirun hyviä teoksia, mutta eivät aina.

      Mulla ei ollut mitään ristiriitoja Anderssonin kirjan ja Esterin välillä, kun koin, että Ester täytti sen koko kirjan eli tavallaan se kirja oli Ester. On kyllä hahmoja, jotka on kamalia ja kirja on silti loistava. Tästä on hyvä esimerkki juuri tuon mainitsemani American Psychon Patrick Bateman.

      Ehkä ollaan Katja liian jyrkkiä noiden ruotsalaisten dekkarien suhteen. Mulle on vaan muodostunut kuva, että niissä on paljon sellaisia aiheita (esim. lapsiin liittyvä väkivalta)tai lapsiprostituution tyyliin Maj Gull Axelsson, joita en pysty lukemaan, koska tiedän, että jos luen ne jutut ei lähde mun päästä ikinä. Eli tässä mielessä on samoin kun sinä jossain määrin ennakkoluuloinen. On tietysti myös toisenlaista kuten vaikkapa Katarian Wennstam, jonka kirjoista olenkin pitänyt kovasti.

      En muuten kyllä muista enää yhtään mitään tuosta Kaikki isäni hotellit -kirjasta paitsi sen, että tykkäsin siitä aikanaan.

      Yritän nyt huomata vastauspostauksesi. Näitä on hauska lukea. Kiitos!

      Poista
  14. Tämä on hauska haaste, johon pitäisi nyt itsekin vastata, kun Leena haastoi. Täytyy vaan vielä pohtia asiaa!

    Minä pidin Omavaltaisesta menettelystä ja jatko-osakin oli ihan hyvä. Mutta inhosin Esteriä, ja sitä epätoivoista miehen perässä menemistä ja kraah, olisi niin tehnyt mieli ravistella tuota ärsyttävää naista! Mutta siinä juuri piili se, miksi kirjasta pidin. Minusta Andersson kirjoittaa piikittelevästi ja fiksusti. Mutta ymmärrän, ettei Ester uppoa. Hyvä ystäväni oli jostain oudosta syystä lukenut molemmat kirjat ja vihannut niitä :D

    Minulla on tuo Ozekin kirja hyllyssä lukemattomana. Koska luen niin hitaasti englanniksi, en ole vielä aloittanut. Blogistani löytyy tosin juttu kirjasta, sillä pikkusiskoni oli kerran vieraskynänä ja kirjoitti teoksesta. Hän piti ja siksi kirjan osti minullekin :)

    Knausgård on minun makuuni, mutta aika haastava tyyppi. Kun luin ensimmäistä osaa aikoinaan, niin inhosin niin paljon kirjailijaa, etten tahtonut edetä. Mutta kun pääsin sen yli, niin sain kiinni huumasta. Aika hitaastihan noita lukee, mutta toivottavasti ehdin kaikki osat tämän elämän aikana lukea :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, kivan erilainen haaste. Älä pohdi liikaa, ettei mene vaikeaksi. :)

      Juu kyllä Andersson kirjoittaa fiksusti ja hyvin ymmärrän, että tämä teos on suosittu. En vaan itse oikein jaksa tämän tyyppistä kirjallisuutta, kun maailmassa on niin paljon mielenkiintoisempiakin aiheita kuin jonkun naisihmisen kuolailu jonkun miesihmisen perään.

      Itse asiassa jopa muistan, että Ozekista oli sun blogissa ja ilahduin,kun kuulin, että se upposi myös siskoosi. Hän onkin ainoa, jonka olen kuullut Ozekin kirjasta viehättyneen (Suomessa siis, muualla on kyllä ollut paljon juttua, hyvin positiivistakin).

      Knausgård taitaa jakaa mielipiteitä, joka on aina hyvä asia ja kiinnostavaa. Kiitoa Katri ja mukavaa viikkoa!

      Poista