perjantai 2. joulukuuta 2016

Kolme on synttärikakussa kynttilää

Jokainen meistä tarvitsee jonkun,
jota ihailla ihan suunnattomasti.
Siksi tässä on Patti Smithin kuva
(Ruisrock 2016)
Ensimmäiset asiat ensimmäisiksi eli

suurkiitos kaikille blogini seuraajille ja satunnaisille lukijoille


Ilman teitä ei olisi pari päivää sitten vietetty blogini 3-vuotissynttäreitä. Aika on mennyt super nopeasti ja tuntuu, että vastahan sitä tämän blogin aloitin, mutta niin vaan on jo kolme vuotta tullut kirjoiteltua.

Kuten moni jo tietääkin aloitin bloggaamisen luettuani Chimamanda Adichien romaanin Kotiinpalaajat tai jos tarkkoja ollaan niin luettuani alkuperäisteoksen Americanah. Tämä kirja kertoo Ifemelusta, joka on kuuluisa bloggari ja saa bloggaamisesta elantonsa. Paljon on vielä matkaa samaan asemaan ja siihen pääsemiseen ei taida tämä yksi elämä riittää. Tosin eipä tuo haittaa, sillä bloggaamisessa tärkeintä on tuoda esiin kiinnostavia kirjoja, jakaa kirjakokemuksia ja olla muuten vaan kaikin tavoin pyörryksissä kirjallisuudesta.

Oli muistorikas hetki, kun blogiini tuli ensimmäinen kommentti. Että ihanko totta joku on kirjoitukseni lukenut ja halunnut sitä myös kommentoida. Hurjaa! Itse olen sitä tyyppiä, joka kommentoi muiden blogeihin suht paljon ja usein onkin niin, että kommenteissa syntyy mielenkiintoista keskustelua, joka samalla vie lukemista yhteisölliseen suuntaan. Jokainen kommentti on suuri ilon aihe ja toivoisinkin, että ihmiset kommentoisivat uskaliaammin. Kiivaampikin väittely on hyvin ok, kunhan ei jankuteta ja pysytään asiatasolla.


Kuka minä olen juuri nyt?

- uhmaikäni näkyy vielä, mutta alkaa jo tasaantua
- haluan tehdä asioita itse, saada kiitosta ja myönteistä huomiota onnistumisista
- voni olla herkkä ja pahoittaa mieleni helposti
- haluan leikkikavereita, vaikka leikit eivät sujukaan aina ilman nahisteluja
- nautin erityisesti kuvittelu- ja roolileikeistä
- kyselen paljon*


Muutoksia ja muuta pohdintaa

Olen tehnyt Facebookissa sellaisen muutoksen, että olen keskittänyt kaikki kirjallisuuteen ja kulttuuriin liittyvät postaukset blogini facebook-sivulle (ks. sivupalkki oikealla).  Aiemmin jaoin blogin FB-sivulle pelkästään blogipostaukset, mutta usein on jotakin pienempimuotoista ja epävirallisempaa sanottavaa ja niitä kirjoittelen tuonne blogin FB-sivulle. Lisäksi olen myös twitterissä tunnuksella @readerwhy ja instagramissa käyttäjänimeni on niinikään 'readerwhy'. Tervetuloa seuraamaan ja juttelemaan myös näihin medioihin. Joulukalenteriluukut julkaisen tänä vuonna pelkästään twitterissä ja blogin FB-sivulla.

Minulle pelkkä lukeminen ja kirjoista blogiiin oksentaminen ei oikein tahdo riittää. Tunnen usein teorian janoa, mutta en kuitenkaan halua, että blogiteksteistä tulisi liian teoreettisia. Tämä on asia, jota parhaillaan työstän. Yksi tärkeä päämäärä minulle on, että oppisin kirjoittamaan paremmin. En tiedä, mitään muuta keinoa, miten voisi kirjoittajana kehittyä kuin se, että kirjoitan yhä lisää. Että kirjoitan silloinkin, kun sanat eivät suostu tulemaan. Että pakotan itseni ja vihaan kirjoittamaani ja kasvatan kärsivällisyyttä ja uskoa siihen, että jonain päivänä kirjoittaminen sujuu paremmin. Hyvin usein tilanne on se, että teksti on päässäni valmiina, mutta se ei muutu kirjoitukseksi siinä muodossa kuin haluaisin. Tämän muuntoprosentin toivoisin kasvavan ja siksi koen tärkeäksi pysyä nöyränä sen edessä, mitä teen. Jos mitään inhoan niin korskeutta, itsensä korottamista ja besserwisseröintiä.

Pyrkimyksenäni on myös oppia paremmaksi lukijaksi. Huomasin taas kerran, että kun luin Rosa Meriläisen Osterin toiseen kertaan kirjamessujen lukupiiriä varten, niin siitä löytyi vaikka mitä, johon en ensimmäisellä lukukerralla ollut kiinnittänyt riittävästi huomiota. Saman havainnon tein lukiessani toistamiseen Peter Sandströmin Laudaturin (postaus tulossa). Kirjabloggarina sitä tulee helposti lukeneeksi liiankin nopeasti, koska uusia kiinnostavia kirjoja tulee jatkuvasti ihan järkyttävää tahtia. Toisaalta haluan ehdottomasti lukea myös vanhempaa kirjallisuutta ja välillä koen suorastaan ahdistavana sen, että jatkuvasti on tulollaan joko kevään tai syksyn uutuuskirjat.


Negatiivinen kritiikki

Kaikki kirjat eivät ole maailman / Suomen / kirjasyksyn / kirjakevään  / vuoden parhaita. Minulle on tärkeää tehdä ero sen välillä, onko kirja yleisesti hyvä vai subjektiivisesti hyvä. Koska olen melko selektiivinen lukija edelliset tekijät kulkevat usein melko käsi kädessä ja hyvin harvoin intuitioseulastani pääsee läpi ns. huono kirja. On kuitenkin myös monia kirjoja, joiden kaunokirjalliset ansiot ovat kiistattomat, mutta ne eivät siitä huolimatta ole minulle henkilökohtaisella tasolla lukuelämyksiä. Voisin aloittaa listani vaikka Joycen Odysseuksesta.

Kun aloitin bloggaamisen minun oli vaikea sanoa mitään kovin kriittistä suomalaisista kirjoista. Muistan tässä eräänkin postauksen, jonka viimeistä kappaletta lievensin, koska en uskaltanut päättää kirjoitustani niin kriittiseen kiteytykseen kuin olin alunperin ajatellut. Ajan myötä rohkeutta on tullut lisää ja olen ymmärtänyt entistä paremmin, että jos en ole rehellinen voin lopettaa bloggaamisen saman tien. Helmasyntini on, että joistakin kirjoista olen niin innoissani, että kirjoitan hehkutusripulia, jota sitten häpeän jälkeen päin. Toisaalta juuri nämä kirjoitukset ovat usein hyvin spontaaneja ja suoraan sydämestä kirjoitettuja.

Olen näinä kolmena vuotena blogannut kaikista lukemistani kirjoista paitsi yhdestä, koska luin sen niin kovassa kuumeessa, että muistikuvat jäivät melko hatariksi. Kaikki eivät bloggaa ollenkaan kirjoista, joista eivät pidä. Kaikki eivät bloggaa kaikista lukemistaan. Tapoja on monia. Alusta alkaen yksi blogini tarkoituksista on ollut toimia lukumuistinani. Tässä tehtävässä se onkin ollut korvaamaton apu.


Kiitos ja kumarrus ja niiaus ja lopuksi vähän Sirkka Turkkaa:

Sataa, sinä kaunis
kaukainen rakastettu,
ja elämä on minulle kaikkinensa
absurdi asia.

(Kokoelmasta 'Tule takaisin, pikku Sheba)




*Lähde: Mannerheimin lastensuojeluliitto: 3-4 vuotiaan kehitys klik

64 kommenttia:

  1. Onnee!! "huono" kirja, vaihtelee lukijasta ja ajasta toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista Hannele. "huono" ja "hyvä" on hankalia käsitteitä, joita joskus on kuitenkin käytettävä

      Poista
  2. Onnittelut 3v.
    Minä tykkään tästä blogimaailmasta ja vierailut sen ulkopuolella ovat kuin kävisi kirjamessuilla, hälinää. Voisin bloggailla ilman lisäjuttujakin. Tiedään kuitenkin, että osa kirjailijoista haluaa yhteyksiä lukijoihinsa ja palautetta lukukokemuksista. Ja lukijat hiukan enemmän tietoa kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista Mai. Blogimaailma on elämän tuulten keskellä oma rauhallinen saarekkeensa, jossa roihuaa rakkaus kirjallisuuteen. Oho, nyt taisi tulla sanottua aika ööh juhlavan hassusti ja hölmösti. Pidän paljon bloggarien kesken vallitsevasta yhteisöllisyydestä. Erityiskiitos sinulle Mai siitä, että vaikka usein olemmekin jostain kirjasta vähän eri mieltä, niin se aina tapahtuu toinen toistamme kunnioittaen. Arvostan sitä todella.

      Poista
  3. Onnea onnea kolmesta vuodesta! Onneksi olet täällä <3

    Minäkin bloggaan kaikista lukemistani. Niin hyvistä kuin huonoista. Onneksi sitä on aika hyvin oppinut ne omaan makuun sopimattomat kirjat jättämään lukematta tai vähintään kesken. Vaikka keskinkertaisia kirjoja sitä lukee sitte sitäkin enemmän. Tämä kirjavuosi on kyllä ollut poikkeuksellinen, kun niin paljon kaikkea hyvää, mutta nyt iski uutuusähky ja eilen kaivelinkin oman hyllyn pölyyntyneitä kirjakasoja ja valitsin sieltä luettavaa.

    Mutta siis vielä kerran - onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista Katri. Tämä vuosi on totta tosiaan ollut aivan hurjanhullu kirjavuosi. Olen myös kokenut uutuusähkyä ja sen vuoksi on vielä monia etukäteen erinomaiseksi uskomiani suomalaisia uutuuskirjoja lukematta. Se on jännä, miten silloin kokee rauhoittavaksi juuri tuon, että omasta hyllystä ottaa jonkun vanhemman kirjan. Minä aloin jo lukea klassikkohaastetta varten eli hyppäsin 1800-luvun alkupuolelle. :D

      Kiitos blogikaveruudesta.

      Poista
  4. Onnittelut kolmesta vuodesta :)

    Mä en ole blogannut jokaisesta kirjasta, jonka olen tänä lyhyenä blogiaikana lukenut. Elo- ja syyskuussa ahmin niin paljon kirjoja, etten vielä silloin kyennyt kaikista kirjoittamaan. Toivon, että joku päivä mäkin kirjoitan kaikestä minkä luen. Oppimista tämä bloggaaminen ja ylipäänsä kirjoista kirjoittaminen on.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista Tiia&Tommi. Minä olen sen verran hidas lukija, että yleensä ehdin aika hyvin blogata kaikista lukemistani. Välillä on kyllä ollut tilanteita, että olen miettinyt, josko yhdistäisin useamman kirjan samaan bloggaukseen, mutta niin on aika harvoin sitten kuitenkaan tapahtunut.

      Sinulla on hieno asenne. Olen samaa mieltä. Oppimista tämä kaikki on, kuten koko elämä.

      Poista
  5. Onnea taaperolle! :) Kirjoitat mielettömän hienosti kirjoittamisesta, kirjoittamisen vaikeudesta ja halustat kehittyä kirjoittajana. Tunnen saman tykytyksen, se on piinaava ja rakas. Tunnistan myös "hehkutusripulin" - taisin just eilen ripuloida In transitista :D

    Blogisi on ihana, älykäs ja villi, kiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks taapero osaa jo puhua niin se voi sanoa: Kiitos Maisku kauniista sanoistasi.

      Tappelen usein sen kanssa, että tekstiä ei synny. Joskus on kauhea tuska ja erityisesti sillon, kun kyseessä on kirja, josta haluaisi sanoa paljon ja välittää sen, mitä on kokenut, mutta se ei vaan onnistu.

      Hehkutusripuli on kyllä rehellistä tai ainakaan minä en osaa sitä kirjoittaa, jos takana ei ole aitoja tunteita. Toisaalta ollenkaan kaikki loistavatkaan kirja ei saa ripuloimaan, vaan omalla kohdalla ainakin on kyse siitä, että kirja osuu jotenkin siihen osaan minua, jossa teksti syntyy. Tästä Replika on erinomainen esimerkki. Tuntuu kuin kirja kääntäisi jotain hanaa ja sieltä sitten sitä tekstiripulia vaan tulee ja tulee ja kun itse myöhemmin lukee kirjoittamansa sitä voi olla ihan "oho, katos vaan, vai niin".

      Poista
  6. Onnea kolmevuotiaalle Ompulle! Et uskokaan, kuinka paljon tykkään blogistasi. Kirjoitat hyvin ja tuot eri kirjoista esiin välillä sellaisiakin näkökulmia, joita en olisi itse osannut ajatellakaan. Kaiken lisäksi tbr-listani ei olisi yhtä pitkä ilman sinua (mikä on loppujen lopuksi kuitenkin positiivinen asia) :D Kiitos siis itsellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura onnitteluista. Minua ilahduttaa kovasti, että tykkäät. Blogeissa on mahtavaa just tuo, että tulee erilaisia näkökulmia, joita voi sitten suhteuttaa siihen, miten itse on jonkun kirjan kokenut.

      Minäkin olen saanut sinulta paljon täytettä tbr-listalleni, joten tasoissa ollaan. Usein myös makumme taitaa olla hieman saman suuntainen, joten siksikin olet minun tarkassa seurannassani. :D Tykkään myös kovasti, kun postaat kirjallisuuspalkintoehdokkaista. Kaikki kirj.palkinnot kiinnostaa mua ja ah! se spekulointi niiden ympärillä.

      Poista
  7. Onnittelut kolmesta vuodesta! Blogisi nousi pian yhdeksi suosikikseni. Kirjoitat niin hyvin, ja usein todella innostavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos kiitos Margit. Olipas nätisti sanottu. Kiitos sinulle myös keskusteluista "elävässä elämässä"

      Poista
  8. Onnea 3-vuotias Omppu!

    Olet kivan rohkea. Pidä se, vaikka ikää tulee. :)

    Ihailen ehtivyyttäsi, kirjoitat kaikesta lukemastasi ja vielä monella foorumilla.
    Itse kirjoitan vain osasta ja vain blogissa. Silti saan tähän kulumaan paljon aikaa. No, käyn paljon keskustelemassa blogeissa. Se onkin ihan yhtä tärkeää kuin itse kirjoittaminen. Täällä on aina kiva käydä myös kommenttiosastossa. Ei ihme, että blogisi on vetänyt tuoreilla näkökulmillaan paljon keskustelijoita.

    Samat tavoitteet minullakin, oppia sekä lukemaan että kirjoittamaan paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta. Kyllähän sinä tiedät, että sinä olet mun idoli. Isona haluan tulla Marjataksi. :D

      Pakko todeta, että en itsekään ymmärrä, miten ehdin sen, mitä ehdin ja samaan hengenvetoon on todettava, että jatkuvasti haluaisin ehtiä enemmän. No, kyllä meillä on joskus ollut jääkaappi tyhjä yms. triviaa, kun aika on mennyt kirjoihin ja kirjoittamiseen.

      Tuo mainitsemasi keskustelu se onkin kaiken suola ja siitä minä Marjatta tulen sut aina muistamaan. Voi sentään, on ollut kanssasi niin huippuja hetkiä. Niitä tulkoon paljon lisää sekä "teillä" että "meillä"

      Poista
  9. Paljon onnea! Minustakin on mukava kommentoida blogeissa ja saada kommentteja. On myös hienoa kehittyä bloggaajana ja kirjoittajana sekä lukijana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista Katriina. Erityisesti nykyisin, kun eletään liketyskulttuuria, on niin erityisen hienoa, kun joku näkee niin paljon vaivaa, että sanoo jotain ihan sanoilla. Arvostan sitä suuresti.

      Ihmisenä olemisessa on hienoa se, että on aina keskeneräinen ja voi aina pyrkiä kohti parempaa.

      Poista
  10. Onnittelut kolmesta vuodesta! Olen tutustunut blogiisi vasta tästä kuluneen vuoden varrella. Minua kiehtoo blogisi särmikkyys ja omapäinen ote. Kirjablogejahan on aivan vilisemällä, mutta tänne palaan aina uudestaan :) t. Sara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara kun näin tämän sinun kommenttisi melkein purskahdin ilosta itkuun. Kiitos mielettömästi, että sanoit ääneen. Omapäisyys on hyveeni ja paheeni ja menee tunteisiin :D, kun saa kuulla, että on olemassa lukija, joka sitä arvostaa. Kiitos!

      Poista
  11. Mukavaa, että olet viihtynyt blogimaailmassa. :) Olen itsekin todennut, että joskus olisi hyvä pysähtyä hienojen kirjojen äärelle pidemmäksi aikaa eikä vain kiirehtiä kohti seuraavaa. Harmi vaan, että mieli on niin malttamaton... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just niin kun se mieli on semmonen laukkaava otus. Ahnehtii vaan koko ajan lisää. Aina välillä teen raameja lukemiselleni ja tietyllä tapaa ne on kyllä jatkuvastikin olemassa, mutta voi silti niin suuri ja ihmeellisen laaja on maa nimeltä kirjallisuus ja huipuinta on, että on tällasia ihania ongelmia. Kiitos Marika!

      Poista
  12. Onnea Omppu, minäkin muistutan itseäni siitä, että bloggarin oman äänen tulee kuulua eli olla rohkeasti, mutta tyylikkäästi, omaa mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi. Opintie on hyvä tie, ei aina lähellekään valtatie, vaan enempi kimurantti polku. Sitä voisi ajatella, että helppohan se on olla sitä mieltä mitä on, mutta pakko tunnustaa, että mulle se ei aina ollenkaan ole niin ja usein voin olla samaan aikaan itsenikin kanssa eri mieltä. :D

      Poista
  13. Paljon onnea kolmesta vuodesta ja kiitos sekä digitaalisesti että livenä käymistämme keskusteluista. Intoa jatkoonkin sekä lukemiseen että bloggaamiseen – pidä toi, mistä olet tähänkin asti puhtia saanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Suketus. Kunnioitukseni sua kohtaan on suuri, koska blogisi on niin tyylikäs ja kirjoitat niin kiinnostavasti. Vähän silleen niinku tässä pienen pieni pikkusisko isoon siskoon päin tiirailee.

      Jäin miettimään, että mistäköhän sitä puhtia tulee/saa. Ainakin mukavista bloggarikavereista.

      Poista
  14. Onnea omaääniselle ja luotetulle blogille ja bloggaajalle! Koen samoja kirjoittamisen haasteita mielessäni, eikä siihen todella ole muita ratkaisuja kuin kirjoittaminen, lukeminen ja sitten taas kirjoittaminen. Hehkutuksiakin saa kirjoittaa lisää, sillä kirjablogissa tunteen ja elämyksen välittäminen on täysin sallittua ja jopa toivottavaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi hehkutus on vähän sellanen juttu, että jos se on tullakseen, niin se sitten yleensä vaan tulee ja silloin tuntuisi väärältä käydä sitä liikaa suitsimaan. Sitten toisaalta ärsyttää, jos tulee useampia hehkutuksia lyhyen ajan sisällä, kun ihminen nyt vaan on ihan hirveän paljon uskottavampi, kun se on viileän analyyttinen - ja höpö höpö. Ei oikeasti voi kovin järkevästi edes vertailla tunteen täyttämää kirjoitusta ja kritiikkiä. Molemmille on varmasti paikkansa ja jälkimmäistä lukisin mieluusti jostain. Ikävöin aikaa, jolloin Hesarissa oli hienoja pitkiä kirjoituksia. Leikkasin niitä talteen ja laitoin mappiin, vaikka harvoin niihin sitten kuitenkaan tuli palattua.

      Kiitos Tuomas! Oli tosi kiva, kun sinäkin aloitit kirjablogin.

      Poista
  15. Onnea! Vähän räknäilin ja blogisi synttärit taitaa olla samana päivänä kuin mun synttärit! Ihmekös tää on niin mahtava blogi.;D Ja Patti Smithkin vielä.:)

    Mietin tuota parempaa lukijuutta. Tottakai lukijana voi kehittyä ja tulla paremmaksi. Mutta sitten taas on niitä parempia kirjoja, mitkä kestää, jopa vaatii, useampia lukukertoja ja aina voi löytää uusia juttuja. Ehkei meidän lukijoiden huomiokyky riitä huomioimaan hyvässä kirjassa kaikkea kerralla. Muutamat asiat, henkilöt, lauseet vie meidät mukanaan ja toiset jää väkisin vähemmälle huomiolle. Toisella kerralla, ehkä eri mielialalla, huomaa kirjassa uusia kerroksia. (Mä muuten luen aika vähän kirjoja uudelleen. Ehkä vähän huonoa lukijuutta, tai sitten malttamatonta ja nälkäistä.:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ensimmäinen postaus oli 30.11.2013, jossa kerroin vaan, että blogi on työn alla. Ensimmäinen ihka oikea postaus oli 3.12.2013 ja käsitteli Bulawayon kirjaa We need new names. Eli vähän nyt riippuu laskentatavasta, että mikä on se oikein syntymäpäivä. :D Koskas ne sun synttärit on?

      Sanoisin, että mitä parempi kirja, sitä useampaan kertaa se pitää lukea, jotta siitä löytäisi edes kohtuullisen määrän juttuja. Olen itsekin useimmiten liian malttamaton lukeakseni uudestaan, mutta tänä vuonna olen tosiaan pari kirjaa lukenut aika piankin toisen kerran ja lisäksi tuonut blogiin kirjoja, jotka olen lukenut joskus miekka ja kilpi -kaudella.

      Kirjat on silleen häpeilemättömiä, että ne tappelee lukijan ajasta jatkuvasti.

      Kiitos Sanna!

      Poista
  16. Onnea kolmivuotiaalle. Särmää pitää olla ja sitä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke. Mukavaa, jos on särmää. En mitenkään sinänsä pyri särmäilemään, joten se, mitä on, tulee muun ohella.

      Poista
  17. Onnea kolmesta vuodesta ja kiitos jutuista! Etenkin juuri ne innostuneet tekevät vaikutuksen, vaikka myös analyyttisemmistä on lukijalle iloa, opin saannin muodossa. Itse en bloggaa kaikista luetuista, aina ei ehdi tai ei vaan ole mitään sanomisen tai muistamisen tarvetta. Mutta kirjoittamaan ei opi kuin kirjoittamalla eikä lukemaan kuin lukemalla, siinä olen samaa mieltä. Ja sulla on hienon laaja lukemisen ja kirjoittamisen kirjo! Subjektiivisen ja yleisen hyvän erotteluun en kiinnittäisi paljon huomiota. Subjektiivisesti sitä ei kuitenkaan voi havaita, ja mitä sillä yleisellä hyvällä on sitten on väliä? Tuo uutuustulva on välillä stressaava, vaikka olenkin aina utelias ja nimenomaan haluan lukea "kaiken" uuden. Hitaasti en osaa lukea, mutta toistoja teen. Enkä edelleenkään ole ihastunut Laudaturiin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjat, joista ei ole mitään sanottavaa, ovat haaste. Niistä just ehdottomasti pitää blogata, koska se se on mageeta tuskaa.

      Mulle tuo yleisen ja subjektiivisen välinen ero on jotakin sellaista, josta en halua luopua. En tosi sitä ollenkaan aina esiin tuo. On hyvä pyrkiä näkemään, mikä tekee jostain teoksesta hyvää kirjallisuutta, vaikka henk.koht. maku olisikin ko. teoksen kohdalla eri. Ajatus siitä, että samoilisin pelkästään subjektiivisuuden soilla on luotaantyöntävä. Omassa päässäni asetan kirjat aina laajempaan yhteyteen suhteessa lukemaani.

      Ihmeellinen tuo sinun Laudatur-vastustuksesi. Ai jai, jokohan sitä kohta ehtisi vääntämään siitä toisen postauksen. Ihan vaan Arja vaikka sun iloksi. :D

      Kiitos blogikaveruudesta ja irl-keskusteluista.

      Poista
  18. Lämpimät onnittelut kolmevuotiaalle, joka on juuri sopivan uhmakas ja omapäinen, aina virkistävää seuraa ja kaiken lisäksi ketterä ja virkeä. Hurraa! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja toinen isosisko, jota pikkuinen polven korkeudelta ihailee. Omapäinen on nyt mainittu kommenteissa kahdesti. Se ilahduttaa kovasti, koska en sinänsä mihinkään omapäisyyteen pyri, vaan se on jotenkin sisäänkirjoitettuna tapaani lukea ja kirjoitaa ja siksi se niin ilahduttaa. Pus pus!

      Poista
  19. Onnittelut kolmevuotiaalle taaperolle ja kiitos, että pidät blogia! Blogiisi on aina jännittävä tulla, sillä tarjoilet joka kerta mielenkiintoista luettavaa - ei siis vain kirjoja, vaan sinun kirjoituksesi jo itsessään ovat kiinnostavaa luettavaa. Ihan sama kiinnostaako - tai alkaako edes kiinnostaa - itse kirja vai ei. Monet lukuvinkit olen löytänyt blogistasi ja muuten se eräs kirja, jonka taannoin ostin bloggauksesi perusteella on nimeltään The Secret Lives of Baba Segi's Wives. Se on mentaalisen lukulistani top kolmosessa. :D

    Tunnistan saman "ongelman" kuin sinä eli mielenkiintoista kirjaa pukkaa niin nopealla syötöllä, että runsadenpula uhkaa sekoittaa pään. Itse olen päätynyt näin "kahden maan loukossa" olevana skippaamaan suosiolla suomalaiset uutuudet (luen niitä sitten ei niin uusina urakalla suomireissuilla) ahmimaan paikallisia uutuuksia vanhusten rinnalla.

    Uhmaiän jälkeen tulee muuten murrosikä. Näin ainakin minulla blogissani (ja varmaan muutenkin, heh) eli tasaiseksi ei käyne koskaan. Leikkimielinen vakavuus/vakava leikkimielisyys on hyvästä. Pidän tyylistäsi ja siksi palaan aina uudelleen blogiisi. Pidän myös siitä, että et kaihda negatiivistakaan kritiikkiä tai myrtyneitä mielipiteitä. Siksi sinun kanssasi on mukava keskustella. Asiat asioina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Elegia, älä nyt itketä mua. Kirjoitat blogistani niin kauniisti, että tippalinsseilen täällä.

      Tuo Baba Segi on kyllä ihme ukko. Mullakin meni tosi kauan ennen kuin sain hänet käsittelyyn. Sitä mokomaa kirjaakin etsin monesta paikasta ennen kuin sitten nettikaupasta tilasin.

      Mullakin on jotain kehyksiä, jotka vaikuttaa siihen, mitä luen. Osin vaihtuvia, mutta myös tiettyä pysyvämpää linjausta, mutta minkäänlaiseen kiveen ne ei ole hakattua. Enempi on kyse siitä, että on jotain tukirankaa, joka auttaa suunnistamaan kirjojen viidakossa. Olen sun blogista saanut tosi monta lukuvinkkiä ja erityisesti ne japanilaiset, mutta en ole edennyt niissä yhtään, vaikka kiinnostus onkin suuri. Ihmeellistä. En ymmärrä itsekään.

      Ai murrosikä? Ha-haa, sepä vasta onkin loistava mahdollisuus :D Tuo mitä sanot lopuksi on hyvin tärkeä asia. Minuu hieman ihmetyttää ajatus, että miksi pitäisi olla samaa mieltä, kun ihan hyvin voi olla omaa mieltään, vaikka se oma mieli olisikin eri mieltä. Eihän nyt kirjat (jos paljon mikään muukaan) ole asioita, josta on edes olemassa mitään lopullisen oikeaa mielipidettä tai no, tietyt klassikot ovat vahvasti klassikoita, mutta sopii ja pitää niidenkin asemaa kyseenalaistaa. Asiat asioina nyt ja huomenna. Kiitos kovasti Elegia.

      Poista
  20. Onnittelut, onnittelut! Ja hyvä, hyvä jos rohkeutta vain löytyy koko ajan enemmän- jaksan minäkin lukea. Juonitiivistelmiä kyllä löytyy mutta henkilökohtainen kokemus saa minun korvani terästäytymään. Joten pidä sekä hyvät että huonot lukukokemukset. Ja hävetään rauhassa kun innostutaan kirjoittamaan kirjankansi vielä kuumana ja lukukokemuksen loppuhuumassa kapitaalein ja huutomerkein :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo hävetään, hyvä idea :D Se on (vakavasti nyt sanon) hyvä, jos ihminen osaa hävetä, kunhan ei jää häpeään riutumaan. Joskus kun oikein kurmotan itseäni niin palautan mieleen Saara Särmän sanat: ei se nyt niin vaarallista ole. Totta tosiaan, harva onnistuu blogissa kirjoittamaan mitään, jolla olisi merkitystä enää muutaman vuoden päästä. Tai no, mistä minä tästäKÄÄN asiasta varsinaisesti mitään tiedän.

      "kirjoittaa kirjankansi" kuumana, sinä se sitten osaat nämä näpsäkät ilmaukset. Tuossa just vieressä yks kansi savuaa, joten asialle pitäis varmaan tehdä jotain. Kiitos bleue!

      Poista
  21. Onnea Omppu, sekä sinulle että blogillesi! ❤ Olet tässäkin synttäripostauksessasi niin vilpittömän rehellinen ja innoissasi, että en voi kuin todeta, että on ilo lukea blogiasi! Onnea myös minulle, että perustit blogin. 😃

    Olla "kirjallisuudesta pyörryksissä" -hieno olotila!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina, tämä on niin jännä juttu, kun minä taas niin kovasti saan intoa sinun blogistasi ja ajattelen, että "wau", kylläpäs Elina taas kirjoittaa hienosti. Että #niinku silleen :D

      3-vuotiaana alkaa jo olla uskallusta olla rehellinen. Vaikka nyt tosiaan on muutama teksti tullut korjailtua myönteisemmäksi kuin mitä omat ajatukset oli, niin pidän tärkeänä, että sen sanoo ääneen ja ottaa opikseen. Paljon on vielä parannettavaa ja se on hyvä, että on niin. En tiedä, tapahtuuko parannusta, mutta yritän ainakin.

      Jatketaan pyörtyilyä. Yhdessä se on mukavampaa!

      Poista
  22. Blogisi on ihana ja mahtava, niin kuin kirjoittajakin! Onnea synttäreiden johdosta, kiitos siis hienosta blogista ja ajateltavasta - ja 'many happy returns'! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna. Monet onnittelut ovat saaneet hämmästyksestä punastelemaan ja sinun onnittelusi on yksi niistä. Pakko nyt käyttää uutta (täydellisen vanhanaikaista) suosikkisanontaani: voi juma!

      Lähdenkin nyt tästä taistelemaan seuraavan kirjoituksen kanssa. :D

      Poista
  23. Onnea omaääniselle kolmivuotiaalle! Täältä löytyy näkemystä ja tunnetta - lisäksi ilahduttaa se, että kirjoitat kirjoista, joihin ei välttämättä muissa blogeissa törmää.

    Minä en suoraan sanottuna ole koskaan oikein ymmärtänyt, miksi blogissa pitäisi välttää negatiivisia mielipiteitä tai kritiikkiä. Ilkeily on tietysti asia erikseen, mutta kyllähän ei-tykkäämisen voi ilmaista perustellen ja haukkumatta. Minusta on ihan yhtä mielenkiintoista tietää, miksi joku ei pitänyt kirjasta kuin se, miksi kirjasta piti. Ja todellakin, sitä voi vallan olla pitämättä kirjasta vaikka sen taiteelliset ansiot tunnustaisikin. Ja vastaavasti voi pitää kirjasta, vaikka tajuaisi, ettei se mikään kaunokirjallinen mesteriteos olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, mukava kuulla, että olet kokenut ne vähän harvinaisempiin tai ei-niin tunnettuihin kirjoihin liittyvät postaukset kiinnostaviksi. Kommenttisi kannustaa jatkamaan.

      Tuosta negatiivisen kritiikin ilmaisusta olen kanssasi ihan samaa mieltä. Monta kertaa olen huomannut, että ihmisiä kiinnostaa joskus jopa enemmän, kun kirjoittaa ulos sen, että ei oikein iskenyt. Itsellänikin on toisinaan juuri niin, että tulee halu lukea ja kokeilla, että miten kyseisen kirjan itse kokee, kun joku toinen ei ole siitä tykännyt. Minusta hyvä ohjenuora on, että kirjoittaa jotensakin niin, että voisi sen kirjoittamansa livenä kirjailijallekin sanoa. En tiedä, mutta oletan, että tämä asia osin liittyisi siihen, että mitäs sitten jos kirjailija tulee lukemaan. No, sitten tulee. En oikein jaksa uskoa, että kirjailija loukkaantuisi asiallisesta kritiikistä.

      Kiitos paljon!

      Poista
  24. Onnee niinku tai silleen niinku onnittelut! Ja hei tosi siistii et aina niinku vastaat kommentteihin! ;) (ei toi stadin slangi oikein lähtenyt, olen maalta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, oletkos lukenu Johannes Ekholmia, kun tota niinkua pukkaa :D

      Tottakai vastaan kommentteihin. Pari kertaa on käynyt niin, että olen huomannut kommentin vasta pitkän ajan jälkeen ja se on kyllä ollut noloa. Kommentit niinku (!!!) on just parasta. Kiitos Tuija!

      Poista
    2. En vielä, mutta on mentaalisella lukulistallani tai silleen niinku mielessä :D

      Poista
    3. Sitä kyllä kannattaa ainakin kokeilla. Ymmärrän, jos se ei sytytä. Minä kyllä tykkäsin, vaikka pienoisia puutumuksen hetkiä tulikin lukiessa välillä.

      Poista
  25. Myöhästyneet onnittelut! Kolmivuotiailla matka iloista suruihin ja takaisin on aina lyhyt.

    Vaikka kirjamakumme liikkuvat paljolti eri suunnilla, kamppailen samaan tapaan kirjoittamisen kanssa. Seuraan räiskyviä kokeilujasi myös sillä silmällä, jos olisit vaikka löytänyt ratkaisun. Oma kirjabloggaamiseni on vähän sellaista sudokun ratkomista, ja ihailen kykyäsi heittäytyä.

    Taisit joskus kommentoida tyyliin, ettei tässä hommassa hyvän tai huonon kirjoittamisen välillä eroa ole kuin mielihyvä; varsinaista hyötyä tästä ei ole. Sama on totta useimmista harrastuksista, mutta väistelen hedonismia ja nihilismiä selityksenä parhaani mukaan – näistä kumpikaan ollut varsinainen pointtisi. Vaikkei bloggamisesta ole hyötyä, en sanoisi, että se on hyödytöntä. Mitä se sitten on?

    Kirjoittaminen muuttaa lukukokemustani. Pelkkä hutaistunkin mielipiteen kirjaaminen jättää kirjasta vahvemman jäljen. Aina lopettamisen partaalla käydessäni pelästyn ajatusta lukemisesta ilman kirjoittamista. Sitten kirjoitan kevyttä tuubaa muutaman viikon, kunnes ahdistus väistyy.

    Bloggaamisesta on kasvanut hidas, identiteettiä muovaava prosessi. Usein se on arkista, toisinaan tarpeettoman raskasta, mutta sitten hetkittäin oivallusten tai löytöjen kautta se tuntuu aidolta Matisselta olohuoneen seinällä. Blogin kautta väistämättä reflektoi itseään kirjoittajana ja lukijana. Omalla kohdallani bloggaamisen tavoitteet ovat vuosien mittaan muuttuneet, ja samalla omat puutteet sekä heikkoudet lukijana ja kirjoittajana tuntuvat yhä terävämmin. Luulen, että kirjabloggaamisessa on jotain samaa kuin piikkilankaesteeseen heittäytymisessä. :-)

    Dramatisoin tietysti, mutta on tässä jotain outoa. Kaverini kysyi tässä pari viikkoa sitten, kun lokeroinnista huolimatta asiantuntematon peukutukseni vuoti kaveripiiriin, notta mikä tässä hommassa on pointtina. Hämmennyin ja sanoin bloggaamista kirjoitusharjoitukseksi, kun en halunnut lyhyessä keskustelussa lähteä maalailemaan hienoja yläkäsitteitä tai identiteetin muutoksia. Mietin jälkikäteen: harjoituksia mihin?

    Olisiko bloggaaminen helpompi tunnustaa päämääräksi itsessään, jos se olisi vakiintuneempi kirjoittamisen lajina? Jos kirjoittaisin novelleja, kaverini ei olisi kysynyt mitään... tai jos olisi, minulla olisi ollut vastaus. (Novellihaaste oli kyllä hieno idea.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juha olet ihana! Sinä edustat mun näkemyksessä sellaista klassista tietäjää - harvinaista lajiketta nykyisin. Et uskokaan kuinka paljon toivoa ja voimaa saan kommentistasi.

      En edes muista, että olen joskus kommentoinut noin. No, eipä bloggaamisessa kai ole kovin paljon järkeä, mutta missäpä sitä olisi. Sinä pystyt siihen, että kirjoitat aina tasokkaita ja punnittuja tekstejä. Kevyt tuuba on mennyt multa kokonaan ohi - luultavasti siksi, että se on ollut sitä vaan omasta mielestäsi.

      On totta, että haluan aina välillä kokeilla jotain tai ehkä todemmin sanottuna, niin vaan käy. Se ei ole mitenkään suunnitelmallista toimintaa ja yleensä se luettu teos sysää kirjoittamisen tavan liikkeelle. Jossain vaiheessa yritin välttää, että niin ei kävisi, mutta kun kuitenkin aika lailla pääasiassa kirjoitan itselleni muistiin, niin parhaiten ne muistikuvat säilyy, kun luetun ja kirjoitetun välillä on yhteys. Joka tapauksessa hirveän usein tuntuu, että kaikki kirjoitukset on jotenkin samaa tahmeaa massaa, enkä ole niihin tyytyväinen. Toisaalta bloggauksia on pakko päästää käsistään, koska ei nyt sekään olisi järkevää, että niitä hioisi viikkotolkulla, eikä lopputulos välttämättä olisi siltikään yhtään sen parempi.

      Vähän aikaa sitten kirjoitin Deborah Levyn novelleista viikon verran (yhteensä monta tuntia). Kaikki meni pieleen, en osannut sanoa sitä, mitä halusin. Oli selkeä idea ja ajatuskulku, millä tavoin eräs lukemani teksti liittyy Levyn novelleihin ja havainnollistaa niitä. Jossain vaiheessa tajusin, että edellä mainittu ei ollut totta - tai oli osin, mutta ei sen kaikkein ratkaisevimman jutun kannalta, joka oli syy, että kyseiseen kehittelyyn ylipäätään lähdin. Deletoin kaiken kirjoittamani ja tein sitten jonkunlaisen bloggauksen, koska siinä vaiheessa tuntui, että kaiken vaivan jälkeen on parempi sanoa edes jotain. Pettymys oli hirveä, mutta olin kuitenkin iloinen siitä, että tajusin olevani ihan harhapoluilla.

      Identiteettiä muovaava prosessi - onko se kuinka paljon sitä, että alkaa ajattelemaan kirjoittamalla? Kaikkein parhaita tilanteita on minusta ne, kun kirjasta alkaa löytyä juttuja itse kirjoitusprosessin aikana ja tajuaa, että kaikki ne jutut olisi jääneet löytymättä, jos siitä ei olisi kirjoittanut.

      Mietin noita bloggaamisen tavoitteita. En oikein tiedä, onko mulla muita tavoitteita kuin osata lukea ja kirjoittaa paremmin. No, siinä on kyllä tavoitteita ihan riittämiin. Tässähän on jatkuvasti se, että mikä on riittävää lukemista ja kirjoittamista. On pakko oppia hyväksymään oma keskeneräisyytensä ja olla itselleen vähän armollinenkin, että ylipäänsä voi blogata.

      Niin harjoitusta mihin? Hyvä kysymys. Ajattelen, että kenties harjoitusta siihen, että osaisi kirjoittaa sen, mitä ajattelee. Mua kiinnostaa kauheasti se ero, miten ajatukset on pään sisällä ja minkälaisina ne tulevat ulos. Miten siinä välissä voi olla niin järkyttävän iso kuilu?

      Kiitos Juha ihan todella paljon kommentistasi. Tulen lukemaan sen vielä moneen kertaan.

      Poista
    2. Identiteettiä muovaava prosessi - onko se kuinka paljon sitä, että alkaa ajattelemaan kirjoittamalla? Kaikkein parhaita tilanteita on minusta ne, kun kirjasta alkaa löytyä juttuja itse kirjoitusprosessin aikana ja tajuaa, että kaikki ne jutut olisi jääneet löytymättä, jos siitä ei olisi kirjoittanut.

      Just toi noin! :-) Lukeminen on vasta puolet kirjaurakasta. Vaikka valitettavan harvoin sitä jaksaa nähdä riittävää vaivaa kirjoittamiseen, sen kautta tekee joskus löytöjä. Ne eivät välttämättä ole ihmeellisiä, mutta ne ovat itsetehtyjä. Kun virittelee sanoja toistensa perään huomaakin, notta kas, tässähän on yhteys tuohon edelliseen lauseeseen. Kirjoittaminen on ajattelemista.

      Kirjoista, oivalluksista ja ajatuksista kehittyy toisinaan makuarvostelmia ja mielipiteitä, jotka heijastuvat valintoihin ja muovaavat identiteettiä. Vanhojen blogitekstien lukeminen ajaa itsereflektion äärelle: tekstin kirjoittajaminä on jo vähän vieras, ja lukukokemuksen haalistuttua sitä altistuu selvemmin omalle tekstille. Kokemus on usein karvas mutta ei aina.

      Toi ilmaisun ongelma on kiehtova. Itselle sisäinen maailma ja sen ajatukset näyttävät lumoavilta ja eheiltä, mutta sitten kirjoittamisen valossa sanoiksi puettuina ne ovatkin harmaita ja tylsiä. Tekstistä katsovatkin vieraat kasvot. Silloin valtaa helposti pakokauhu.

      Philip Roth jossain haastattelussa totesi, että kokemus ei ole muuttanut tai helpottanut hänen kirjoittamistaan oikeastaan mitenkään. Ainoa, mikä on muuttunut, on vahvistunut luottamus siihen, että paskasta luonnoksesta syntyy lopulta romaani, jos sen äärellä istuu riittävän kauan.

      Kirjablogi ei ole romaanin kaltainen valmiiksi hiottava teos vaan jatkuva prosessi, joka kehittää tai terävöittää kirjoittajan suhdetta kirjoittamiseen ja lukemiseen. Ehkä näin voi sanoa kaikeasta kirjoittamisesta. Tekeekö bloggaamisen säännöllisyys, julkisuus ja yhteisöllisyys siitä mitenkään erityistä, en tiedä.

      Poista
    3. Tuosta, että ajatuksissa kaikki on selkeää, mutta sitä ei saa ilmaistua, niin siitä aika väistämättä on tuloksena, että kieli ei riitä kaikkeen. Ihmisen kokemusmaailma on rikkaampi kuin mitä kielellä pystytään ilmaisemaan. On paljon sellaista, jolle ei vaan ole sanoja ja vaikka sitä kokemaansa sanallistakaan ei ole mitään takuuta, että joku toinen ymmärtäisi, mitä sillä tarkoittaa. Tästähän sitten seuraa, että ihminen on aina perimmältään hyvin yksin ja tavallaan omien ajatusten vanki.

      Tuo identitetetijuttu on mielenkiintoinen, mutta noin sinällään identiteetti on mulle vaikea käsite. En periaatteessa usko, että identiteetti on lineaarinen, aikojen kuluessa muodostuva, kumuloituva. Oikeataan en edes usko koko identiteettiin, mutta toisaalta joku tekijä on, jonka avulla ihminen mieltää itsensä päivästä toiseen samaksi henkilöksi ja paremman puutteessa tuosta ilmiöstä kai voidaan sanoa, että se on identiteetti. Ajattelen enempi, että identiteetti on hetkissä, että ihminen on identiteettien kokonaisuus ja osat voivat olla myös aika ristiriidassa keskenään, eivätkä välttämättä suoraan edes liity toisiinsa (ajattelenko tosiaan näin? Tuo nyt oli kärjistetysti, mutta tuohon suuntaan). Tuo, että ei tunnista itseään jostain vanhasta tekstistä on kiinnostavaa ja kertoo kai siitä, että muutosta on tapahtunut. Sittten taas huomaan, että tietyt kielelliset rakenteet on ainakin itsellä usein aika pysyviä tai olleet sitä ainakin viimeiset 20 vuotta. Jostakin syystä jonkinlainen sanomisen/kirjoittamisen tapa on vakiintunut ja se, että todella muuttaisi radikaalisti omaa kirjoitustapaansa tuntuu hyvin vaikealta ja vaikka se aluksi onnistuisikin, niin sieltä se oma tuttu tapaa alkaa taas tulla esiin. Miten sitten ihmiselle muodostuu tietynlainen kirjoitustapa, niin en tiedä, miten tähän asiaan voisi päästä käsiksi. Minkälainen on ihmisen tekstin ja maailman välinen suhde? Näkyykö tuo suhde tekstissä?

      Kiitos Juha hienoista ajatuksista.

      Poista
  26. Paljon onnea kolmivuotiaalle myös kamarista <3 Omppula on kirjablogien ehdotonta aatelia, sillä täällä kukoistaa mitä hurmaavin intohimoisen kirjallisuushumalan ja terävän analyysin liitto. Hienoa on sekin, että onnistut kirjoituksillasi herättämään niin rikasta keskustelua. Olet myös ollut oman kamaritaipaleeni ihanimpia valoja, kiitos siitäkin. Muistan sinut varmasti aina. Toivon - ja uskon! - että blogillasi on edessään monta antoisaa vuotta <3 Pidä kynäsi lennossa, sillä on maailmalle paljon annettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja kamarin suloinen valtiatar kiitän sanoistasi, jotka taas olet niin järkyttävän kauniisti asetellut. Sinulla on se taito. Tunnen olevani sinun rinnallasi puskutraktori. En ole aatelia, enemmänkin työmies/nainen - mutta niitäkin tässä maailmassa tarvitaan, koska muutoin niillä aatelisilla olis tosi kehnot olot ja ne joutuis tekemään itte monia juttuja, joita ne ei tykkäis tehdä.

      Keskustelut ovat minuakin ilahduttaneet ja muistelen lämmöllä mm. meidän keskustelua Tommi Melenderin Kylmään sotaan liittyen, vaikka ei se sitten niin paljon enää tuohon kirjaan edes liittynyt, mutta olipa hieno keskustelu.

      Minäkin muistan sinut aina, vaikka noin yleisesti muistaminen ei ole vahvimpia puoliani. Katja, oikeesti sun kommentti on niin ihana, että alan nyt kyllä kohta itkeä. Säilön sen pahan päivän varalle. Kiitos ja pus pus!

      Poista
  27. Omppu, lämpimät onnittelut ihanalle ja räväkälle kolmivuotiaalle blogillesi! Täältä olen poiminut monet hyvät kirjavinkit ja saanut uusia näkökulmia lukemiini teoksiin! Keep on going! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa-Reetta. Monet kivat jutut on sinun kanssasi ollut. Ne jatkukoot. Onnitteluviestisi lämmittää kovasti mieltäni.

      Poista
  28. Myöhästyneet onnittelut kolmivuotiaalle blogillesi! Oma vilpitön mielipiteeni on, että blogisi on blogosfäärin kirkkaimpia helmiä. Näkemyksesi kirjallisuudesta ovat aina vakuuttavan asiantuntevia ja hyvin perusteltuja, mutta sen lisäksi blogissasi saa nauttia ihanan vallattomasta, rohkeasta ja persoonallisesta kirjoitustyylistäsi. Tämä yhdistelmä on sellaista, mitä harvoin perinteisestä kirjallisuuskritiikistäkään saa.

    On jotenkin helpottavaa kuulla, että koet lukutahdin olevan välillä liiankin nopea. Itse kun kannan elämänkokoista tuskaa siitä, että olen niin armottoman hidas. Ihailen valtavasti teitä, jotka päivitätte tiuhaan ja niin laadukasta tekstiä! Kirjablogiyhteisössä tulee helposti tunne, että pitäisi vaan lukea enemmän ja enemmän. Yritän jatkuvasti taistella tuota tunnetta vastaan, sillä en haluaisi rakkaan harrastuksen muuttuvan suorittamiseksi. En myöskään halua tinkiä huolellisesta lukemistavasta, ja samaistun täysin tuohon haluun pyrkiä olemaan parempi lukija ja kirjoittaja. Perustin koko kirjablogini alun perin siksi, että se pakottaa lukemaan huolellisemmin ja pohtimaan enemmän luettua. Välillä tuntuu, että blogista on tullut hyvin olennainen osa koko lukuprosessiani. Jos en kirjoitakaan lukemastani kirjasta blogiin, tuntuu kuin en olisi käsitellyt sitä loppuun asti, ikään kuin olisin jättänyt kirjan kesken.

    Sinun ja Juhan keskustelu tuossa ylempänä on muuten itsessään ihan hillittömän antoisaa luettavaa. Juha on ihan oikeassa tuossa ajatuksessaan, että kirjablogi ei ole mikään valmiiksi hiottava teksti vaan jatkuva prosessi. Tämä on ollut mulle välillä hankala hyväksyä. Mainitset, että sulle on vaikeaa päästää tekstiä käsistä. Itse kärsin aivan samasta, mutta samalla olen tullut miettineeksi sitä, että blogiin jotenkin kuuluu tietty keskeneräisyys ja prosessimaisuus. Tekstit kietoutuvat jotenkin tiiviimmin toisiinsa ja toistensa jatkeeksi verrattuna esimerkiksi siihen, että julkaisisi kritiikkejä siellä täällä eri kanavilla. Näen blogipostausten vahvuutenakin sen, että ne ovat tekstilajina jotenkin vapaampia alustoja. Tyyli voi olla pohtivampi ja jutustelevampi. Ajatusten ei tarvitse olla valmiita vaan ajatusprosessi on näkyvissä itse tekstissä. Ja sitten on ne vanhat tekstit! Samanaikaisesti on hienoa ja kamalaa nähdä omasta blogistaan oman kehityksensä. Mulle tulee välillä houkutus poistaa jotain vanhoja, heikoimmiksi kokemiani tekstejä, mutta sitten totean aina mielessäni, että tässä mulla on erittäin hyvä oppimiskokemus: Pitää oppia sietämään omaa keskeneräisyyttä ja sitä, että oman kehittymisen jäljet ovat näkyvissä.

    Lämmin kiitos, Omppu, antoisista lukukokemuksista, keskusteluista ja kommenteista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi taivaan vallat essielina, minkälaiset onnittelut olet kirjoittanut. Nyt kyllä sanot niin ihanasti ja kauniisti, että tulen lukemaan kirjoittamasi aina, kun maailma murjoo ja bloggauksesta ei tulee mitään. Nyt pyörryn sinun sanoistasi hetkeksi. KOPS!

      Olen nopea ja hidas. Temperamentiltani olen nopea, mutta luen hitaasti, ajattelen hitaasti ja kirjoitan hitaasti. En edes haluaisi olla em. asioissa erityisen nopea. Voisin kyllä lukea nopeammin, mutta en nauti nopeasta lukemisesta. Teen myös muistiinpanoja. Niihin menee välillä paljon aikaa ja joskus tuskin edes luen niitä, kun kirjoitan bloggauksen. Haluan silti tehdä niitä. Muistiinpanot on osa mun lukemista.

      Kirjoittaminen taas riippuu myös kirjasta. Jotkut kirjat (joista Replika hyvä esimerkki) on sellaisia, että ne suorastaan auttavat siinä kirjoittamisessa. Replikasta kirjoitinkin aika lailla yhdellä istumisella. Yleensä aina aloitan ensin bloggauksen ja jatkan sitten myöhemmin. Sinänsä en oikeastaan koe, että on vaikea päästää tekstejä käsistään, mutta silloin kun on joku ajatus, jonka haluaisi saada kirjoitetuksi täsmällisesti ja se ei onnistu, niin se on kamalan ärsyttävää, enkä haluaisi antaa periksi, koska on todennäköistä, että jos en saa sitä kirjoitetuksi kyseisenä hetkenä, niin sitten se ajatuskulku unohtuu kokonaan.

      Kyllä vaan on blogi on prosessi, vaikka en oikeastaan tätä asiaa ole juurikaan ajatellut. Prosessi tuo mulle mieleen lineaarisuuden, joka taas on mulle vaikea juttu (sama ongelma kuin mitä tuolla ylempänä kirjoitin identiteetistä). Ajattelen ehkä enemmän niin, että jokainen bloggaus on ikään kuin läiskä kartalla ja niistä yhdessä sitten muodostuu jotain. Jotkut läiskät on selvempiä, jotkut vähän epämääräisempiä jne. ja niiden suhde toisiinsa vaihtelee. Kokonaisuutta voi varmaan kutsua myös juuri prosessiksi.

      Tuo kun kirjoitat, että "ajatusten ei tarvitse olla valmiita", niin se on tosi kiinnostavaa. En ole osannut ajatella sitä noin selkeästi ja sitten tuo, että "ajatusprosessi on näkyvissä itse tekstissä", sepä vasta kiinnostavaa onkin. Sitäkään en ole osannut ajatella noin. Ihan mahtavaa, kun tämän sun kommentin myötä tuli niin paljon uusia juttuja. Jään nyt miettimään tätä ajatusprosessihommaa ja sen näkymistä. Paljon kiinnostavia juttuja, esim. että miten se näkyy ja miten eri ihmiset sen näkymisen kokevat jne.

      Kiitan sydämeni pohjasta kommentistasi. Valtavan antoisaa ja samalla suuret kiitokset kaikista edellisistäkin kommenteistasi. Ajattelen usein sun blogia lukiessani, että voi vitsi, miten hienosti essielina kirjoittaa ja että katos vaan, tuossakin on niin mahtava juttu, miten hän tuollaisenkin jutun löysi. Että siis kyllä: ihailen sinun kirjoituksiasi kovasti ja niiden korkea laatu kannustaa minua. XOXO

      Poista