Siirry pääsisältöön

Parhaat vuonna 2016 luetut kirjat

Tähän aikaan vuodesta on tapana julkaista lista parhaista vuoden aikana luetuista kirjoista. Ikävä tehtävä, koska kirjojen vertaaminen toisiinsa ei ole yhtään mukavaa. Toisekseen tällaiset listaukset keskittyvät yleensä pelkästään kyseisenä vuonna julkaistuihin teoksiin. Ei hyvä. Haluan ottaa mukaan myös vanhempia teoksia.

Aina kun valitsen yhden teoksen, huutaa toinen vieressä: miksi en minä pääse mukaan. Tämän vuoksi sovittakoon niin, että alla oleva lista ei ole millään tapaa kaiken kattava, eikä missään mielessä sen enempää objektiivinen kuin subjektiivinenkaan. Otsikossa mainittu "parhaat" on sekin lähinnä klikkauksenkerääjä.

Olen lukenut tänä vuonna lähes 100 teosta (linkki luettuihin tässä). Niistä olen valinnut mukaan seuraavat, joista jokaiselle olen antanut oman "Vuoden"-tittelinsä. Teoksen nimen jälkeen olevat tekstit ovat lainauksia bloggauksistani.



Vuoden nainen - Eeva Kilpi: Tamara (klik)
'Tamarassa' ei juhli jättikyrpä, mutta sen sijaan miehen elin on kyllä aina "kaunis ja mielenkiintoinen". "Silloinkin kun se on pieni ja veltto kuin Michelangelon kuolevalla soturilla", toteaa Tamara viitaten kertojaan, jolta ei jää huomaamatta viittaus häneen itseensä.



Vuoden mies - Pirkko Saisio: Mies, ja hänen asiansa  (klik)
Naurun ja itkun langat ovat monin paikoin Saision romaania niin kietoutuneet toisiinsa, että niiden erottaminen toisistaan on mahdotonta.


Vuoden sukupuolirajat ylittävä - Pajtim Statovci: Tiranan sydän (klik)
Statovci ei tyydy kuvamaan sukupuolenkorjausoperaatiota etäisenä prosessina, vaan paiskaa sen todellisuuden eteeni kaikessa raadollisuudessaan.



Vuoden matkakumppani - In transit (klik)
In Transit syntyy ja elää kielestä. Se on virta, joka kulkee halun palatsin läpi ja vie mennessään kaiken, mikä irti lähtee ja paljon lähteekin. Kieli silittää minua ja se tuntuu hyvältä. Se saa minut lukiessani kierähtämään kyljelleni kissan nautinnollisin liikkein. Se saa haluamaan yhä lisää ja lisää. Se on rohkeaa ja hyvällä tavalla itsetietoista.


Vuoden totaalisin - Tommi Melender: Onnellisuudesta (klik)
Lukemisen jalostava voima on kulttuurinen myytti, jota haluamme ylläpitää.



Vuoden eniten hehkutusripulia aiheuttanut - Sinikka Vuola: Replika (klik)
Vuolan kirjoitus etenee kohti tuntematonta, eikä suostu vahvistamaan niitä mielikuvia, joita lukiessamme teemme. Teksti etenee kohti sitä, mitä kohti sen on edettävä. Se ei mene pitkin tallottuja polkuja, vaan vilahtelee ja lentää. Puhkoo reikiä täyttymistään odottaviin odotuksiin. Se kieppuu, pakottaa ja vaatii. Menee ja kiirehtii niin kuin rakastunut rientää kohti rakastetun syliä tietämättä, missä rakastettu on.


Vuoden suomalainen löytö - Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet (klik)
Kun mennään tunteiden sisimpiin kerroksiin, sieltä ei enää samana palata.


Vuoden hengensalpaaja - Edna O'Brien: August is a wicked month (klik)
O'Brien luotaa naisen sielun, läpivalaisee sen polttavalla aineella ja niin tehdessään antaa konventioille kylmää kyytiä.


Vuoden kokemus - Han Kang: The Vegetarian (klik)
Kang kuvaa hyvin seksuaalisesti latautuneita kohtauksia Yeong-hyen ja siskonmiehen välillä, mutta hän tekee sen tavalla, josta kiihottavuuden elementit on deletoitu. Lukijana en voi paeta seksuaalisen päihtymyksen tarjoamaan turvapaikkaan, vaan joudun ottamaan vastaan Kangin kerronnan sellaisena kuin se on. Kliinisyydessään puhkovana ja ravistelevana ilman toivoa armollisuudesta.


Vuoden eurooppa - Ljudmila Ulitskaja: Daniel Sten (klik)
"Ulitskaja näyttää minulle euroopan, joka on täynnä jalanjälkiä. Niiden, jotka lähtivät ja saapuivat. Niiden, jotka pakenivat, piileskelivät ja löytyivät. Niiden, jotka valloittivat ja tappoivat. Lukiessani näen nämä jalanjäljet. Näen niihin kietoutuvat kohtalot. Näen, miten eurooppa repeilee. Näen kauheita asioita, näen suurta urhoollisuutta, ihmisten välistä sisaruutta ja halpahintaista petturuutta. Näen Ihmisen."





Vuoden pohdituttavin - Peter Sandström: Laudatur (klik) ja (klik)
"Tässä on nyt seinä. Juuri tässä. Sen takana on Peterin elämä. Laudaturissa Peter Sandström astuu itsensä ulkopuolelle ja murtaa tämän seinän pala palalta ja näyttää lukijalle ihmisen elämän kuin se olisi museo, jossa on kuljettava hartaana vaaleansiniset muovisuojat jaloissa."








Vuoden tutkimuskiinnostavin - Deborah Levy: Hot Milk (klik)
Levyn kieli on kylmä suihku ja pehmeistä pehmein froteekylpytakki, usein vieläpä näitä molempia samaan aikaan. Hot Milkissä tekstillä on omat lakinsa, on paljon piilotettua ja kerroksellista. Sen lukeminen muistuttaa unta, josta herättyä melkein saa kiinni, mutta ei kuitenkaan. Näin syntyy viehtymys ja halu päästä syvemmälle teokseen. Näin syntyy tunne, että Hot Milkissä on yhä lisää ja lisää tutkittavaa ja löydettävää. Muutun lukiessani ampiaiseksi Levyn kerronnan verkostoon. 


Vuoden esteettisin - Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa (klik)
Elisabeth toteaa Säädyllisessä ainesosassa, että hänestä ei ole suuren eurooppalaisen romaanin kirjoittajaksi. Ilmaisun ironia saa minut naurahtamaan. Kuinkakohan monta kertaa olenkaan huutanut suomalaista kirjallisuutta lukiessani "suuren eurooppalaisen romaanin" perään. Ei haittaa, vaikka Elisabeth ei siihen pystyisi, sillä Leena Parkkinen pystyy ja komeasti pystyykin.


Vuoden merenelävä - Rosa Meriläinen: Osteri (klik) ja (klik)
Osterissa vibraattori tekee esiinmarssin aikana, jolloin vibraattoreja ei vielä ollut. Joskus tarvitaan reipasta anakronismia, jotta lukija havahtuisi.


Vuoden avioliitto - Märta Tikkanen: Kaksi (klik)
Pahinta on, kun rakkaussuhteessa suurin yhteys on aivan lähellä, mutta samanaikaisesti sen saavuttaminen on toivotonta. Melkein siinä, mutta ei koskaan ihan.





Vuoden feministi - Rebecca Solnit: Men explain things to me and other essays (klik)
USA:ssa raportoidaan raiskaus noin joka kuudes minuutti. Tosiasiassa raiskausten määrä on tietysti tätäkin suurempi, koska kaikista niistä ei ilmoiteta. Viideosa amerikkalaisista naisista raiskataan heidän elämänsä aikana, mutta tiedotusvälineissä raiskauksista puhutaan ikään kuin ne olisivat harvinaislaatuisia poikkeustapauksia. Republikaanipoliitikot ovat menneet jopa niin pitkälle, että heidän mukaansa raiskausta seuraava raskaus on Jumalan lahja. Kuulostaako tutulta? Samansuuntaisia on lausuttu Suomessakin.


Vuoden käännösteko - Robert Coover: Pinokkio Venetsiassa (klik)
Tuli luetuksi totaalisen hulvaton kirja.





Vuoden ystävyyssuhde - Elena Ferrante: The Story of a New Name (klik)
Kun miehet menevät makuuhuoneeseen, vaimot seuraavat perässä kuin hyvin opetetut koirat.


Vuoden dystopia - Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (klik)
Teemestarin kirja on kielellisesti varsin loistokas. Se on täynnä vuosirenkaita ja paikoin positiivisessa mielessä suorastaan arkaaista kielenkäyttöä. Itäranta kirjoittaa loppuunhiottua, varmaa ja pakotonta kieltä, joka nousee tuoreena kuin vesi lähteestä, joka on paikassa, jota ei enää ole. Kieli on täynnä uudissanoja ja se on sillä tavalla sileää kuin ovat kalliot, joita vesimassat ovat vuosisatojen ajan syleilleet - milloin hellästi, millloin armottoman kovaa ja suorastaan väkivaltaisesti. 


Vuoden akvarelli - Raija Siekkinen: Metallin maku (klik)
Erilaiset muukalaisuuden tuntemukset ovat kokoelman novellihenkilöille tyypillisiä. Ihminen on ikään kuin keskellä akvarellia. Joka puolella valuu. Kuolema valuu. Lapsuus valuu. Yksinäisyys valuu. Valuva valuu kohti mustaa pistettä, joka on ihminen, eikä ihmisen taulussa ole muita mustia pisteitä kuin hän itse, joka hänkään ei enää ole piste, vaan pelkkää muodotonta nimetöntä valuvaa. Oikea elämä on jossain toisaalla, joskus ihan käden ulottuvilla, mutta kuitenkin saavuttamattomissa.



Vuoden sairauskertomus - Juha Hurme: Hullu (klik)
Hurmeen Hullu [...] osoittaa, että hulluus ei ole hauskaa, eikä siihen liity mitään erityistä romantiikkaa. Tästä huolimatta itse teos on kyllä paikoin ihan hillittömän hauska, vaikka en kyllä ole ihan varma, miten korrektia sille nauraminen on.




Vuoden koskettavin - Sylvia Plath: The Bell Jar (klik)
Tuskin koskaan on elämään väsymistä kuvattu niin mikroskooppisen tarkasti kuin Plath The Bell Jarissa tekee. Kamalinta on, että The Bell Jar on avainromaani. Se on kurkistus Plathiin itseensä. Se on matka siihen pimeään, joka sai hänet päätymään lopullisen ratkaisuunsa.


Vuoden yllättäjä - Iris Murdoch: Italian girl (klik)
Teoksen alussa on yö. On talo ja talon lukittu ovi, jota äitinsä hautajaisiin tullut Edmund turhaa kolkuttelee. On varjoja. On pimeää. On kummauhkainen ja oudon epärealistinen tunnelma. On selittämätöntä ja tuonpuoleiselta tuntuvaa. Väliin tuntuu kuin Murdoch leikkisi goottilaisella kuvastolla, jonka hän kuitenkin vetää takaisin tämänpuoleiseen maailmaan.


Vuoden kirjasto - Ali Smith: Public library (klik)
Ei se mitä näkee. Vaan miten.
Ei se mitä havaintoja tekee. Vaan miten.
Ei se mitä kirjoittaa. Vaan miten.

Ali Smithin 'miten' on hänen tavaramerkkinsä. The real Real Thing.




Vuoden mustavalkoinen valokuva - Marguerite Duras: Lol V. Steinin elämä (klik)
Marguerite Durasin teksti ei suostu. Se ei tule vastaan. Se on itsepintaista ja välinpitämätöntä. Siinä ui muistamatta, että on uimataidoton. Durasin henkilöt ovat henkäyksiä, heikosti kiinni yhtään missään, mutta niin magneettimaisia, että niistä ei saa itseään irti, eikä kyllä haluakaan.



Vuoden lähikuva - Christa Wolf: Erään naisen elämä (klik)
Wolfin romaani on epänarratiivisuudessaan vaativa ja tyhjentymätön. Romaani, josta joku sanoo: no, eihän tuossa nyt mitään ollut. Onneksi en ole joku. En haluaisi vaihtaa jokun kanssa paikkaa.



Vuoden matka - Virginia Woolf: The Voyage Out (klik)
Elämän valo on raaka, hätäinen ja nopeasti katoava. Onko tekemisissämme mitään järkeä?


Vuoden raivoisin - Ryan Gattis: Vihan kadut (klik)
Tämä teos on hypnoosi, joka vie mukanaan eikä päästä irti ennen kuin viimeinenkin sivu on luettu ja jää sen jälkeenkin epämääräisen muotoiseksi möykyksi päähän. Sitä huomaa katsovansa ihmisiä eri tavalla. Sitä huomaa kävelevänsä toisentyyppisin askelin. Sitä huomaa värähtävänsä jostakin, jota ei halua nimetä.


Vuoden sydäntensärkijä: Yaa Gyasi: Homegoing (klik)
Homegoing särkee sydämen ja korjaa sen parsinneulalla, mutta ompeleiden jäljet eivät häviä. Se näyttää, miten orjuuden kokemukset ja suru vaeltavat sukupolvelta toiselle. Miten se, mitä on joskus koettu vaikuttaa vielä vuosikymmeniä myöhemminkin ja ottaa yhä uusia muotoja. 








Vuoden sielukirja - Rachel Cusk: Outline (klik)
Uskokaa tai älkää, Outline ymmärtää minua. Se ymmärtää minua paremmin kuin moni ihminen, jonka tunnen. Se vastailee kysymyksiini ilman että minun tarvitsee niitä edes esittää. Se vastailee niihin kysymyksiin, joita harva haluaa edes kuulla, saati sitten pohtia. Se saat minut tuntemaan, että juuri sellaisena kuin olen, en ole yksin.






Kommentit

  1. Olen lukenut ja blogannut näistä kolme (Puikkonen, Parkkinen, Itäranta). Muista listaamistasi moni kutkuttelee, etenkin Replika, In transit ja Vihan kadut. Ja tietysti Onnellisuudesta, tuolla se odottelee ottajaansa!

    Minäkin suunnittelen jonkinlaista listausta vuoden kokemuksista, mutta mietin juurikin sopivaa lähestymistapaa. Tämän sinun oli hyvä, ehkä matkin sitä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihan kadut oli eka kirja, jonka tänä vuonna luin ja vieläkin on siitä vahva fiilis. Se on sitä laatua, että kun siihen tarttuu, niin sen lukemista ei pysty lopettamaan ja samalla hävettää, kun on siitä niin innoissaan. Replika: must. In transit: must.

      Matki vaan :D Mä en taida ihan sellaseen perinteiseen listaukseen pystyä tai ehkäpä vuoden päästä pystynkin (jos vaikka niinku kasvan ihmisenä ja tulen kykeneväksi ensi vuonna) :D

      Kiitos Suketus.

      Poista
  2. Omaperäinen tapa listata vuoden parhaita! Olen lukenut noista vain Tamaran ja Erään naisen elämän, ja ne ovatkin listallasi varmasti ansiosta.
    Hyvää Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En pysty ottamaan omia listauksiani niin kovin vakavasti. :D Koen tärkeimmäksi vaan tuoda hyviä kirjoja esiin. Tamara ja Erään naisen elämä on kyllä tosi huippuja molemmat. Kiitos Margit ja samoin ja törmäillään! Ainaskii siellä yhdessä paikassa :D

      Poista
  3. Ihastuttava postaus, josta jäi mieleeni pyörimään monia teoksia. Vihan kadut on esimerkiksi monesti ollut lähellä tarttua mukaani kirjastosta, mutta ei sitten kuitenkaan, Leena Parkkinen, Emma Puikkonen - moni kirja jäi tältä vuodelta lukematta minulta, ja joitakin tiedän varmasti ensi vuonna lukevani, kuten Han Kangin suomennetun version. Mukava kirjavuosi, ja sitä samaa ensi vuodeksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari. Mullakin on vielä lukematta tältä vuodelta useita teoksia, jotka olen ajatellut lukea, mutta kohta tulee uusia herkkuja. Kyllä on ihanimpia ongelmia nämä lukijan hyvän kirjallisuuden runsauden ongelmat.

      Vihan kadut on tosi kova. Se on yksi niitä kirjoja, joita on mahdoton unohtaa. Parkkinen taas on oma maailmansa. Voi miten siitä nautinkaan. Puikkosta olen hehkuttanut paljon, koska on raivostuttanut niin, että hänestä ei puhuta. Onneksi sentään kirja pääsi F-listalle.

      Kiitos ja hyvää uutta vuotta kirjallisesti kuten muutoinkin.

      Poista
  4. Hauska listaus! Hyvää uutta vuotta ja lukuiloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Samoin teille kilokaupalla ihania ja sykähdyttäviä lukuhetkiä toivottelen.

      Poista
  5. Hups, jotain tapahtui ja kommentointini jäi kesken ja katosi. No uusi yritys!

    Kiva että sulla on vanhempiakin kirjoja listallasi. -> nyt mäkin olen lukenut jotain siltä.;) Listalla on myös joitain mitä aion lukea.
    Nuo sun vuoden se ja se on mainioita ja ytimekkäitä!

    Mun kirjavuosi ei ole runsaudeltaan ollut ihan normivuoden kaltainen. Ja kirjat on jääneet enemmänkin sinne "ihan kiva" tasolle. Tai no vähän paremmalle. Mutta on ollut muutamia TOSI huippujakin. Voi olla, että niiden vaikutuksesta jotkut kirjat on vajoneet sinne "ihan kivaan" tai "ihan samaan", vaikkeivat moista olisi ansainneetkaan.
    Mäkin tein tänä vuonna vastaavan parhaat listan, ihan huvikseen. Se lähti yhtenä kappaleena sähköpostitse eteenpäin, toivottavasti hieman huvittamaan saajaansa.

    Hyvää ja lukuisaa uutta vuotta Omppu!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, olet nyt järkyttävän salaperäinen ja tiedät, että revin hiuksiani (niitä muutamia haituvia), kun luen kommenttiasi. Haluaisin esimerkkejä niistä ihan kivoista ja ihan samoista ja sitten tietysti myös niistä huipuista ja erityisesti tietysti niistä TOSI huipuista. Please.

      Jos saisi kainosti pyytää, että lähettäisit sen listan mullekin.

      Kiitos kaikista mainioista keskusteluista kanssasi tänä vuonna ja kaikin tavoin mahtavaa vuotta 2017 ja paljon niitä TOSI huippuja (vaikka niiden lukeminen sitten tuottaisikin myös niitä "ihan kivoja").

      Kiitos!

      Poista
    2. Mun listalta löytyy yksi samis sun kanssa: Melender! (No tietty.) Mutta voi, en mä niitä ihan kivoja ole listannut, saatikka niitä ihan samoja. Palailen...;)

      Poista
    3. Samisten vähäisyyden korvaa laatu. :D
      No kerro sitten ne parhaat. Saattaisinpa niistä hyvinkin löytää vinkkejä. Tosin ei nyt varsinaisesti ole pulaa luettavista, mutta silti. :D

      Poista
  6. Hieno listaus. Saatat muuten olla yksi kovimpia lukijoita, mitä laatuun ja kirjavainuun tulee. Kirjavainulla tarkoitan osin sitäkin, että moni lukemasi on sellaisia, joita ei ole vielä suomennettu. Ja se laatu: ♥ !

    In Transit pitää kyllä lukea. Vähän toivoin sitä joululahjaksi, mutten saanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyhmä joulupukki, kun ei tuonut sulle In transitia. Olisin hirveän halukas kuulemaan just sun mielipiteen siitä.

      En tiedä vainusta. Tuo Gyasin Homegoing oli sellainen, että ajattelin, kun olin sen lukenut, että voi kunpa tulisi suomeksi, mutta en siihen uskonut. Ja nyt tulee ja vielä ihanaiseen Otavan kirjastoon. The Vegetarianin olin myös päättänyt lukea ennen kuin kuulin suomennoksesta, josta saamme kiittää Gummerusta.

      Olisi aivan huippua, jos Rachel Cuskia saataisiin suomeksi, mutta en usko, koska hän ei vetoa laajaan lukijakuntaan. Laadukasta on kyllä. Itse asiassa tämä Outline on trilogian ensimmäinen osa. En tiennyt sitä, kun luin, mutta selvisi myöhemmin.

      Katja, kiitos kaikesta tänä vuonna. Kiitos kaikista kauniista sanoistasi ja kannustuksestasi. Kaikin tavoin hyvää uutta vuotta niin sinulle henk. koht. kuin myös Lumiompulle <3

      Poista
  7. Omppu, kiva jaottelu!

    Laskin, että olen lukenut noista yhdeksän. Eurooppalaiset unet annnoin itselleni joululahjaksi, kun sitä ei tullut paketoiduksi kenellekäään, ja Replika on lainassa kirjastosta.

    Kirjoitin nyt sitten ensimmäisen postaukseni novellihaasteeseen, Janet Framen novellikirjasta. Pidän laskua ja kokoan haasteajan lopussa kaikki yhteen.
    Äsh, käsi reistailee, en pysty kirjoittamaan niin paljon kuin haluaisin.

    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta kiitos. Yritän pitää silmällä, milloin bloggaat Eurooppalaisista unista ja Replikasta. Ne on molemmat mulle hyvin erityisiä kirjoja. Erilaisia keskenään, mutta aaaaaaaaaaaaahhhh! niin hienoja.

      Kiitos samoin hyvää uutta vuotta ja kiitos kuluneesta. Olet usein mielessäni. Joskus jopa mietin, että mitäköhän Marjatta tästä asiasta sanoisi. Niin suuri on vaikutuksesi. <3

      Poista
  8. Mahtavat kategoriat olet näihin keksinyt. :) Ja kiva myös tuo, että laitoit kaikkiin muutaman kirjasta kertovan lauseen tiivistykseksi! Näissä oli monta vielä omalla lukulistalla olevaa, mutta kohta onkin sitten uusi kirjavuosi, heittäytykäämme siihen innolla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ekaks, etten unohda. Sain tänään kirjastosta Korpisoturin. Olit mielessä, kun sen lainasin, kun muistan, että kehuit sitä kovasti. Katsotaan, miten mun sen kanssa käy.

      Tein nyt tällaisen koonnin, kun en millään pystynyt (taaskaan) siihen, että valitsisin jotenkin järjestyksessä, mikä on paras, toiseksi paras jne.

      Kyllä. Sukelletaan uuteen kirjavuoteen vaaroja pelkäämättä. Monen monta kiinnostavaa tapausta on tulossa ja vaikka kuinka yritän rajoittaa uutuuksien lukemista niin olen kuin Oscar Wilde, joka sanoi, että hän voi vastustaa kaikkea paitsi kiusauksia. :D

      Poista
  9. Haa, minäkin olen tässä pari päivää tehnyt samantyylistä koostetta vuoden parhaista kirjoista ja löysinkin yhden prikulleen saman tittelin ja siihen yhdistetyn kirjan (tai kohdallani pikemminkin kirjat). Omaan koosteeseeni tulee vielä tilastot, joiden kautta löytyikin yksi ikävä yllätys.

    Hirvittävän mielenkiintoisia nämä sinun nostosi. Olen lukenut kuusi samaa ja monimonimoni muu kiinnostaa kovasti!

    Hyvää uutta vuotta! Toivottavasti ensi vuosi on kirjallisesti yhtä kova.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ha-haa. Laitoin vaan tämän Napoli-sarjan kakkososan, koska kolmosesta en vielä ole blogannut eli sulla on varmaan sitten kolmonen ja nelonen. En nyt tiedä, mitä teen sen nelososan kanssa, kun haluaisin samaan aikaan sekä lukea että säästää. III osan tosiaan luin nyt jouluna ja oli ihanaa, kun pystyi lukemaan intensiivisesti. Siihen arjessa on harvoin mahdollisuutta.

      Kiitos samoin hyvää uutta vuotta ja paljon hienoja ja järisyttäviä kirjakokemuksia. Saas nähdä millainen vuosi tulee. Ainakin keväällä on tulossa useita kirjoja, jotka nyt vaan on ihan pakko lukea. Kiitos!

      Poista
  10. Listauksen valossa lukuvuotesi on ollut riemukas! Yhdyn Katjaan - sinulta saa upeita lukuvinkkejä, kiitän kauniisti. Näistä 8 olen lukenut kokonaan, 9. on loppusuoralla...

    Loistavaa elämyksellistä uutta lukuvuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta ihana kuulla, että olet saanut vinkkejä. Mutta tiedätkös mitä? Tähän vuoteen sattui yks erityinen juttu ja se on se, että sinä tupsahdit blogimaailmaan ja sitten vielä tapasimme livenäkin. On aina kiinnostavaa, kun esittelet espanjaksi lukemiasi kirjoja, vaikka en itse espanjaa osaakaan, mutta on kiva lukea myös sellaisista kirjoista, joista ei ole aiemmin mitään edes tiennyt.

      Samoin toivottelen ihastuttavaa uutta vuotta koko elämääsi!

      Poista
  11. Onpas sulla listalla monia tosi kiinnostavia teoksia! Lainasin kehotuksestasi Tamaran (odottelee lukemista), ja tuon Men explain things to me -kokoelman hankin omaan hyllyyni. Tikkasen teoskin kiinnostaa. Tiedänpähän ainakin, mitä lukea feministihaasteeseeni, kun naisasianälkä yltyy. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla. Tamaran lukeminen ei mulla ollut mitenkään lukemismielessä varsinainen nautinto, mutta sisällöltään se on sitä mitä suuremmassa määrin. Tuo Solnit on älyttömän kiinnostava ja hän on julkaissut paljon. Varmaan tilaan jonkun hänen kirjansa tai kirjojaan tässä myöhemmin. Pitkästä aikaa tyyppi, jonka tekstit kiinnostaa ihan älyttömästi.

      Oletko jo julkaissut feministihaasteen? Olen huonosti ehtinyt lukea blogeja viime aikoina. Joka tapauksessa olen siinä kyllä ehdottomasti mukana ja siihen kertyy omalla kohdallani varmasti teoksia ilman erityistä yrittämistä.

      Poista
    2. Joo, menossa on: http://sivutiella.blogspot.fi/2016/12/feministinen-lukuhaaste-21122016-1932017.html

      Ajattelinkin, että saattaisit haluta osallistua tähän ja sanottavaa aiheesta riittää :)

      Poista
    3. Onpa hyvä, että tuli puheeksi. Mulla oli mennyt feministihaaste ihan ohi. Tulen tutkimaan ja ilmoittautumaan.

      Poista
  12. Mukava vuosikooste. :) Olen tehnyt mielessäni muutaman listaa kirjailijoista, joiden teoksia koetan lukea enemmän ensi vuonna ja Ulitskaja on tiiviisti sillä listalla. Leena Parkkisen kirja tulee olemaan minunkin vuoden parhaat -listallani, jahka sen saan aikaiseksi blogiin asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika. Ilahduttavaa, että Ulitskaja on tulossa sulla lukuun. Daniel Stein on ehkä paras häneltä lukemani. Tosin myös Vihreän teltan alla on tosi kova. Tässä Daniel Steinissa vaan kävi niin, että aloin hahmottaa sen myötä koko Euroopan uudestaan ja se ei ole ihan pieni juttu, kun kirja sellaista saa aikaan.

      Jään odottamaan listaustasi.

      Poista
  13. Mahtava paketti, Omppu! Mä luonnostelen juuri omaa vuosikoostettani ja ainakin muutama sama kirja sieltä kyllä löytyy.

    Ostin muuten tuon Rachel Cuskin Outlinen jokunen kuukausi sitten sinun suosituksestasi, mutta en ole vielä lukenut. Miksi usein käy niin, että ostetut kirjat jäävät aina lukujonon hännille, vaikka olisivat tod. näk. niitä kaikkein kiinnostavimpia? Pitäisi ehkä ottaa ensi vuonna parin kuukauden periodi, että lukisi vain kirjoja omasta hyllystä...

    Ihanaa ja kirjapöhinäistä vuotta 2017, Omppu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin käy usein just niin, että ne ostetut joutuu väistymään muiden kiinnostavien tieltä, kun ne on aina saatavilla toisin kuin lainatut kirjat.

      Outline on kyllä hurjan hieno. Ostin jo seuraavan osan, joka on nimeltään Transit ja alan lukea sitä ihan just kohta.

      Jään odottamaan sun koontia. Se kiinnostaa mua kovasti. Ainakin sieltä löytyy Taivassalo, siihen voin luottaa. D

      Kiitos Maisku ja mahtavaa vuodenvaihdetta ja ensi vuotta! Niin paljon kiinnostavia kirjajuttuja 2017, että sitä jo hengästyy ihan pelkästä ajatuksesta.

      Poista
  14. Ihana postaus, hienoja kirjoja! Minulla on näistä luettuna mm. Eurooppalaiset unet ja Teemestarin kirja, Tiranan sydän taas juuri alkumetreillä kesken, mutta väliin tuli toinen kirja. Palannen sen pariin alkuvuodesta, se kiinnostaa kyllä kovin. Muita sitten tästä ja aiemmista postauksista enemmän tai vähemmän olenkin nappaillut lukulistalle myös, tämä lukuinspiraation määrä on loputon! Eipähän lopu ensi vuonnakaan kiinnostavat kirjat kesken. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta vaan. Kävinkin jo lukemassa sinun koosteesi ja se oli kuules hieno. Olit tehnyt mainiot "sarjat."

      Lukuinsipiraation määrä on kyllä tosiaan loputon. Aina tulee vaan lisää ja lisää ja on sellainen jatkuva hamuaminen päällä. Noo, vois sitä hullumpiakin harrastuksia olla.

      Poista
  15. Yksi puuttui: vuoden mielenkiintoisimmat postaustekstit, sinun tekstisi. Suuri kiitos niistä - ja tästä raikkaanrailakkaasta koosteesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija. Mainitsemaasi titteliä ei ole olemassa. :D Kiitos kaikista tsempeistä ja kauniista sanoistasi. Hyvää uutta vuotta!

      Poista
  16. Kiinnostavia kirjoja, joista en ole montakaan lukenut =O

    Kiitos kuluneesta vuodesta, on ollut ilo seurata ja lueskella tekstejäsi, vaikka aina ei ole tänä vuonna ollut aikaa kommentointiin. Hyvää kirjavuotta myös ensi vuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari, mukava kuulla. Vähän samaa vikaa nyt ollut minullakin, että ei ehdi eikä kerkiä, vaikka kuinka haluaisi lukea kaikki kiinnostavat postaukset, joita ilmestyy päivittäin aikamoinen määrä, joka tietysti on positiivista (paitsi sen ehtimisen kannalta).

      Pysytään nenänupit kirjoissa ensi vuonnakin. Kirjakevät vaikuttaa jo nyt kovin houkuttelevalta. Hyvää vuodenvaihdetta ja tulevaa vuotta!

      Poista
  17. Taas täytyy ihmetellä, miten paljon kirjoja maailmassa onkaan. Olen listaamistasi lukenut tasan yhden eli Teemestarin kirjan... huoh - mistähän sitä repisi lisää aikaa lukea kaikki ihanat kirjat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho. Mutta kun luin sun koosteesi, niin panin merkille, että olit lukenut aika paljon fantasiaa, joka selittänee osittain sen, että lukemistomme ovat olleet suht erilaisia. Sitä aikaa, voin kun sitä jostain saisi tai kunpa se edes kulkisi hitaammin niin kuin lapsena. :D

      Hyvää uutta vuotta!

      Poista
  18. Tästähän löytyi vaikka miten monta kirjavinkkiä! Muutamat hyväksi todetut olen jo lukenutkin (ja tykännyt). Lukuiloa vuodelle 2017!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että löytyi vinkkejä. Samoin sinulle Sonja mahtavaa kirjavuotta. Tämä onkin erityinen vuosi, kun on niin paljon kaikkea juttua. Ei puutu kun, että jostain saisi tilata lisää aikaa :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän