Siirry pääsisältöön

Koostepostaus - #Novellimaraton 17.12.2016



Olen niin tuhannen fiiliksissä novellimaratonista, että tekisi vaan mieli huutaa ilosta. En etukäteen olisi osannut kuvitella, että maraton voisi olla niin huikea kokemus kuin se oli. Novellihalu kasvoi syödessä ja loppusaldoksi tuli 31 luettua novellia 14 eri kokoelmasta. Tulos on erinomainen, koska maratonin 24 tuntiin kuului myös kaupassa ja kirjastossa käyntiä, ruoanlaittoa sekä Step Up -tanssikoulun joulunäytös. Niin ja muutama tunti piti nukkuakin välillä.

Halaukset ja kiitokset kaikille kanssamaratoonareille. Oli ihan mieletöntä seurata, miten suurella innostuksella novelleja luettiin. Twitterissä #novellimaraton oli ahkerassa käytössä ja maratoonarien twiitit toimi mahtavina tsemppaajina. Erityiskiitokset vielä Eniten kiinnostaa tie -blogin Suketukselle, jonka novellimaratonhimo sai minut tämän maratonin järjestämään. Niille novellimaratoonareille, jotka vielä ovat matkalla isot tsempit. You can do it!

*

En ole lähtökohtaisesti ollenkaan maraton-tyyppiä, jos ajatellaan, että pyrkimyksenä on lukea sivullisesti mahdollisimman paljon. Tykkään lukea hitaasti ja kirjoittaa muistiinpanoja. Itse asiassa muistiinpanot ovat minulle olennainen osa lukemista, mutta novellimaratonilla asetin itseni muistiinpanokieltoon ja kirjoitin ylös vain kirjailijan ja novellin nimen. Jos nyt olisi printteri, jolla voisi tulostaa pääni sisällä olevan näkymän, niin se olisi kuulkaas veikeää katseltavaa.

Listaan alle lukemani novellit lukujärjestyksessä:


1. Chimamanda Ngozi Adichie: Yksityisasia 
(kokoelmassa Huominen on liian kaukana, Otava 2011, suomentanut Sari Karhulahti, Alkuperäisteos The Thing Around My neck 2009)

Adichie on yksi lempikirjailijoitani ja olen lukenut tämän kokoelman aiemmin englanniksi. Aion lukea sen myöhemmin kokonaisuudessaan suomeksi ja tuoda blogiini.

"Hän katsoo vain yhtä ruumista, joka lojuu maassa jäykkänä, alastomana ja kasvot alaspäin, ja tulee ajatelleeksi, ettei hiiltynyttä lihaa katsomalla pysty sanomaan, onko osittain palanut ihminen igbo vai hausa, kristitty vai muslimi."




2. Marisha Rasi-Koskinen: Vaaleanpunainen meri 
(kokoelmassa Vaaleanpunainen meri, WSOY 2014)

Rasi-Koskisen novellit ovat häikäisevän hienoja. Olen todella iloinen, että olen "löytänyt" hänet.

"Pimeässä kännykän näyttö sattuu silmiin: ÄLÄ TULE ENÄÄ TAI MÄ HOMMAAN NIIN ETTET SÄ NÄE SITÄ ENÄÄ IKINÄ! [...] Minun isyyteni loppu mahtuu viiteenkymmeneenyhteen merkkiin."





3. William Trevor: Love Sunday, 1950 
(kokoelmassa The Hill Bachelors, Viking 2011)

Kuukausi sitten kuollutta irlantilaista William Trevoria pidetään yhtenä taitavimmista nykynovelisteista. Irlantilaisuus oli lukemassani novellissa vahvasti läsnä.



4.  Marina Tsvetajeva: Äidin satu 
(kokoelmassa Piru ja muita kertomuksia, (LIKE 2006, suomentanut Elina Kahla, julkaistu venäjäksi vuonna 1935)

"Kun ihminen sanoo kyllä, mutta kurkussa on ei, niin mitä hän silloin sanoo?"






5. Eeva Rohas: Tyttö ja Varis 
(kokoelmassa Keltaiset tyypit, Otava 2010)

Eeva Rohas oli minulle uusi tuttavuus ja olisin lukenut hänen kokoelmastaan mieluusti enemmänkin. Tytössä ja variksessa kohtaavat natsi ja sen tyttöystävä.

"- Mut sähän sanoit, ettei suhun kannata rakastua.
- No niin vittu sanoin ja arvaa mitä?
- No?
- Koska silloin tytöt aina rakastuu."





6. Raymond Carver: Mitä te San Fransiscossa teette?
7. Raymond Carver: Miksi, kulta?
8. Raymond Carver: Polkupyöriä, muskeleita, savukkeita
(Kokoelmassa: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta, Tammi 1997/1986, suomentanut Raija Mattila, novellit julkaistu alunperin kokoelmissa: Will You Please Be Quiet, Please (1978); What We Talk About When We Talk About Love (1981); Cathedral (1983)

Luin ensimmäisen Carverin novelleista samalla kun pilkoin sipulia pastakastiketta varten. Tämä multitaskaaminen oli suhteellisen haastavaa.

Carver on armoitettu novellisti ja tunnettu novellien lopun tyrmäysiskuista, jotka saavat lukijan herkullisesti ymmälleen. 'Miksi, kulta?' ruoppaa vahvalla kuormakauhalla äidin ja pojan välistä suhdetta. Polkupyöriä, muskeleita, savukkeita -novellissa selvitellään lasten tekosia ja se päättyy arvoituksellisesti lauseeseen:

"Hamilton jätti oven auki, tuli sitten toisiin ajatuksiin ja painoi sen puoliksi kiinni."





9. Alice Munro: Se, mitä muistetaan 
(kokoelmassa Viha, ystävyys, rakkaus, Tammi 2002, suomentanut Kristiina Rikman, alkuperäisteos Hateship, Friendship, Courtship, Loveship, Marriage 2001).

Oli ihanaa lukea Munroa pitkästä aikaa. Blogiaikana en olekaan lukenut häneltä tätä ennen novelleja, mutta sen sijaan romaanin Lives of Girls and Women. Munron lukeminen tuntui siltä kuin olisi tullut kotiin. Niin mahdottoman taidokasta ja hyväilevää. Suuria liikahduksia ihmissuhteissa.










10. Anton Tšehov: Ylioppilas (1894)
11. Anton Tšehov: Rothschildin viulu (1894)
(Kokoelmassa: Vaimoni ja muita novelleja, Otava 2010, suomentajat Martti Anhava, Ulla-Liisa Heino ja Marja Koskinen)

Tšehovilla oli meille kaikille tärkeää asiaa.

"Jollei olisi vihaa ja ilkeyttä, ihmisillä olisi toisistaan suunnatonta hyötyä."







12. Charlotte Perkins Gilman: Keltainen seinäpaperi (kokoelmassa Keltainen Seinäpaperi, Savukeidas 2010, suomentanut Ville-Juhani Sutinen, alkuperäisteos The Yellow Wallpaper 1892).

Feministisen novellin klassikko. Ihan älyttömän hieno.










13. Katherine Mansfield: Syntymäpäivä
14. Katherine Mansfield: Saksalaiset aterialla
15. Katherine Mansfield: Myrkky
16. Katherine Mansfield: Kevätkuvia
17. Katherine Mansfield: Feuille d'album
18. Katherine Mansfield: Pikkutyttö
19. Katherine Mansfield: Kanarialintu
(Kokoelmassa Kanarialintu, Gummerus 2005. Novellit kokoelmaan on valinnut suomentaja Marja Alopaeus ja ne ovat vuosilta 1911-1922)

Mansfieldistä innostuin niin, että hänen novellejaan hupsahtikin seitsemän putkeen. Mansfield rakentaa novellinsa hienosti ja erityisesti tuo 'Myrkky' oli sellainen, että sitä lukiessa nousi joka ikinen ihokarva pystyyn.





20. Katja Ketju: Piippu nro 32: Kristalliyö
21. Katja Kettu: Piippu nro 7: Lapinkoira
(Kokoelmassa Piippuhylly, WSOY 2013)

'Kristalliyö' on historiallinen novelli, joka vie lukijansa Kolmanteen valtakuntaan. Ketulle tunnusomaisesti hänen novelliensa kieli on sekä kaunista että rujon raakaa. 'Lapinkoiraa' en suosittelisi kovin eläinrakkaille ihmisille.

Piippuhyllyn alkulehdellä lukee 'novelleja,' mutta enemmänkin kyse on kertomuksista tai tarinoista. Ketun "novellien" lukeminen havainnollisti sitä, mikä on novelli ja mikä taas ei. Takkaan ottaen novelli ei tosiaankaan ole sama asia kuin lyhyt tarina, vaan sillä on omat kerronnalliset lakinsa, joihin kuuluu esimerkiksi se, että novellista löytyy käännekohta (peripetia) ja kliimaksi. Yhtä kaikki komeaa kerrontaa Ketulta.



22. Maritta Lintunen: Karavaani
23. Maritta Lintunen: Mozartin hiukset
(Kokoelmassa: Mozartin hiukset, WSOY 2011)

Jos tuossa edellä vähän nikottelin, että Ketun novellit ei muotonsa puolesta ole novelleja, niin nämä Lintusen novellit sitten taas edustavat tyylipuhdasta novellistiikkaa. Suorastaan järkyttävän hienoja olivat nämä kaksi. En ole lukenut Lintusta aiemmin, mutta tämän jälkeen tulen lukemaan häntä paljon lisää. Ei ole liioiteltua sanoa, että Lintunen on novellimaratonini löytö.







24. James Joyce: Eveline
(Kokoelmassa: Dubliners, Wordsworth 2011/1914)

Ostin tämän kokoelman viime kesänä Dublinista, koska aiempi omistamani Joycen Dubliners oli jo kovin huonossa kunnossa ja sivut irtoilivat. Valitettavasti Joycen lukeminen jäi tähän yhteen novelliin, mutta hänet halusin kuitenkin ehdottomasti novellimaratonille mukaan.




25. A.S. Byatt: Pinkki nauha 
(kokoelmassa Pieni musta kirja, Teos 2012, suomentanut Kersti Juva, alkuperäisteos Little Black Book of Stories 2003)

Vaikka omastakin kirjahyllystäni löytyy A.S. Byattia, en ole häntä varsinaisesti koskaan lukenut. Yritin kerran lukea hänen kirjaansa Ragnarök ja vaikka se vaikutti olevan taidokas teos ja sivujakin siinä on vain vhähän yli 160, niin kesken jäi. Pinkin nauhan kanssa meni paremmin ja se vahvisti uskoani siihen, että kyllä minusta vielä saattaa sukeutua Byattin lukija.




26. Marisha Rasi-Koskinen: Isänpäivä
(edellä mainittu kokoelma)

Oi joi joi joi. Tämä oli viiltävän hieno.

27. Maritta Lintunen: Habitus
(edellä mainittu kokoelma)

Lintusen kokoelma on kyllä luettava ihan rauhassa ja ajan kanssa. Hän on varmaan lukenut Carverinsa tarkoin, enkä nyt tarkoita, että kyse olisi mistään matkimisesta, vaan ihan vaan Lintusen taidokkuudesta tuli mieleen.

28. Raymond Carver: Lentoja
29. Raymond Carver: Chefin talo
(edellä mainittu kokoelma)

Olipahan taas lopetukset näissäkin novelleissa.






30. Marisha Rasi-Koskinen: Mehiläiskuninkaan neljä vuodenaikaa 
(edellä mainittu kokoelma)

Nukuttuani yön yli, jatkoin vielä novellimaratonia ja luin jo ennen maratonia aloittamani Rasi-Koskisen kokoelman loppuun. En kommentoi hänen novellejaan tässä enempää, koska kirjoitan niistä myöhemmin oman postauksensa. Sen verran kuitenkin haluan sanoa, että olen myyty.







31. Katherine Mansfield: Luottamuksellisesti 
(edellä mainittu kokoelma)

* * *

Maalissa. Väsynyt ja onnellinen. Olipa matka!

Novellimaraton oli yhteisöllistä lukemista parhaimmillaan. Kiitos maratonseurasta! Ensi vuonna uudestaan. XOXO

Kanssamaratoonaajat linkittäkää alle omat postauksenne. Kommentit tietenkin myös ovat tervetulleita, kuten aina.


Kommentit

  1. Koskiselta ja Ketulta olen lukenut aiempia romaaneja mutta en vielä novelleja, jännityksellä odotan niitten lukemista.

    Tsehov on alkanut kiinnostaa yhä enemmän. Kuulostaa sielukkaalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika, ihanaa kun käytit sanaa sielukas. Mahtava ilmaus, kattaa niin paljon.

      Kettu on hyvin omantyylisensä myös novelleissa. Hän osaa kyllä kirjoittaa erittäin vahvaa tekstiä Rasi-Koskisen olen vasta löytänyt ja pidän älyttömästi.

      Kiitos!

      Poista
  2. http://paperikasat.vuodatus.net/lue/2016/12/novellimaraton-17-12-2016

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osallistumisesta Limis (saako käyttää tuollaista lyhennettä sinusta :D)?

      Poista
  3. Melkein osallistuin novellihaasteeseen. Harkitsin vakavasti moninaisia vaihtoehtoja toteuttaa haaste. Lopulta kuitenkin bändini (=minä ja sivupersoonani) hajosi sisäisiin ristiriitoihin, if you know what I mean :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että olit melkein mukana. Joskus sisäiset ristiriidat vievät voiton, minkäs mahtaa. Uusi tilaisuus ensi vuonna.

      Poista
  4. Carverin Miksi, kulta? -novelli on jossain oppikirjassa, ja monesti olen miettinyt, että pitäisi lukea lisää Carveria. Samoin Mansfieldiä. Luulen, että ensi vuodesta tulee aika novellipainotteinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja luin eilen neljä novellia, vaatimaton maratonini täällä: http://hannankirjokansi.blogspot.fi/2016/12/vaatimaton-novellimaratonini-paivittyva.html?m=0

      Poista
    2. Vaikka tämä olikin maraton, niin tärkeintä ei ole määrä, vaan osallistuminen. Kiitos kun olit mukana.

      Carver ja Mansfield on kyllä kovia. En itse valitettavasti omista kirjoja kummaltakaan, mutta taidanpa alkaa niitä metsästää. Novellimaratonin jälkeen tuntui eilen suorastaan hassulta lukea romaania :D

      Poista
  5. Huh, luitpas paljon ja laajasti!

    Novellimaraton jäi meidän osalta aika tyngäksi, mutta noh. Aikaa olisi riittänyt, mutta eilen oli liian korkea kuume. Tänään onneksi kuumeeton päivä. Meidän piti harjoittaa sekatekniikkaa ja lukea enemmän, mutta onneksi novellihaaste jatkuu vielä, joten ei hätää. Ihan tyytyväinen olen kuitenkin tuohon meidän lukusaldoon.

    Novellin määritelmä on jäänyt mulle vähän mystiseksi, luin Villijoutsenet ja muita kertomuksia ja varmaan tuo kertomus sana kuvaa jo aika hyvin. Ehkä joskus onnistun tajuamaan eron :D

    http://karvakasakirjat.blogspot.fi/2016/12/novellimaraton-paivittyva-postaus.html

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia ja Tommi, arvostan suuresti, että kykenitte kuumeesta huolimatta. Kiitos mukana olosta!

      Novellin määritelmä on mullekin aika mysteeri, mutta siitä huolimatta maratonilla tuli tuntemus, että esim. Carver, Mansfield, Lintunen ja Rasi-Koskinen kirjoittavat novelleja isolla alkukirjaimella.

      Poista
  6. Vau, oletpa saanut luettua kattavasti novelleita eri kirjoittajilta :) Minäkin ylitin kolmenkympin rajapyykin luetuissa novelleissa, tässä oma koontini: http://sivutiella.blogspot.fi/2016/12/novellilukumaratonin-koonti.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Innostuin sekatekniikalla lukemisesta, niin siinähän sitten tosiaan tuli aika monenlaista kokoelmaa mukaan.

      Kokemus kaikkinensa oli hieno ja mahtava. Kiitos Sirri, että olit mukana. Otetaan uusiks ensi vuonna!

      Poista
  7. Piippuhylly olisi löytynyt minunkin hyllystäni, mutta ei mahtunut tämänkertaiseen novellirytäkkään. Alice Munroa luin, mutta eri teosta. Mansfield kiinnostaa kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tässä oma suoritukseni:
      http://kirjahyllyssablogi.blogspot.fi/2016/12/novellien-puolimaraton.html
      Kiitos emännälle!

      Poista
    2. Kiitos Kaisa, että olit mukana maratonilla. Piippuhyllyn luen varmaan kokonaisuudessaan novellihaastetta varten. Samoin Munroa haluaisin lukea lisää. Suosittelen Mansfieldiä, hän on rouva Novelli. Kiitos!

      Poista
  8. Olipas sulla hienoja novellisteja, ja huikea lukutahti!
    Oma saldo 17 novellia. Kirjailijat Mika Waltari, Raija Siekkinen, SusuPetal ja David Foster Wallace.
    https://kirjaviekoon.blogspot.fi/2016/12/novellimaratoonausta-sekatekniikalla.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta samat sanat sinun tahdistasi ja valinnoistasi. Tuo SusuPetal nyt alkoi erityisesti kiinnostaa, koska hän on minulle uusi.

      Kiitos osallistumisesta. Luen postauksia pikku hiljaa, kun ehdin.

      Poista
  9. Huima suoritus, Omppu! Hyviä vinkkejä tässä novellihaastetta ajatellen, kiitos! Carver ainakin kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Arja. Tosiaan tämän maratonin myötä saa monia hyviä vinkkejä, kun lukee koostepostauksia. Itsekin olen jo löytänyt vaikka mitä. Vinkkipuolta en tullut edes ajatelleeksi kun loin haasteen, joten se on ylimääräistä plussaa.

      Ens kerralla tuut mukaan, eiks vaan?

      Poista
  10. Mieletön kirjasaalis ja heittäytymisesi maratoniin on aistittavissa tänne saakka. Lähes kadehdittavaa, että olet saanut tässä vaiheessa vuotta itsesi lukemaan noin paljon <3! Minä olen jotenkin niin hötkynä, etten osaisi, vaikka onneksi nyt viikonloppuna jo alkoi lukukin rullaamaan tosi hyvin. Kiitos ihanien kirjojen :) Ja lauantaikin meni lahjakasseja kantaessa, koska olin ollut niin laiska, etten ollut sitäkään hommaa aiemmin :). Mutta viikon päästä loma! Luen (ja toivottavasti urheilen)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. bleue, oikein aistit :D Olin tosi innoissani ja sain valtavasti tsemppiä siitä, kun tiesin, että on muitakin, jotka lukee novelleja samaan aikaan. Semmonen erinomaisen hyvä bore, jota twitter-villeily vaan lisäsi. Uusi novellimaraton myöhemmin, laita korvan taakse.


      Minä otan joulun rauhallisesti, mutta on kyllä vielä juttuja, jotka pitää ehtiä. Onneks on vielä muutama päivä aikaa.

      Poista
  11. Olet lukenut muhkean määrän hienoja novelleja, siitä riittää vinkkejä novellihaasteeseen. Minäkin varasin Lintusen Mozartin hiukset kirjastosta, mutta luin sitten muuta. Lintunen kiinnostaa, häneltä oli laatunovelli Sanasinfonia -kokoelmassa. -- Oma koosteeni, 12 novellia:
    http://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2016/12/siihen-aikaan-kun-kirjabloggari.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lintunen oli kyllä kovan luokan yllätys. Luen nyt varmaan lähiaikoina tuon Mozartin hiukset kokonaan, on se sen verran kiinnostavaa menoa. Hienoja dramaattisia vetoja.

      Kiitos Paula, kun olit mukana.

      Poista
  12. Oma maratonini on myös laitettu pakettiin:
    https://hdcanis.blogspot.fi/2016/12/proosa-lyhyt-kuin-paiva.html

    ja luettiin myös yksi sama novelli, selvä klassikko siis :)

    Novellin tarkempaan määrittelyyn en mene, kun osa luetuista olisi ehkä paremmin nimettävissä jollain "conte"-tyyppisellä määreellä, mutta jossain vaiheessa määritelmien rajat lähtevät joka tapauksessa vuotamaan (kerrottua tarinaa muistuttavista teksteistä tyyliin Hebel tai Decamerone on kuitenkin hyvin lyhyt hyppäys joihinkin Tsehovin tai Maupassantin novelleihin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaahas, on syntynyt uusi novelliklassikko. :D

      Mikä on conte-tyyppinen määre? On nuo määrittelyt aina omalla tavallaan kiinnostavia, mutta maratonilla ei oikein ole aikaa jäädä pohtimaan, onko vai eikö ole - varsinkin, kun niillä pohdinnoilla on tapana venyä ja monimutkaistua.

      Kiitos hdcanis, kun olit mukana.

      Poista
    2. "Conte"-nimitystä olen nähnyt käytettävän sellaisista kerrottua kansantarinaa muistuttavista lyhyistä novelleista, joista osaa voisi nimittää myös faabeleiksi tai legendoiksi. Ja eri kielillä vähän muitakin nimityksiä, ei ole niin vakiintunut termi kuin vaikka "novelli".

      Joka tosiaan on myös aika vaikea määriteltävä, osa ei ehkä laske tuollaisia conteja mukaan, osa ei vinjettejä, ja historiallisestikin merkitys on ehkä muuttunut (vaikka Carver onkin Tsehovin perillisiä, niin mitenköhän Tsehov olisi suhtautunut Carverin novelleihin?)

      Poista
    3. Kiitos selvityksestä. On tosiaan mulle ihan vieras tuo conte.

      Tuosta 'novellin' terminä muuttumisesta, niin hieman on sellaista tuntua, että nykyisin novelliksi kutsutaan melkein mitä vaan lyhyttä tarinaa, kertomusta jne. Se tuli lukiessa esiin, kun oli listalla myös ns. novellinovelleja.

      Poista
  13. Hieno saavutus sinulla! Kiitos maratonista kaikille :)

    Tässä oma koosteeni:
    https://joannavonscarlett.blogspot.fi/2016/12/novellimaraton-17-18122016-paivittyva.html?showComment=1482013637501#c3702376247590430537

    VastaaPoista
  14. Oli hauskaa, otetaan uusiksi. ;) 38 novellia siis, koontini täällä: http://suketus.blogspot.fi/2016/12/novellimaraton-novellimaraton.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan niin oli hauskaa. Välillä en melkein malttanut lukea, kun piti twitteriä seurata. Hyvä pöhinä, josta nyt hyvillä mielin joulun rauhaan.

      Sain sulta useita lukuvinkkejä seuraava toteutusta varten. Kiitos, että sulle tuli novellimaratonhimo - sitä ilman tämä olis jäänyt järjestämättä.

      Poista
  15. Mukava maraton oli, vaikka vähän vajaaksi jäikin omalla kohdallani! Hieno saavutus tuo sinun lukusaldosi. :) Tässä vielä oma postaukseni: http://tekstiluola.blogspot.fi/2016/12/novellimaraton-17122016.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuomas. Mullakin oli noita muita puuhia välissä. Nyt haaveilen, että olis novellimaraton päivänä, jolloin ei olisi mitään muuta ohjelmaa. Ah onni! Ah Autuus!

      Kiitos, kun olit mukana.

      Poista
  16. Kääk, sä olet ehtinyt lukea paljon! Minulta meni nyt ohi tämä, kun olinkin yllättäen töissä. Luen novellini sitten myöhemmin.

    Marisha Rasi-Koskinen on huikea!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tuo on aika paljon, kun edelleenkään en oikein kyennyt lukemaan nopeasti. Yritin alussa, mutta se hermostuttaa mua liikaa. Ällös huoli, uusi novellimaraton tilaisuus tulee ensi vuonna. Mullakin menee ohi vaikka mitä, joka on tietysti tylsää, mutta minkäs teet.

      Rasi-Koskisen kokoelmasta teen tosiaan oman postauksensa ja haluaisin nyt muutenkin vähän kiljua korkealta ja kovaa, on nuo novellit sen verran hurjia.

      Kiitos Katri.

      Poista
  17. Kivaa oli olla mukana! 24 novellia luin ja koontipostaus löytyy täältä:
    https://kirjanjostoisenkin.blogspot.fi/2016/12/mita-luin-novellimaratonilla.html

    Monipuolinen kattaus sulla. Pitää tutustua paremmin ajan kanssa, mutta näin pikaisella läpikäynnillä Mansfield ja Rasi-Koskinen herättivät mielenkiinnon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun kiva, jos kiinnostuit Rasi-Koskisesta. Hänen novellinsa ovat tosi hienoja ja toivon, että ihmiset lukisi häntä enemmän. Mansfield on aina luotettava valinta, jota voi hyvillä mielin suositella.

      Kiitos Jane, kun olit mukana, vaikka maraton osuikin kiireiseen joulunalusaikaan.

      Poista
  18. Kiitoksia tästä, teki hyvää pysähtyä lukemaan joulun lähestymisen tuottaman mukakiireen tunnelmissa. Maratonpäivitys:

    http://rinkkajanojatuoli.blogspot.fi/2016/12/novellimaraton-1712.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Nellu, novelleja lukiessa joulu pääsi ihan unohtumaan. :D

      Paljon kiitoksia sinulle, että lähdit mukaan!

      Poista
  19. Olisin niin halunnut mukaan maratonille, mutta luin viikonlopun Hanna Weseliuksen hienoa romaania Alma!, joka täytyi palauttaa tänään takaisin kirjastoon. Mutta! Samalla kirjastokäynnillä mukaani lähti Katherine Mansfieldin Kanarialintu ja Raija Siekkisen Novellit, kiitos vain molempien vinkkaamisesta :)

    Seuraavalle novellimaratonille yritän kyllä ehdottomasti lähteä mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totean heti, että seuraava minun järjestämäni novellimaraton tulee mitä luultavimmin olemaan pitkäperjantaina. Pitkä päivä ja lyhyt muoto. Se on saatava kokea.

      Aina ei vaan millään ehdi ja ymmärrän hyvin, että halusit lukea Alman! ennen kuin sen piti palauttaa kirjastoon. Laura tiedätkö, että mua ilahduttaa ihan hurjasti, että aiot lukea Siekkistä. Hän on mulle erityisen tärkeä. Tietysti on hienoa myös se, että innostuit Mansfieldistä, mutta Siekkinen on niin erityinen.

      Poista
  20. Kamalan paljon olet kerennyt lukea novelleja päivässä! Mä en varmaan pystyis, kun sulattelukin mulla vaatii aikansa.:)

    Tuosta Maritta Lintusen kokoelmasta yksi novelli jäi erityisesti mieleeni. Mutta koko kirjahan on loistonovelleja täynnä. Luin kerran LIntuselta yhden romaanin, en tykäänyt siitä läheskään niin paljon kuin hänen novelleistaan. (Mulla on sama homma Jyrki Vainosen kanssa, novellit mahtavia, romaanit, no jaa.)

    Tuosta Tsvetajevan Piru ja muita kertomuksia mulle erityisen tärkeä novelli on se itse Piru.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, oikeeasti minäkään en varsinaisesti pysty, mutta tuli sellainen flow, että en enää edes muistanut pystymisiä. Halusin nimenomaan paahtaa niin, että en ehdi sulatella enkä analysoida ja sitten maratonin jälkeen vasta miettiä, että mitäs sitä tulikaan luettua ja miltä se luettu tuntuu. Oli kiinnostava kokemus, kun laitoin vielä itseni muistiinpanokieltoonkin.

      Maritta Lintusen löytämisestä jubileeraan. Hänellä on muistaakseni toinenkin novellikokoelma. Niin tullaan taas siihen, että on kirjailijoita, jotka on parhaimmillaan novellisteina, mutta kun novelleja ei lueta ja osteta, niin on pakko kirjoitaa pidempää. Minulla on ystävä, joka pitää tästä aiheesta maailmanneks ihanimpia palopuheita. Lintusen kohdalta en osaa sanoa mitään, kun hänen lukemisensa toistaiseksi rajoittuu näihin pariin novelliin.

      Pistän Pirun mieleeni. Uskallankohan. No, pakko kai se on, kun on kerran sun suosikkeja. Kiitos!

      Poista
  21. Hieno haaste, mahtavat novellit ja hyvä koonti. Olen lukenut Adichien, Munron ja Carverin kirjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai. Vienosti täältä huutelen, että jospa pääsisit ensi kerralla mukaan, mutta en tietenkään painosta. Mulla oli tuosta Carverista tosi kulunut ja likainen painos ja se suoraan sanottuna sai aikaan sen, että hänen lukemisensa jäi vähemmälle kuin olisi jäänyt, jos kirja olisi ollut puhtaampi ja tietysti myös sekin vähän vaikutti, että olen tuon kokoelman lukenut ennenkin.

      Adichien kokoelma on huippu. Ehkä parasta Adichieta tähän mennessä. Ja Munro sitten taas on Munro. Sydän tähän perään.

      Kiitos Mai!

      Poista
  22. Tässä tempauksessa oli intoa mukana. Käyn vilkuilemnassa ajan kanssa, mitä muut ovat lukeneet. Sinun lukemissasi oli jonkin verran tuttuja nimiä.
    Olen lukenut Annie Proulxin kokoelman Close Range, mutta en ole ehtinyt kirjoittaa siitä.
    Taitaa mennä useimmilla lukumääräarvaukset alakanttiin, jos into jatkuu 2017 tämän tyylisenä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä nimenomaa, intoa vaikka muille jakaa ja kyllä me sitä keskenämme jaettiinkin. Koko haaste syntyi rytinällä ja päiväkin oli kamalan huono, mutta silti oli monta innokasta osallistujaa. Tuntuu, että tämä novellihaaste on jo nyt muuttanut monen suhdetta novelleihin ja auttanut ns. löytämään novellit.

      Proulx on mulle aika vieras. Olenkohan häneltä yhden lukenut. Laitan tuon mainitsemasi ylös päivä päivältä kasvavaan novellilistaani.

      Pistähän mieleesi pitkäperjantai, silloin luultavasti toinen novellimaraton. No, ensin nyt tää joulu. Kiitos Marjatta kommentista!

      Poista
  23. Minulle näistä ei ollut tuttua muu kuin Carverin teos, jonka olen lukenut kerta kerran jälkeen uudestaan. Luen novelleja vähän, mutta sitten kun luen, ne sattuvatkin kolahtamaan erityisesti kuten vaikka Herta Müllerin Matala maa, Italo Calvinon Marcovaldo tai Colm Tóibínin Äitejä ja poikia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä Carverista on myös toinen versio. Tiedätkö, onko siinä samat novellit vai jotain eroavaisuuksia. Suomentaja on ainakin eri.

      Müllerin kanssa mulla ei ole ollu kovin helppoa, mutta ehkä suhteemme vielä paranee ja selkiintyy. Calvino on mulla sarjassa nuoruuden idolit. Hänen kirjojensa nimetkin on jo niin herkkuja, kuten Paroni puussa ja Halkaistu varakreivi.

      Olipas hyvä, että mainitsit Toibinin. Lisää Äitejä ja poikia novellilistaani. En ole sitä edes lukenut aiemmin.

      Kiitos Leena!

      Poista
  24. Oi, huikea suositus. Itse en osaa yhtään lukea novelleja, mutta jotenkin nyt kiinnostaisi kokeilla Adichieta ainakin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä. Ainahan voi lopettaa lukemisen, jos tuntuu liian kamalalta tai hankalalta. Toinen novellimaraton tulee keväämmällä. Siinä oiva tilaisuus lukea muiden kanssa samaan aikaan novelleja. Tällä maratonilla ainakin porukan noste oli melkoinen. Kiitos Aletheia!

      Poista
  25. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän