Siirry pääsisältöön

Blogistania 2016




Tänä vuonna Blogistanian Finlandia-palkinnon ehdokkaiden valitseminen oli vaikeampaa kuin ikinä ennen. Tämä johtuu siitä, että hyviä ehdokkaita oli ihan harvinaisen paljon. Tuloksen kannalta on lisäksi huomioitava, että en ole lukenut ollenkaan kaikkia vuoden 2016 aikana ilmestyneitä kotimaisia romaaneja eli alkuseulonta on tapahtunut jo sitä kautta. On myös aivan mahdollista, että hyviäkin teoksia on  jäänyt lukematta.

Olin pitkään sitä mieltä, että luovun äänestämisestä kokonaan, mutta koska Blogistania on luonteeltaan leikkimielinen äänestys, jota ei pidä ottaa turhan vakavasti, päätin kuitenkin osallistua.

Kun viime vuoden kotimaisten uutuuksien kanssa aikani kärvistelin päädyin kuuteen teokseen, joista yhtäkään en olisi halunnut jättää listalta pois ja myös näiden kuuden ulkopuolelle jäi moni vallan ansiokas teos.

Kuusi välieriin selvinnyttä teosta oli:

Hannele-Mikaela Taivassalo: In transit
Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa
Peter Sandström: Laudatur
Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet
Pajtim Statovci: Tiranan sydän
Sinikka Vuola: Replika

Seuloakseni kolme parasta edellä luetelluista käytin seuraavia filttereitä:

- teos on objektiivisesti hyvää kirjallisuutta
- teos on subjektiivisesti hyvää kirjallisuutta
- teos on kirjallisuutta uudistavaa joko kielensä tai esitystapansa kautta
- teoksen aihe on erityisen tärkeä
- teos jatkuu minussa kirjoituksena
- teos ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota


Em. perusteilla Blogistanian Finlandia ehdokkaani ovat:

1. Sinikka Vuola: Replika  klik 

Kirjoitin:
Replika on omaääninen harvinainen herkku. Se on kirjallisuuden juhlatilaisuus ja nyt minä en jaksa enää pidättää, vaan nousen puhujapönttöön. Ja nyt. Nyt saa huutaa. Nyt saa pitää meteliä. Nyt saa käyttää kaikkia niitä sanoja, joiden avulla ilmaistaan, että Replika on todella hieno teos. Nyt vedetään heuhkot täyteen ja parkaistaan, että se, joka meitä katsoo tietäisi, että me olemme syntyneet elävinä.


2. Hannele-Mikaela Taivassalo: In transit klik

Kirjoitin:
In Transit syntyy ja elää kielestä. Se on virta, joka kulkee halun palatsin läpi ja vie mennessään kaiken, mikä irti lähtee ja paljon lähteekin. Kieli silittää minua ja se tuntuu hyvältä. Se saa minut lukiessani kierähtämään kyljelleni kissan nautinnollisin liikkein. Se saa haluamaan yhä lisää ja lisää. Se on rohkeaa ja hyvällä tavalla itsetietoista.


3. Pajtim Statovci: Tiranan sydän klik

Kirjoitin:
Tiranan sydän jatkaa muukalaisuuden teemaa ja tekee näkyväksi transsukupuoliset. Statovcin kuvaamana sukupuoli on nomadi, vaeltaja. Hän kyseenalaistaa sukupuolen sinänsä ja käsityksen siitä pysyvänä ja muuttumattomana entiteettinä ja tekee sen tavalla, josta voi olla liikuttumatta vain se, jonka sydän on kokonaan kuollut tai kivestä tehty.


Blogistanian Globalia

Globalia-sarjassa yksi teos oli niin ylitse muiden ja sen käännöstyö niin huikeaa, että valitsen listalleni pelkästään tämän yhden teoksen.

Blogistanian Globalia ehdokkaani on:

1. Ljudmila Ulitskaja: Daniel Stein (suomentanut Arja Pikkupeura) klik

Kirjoitin:
Ulitskaja näyttää minulle euroopan, joka on täynnä jalanjälkiä. Niiden, jotka lähtivät ja saapuivat. Niiden, jotka pakenivat, piileskelivät ja löytyivät. Niiden, jotka valloittivat ja tappoivat. Lukiessani näen nämä jalanjäljet. Näen niihin kietoutuvat kohtalot. Näen, miten eurooppa repeilee. Näen kauheita asioita, näen suurta urhoollisuutta, ihmisten välistä sisaruutta ja halpahintaista petturuutta. Näen Ihmisen.


Blogistanian Tieto

Tietokirjojen lukeminen jäi viime vuonna vähäiseksi, joten valitsen tähän sarjaan vain yhden teoksen, joka on paitsi aivan loistava, sai ajan unohtumaan siitä kirjoittaessani sekä synnytti blogissani melkoisen kommenttivyöryn.

1. Tommi Melender: Onnellisuudesta klik

Kirjoitin:
Olen lukenut elämäni ensimmäisen onnellisuusoppaan, paitsi että en ole. Onnellisuusopas tyylilajina on ehkä kaukaisin genre, jonka Tommi Melenderiin yhdistäisin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Melender voisi kirjoittaa ihan jumalattoman hienosti onnellisuudesta an sich, kuten hän tässä esseekokoelmassaan tekeekin. Tämänhän te jo tiedättekin. Nimittäin sen, että minulle Tommi Melender on hyvin innostava kirjoittaja. En silti itsekään olisi etukäteen uskonut, että hänen esseekokoelmansa saisi minut itkemään. Eikä millään kainolla tyylillä, vaan räkä purskuen.

Kommentit

  1. Sulla on kyllä jännä lista, melkein kaikkiin olen tutustunut, mutta pitänyt jotenkin vähän raskaina tai muuten vaikeina tai ainakin ristiriitaisia tunteita aiheuttavina.
    Hienoja kirjoja silti varmasti kaikki, tuon Ulitskajan otan lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, luen usein sellasia ei-kaikkein-helpoimpia kirjoja ja sellasia, jotka ei ole yleisön suurimpia suosikkeja. Toki luen jälkimmäisiäkin, mutta sytyn usein niistä vähän epätavallisimmista tapauksista.

      Tuo Ulitskajan teos sai mut näkemään koko Euroopan uudesta vinkkelistä. Kiitos Erja.

      Poista
  2. Miten hienot Finlandia-ehdokkaat. <3 Ulitskajaa otan ehdottomasti lukulistalle, ja Melenderin kirja on mulla ollut jo kerran kirjastolainana pöydällä, Turusta, mutta jouduin palauttamaan sen muuton yhteydessä lukematta, täytyy varata pian uuteen yritykseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks ookin. :D Mikään ehdokkaistani ei sijoittunut äänestyksen kärkisijoille. Minäkin olen Ulitskajan suhteen myöhäisherännäinen, sillä aloin lukea häntä vasta blogiaikana. Melender joo. Tuossa jotain viikko sitten oli taas niitä päiviä, että vallitseva mielentila oli: ihmiset on dorkia (juu, lainaus Donnerilta). Otinpa sitten hyllystä Melenderin Yhden miehen orgiat ja heti löytyi lohdutusta. Sitä en siis ole vielä lukenut, kun pihtaan sen lukemista, että olis edes jotain lukematonta Melender-viisautta odottamassa. Kiitos Tuomas.

      Poista
  3. Hienoa että Statovci selviytyi karsinnasta, mutta harmi ettei Parkkinen mahtunut listalle. En ole Vuolan ja Taivassalon kirjoja vielä lukenut, mutta varsinkin In Transit houkuttelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parkkisen kirja on edelleen vahvasti mielessäni ja muistan, että siirsin jopa jotain omia menojani lukeakseni sen loppuun, kun en voinut jättää kesken. Tällä kerralla kuitenkin asteikossani painoi vielä enemmän Replika ja In transit (ja Tiranan sydän). Kiitos Liisa.

      Poista
  4. Olen lukenut Tiranan sydämen, mutta muista sain hyviä lukuvinkkejä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, en uskalla suositella sulle mitään, mistä olen innostunut, kun makumme menevät niin usein ristiin, mutta olen kyllä iloinen jos kokeilet Replikaa tai In transitia. Kiitos Mai.

      Poista
  5. Ei yhtään samaa! Olisit nyt valinnut Parkkisen ja Puikkosen :) Aivan tajuttoman vaikea valita, oikeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho. Vai niin pääsi käymään. Olet oikeassa, ihan tajuttoman kamalaa oli tehdä valintoja tänä vuonna. Johonkin piti kuitenkin päätyä. Kiitos Riitta.

      Poista
  6. Replika oli (olisi ollut) mun kakkonen, heti Engelin jälkeen - itse asiassa pohdin pitkään noiden kahden järjestystä. Meillä näyttää olean muitakin yhteisiä suosikkeja, Statovci, Taivassalo, Parkkinen...

    Ensi kerralla muistan painaa lähetä nappulaa ajastuksessa, kiitos sinun! :)
    .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi sentään, kun sulla meni se ajastus pieleen. Voin lohduttaa, että olen mokannut sen kanssa niin monta kertaa, että nykyisin muistan jo tarkistaa vielä yhden ylimääräisen kerran.

      Mun henk.koht. makuun Akvarellit ei oikein purreet, mutta toki iloitsen, että niiden tyyppinen kirja voitti Finlandian. Kiitos Kaisa Reetta.

      Poista
  7. Omppu, Finlandia-listoiltamme löytyy kaksi samaa teosta eikä minua oikeastaan tämä asia edes yllätä :) Harmitus, etten ole Replikaa vielä ehtinyt lukea.

    Pidin kovasti käyttämistäsi suodattimista. Itsekin mietin paljon etenkin tuota huomiota: Puikkosen kirja tipahti osittain siksi omalta listaltani pois, että se oli kuitenkin Finlandia-ehdokas ja sai siten paljon huomiota (toki kaikki ansaittua!) osakseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin kyllä sitäkin, että tavallaan on tyhmää käyttää tuollaista "koska kirja ei ole saanut huomiota" -perustetta. Eihän se ole hyvän kirjan vika, jos sitä huomiota saa. Olen kyllä Puikkosen kirjaa niin paljon mainostanut Turuilla ja toreilla, että voi hyvällä omalla tunnolla ajatella, että nyt oli jonkun toisen vuoro. Kiitos Maisku.

      Poista
  8. Lukuvinkit kelpaavat aina. Mukava kurkata tänne, yhtään samaa ei ollut Finlandia listallamme, mutta näissä kotimaisten lukemisissa on vähän skarppaamistakin :D
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla taas niin, että viime vuonna luin enemmän kotimaista kun moniin vuosiin ja syy tähän on se, että hurjan hienoja kotimaisia kirjoitettiin paljon. Ihan mukavaa, että listoissa on vaihtelua. Kiitos Tiia.

      Poista
  9. Pidän tuosta välieräajatuksesta. Siellä minullakin Laudatur oli. Tuo Replika minua vaivaa. Lukemattomana. On se luettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, koin että haluan mainita kuusi, koska ne kaikki oli niin potentiaalisia tuolle listalle. Niiden lisäksi oli vielä pari muutakin, jotka hammasta purren jätin pois kuuden listalta.

      Replika on yksi niistä kirjoista, joille on saatu blogien kautta näkyvyyttä. Sun vuoro seuraavaksi. :D Kiitos Tuija.

      Poista
  10. Nyt oli niin paljon hienoja kotimaisia, mistä valita, että voi kauhea miten vaikeaa. Replika on tulossa meillä lukupiiriin. In transit on lukematta, mutta muut ovatkin tuttuja ja todellakin ansainneet paikkansa välierissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Replika lukupiirissä. Haluan sitten heti kuulla, miten se otettiin vastaan. Minusta kirjojen laitto johonkin järjestykseen on jo lähtökohtaisesti kamala ajatus, mutta jotenkin se on vaan tehtävä, jos aikoo äänestykseen osallistua. Kiitos Kaisa.

      Poista
  11. Enpäs ole noita Finlandia-ehdokkaitasi lukenut, paitsi Replikan aloitin, mutten ehtinyt tähän sitä lukea, enkä ihan hirveästi alusta innostunut. Harmittaa, että Tiranan sydän jäi lukematta ja tuo In transit on nyt sitten lukulistallani, joka tässä äänestyspostauksia lukiessa venyy koko ajan.

    Melender pitäisi lukea ilman muuta. Ulitskaja on Tyttölapsein perusteella suosikkikirjailijani, joten hän on myös listoilla. En vain koskaan tunnu ehtivän käännöskirjoihin saakka, kun jumitan noihin kotimaisiin.

    Perutelusi valinnoillesi ovat loistavat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas jännä, kun musta tuntuu, että ollaan luettu monia samojakin, mutta eipä sitten ainakaan näitä mun listalla olleita. Replika on tavallaan hyvin vaativa, tavallaan ei. Se ei ole ihan joka hetken kirja, mutta kun siihen pääsee sisään, niin sitä ihan kuulee, miten päässä rattaat pyörivät.

      Tieks Elina, että sillon kun ekan kerran bloggasin Melenderistä (Kylmä sota), niin jäi vaikutelma, että useampi oli sitä mieltä, että ei ei ei ikinä Melenderiä. Vaan nyt tuntuu, että hän on saanut enemmän lukijoita ja faneja. Siitä olen tosi iloinen. Kiitos Elina.

      Poista
  12. In transit ja Trinanan sydän taitavat mennä minulla "kokeile näitä" listalle. Ulitskajaakin pitäisi lukea... Vihreän teltan alla on ollut hyllyssäni jo hyvän aikaa, ehkä aloitan sillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan niin elävästi kuin luin Vihreän telta alla ja mun teki mieli lähtee kadulle huutamaan, että lukekaa Ulitskajaa. Silloin en mitenkään olisi voinut uskoa, että joku toinen hänen teoksensa tekisi vielä suuremman vaikutuksen. Daniel Stein on ihmisyys kirjan muodossa.

      Kiitos Marika.

      Poista
  13. Kome- lista ja hyvät perustelut valinnoille! Erityisesti Replika kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee. Niin pitääkin. Replikan pitääkin kiinnostaa ja kun kiinnostaa se pitää lukea. Kiitos Maria.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä