Istun parvekkeella läppäri sylissä miettimässä tätä postausta ja keksin lukemattomia asioita, joita tekisin mieluummin kuin pohtisin, mitä sanoa Difficult Womenista. Yksinkertaisinta (ja samalla valheellisinta) olisi todeta, että Gay liioittelee. Että asiat eivät oikesti ole niin kuin hän kertoo. Että tosimaailmassa naisia ei kohdella niin huonosti kuin tässä kokoelmassa. Valitettavasti mikään evidenssi ei tue edellä mainittua ajatusta.
Ihmisten väliset suhteet ovat tässä kokoelmassa usein täynnä väkivaltaista alistamista, itsehalveksuntaa sekä ruumiin ja mielen kipua. Ihmiset ovat petoja toisilleen ja masokistiset viettivirrat tulvivat yli. Seksiä tässä teoksessa on paljon ja se on harvoin mitään kaunista läheisyyttä ja yhdeksi tulemisen täyttymystä. Se on pikemminkin pakokeino ja suostumista omien rajojen yli. Se on aluetta, jossa demonit kohtaavat ja nautinto sekoittuu häpäisemiseen, häpäiseminen vallankäyttöön. Se on viimeisin rituaali, jonka kautta uhri pysyttelee hengissä, kuten kertomuksessa 'Break all the way down', jossa päähenkilö käsittelee lapsensa menetyksestä aiheutunutta surua väkivaltaisen sivusuhteen kautta. Mustelmat ja lyönnit tarjoavat turruttavaa turvaa.
Seksi operoi Gayn teksteissä usein määrittelemättömän weirdin ja epämukavan alueella. Kertomuksessa 'In the event of my father's death' naisvihamielinen isä vie tyttärensä aina lauantaisin kalastamaan eli elämänkovettamalla tavalla kauniin rakastajattarensa Teresan asuntovaunuun, jossa tyttärestä tulee isän ja Teresan välisen fyysisen kotaamisen hiljainen todistaja. Kun he palaavat "kalastusretkeltään" kotiin äiti odottaa ruoat lämpiminä.
Minäkerrontaisessa tarinassa 'Baby arm' naisen rakastaja Gus antaa tälle lahjaksi lapsimallinuken osia. Päähenkilön ja hänen naispuolisen ystävänsä Taten vällillä on vahva ja outo side ja Tate antaa Gusille puhelimitse ohjeita hänen harrastaessaan seksiä päähenkilön kanssa.
I marvel at her [Tate's] creativity and her cruelty and how much she loves me. Gus does as he's told. He's a good boy. He fucks me like a bad, bad man when I come, hard his fingerprints around my throat are still throbbing. I am barely breathing, I can't find the air. I call out Tate's name until it feels like my throat muscles will unravel. I can taste her in my mouth. The next time I talk to Tate I will tell her she's the man of my dreams.
*
Kertomusten polttopisteessä on naisen ruumis, jolle tehdään pahoja ja pahempia asioita. Mitä pitemmälle kokoelmaa luin, sitä vaikeammaksi lukeminen kävi ja teoksen viimeinen kertomus 'Strange Gods' oli jo suorastaan liikaa, sillä luettuani Gayn Bad Feministissä olevan kuvauksen siitä, miten hänet raiskattiin 12-vuotiaana oli helppo tunnistaa, että 'Strange Gods' kertoo juuri tuosta tapahtumasta.
Difficult Womenissa naisia esineellistetään ja eksotisoidaan ja monesti tuntuu, että he ovat tapaamilleen miehille pelkkiä välineitä paremman puutteessa. Naiseutta määrittävät normistot saavat kokoelmassa kovaa kritiikkiä ja erityisesti Gay nostaa esiin lihaviin naisiin liittyvän tuomitsemisen, jossa lihavat naiset nähdään automaattisesti rumina ja epäviehättävinä. Useita lyhyitä alakertomuksia sisältävässä kertomuksessa 'Florida' Gay tarkastelee yhden asuinalueen asukkaiden naisiin liittämää normistoa, jonka mukaisesti hyväksynnän saavat pelkästään hoikat naiset. Lihavat naiset toiseuttamalla pariskunta hankkii itsellee hyvän mielen.
My wife and I watch documentaries about the lives of extraordinarily fat people so we can feel better about ourselves ...
Gayn tarinat ovat tylyjä ja armottomia kiteytyksiä, joissa naiset on usein kuvattu mekaanisiksi aviomiestensä ja rakastajiensa palvelijoiksi ja ohjeiden noudattajiksi. Tarinassa 'The Mark of Cain' tämä tulee ilmi seuraavasti:
I wear heavy eyeliner and dark lipstick because my husband once said that he always wants me to look the way I did the night we met in a bar, drunk and numb, looking for trouble before it found us. He can't stand to see me any other way, he said. He wasn't being nostalgic.
I worry about the day when he leaves me, torn apart on our bed, waiting for him to put me back together again.
Naiset ovat olemassa palasina, joista miehet rakentavat mieleisiään lopputuloksia. Kaiken lisäksi edellä olevassa sitaatissa mainitulla aviomiehellä on kaksoisveli, jonka kanssa aviomies usein vaihtaa paikkaa kaksoisveljen tyttöystävän edes huomaamatta asiaa. Muutoinkin kaksosuuden tematiikka on läsnä useammassa kokoelman tarinassa. Toistuvia ovat myös vauvoihin liittyvät narratiivit. Gay leikkaa vauvojen elämän poikki: he joko syntyvät kuolleina tai kuolevat onnettomuudesssa tai heidät hylätään.
*
Osa tarinoista on vahvasti symboliikalla kuorrutettua. 'Water, all its weight' kertoo naisesta, jota vesi ja kattovuodot seuraavat. 'Requiem for a glass heart' taas kertoo kivenheittäjästä ja hänen läpinäkyvää lasia olevasta vaimostaan ja lapsestaan, ja tarjoaa näin mahdollisuuksia monenlaisille symbolisille tulkinnoille. 'The Sacrifice of Darkness' puolestaan on maagisrealistinen kertomus kaivosmiehestä, joka varasti auringon sekä siitä, mitä tästä seurasi tuleville sukupolville.
Gayn tarinoille on tyypillistä, että ihmisten väliset suhteet ja niihin liittyvät valtasuhteet on esitetty toteavaan tyyliin ikään kuin mitään muita vaihtoehtoja ei olisi olemassa kuin se tilanne, johon tarinoiden henkilöt ovat päätyneet. Gay ei tarjoa helpotusta, vaan jättää lukijan tehtäväksi miettiä, miten kuvattuja olosuhteita voisi muuttaa ja purkaa.
*
Esseekokoelmassaan Bad Feminist Roxane Gay kirjoittaa, miten raiskauksia käytetään tv-sarjoissa katselulukujen nostamiseen ja arvelee, että olemme tulleet immuuneiksi sille, mistä raiskauksissa on kysymys. Ne ovat hänen mukaansa muuttuneet viihteeksi ja representaatioiksi, joita kulutamme hyvällä halulla. Difficult womenissa Gay onnistuu välttämään niin raiskauksiin kuin naisiin kohdistuvan väkivallan yleensäkin viihteellisyyden. Hänen kertomuksensa jättävät epämukavan ja häirityn olon, jota edelleen lisää se, että tässä kokoelmassa naiset ovat usein itse halukkaita tulemaan kohdelluiksi väkivaltaisesti.
Difficult women ei ole mukavaa luettavaa ja juuri sen vuoksi se todellakin kannattaa ja pitää lukea.
Roxane Gay: Difficult Women (2017)
260 sivua
Kustantaja: Corsair
*
Osallistun tällä postauksella Nipvet-blogin novellihaasteeseen, jossa novelleja voi peukuttaa eri syistä. Juha mainitsee postauksessaan seuraavat: hahmo, juoni, konflikti, näkökulma, sävy, tapahtumapaikka, teema.
Peukutan koko kokoelmaa sen teemasta, naisiin kohdistuvasta väkivallasta - laajemmin ilmaistuna naisen asemasta yhteiskunnassa.
Kiva - tai no, pikemminkin kiinnostava - lukea arvio Gayn proosateoksesta. Itselläni on omaelämäkerrallinen Hunger kesken, ja sekin osoittaa, miten vavisuttavasti Gay osaa kuvailla sitä pahuutta, jota naiskeholle tehdään. Minusta on hienoa, että Gay nostaa näitä rankkoja aiheita esiin.
VastaaPoistaLuen itsekin parastaikaa tuota Hungeria. Vähän tällainen Gay-putki nyt menossa. Armotonta tekstiä nämä kummatkin. Sun pitää kyllä ehdottomasti lukea myös Difficult women - on ihan sun kirja.
PoistaKäsitteleekö Gay kuinka paljon rodullistamista tai erilaisia sosiaalisia, taloudellisia hierarkioita naisten tai miesten välillä? Jos, niin miten ja jos ei, niin miksei?
VastaaPoistaTässä kirjassa fokus ei ole ensisijaisesti rodullistamiskysymyksissä. Siihen miksi Gay kirjoittaa kuten hän tässä teoksessa tekee ei tietenkään osaa vastata kukaan muu kuin hän itse.
PoistaHuh, kuulostaa varsin voimakkailta novelleilta. Gayn fiktiivisempi tuotanto alkoi kyllä ehdottomasti kiinnostaa Bad Feministin jälkeen, tämä kiipeää ehdottomasti lukulistalle. Kiitos taas hienosta ja monitahoisesta postauksesta. :)
VastaaPoistaNämä ei kyllä ole herkille ja asian ahdistavuutta lisää se, että teemat kumpuavat pitkälti Gayn omasta elämästä/traumasta. Hieno teos kuitenkin ja vahva suositus tälle.
PoistaVaikuttaa kiinnostavalta, vaikka tietenkin melko brutaalilta. Toisaalta raakuus ei minua juuri koskaan häiritse, vaan koen pystyväni käsittelemään sitä melko... noh, hyvin. Tään kirjan voisin nostaa lukulistalleni.
VastaaPoistaAloittelin lukea Gayn Bad Feministiä, mutta kirja oli kirjaston laina ja tuli reissu eteen, niin piti palauttaa kesken kaiken. Uusi yritys, kun pääsen kotiin.
Jos tämän lukee niin, että ei suuremmin tiedä Gayn oikeasta elämästä, niin on varmaan erilainen kokemus. Ehdin jo lukea häneltä myös teoksen Hunger ja sen jälkeen Difficult Women tuntuu vielä synkemmältä. Siitä huolimatta koen, että DW on tärkeä kirja kaikessa armottomuudessaan.
PoistaTässäpä tanakka kirja naistenviikolle.
VastaaPoistaTanakka todellakin. Toivottavasti tämä saataisiin myös suomeksi.
PoistaJospa aloittaisin siitä Bad Feminist -kirjasta. Luin juuri viihdekirjan, joka sekin sai ahdistumaan naisen asemasta, joten tämä tuntuu jo liian rankalta.
VastaaPoistaLukemastani kolmesta Gayn kirjasta Bad Feminist on vähiten ahdistava ja ei niin piinaavan henkilökohtainen kuin Hunger. Gay tulee hyvin lähelle kaikissa teksteissään ja itse ainakin huomaan "juttelevani" hänen kanssaan lukiessani. Bad Feminist pitäisi kyllä ihan kaikkien lukea. Se pursuaa kiinnostavaa juttua.
PoistaMinulle tuli tästä postauksestasi mieleen Kansallisteattarin Play Rape (Anna Paavilainen), jonka näin viime vuonna Tampereen Teatterikesässä. Mieleenpainuva, mieltä avaava, tietysti shokeraava mutta pitää ollakin. Näitä asioita pitää todellakin tuoda esille.
VastaaPoistaMun oli niin tarkoitus mennä katsomaan Play Rape -esitystä, mutta asia jotenkin pääsi ihan täysin unohtumaan. En yhtään ihmettele, että kuvaus tästä kirjasta toi sen mieleesi.
PoistaLaitoin Bad Feminist kirjan varaukseen kirjastosta.
VastaaPoistaTämä kirja kuulostaa erittäin rankalta. Hyvä, että kamalat kokemukset kirjoitetaan ylös eikä lakaista maton alle. En ymmärrä maailman pahuutta.
En muista enää, mistä luin tämän, mutta jossain kirjassa väitettiin, että miehet (ja varmasti naisetkin) oppivat vääränlaisia tapoja olla parisuhteessa, kun he katselevat elokuvia ja tv-sarjoja, joissa naiset/miehet pitävät siitä, että heidät esimerkiksi pakotetaan suudelmaan. Ohjelmissa on myös tavallista, että miehet tahallaan itkettävät naisia, minkä jälkeen pääsevät lohduttamaan heitä 'no älä nyt' tyylillä. Pahikset esitetään haluttavina.
Kiva kuulla niin pääsen sitten jossain vaiheessa lukemaan, mitä tykkäsit BF:Stä.
PoistaVoi hyvinkin olla ja varmasti onkin niin, että sarjat vaikuttavat. On tietysti täysin eri asia, jos haluaa jotakin tai jos tekee itseään vastaan. Näissä novelleissa oli rankkaa itsensä ja ruumiinsa rankaisemista ja itse itsensä alistamista, koska henkilö koki, että ei voi muutoin toimia. Aika vaikea kuvio. Tärkeä juttu tuo, mitä toit tv-sarjoista ja elokuvista esiin.
Olen lukenut kaikki Roxane Gay -postauksesi ja ihailen sitä, että pystyt lukemaan ja analysoimaan hänen kirjojaan. Minulle taitavat riittää sinun kirjoituksesi niistä.
VastaaPoistaNo jaa analyysistä en nyt tiedä. Se Hunger kuitenkin oli sellainen, että siinä Roxane Gay tuntui niin läheiseltä, että ihan ihmetyttää. Ja nämä kaikki kolme Gayn kirjaa tietyllä tapaa keskustelevat keskenään.
PoistaOlen nyt vähän aikaa kaiketi lillunut jossain mukavuuksissa ja lukenut helpommin sulavaa kirjallisuutta, tai ainakin tuntuu, että selvästi rankat teemat ovat nyt jääneet hieman sivuun. Joskus on hyvä niinkin, mutta tämä kuulostaa kirjalta, johon olisi syytä syventyä, vaikka se vastenmieliseltä tuntuisikin. En ole hetkeen lukenutkaan englanniksi, sekin olisi hyvä sykäys toteuttaa. Ja Roxane Gay on muuten kirjailija, jolta en ole vielä lukenut mitään.
VastaaPoistaUskon, että se Hunger myös käännetään suomeksi, koska ylipainokeskustelulle on varmasti tilausta. Näitä novelleja taas en usko, että käännetään. Tosiaan novellihaasteeseen näistä tulee särmikästä ja paikoin tosiaan ahdistavaakin lisää. Luin itsekin aina vain vähän kerralla ja kuten sanoinkin niin viimeinen novelli oli jo paikoin sietokyvyn rajalla, koska tiesin Gayn kokemuksista.
PoistaSinulla on tosiaan ollut tiukka Roxane Gay -putki! Minä en ole lukenut häneltä vielä mitään, mutta etenkin tämä fiktio alkoi kiinnostaa. Laitan ainakin ylös novellihaastetta varten. Melko rankkoja kirjoja tulee luettua, mutta tämä kuulosti erityisen synkältä. Luen parhaillaan Colson Whiteheadin The Underground Railroadia ja siinä (mustan) naisen asema on kyllä alhaisimmista alhaisin.
VastaaPoistaTuo Whiteheadin kirja on ollut mullakin mietinnässä, mutta pelkään, että se on taas yksi orjanarratiivi lisää ja en oikein tiedä, miksi niitä pitäisi edelleen kirjoittaa ja lukea. Tai jotenkin niin, että mikä on niiden pointti. Voi kuitenkin hyvin olla, että olen Whiteheadin suhteen väärässä.
PoistaPidä tämä tosiaan mielessä novellihaastetta varten. Siihen tämän itsekin laitoin.
On tärkeää, että tällaisia kirjoja kirjoitetaan ja myös luetaan, mutta minä en taida ainakaan tällä hetkellä haluta. Sisääni rakentuu jo tarpeeksi patoutunutta vihantunnetta uutisia lukemalla ja katsoessani välillä tv:tä. Nainen tuntuu edelleen olevan monille vain miehen jatke, omistusesine, jolle voi sanoa ja tehdä mitä haluaa. Noin kärjistettynä.
VastaaPoistaVaikka sanotaan tasa-arvon olevan Suomessa hyvällä tasolla (ja niinhän se monilta kohdiltaan onkin), joutuu nainen edelleen esim. julkisuudessa kuuntelemaan ihan erilaista kommentointia kuin mies. Minua ainakin vähän hirvittää se, miten naispoliitikkojen pukuja arvioidaan heidän ajatustensa sijaan. Se tuntuu ehkä viattomalta, mutta kertoo aika syvällä olevasta tavasta katsoa (ja kuunnella) naista.
Joo tämä ei ole varsinaisesti hyvän mielen kirjallisuutta, mutta kuten sanoit ja itsekin sanoin, niin sitäkin tärkeämpää. Gay on tuonut hyvin esiin sitä, miten Amerikassa tasa-arvosta ollaan tietyillä alueilla vielä järkyttävän kaukana. Bad feministissä hän kirjoittaa mm. aborttiin liittyvästä lainsäädännöstä. Ja vaikka usein tulee esiin sellaista, että Suomessa tasa-arvo on mennyt jo liian pitkälle, niin kyllä meilläkin on monia alueita, joilla tasa-arvosta ollaan edelleen kaukana.
PoistaTällaiset kirjat ovat tärkeitä, koska maailmamme on tällainen. Nuorempana ja vahvempana(?) olisin varmasti tarttunut tähän, mutta juuri nyt tuntuu, etten uskalla enkä halua. Ehkä kuitenkin palaan asiaan joskus, jonain mahdollisesti voimakkaampana aikana.
VastaaPoistaVaikka et Tuulevi tätä lukisikaan, niin suosittelen kyllä lukemaan Gaytä noin ylipäätään. Sekä Bad Feminist että Hunger ovat aivan loistavia teoksia. Esseitä kumpikin.
PoistaKuulostaa tärkeältä kirjalta. Olisi, ja onkin, niin helppoa tuudittautua turvallisuuden tunteeseen: tämä ei koske minua, enkä ole tällaista kohdannut, siksipä sitä ei varmaankaan ole olemassa. Mutta eihän se näin mene, siksi on hyvä ravistella ja ennen kaikkea tulla ravistelluksi aina aika ajoin. Loistavasti ja kiinnostavasti esitelty kirja!
VastaaPoistaOdottelen, milloin Roxane Gayn teokset rantautuvat Suomeen ihan kunnolla ja niistä aletaan puhua. Bad Feminist saatiin suomeksi, mutta tuntuu, että sekin on vielä toistaiseksi jäänyt suht pienen piirin kirjaksi. Oma arvioni on, että sitten kun Hunger suomennetaan Gaystä aletaan meilläkin puhua enemmän. Näiden novellien suomentamisen suhteen olen aika skeptinen.
PoistaJos tämä saataisiin suomeksi, lainaisin. En ole sillä tapaa herkkä lukemisteni suhteen, tummemmatkin jutut menevät, välillä sellaista suorastaan kaipaa. Vastapainoksi sitten taas kevyempää.
VastaaPoistaJos Roxane Gay kiinnostaa, niin häneltä on suomennettu teos Bad Feminist (suomenkielisenkin nimi on siis Bad Feminist). Oikein mainio esseekokoelma, jossa on osin samoja teemoja kuin näissä novelleissa.
PoistaLuulen, että tämä kirja toimisi minulle vain hyvin pieninä annoksina luettaessa. Muuten saattaisi käydä niin, että väkivallan yms. tulva vain turruttaa ja kirjan "sanoma" jää shokkiefektin alle. Ei siis varmaankaan ole minun kirjani, mutta kirjailijan tuotanto vaikuttaa jo tämän jutun kommenttien perusteella kiinnostavalta.
VastaaPoistaLuin itsekin yleensä vain yhden novellin kerralla. Toisaalta sitten on niinkin, kun samanteemaiset asiat toistuvat eri novelleissa niin se lisää teoksen painavuutta (ja ahdistavuuttakin).
PoistaRoxane Gay on ehdottoman tutustumisen arvoinen. Esim. esseeteos Bad Feminist on oikein oivallinen kirja siihen tarkoitukseen. Antaa paljon ajattelemisen aihetta ja saattaa jopa muuttaa omaa tapaa ajatella.
Olen nuorena lukenut Marilyn Frenchiä ja jo se kolahti silloin kovaa. Roxane Gay vaikuttaa olevan kyllä melkoisesti vahvemmasta sarjasta. Aina välillä tulee olo, että ei halua lukea kaikkia karmeuksia, sillä jo nyt nuorten naisten äitinä, huoli on monesti läsnä. Naisen osa on usein rankka tai rankempi. Mitkä ovat meidän keinomme tehdä maailmasta naisille parempi paikka, enemmän omiin valintoihin perustuva paikka?
VastaaPoistaMinäkin luin aikanaan Naistenhuoneen, mutta vielä enemmän kuin siitä vaikutuin samaa tematiikkaa käsittelevästä Marge Piercyn romaanista Small changes (julkaistu alunnperin 1973). Innostuin siitä niin paljon, että harkitsin vakavasti valitsevani sen graduni aiheeksi.
PoistaMitkä ovat meidän keinomme muuttaa maailmaa paremmaksi? En tiedä. Usein tuntuu, että keinot on ikävän vähissä.