Siirry pääsisältöön

Klassikkohaaste V ja BAR Finland, 17: Aino Kallas: Novelleja


En osaa kuvitella suomalaista kirjallista baaria ilman Aino Kallasta, joten tämän kuun BAR Finland -postaus* on samalla myös klassikkohaastepostaus. Lisäksi, kun kyseessä on novellikokoelma, osallistun tällä postauksella myös Nipvet-blogin novellihaasteeseen.

Kesä ja kärpäset. Tässä niitä tulee nitistettyä kerralla kolme.

Luin edelliseen klassikkohaasteeseen Stendhalin romaanin Punainen ja musta, ja se oli sen verran kova tinki, että päätin armahtaa itseni valitsemalla tällä kertaa luettavakseni jotakin sujuvammin etenevää. Niin päädyin Aino Kallaksen novelleihin, jotka eivät kyllä - pakko tunnustaa - ole varsinaisesti klassikkoja. En kuitenkaan voinut valita Kallakselta esimerkiksi Sudenmorsianta, koska klassikkohaasteen sääntöihin kuuluu, että klassikon pitää olla kirja, jota haasteeseen osallistuja ei ole ennen lukenut.

Lukemani kokoelma on painettu vuonna 1928 ja kellertävät pölyntuoksuiset sivut pitävät huolen siitä, että historian havina ei pääse lukiessa unohtumaan. Kokoelman novellit on kouluja varten valikoinut Eino Cederberg, joka on kirjoittanut teokseen myös lyhyen johdannon, jossa hän ei kuitenkaan millään tapaa tuo esiin, miksi hän on päätynyt valitsemaan mukaan juuri nämä kyseiset novellit. Lukiessani mietin kuitenkin väkisinkin, ovatko juuri nämä novellit olleet Cederbergin mielestä sellaisia, että hän on katsonut niiden olevan erityisen otollista luettavaa koululaisille. Kun asiaa tarkastelee lähes sata vuotta kokoelman ilmestymisen jälkeen tuntuu lähinnä nostalgiselta ajatella, että näitä novelleja on luettu kouluissa.





Cederberg toteaa esipuheessaan seuraavasti:

Aino Kallas on siis virolaisaiheisilla tuotteillaan avannut suomalaisille lukijoille uusia aiheellisia ja taiteellisia näköaloja ja täten edistänyt veljeskansan olojen historian tuntemista maassamme.

Erityisen säväyksen Kallaksen noveille antaa se, että lukemassani painoksessa on jonkun toisen lukijan lyijykynällä kirjoittamia merkintöjä. Esimerkiksi novellin 'Lukkari ja kirkkoherra' yhteyteen tämä lukija on kirjoittanut kysymyksen "miten Johannes eroaa Seitsemän veljeksen lukkarista" ja novellin 'Kaupunkimatka' kohdalta taas löytyy seuraava merkintä: "Etsi vertauskuvia Ahon novelleista Rautatie ja Maailman murjoma." Tuntuu jotenkin erityisen hienolta, että Kallaksen novelleja on luettu näin syvästi perehtyen ja niiden paikkaa muun suomalaisen kirjallisuuden joukosta etsiskellen.

Useammassa novellissa Kallas nostaa Viron historiasta esiin ns. saksalaisvallan ajan, johon hän usein viittaa 700 vuotisen orjuuden aikana, jolloin yhteiskunta oli vahvasti jakautunut. Herrojen ja maaorjien asemaan päätyneiden talonpoikien välillä oli ammottava kuilu ja talonpojat joutuivat usein epäinhimillisten raipparangaistusten kohteeksi. Novellissa 'Kaupunkimatka' Kallas kirjoittaa: "Ei kukaan syytä herroja, kukapa niihin ylettyisi, ne tekevät työtään pilvien takana kuin itse isä Jumala ..."

Isä Jumalan tehokkaana apurina maan päällä toimii papisto ja novellissa 'Lukkari ja kirkkoherra' Kallas antaakin palaa kuvatessaan kirkkoherran alhaista luonnetta, hänen saarnojensa talonpoikia kurmottavaa sävyä sekä hänen tuntemaansa nautintoa siitä, että hän itse on talonpoikien  yläpuolella.

Hän [kirkkoherra] rakasti sitä, että talonpojat jo kaukaa kuullessaan pappilan aisakellojen kilinän, - talonpojilta oli kulkusten käyttö kielletty - ajoivat päätä pahkaa rattaansa ojanteeseen, niin että kuorma singahteli sinne tänne. Hänestä oli mieluista, kun talonpojat lähestyivät häntä selkä kyyryssä ja jo veräjällä ottivat lakin päästään, ja kun he kiitokseksi kaksin käsin halailivat hänen polviaan.

Herrojen mielivaltaisesti talonpojille langettamia tuomioita Kallas tarkastelee tiettyyn historialliseen aikakauteen liittyvänä luonnonlakina, jonka kuvaaminen jo itsessään on kumouksellista. Vahvimmin hänen yhteiskunnallinen kritiikkinsä tulee ilmi novelleissa 'Bernhard Riives' ja 'Vanhan Orgin kuolema.' Ensin mainitussa koulusivistystä saanut vahvaluonteinen kapinallisjohtaja Bernhard Riives ei suostu pieksettäväksi, vaan valitsee raipparangaistuksen sijasta kuolemantuomion. 'Vanhan Orgin kuolemassa' talonpojissa kytevä viha herraluokkaa kohtaan saa heidät ryhtymään tuhoisaan kartanon rakennusten tuhopolttoon.

Kokoelman tunnetuinta novellia edustaa Lasnamäen valkoinen laiva, joka on kokoelman novelleista myös monisyisin. Novellin pohjalla ovat todelliset historialliset tapahtumat ja se kuvaa profeetta Maltsvetin 1800-luvulla perustamaa uskonnollista liikettä ja sen seuraajia, jotka kokoontuivat Tallinnan Lasnamäkeen odottamaan valkoista laivaa, joka veisi heidät paratiisiin. Tämän novellin kohdalle edellinen lukija on kirjoittanut seuraavan huomion: "uskonnollisen hurmosliikkeen psykologiset ja sosiaaliset syyt." Olisi kiinnostavaa tietää, minkälaisia syitä hän on novellissa kuvatulle joukkohysterialle löytänyt, vaikka minua tässä novellissa kiinnostaakin ennen kaikkea sen päähenkilön, Maie Meritsin, toiminta.

Lasnamäen valkoisessa laivassa Maie Merits unohtaa roolinsa äitinä ja vaimona ja lähtee Lasnamäkeen laivanodottajien seuraan, jossa hän saa puhujan- ja ennustajanlahjat. Hän joutuu ikäänkuin jonkinlaisen lumouksen valtaan ja irtoaa arkielämästään, eikä enää tunnista edes aviomiestään. Novellin lopussa Maie Merits palaa takaisin itsekseen, mutta sitä ennen laivanodottajien vahva usko laivan saapumiseen on joutunut monella tavalla koetukselle. On kärsitty nälkää, kylmää ja sairauksia. Juuri Maie Merits päättää odotuksen toteamalla, että laivaa ei tule. Novellissa yhdistyy kiinnostavalla tavalla sekä yksilö- että joukkohysteria. Kun otetaan huomioon, että tämä novelli on kirjoitettu vuonna 1913 on sitä mahdollista lukea myös puheenvuorona vuosisadan vaihteen hysteriakeskusteluun.

Kaiken kaikkiaan tämä kokoelma tarjosi mielenkiintoisen matkan Viron historiaan. Kallaksen yhteiskunnallinen kantaaottavuus tulee novelleissa voimakkaasti esiin ja monipuolistaa hänestä aiemmin omaamaani kirjailijakuvaa.



Aino Kallas: Novelleja (1928)
Novellit kokoelmaan valikoinut Eino Cederberg
107 sivua
Kustantaja: Otava

* BAR Finland -esittely ja aiemmat postaukset klik





Kommentit

  1. Kallaksen novelleissa on parasta juuri tuo vahva myötätunto. Hän on näitä virolaisen kansanperinteen tarinoita kuullessaan eläytynyt niin vahvasti, että on pannut kirjoittaessaan koko sielunsa peliin kärsivän kansan puolesta. Kirkkaimpana osoituksena tästä myötäelämisestä on Sudenmorsian, jossa lukijakin tuntee juoksevansa susien mukana suolla ja olevansa muukalainen kyläläisten joukossa.

    Tuli noista kirjan kommenteista suorastaan ylevä olo. Ilmeisesti suomalaista identiteettiä on pontevasti rakennettu kansallisen kirjallisuuden tuntemuksella ja koululaisilla on ahkerasti luetettu novelleja ja on käyty kirjallisuuskeskusteluja. Ei onnistuisi nykykoulussa. Kirjallisuuden opettaminen on aivan lapsipuolen asemassa (vaikka oppiaineen nimeen se onneksi nostettiin äidinkielen rinnalle) ja keskittyy lähinnä lukuinnon nostattamiseen. Sekin on melko toivoton tehtävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaan Kallas vaikuttaa ottaneet sydämen asiakseen virolaisten kohtalosta kertomisen.

      Mullekin tuli just tollanen jotenkin kohotettu fiilis noista kommenteista ja mietin - väkisinkin - että luetaanko nykyisin enää yhtä huolellisesti. TOsiaan juuri tuo, että identiteettiä ja käsitystä elämästä on rakennettu kirjallisuuden kautta. Noiden kommenttien avulla pääsi vilkaisemaa menneisiin aikoihin.

      Poista
  2. Kallas kiinnostaa kirjailijana tosi paljon ja Sudenmorsian on hankittuna hyllyyn, se siellä jo hieman polttelee. Näihin novelleihinkin ehdottomasti pitää tutustua joskus. Kuvaamasi novellit yhteiskunnallisesta vastarinnasta ja kertomus uskonnollisesta hurmosliikkeestä vaikuttavat ainakin tosi mielenkiintoisilta. Olipa järkevän oloisia reunamerkintöjä tässä, yleensä ne ovat jotenkin ihan pölöjä silloin kun niitä esim. kirjaston kirjoissa on. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noista reunamerkinnöistä vielä sen verran, että tämä kirja on tullut mulle erään vanhemman tuttavani jäämistöstä. Saattaa olla, että ne ovat hänen merkintöjään. Hänellä oli tapana miettiä ja kommentoida lukemaansa joko itse kirjaan tai sitten pieniin muistilappuihin sivujen väliin.

      Kallakseen tutustumista suosittelen lämpimästi.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post