Siirry pääsisältöön

Margaret Atwood: Hag-Seed

Let your indulgence set me free.

Margaret Atwoodin Hag Seed on osa Virginia ja Leonald Woolfin vuonna 1917 perustaman Hogarth Press -kustantamon Shakespeare-projektia, jossa uudelleenkirjoitetaan Shakespearen näytelmiä. * Atwoodin teoksen pohjalla on Shakespearen näytelmä Myrsky (The Tempest). Romaanin lukemiseksi ei vaadita Myrskyn etukäteistuntemusta, mutta lukija voi halutessaan tutustua ennen lukemista kirjan lopusta löytyvään Myrskyn tiivistelmään.

En ole lukenut Atwoodia vuosiin ja olen juuttunut ajatukseen, että Yli veden (Surfacing, 1972) on lähes tulkoon ylittämätön teos hänen tuotannossaan. Niinpä melkein jännitti pitkästä aikaa käydä käsiksi Atwoodin tekstiin ja pakko tunnustaa heti kättelyssä, että hänen kaikkinainen taituruutensa vakuutti heti teoksen alusta lähtien.

Hag-Seed on teatterin taiteellisena johtajana toimivan Felixin tarina. Felixin, joka heti teoksen alussaa saa potkut ja jonka henkilökohtaista tragediakuormaa jo ennestään rasittaa sekä hänen vaimonsa että tyttärensä kuolema. Se on klassisin aineksin rakennettu kertomus surun kanssa elämisestä, jaloilleen nousemista ja kostosta.

Myrsky on tässä romaanissa sekä Shakespearen näytelmä, että moniaalle ulottuva metafora, jonka läpi Atwood puristaa Felixin elämän. Kuinka ollakaan Felix saa matalan profiilin vuosien jälkeen työtä Fletcherin vankilasta, jossa hän yhdessä vankien kanssa valmistaa vuosittain aina yhden Shakespearen näytelmän. Kyse on kuitenkin jostain aivan muusta kuin "näin näytelmät pelastavat maailman" -banaliteetista, sillä Atwoodin taito kutoa yhteen Felixin henkilökohtainen katastrofi, sen käsittely ja katarttinen kosto tuottavat tässä romaanissa interaktiivista teatteria, joka saa ihokarvat tanssimaan.

Hag-Seedissä Myrskyn näyttämöllepano vankilassa kasvaa Felixin psyyken projektiksi, joka vankien osalta toimii myös psykodraaman kaltaisena spektaakkelina. Atwoodin nerokkuus on tässä romaanissa huikeaa. Hänen tapansa asettaa rinnakkainen Felix ja Prospero, veistää heidät yhdeksi puuksi ja luoda vankien esittämän näytelmän kautta yhteinen vapautuksen tila saa haukkomaan henkeä. Tätä romaania lukiessa tuntuu siltä, että Atwood pystyy mihin tahansa. Hän yhdistää vankien vuorosanoihin suvereenisti räppiä, ottaa mukaan mysteerin aineksia ja luo keitoksen, jota tekee mieli ahmia kauhalla.

Ja niin. Tärkein on tässä:

Let your indulgence set me free.



Margaret Atwood: Hag-Seed - The Tempest Retold (2016)
293 sivua
Kustantaja: Penguin Random House
#naistenviikko


*

Muita Shakespeare-projektiin liittyviä teoksia:

Tracy Chevalier: New Boy (Othello)
Gillian Flynn: tulossa 2021 (Hamlet)
Howard Jacobson: Shylock is my Name (The Merchant of Venice)
Jo Nesbo: tulossa 2018 (Macbeth)
Edward St. Aubyn: tulossa 2018 (King Lear)
Anne Tyler: Vinegal Girl (The Taming of the Screw)
Jeanette Winterson: The Gap of Time (The Winter's Tale)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän