Selasi-nälkääni tyydyttääkseni päädyin nyt lukemaan hänen debyyttinovellinsa, noin 40-sivuisen tarinan nimeltä Afrikkalaistyttöjen seksielämä (The Sex Life of African Girls, 2011), joka on julkaistu ensimmäisessä suomalaisessa Grantassa (Teemanumero Ruoka, 2013). Englanninkielisen version julkaisu puolestaan näki päivänvalonsa vuoden 2011 brittiläisessä Grantassa.
Novellin nimi on huomiota herättävä ja se herättää monenlaisia odotuksia. Mielessäni häivähtää nigerialaisen Chika Unigwen romaani On Black Sisters Street (klik) ja mietin, onko tässäkin tarinassa kyse prostituutiosta vaiko kenties ehkä ympärileikkauksiin liittyvästä problematiikasta. Paljastamatta sen enempää voin kertoa, että se kulma, jonka kautta Selasi luo yhteyden novellinsa otsikon ja itse tarinan välille on ironisuudessaan varsin yllättävä.
Afrikkalaistyttöjen seksielämä on kerrosteisesti kuvattu tarina 11-vuotiaasta Edemistä, joka lähetetään asumaan enonsa luokse Accraan. Eno on varakas mies, jolla on useita palvelijoita ja jonka talossa Edem tutustuu myös serkkuunsa Comfortiin, joka on innokas lukija ja jolta kirjoja lainaamalla myös Edem löytää fiktion maailman.
Selasi luo tarinaansa vähitellen ruuvia kiertäen kuin keräten myrskypilviä taivaalle. Vaikka tämä novellli ei kielellisesti yhtä loistava olekaan kuin Ghana ikuisesti on jo tässä nähtävissä, että Selasille kieli on pensseli, jolla hän maalaa taitavasti. Tarina on kerrottu sinä-kertojan kautta ja vaikka usein toisen persoonan kertojan käyttö on lähinnä rasittavaa Selasi onnistuu tämän kerrontaratkaisun myötä vetämään minut tapahtumiin niin, että välillä tuntuu kuin kertoja puhuttelisi suoraan minua.
Naisista ei tässä kertomuksessa puhuta kauniisti. Sana 'huora' toistuu usein ja on itsestäänselvää, että nainen ilman lasta ei ole oikea nainen lainkaan. Patriarkaattinen arvomaailma saa kihisemään ja tekisi mieli antaa litsari useammallekin novellin mieshenkilölle.
Afrikkalaistyttöjen seksielämässä valmistellaan joulua ja Edem osallistuu puuhaan omalta osaltaan hänkin. Lukijana minä teen omaa valmistautumistani ja odotan malttamattomasti ratkaisevaa käännettä, mutta kun se sitten tulee tapahtuu se täysin yllättäen ja erilaisena kuin mitä olen osannut aavistaa. Äkkiä novellin nimen koko ironinen irvokkuus lävähtää kasvoilleni ja minun tekee mieli lukea Selasin novelli heti uudestaan hänen tarjoamansa yllätyksen näkökulman kautta.
Taiye Selasi: Afrikkalaistyttöjen seksielämä
Julkaistu Suomen Grantassa, osa 1 Ruoka
Novellin on suomentanut Marianna Kurtto
Tulen varmasti jatkossakin tuomaan yksittäisiä Granta-sarjassa julkaistuja novelleja blogiini, sillä koen ihanan ylelliseksi keskittyä vain yhteen novelliin kerrallaan
En muista luinko tämän vai Ghanan ikuisesti ensin. Tämä novelli ei lopulta jäänyt kovin hyvin mieleeni, voisin lukea sen uudelleen. Ghana ikuisesti on yksi mieleenpainuvimmista kirjoista, joita viime vuosina olen lukenut. Rakastin sitä. ♥
VastaaPoistaGhana ikuisesti on sitten meidän yhteinen rakkaus. :D Mullakin se on yksi ihan kaikkein parhaita kirjoja, jotka olen viime vuosina lukenut. Ja tosiaan vaikka sen kahdesti olen jo lukenut niin tekisi mieli lukea vielä taas uudestaan. Tosin sitten tietysti hieman pelottaa, että mitä jos sen taika onkin kolmannella lukukerralla hävinnyt. No ei kyllä varmasti ole, mutta kaikkea sitä tulee mieleen.
PoistaVoi vitsit, enpä tiennyt että Selasi on kirjoittanut tällaisen novellin, mutta täytyy ehdottomasti lukea. Ghana ikuisesti ei ole lempparini, mutta hyvä ehdottomasti!
VastaaPoistaOlen itse joskus miettinyt, että pitäisikö kirjoittaa yksittäisistä novelleista novellikokoelmien sijaan. Joskus kun yksi novelli herättää paljon ajatuksia, mutta sitten kokonaisesta novellikokoelmasta kirjoittaessa se katoaa sellaiseen yleisplätinään.
Mullekin tuli aikanaan yllätyksenä, että Selasin novelli löytyy Grantasta. Itse tosiaan aion jatkossakin kirjoittaa välillä vaan yhdestä novellista ja erityisesti noiden Grantojen novellit/kertomukset on sellasia, että niitä on mukava lukea romaanien välillä. Harmittaa, että en kirjoittanut aiemmin yhdestä Statovcin novellista. Ajattelin silloin vielä, että lukisin kyseisen Grantan kokonaan, mutta en sitten ehtinytkään ennen kuin se piti palauttaa kirjastoon.
PoistaTuo Ghana ikuisesti on hyllyssä, ajattelin päästä aloittamaan sen joskus tässä syksyn mittaan, suunnitelmissa on pitää blogissa pienimuotoiset Afrikkaviikot (kauheaa laittaa kokonainen manner 'yhden varjon alle', mutta täällä kaukana pohjolassa kun ollaan niin ehkä moinen anteeksi annetaan... Varsinkin naispuolisten kirjailijoiden teokset kiinnostavat.
VastaaPoista<3
Kareta, mikä sun blogin nimi on? Seuraisin mieluusti, mitä luet Afrikka-viikolla. Afrikkalainen kirjallisuus on yksi erityisistä kiinnostuksen kohteistani ja olenkin ajatellut, että pitäisi tehdä sille blogiin oma välilehti, mutta en ole vielä saanut aikaan.
Poista