tiistai 30. huhtikuuta 2019

Miksi Annin piti kuolla? - Marja-Liisa Vartio: Se on sitten kevät * BAR Finland, 38

Harva romaani lyö niin painavalla halolla päähän kuin Marja-Liisa Vartion Se on sitten kevät (1957).

Tarinan alussa Anni tulee karjakoksi maatilalle. Hänen alempaa asemaansa talonväkeen nähden Vartio korostaa panemalla Annin asumaan tilan päätalosta erilliseen rakennukseen, jossa hän saa seinänaapurikseen miehen nimeltä Napoleon.

Nimi on enne. Napoleon on kuuluisan kaimansa mukaisesti suurmies - tosin todellisuudessa lähinnä omasta mielestään. Anni joutuu Napoleonin pauloihin, mutta lumous on väliaikaista.


Aluksi nainen teki kaiken miehen mieliksi, noudatti tämän oikkuja, uskoi tämän vastenmielisyydet tiettyihin ruokiin ja niistä aiheutuvat pahoinvoinnin aistimukset. Nyt hän on uskovinaan ja tekevinään niin kuin mies on määrännyt, mutta tekee niin kuin itse parhaaksi näkee.



Napoleon ruumiillistaa miehistä vapautta. Hän viipyy tämän tästä viinanhuuruisilla nais- ja muilla retkillään useammankin päivän. Talonväki sietää Napoleonin käytöstä, hänen poissaolojaan, ryyppäämistään ja rahan lainaamistaan, koska Napoleon on kuitenkin hyvä työmies.  Niin hyvää työnaista ei Annista ikinä tulisi, että hän voisi tehdä samoin kuin Napoleon. Naisille ja miehille on eri säännöt.

Annin maailmaa ovat navetta ja lehmät.  Naiset rinnastetaan Vartion romaanissa myös konkreettisesti lehmiin, kun talon emäntä toteaa, että "nainen menee umpeen kuin lehmä pahasta mielestä." Emäntä myös kertoo tunteneensa itsensäkin lehmäksi lastaan imettäessään.

Navettatyöt paaluttavat Annin elämää. On herättävä aikaisin aamulla lypsylle. On elettävä eläinten kellonajassa.

Vartion kieli on modernistisen riisuttua. Hänen lauseensa ovat kirkkaita ja vakuuttavia ja niiden avulla hän luo maailman, jonka arvot ja asiat ovat sillä tapaa selkeitä, että nykylukijassa ne herättävät kiehtovaa nostalgiaa. Että tuollainenkin selkeä maailma on joskus ollut olemassa.

Hieman teoksen puolivälin jälkeen, luvussa 14 käy ilmi, että Anni on kuollut. Ihan noin vaan ilman minkäänlaisia edeltäviä vihjeitä siitä, että niin saattaisi käydä. Annin kuolema todetaan "sydänhalvauksesta" johtuvaksi, eikä sitä selitetä mitenkään. Mistä tässä oikein on kysymys?

Pakko myöntää, että lukijana olin järkyttynyt Annin kuolemasta. Tuntuu väärältä, että romaanin keskeisin henkilö yhtäkkiä ja ilman mitään ennakkovaroitusta ottaa ja kuolee. Tarinan alkuosa on fokalisoitunut Annin kautta, mutta hänen yllättävä kuolemansa siirtää fokalisaation Napoleoniin.

Mitä Annin kuolemasta tulisi ajatella? Tätä kysymystä varten on hyvä tarkastella, mitä Vartion romaanissa tapahtuu ennen Annin kuolemaa.

Annista kerrotaan, että hän on jättänyt miehensä ja tyttärensä, ja romaanissa kuvataan myös Annin vierailua tyttärensä alivuokralaisasunnossa Helsingin Albertinkadulla. Äidin ja tyttären välille syntyy helposti kinaa. Tytär Kerttu on Anniin verrattuna korostuneen kaupunkilainen muodinmukaista pukeutumista myöten.

Se, että Anni on jättänyt miehensä on teoksen kirjoitusajankohdan huomioon ottaen radikaali teko. Se sai minut myös odottamaan, että Anni tekisi muitakin tekoja, jotka laventaisivat naiselle varattua ahdasta roolia. Annin voima kypsyy hitaasti ja teoksen alussa näyttää siltä, että hän on valmis sopeutumaan Napoleonin määrittämään elämisen järjestykseen.

Naisen huone oli muuttunut, sinne oli ilmestynyt miehen tavaroita, aamuisin nainen korjasi miehen vaatteita tuolien selustoilta. Lauantaisin nainen pesi karjakeittiössä pyykkiä, miehen vaatteita ja omiaan.

Anni antaa Napoleonin päättää pukeutumisestaan ja kampauksestaan. Hän antaa Napoleonille rahaa lainaksi, vaikka epäileekin, että tällä ei ole tapana maksaa lainojaan takaisin.  Myöhemmin Anni saakin tietää, että Napoleon on lainannut rahaa myös talon isäntäväeltä ja joutunut turvautumaan vekseleihin.

Napoleon on tarinoitsijoiden ja selittäjien sukua ja hän kertoo juomisensakin johtuvan vain siitä, että hänen entinen vaimonsa oli kova luonne.  Kun hän vie Annilta salaa rahaa yrittää hän kääntää tapahtuman edukseen kertomalla, että tarvitsi rahaa ostaakseen jotain Annille.

Ja silloin se tapahtuu. Anni nousee korkeammalle kuin kenties koskaan aiemmin elämässään.


- Minä lähden tästä maasta, tätä tämä on, akkojen huutoa kun tulee kotiin. Samanlainen olet kuin muutkin.
- Sinä et mene mihinkään! - Sanat tulivat niin että mies pysähtyi.
- Sinä et mene mihinkään ennen kuin tämä asia on selvä!
- Mikä tämä? Oletko sinä sairas? Seisoo siinä kuin mikä. Kampaa ensin pääsi ja tule sitten puhumaan, ihan tympäisee tuo takku, naisen pitäisi sentään hiukset hoitaa.
- Sinä olet saatana. Anni sanoi sen tasaisella, tyynellä äänellä.


Napoleonin nimittäminen saatanaksi oli minulle vahvasti katarttinen kokemus. Se tuntui vähän samalta kuin se, kun Päällikkö Ken Caseyn romaaniin pohjautuvassa, Milos Formanin ohjaamassa elokuvassa Yksi lensi yli käenpesän heittää lavuaarin ikkunaan ja pakenee mielisairaalasta.

Siitäs sait Napoleon. Kyllä Anni tästä vielä nousee.

Paitsi että ei nouse, vaan sen sijaan kuolee.

Romaanin päähenkilön tappaminen kesken romaanin on väkivaltainen teko. Miksi Annin on kuoltava ja mikä on hänen kuolemansa merkitys?

Voisi ajatella naiivisti, että Anni kuolee, koska hän joutuu huomaamaan, että hän on ollut aika hölmö ryhtyessään suhteeseen Napoleonin kanssa. Tätä tulkintaa voisi perustella sillä, että sydänsurut saavat aikaan sydänkohtauksen ja Annin kuoleman. Vartion romaanista ei kuitenkaan löydy perusteita tämänkaltaiselle hysteeriselle tulkinnalle.

Annin kuoleman voisi nähdä myös niin, että sen myötä Se on sitten kevät luopuu fiktiivisestä muodostaan ja alkaa noudattaa tosielämän tapoja. Oikeassa elämässä kuka tahansa voi kuolla koska tahansa, kun taas fiktiivisessä narratiivissa äkkikuolema rikkoo usein itse narratiivia vastaan.

Annin kuolemaa voisi perustella niin ikään sillä, että hänen on kuoltava, jotta kertoja voi tuoda esiin, että Anni on vain yksi nainen Napoleonin naisten sarjassa. Häntä ennen on ollut jo lukuisia muita ja hänen jälkeensä taloon palkataan uusi karjakko, jonka kanssa Napoleon alkaa tapojen mukaan tehdä lähempää tuttavuutta. Eikö tässä tapauksessa riittäisi, että kertoja panee Annin muuttamaan majaa ja tuo hänen tilalleen uuden karjakon, jonka kanssa Napoleon aloittaisi kahvinjuonnin?

Kahvia Vartion romaanissa juodaankin merkille pantavan paljon. Kahvi toimii välittäjänä, joka saattaa ihmiset yhteen saman pöydän ääreen. Kahvin avulla voidaan kutsua kylään ja se tarjoaa ihmisille mahdollisuuden lähestyä toisiaan. Kahvin avulla kuvataan myös romaanihenkilön luonnetta. Napoleonin kahvin on oltava vahvaa.

Tappamalla Annin kertoja lyö paksun ja pitkän naulan Napoleonin sikamaisuuden arkkuun. Kuolemalla Anni saa myös viimeisen sanan, sillä kuollutta vastaan Napoleon tarinoineen häviää väkisinkin.

Se, että Anni on jättänyt miehensä ja se, että hän on alkanut tehdä Napoleonin toiveiden sijasta oman mielensä mukaan ja se, että hän nousee Napoleonia vastaan kutsumalla tätä saatanaksi ovat vahvoja feministisiä vihjeitä siitä, että perinteinen sopeutuva naisrooli on Vartion romaanissa saatettu käymistilaan. Yleisemmällä tasolla Annin kuoleman voi nähdä representoivan sitä, miten kirjalliselle kulttuurillemme on ollut tyypillistä unohtaa naiskirjailijat ja heidän teoksensa. "Tappaa" ne sen sijaan, että ne olisi otettu mukaan kirjallisuushistorioihin.

Romaanihenkilönä Anni vertautuu symbolisesti nisunjyvään, jonka on pudottava maahan ja kuoltava,  jotta se tuottaisi hedelmää. Annin on kuoltava, jotta romaanin dramaattinen kaari napsahtaisi poikki ja Annista tulisi kuolemansa kautta suurempi romaanihenkilö kuin hän hengissä pysymällä voisi koskaan olla. Annin kuolemassa ei ole kyse vain Annista, vaan kaikista vaiennetuista, väärin kohdelluista ja petetyksi tulleista naisista, joiden kohtaloon Vartio haluaa romaanillaan kiinnittää huomiomme.



Marja-Liisa Vartio: Se on sitten kevät
279 sivua
Otava (1957)


BAR Finland -sarjaan pääset tutustumaan tästä



4 kommenttia:

  1. Tunnistan tuon tunteen, kun fiktiivisen henkilön kuolema tuntuu joskus väärältä, ei jotenkin noudata fiktion sääntöjä ja siksi järkyttää. Mielenkiintoisia ajatuksia aiheeseen liittyen.

    Minulla on aikomuksena lukea pikku hiljaa kaikki Vartion romaanit. Tähän mennessä luettuna ovat Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö ja Hänen olivat linnut. Kummatkin olivat hyvin vaikuttavia, voimakkaita, eivät aina miellyttäviä mutta sitäkin kiinnostavampia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin jokin aika sitten kirjan, jossa myös mieluinen romaanihenkilö pääsi hengestään, mutta tämän Vartion romaanin kohdalla tilanne oli tuplasti pahempi ja kirjaimellisesti oli pakko lopettaa lukeminen, kun Anni kuoli ja vetää vähän happea välillä.

      En itsekään ole lukenut kaikkia Vartion kirjoja, ainakin tuo Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö on muistaakseni lukematta. Pikku hiljaa tuon hänenkin teoksiaan blogiin.

      Poista
  2. Se on sitten kevät on juuri noin hätkähdyttävä. Se jättää lukijan ihmettelemään, mutta hieno on tuo havaintosi, että Anni nousee suuremmaksi romaanihenkilöksi juuri kuolemalla. Moderni kerronta on kyllä taiturimaista tässä romaanissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Anni kuolema tuntui kertakaikkisen väärältä. Kieli on tosiaan mahtavaa tässä ja sisällyttää itseensä niin paljon. Niin maaseutu kuin piipahdukset kaupungissakin on hurjan elävästi kuvattu. Ja tietysti se lehmistä löytyvä lohtu.

      Päivi Koivisto on kirjoittanut Kiiltomatoon kiinnostavan tekstin tästä romaanista. Linkkaan sen tähän: https://kiiltomato.net/marja-liisa-vartio-se-on-sitten-kevat/

      Toivottavasti Liisa sinäkin huomaat tuon tekstin tästä

      Poista