Mustat koskettimet on syväsukellus klassisen musiikin maailmaan, jonka Heiskanen - pianisti itsekin - tuntee ja hallitsee erinomaisen hyvin. Samanaikaisesti se on myös tarina ystävyydestä ja sen kääntöpuolista. Kertomus pianisti Sere Metsätsalon ja hänen assistenttinsa Sari Aspin välisestä tummasävyisestä suhteesta, jonka pikkutarkassa kuvauksessa voi halutessaan nähdä piirteitä elenaferrantemaisesta ystävyyden mikrokuvauksesta. Sere Metsätsalo on itsetitoinen ja ympäristöään piinaava oikukas diiva, jonka rinnalla nuorena itsekin muusikoksi pyrkinyt Sari Asp on kuin hengetön hiuspinni - Seren kannalta äärimmäisen tarpeellinen, mutta parhaimmillaan näkymättömänä. Sere talloo muut ihmiset jalkoihinsa loistaakseen musiikkitaivaan kirkkaana tähtenä unohtaen, että ihmistähdet harvoin ovat ikuisia.
Ihan suoraan haluan todeta, että Heiskanen kirjoittaa ihan järkyttävän kunnianhimoisesti ja hyvin. Mustat koskettimet on kirjallisuuspalkintotyyppistä taideproosaa, jonka lukeminen ei ole ihan helpoimmasta päästä, sillä vaikka tämä teos on kerronnallisesti hyvin taidokas, käy sen lukeminen pidemmän päälle melko raskaaksi ja itsekin jouduin teoksen loppupuolella vähän kamppailemaan, että sain tämän romaanin luetuksi. Melkeinpä siis väittäisin, että teoksen pituudesta (352 sivua) olisi kernaasti voinut karsia muutaman kymmenen sivua. Toisaalta on hyvä pitää mielessä, että monet mestariteokset eivät nekään ole erityisen lukijaystävällisiä.
Heiskanen kirjoittaa tuoreen raikkaasti ja erottuvasti. Jos ajatellaan, että kertomus on polku, on Mustien koskettimien kertoja jatkuvasti vähän polun vieressä. Tallaamattomassa maastossa, mutta ei koskaan liian kaukana polusta niin että hän olisi vaarassa eksyä.
Klassisen musiikin maailmaa voidaan helposti pitää elitistisenä kuvauskohteena ja on komeaa, että Heiskanen ei pyri tuomaan sitä halpahintaisesti liki, vaan antaa jousisoitinten ja pianon rytmittää tekstiään kaikella voimallaan. Sere Metsätsalon esittämä näkemys muusikoiden ja median välisestä suhteesta voidaan lukea myös taiteen tekijäänsä henkilöitymistä kohtaan iskettynä piikkinä.
"Nykyihanne tuntuu olevan, että rakennetaan esittelemiskelpoinen yksilö, laitetaan hänet mediaan ja toivotaan että mahdollisimman moni tykkää. Hänen kengistään vaikka."
Mustat koskettimet ei katso anovin silmin ja pyydä tykkäämään itsestään. Heiskanen kirjoittaa tavalla, joka tekee hyvää kirjallisuudelle itselleen. Mustat koskettimet on sen tyyppinen romaani, joista usein tapaan käyttää ilmaisua 'eurooppalainen,' joka kielenkäytössäni on kehuvan adjektiivin synonyymi. Se on loppuun asti hallittua ilmaisua, jonka kautta luodaan esteettinen brunssi, jonka suhteen ei ole pelkoa tarjottavien loppumisesta.
Marjo Heiskanen: Mustat koskettimet (2017)
352 sivua
Kustantaja: Siltala
PS. Marjo Heiskanen on luonut romaanissaan mainittujen klassisen musiikin teosten pohjalta Spotify-soittolistan (287 kappaletta, kesto 19'45), joka löytyy kirjoittamalla Spotifyissa hakukenttään "Mustat koskettimet"
Tämä kirja on syksyn lukulistallani, ja nyt odotan sitä vielä enemmän kuin aikaisemmin.
VastaaPoistaTätä kirjaa pitäisi rummuttaa ja paljon. Todella taitavasti kirjoitettu, mutta julkisuudessa tästä ei ole ollut toistaiseksi mitään ja Heiskasen romaani ansaitsisi hurjasti huomiota.
PoistaTotta, niin hyvin kuin yritänkin seurata uutta virtaa, tämä on purjehtinut ohi! Mahtavaa ja kiitos mielenkiintoisesta arviosta! 😊
VastaaPoistaIhan todella harmittaa, että tästä kirjasta ei puhuta enempää, vaikka siihen olisi rutkasti aihetta. Toivottavasti kuitenkin hyvän kirjallisuuden ystävät löytävät Mustat koskettimet.
PoistaKunnianhinoista tekstiä tosiaan tämä teksti on. Vaikken ole sisällä klasariskenessä, se ei lopulta haitannut, sillä teksti vie virtansa mukana.
VastaaPoistaKyllä. Tämä oli ihan järkyttävän hieno. Toivottavasti käännetään muillekin kielille.
PoistaMinun on myös ollut tarkoitus lukea tämä, mutta vielä en ole ennättänyt.
VastaaPoistaIhan kohta alkaa kuitenkin Rotundan ääneenlukupiiri, jossa aion vinkata tästä kirjasta. Olet kertonut tästä taas niin kutkuttavan hyvin, että meinaan lukea pätkän jutustasi meidän asiakkaille, toivottavasti se on okei?
Ja tuo spotifyn lista, se täytyy tsekata!
Hienoa, että tämä kirja on päässyt lukupiiriinne. Tämä ansaitsisi paljon enemmän huomiota kuin mitä on osakseen saanut. Ja tottakai saat lukea bloggauksesta lukupiiriläisille. Mukavaa lukupiiriä!
PoistaOnneksi kirja pääsi sitten Savonia-ehdokkaaksi, vaikkei palkintoa saanutkaan, ja pääsi vähän enemmän esille. Ei mitenkään helppolukuinen teos, muttei niitä vaikeimpiakaan.
VastaaPoistaJos tämä olisi kirjoitettu jossain muualla kuin Suomessa niin olisi varmaan saanut enemmän huomiota osakseen. Hieman raskas oli tosiaan lukea, mutta ihan järkyn hieno kirja. Ilahduin myös kovasti tuosta, että Savoniassa huomioitiin.
PoistaMielestäni yo blogikirjoituksen kuvaus kirjasta oli erinomaisen hieno ja osuva! Kohtalaisen aloittelevana lukijana olisin mieluusti ollut hieman lähempänä polkua... Uskon, että klassiseen musiikkiin vakavasti suhtautuville Mustat koskettimet on mieluisaa luettavaa.
VastaaPoistaMinustakin tämä kirja on aika vaativa ja itsekin tunsin joissakin kohdin hieman uupumusta., mutta kokonaisuutena tämä oli kyllä todella hieno. Varmasti on juuri niin, että jos tuntee hyvin klassista musiikkia ja jos vielä itse soittaa jotain instrumenttia saa tästä kirjasta erityisen paljon irti.
PoistaSanot, että olet aloitteleva lukija. Siihen on "pakko" todeta, että kun tämän kirjan jaksoit lukea loppuun niin edessäsi on loistava lukutulevaisuus!