keskiviikko 29. toukokuuta 2019

James Baldwin: If Beale Street could talk

Niin hellää. Niin lämmintä. Niin karheaa. Niin tulvillaan "voitokasta surua".

James Baldwinin romaani If Beale Street could talk julkaistiin vuonna 1974 (Jos tämä katu osaisi puhua, Otava 1975, suom. Eero Huhtala). Kuitenkin vasta tänä vuonna minulle tuli täysin välttämätön tarve lukea Baldwinin teos. Se johtui tietenkin siitä, että tämän romaanin pohjalta tehty Barry Jenkinsin ohjaama samanniminen elokuva alkoi pyöriä myös suomalaisissa leffateattereissa. Yritin useaan kertaa mennä katsomaan tätä elokuvaa, mutta esitysajat olivat kerta toisensa jälkeen omiin aikatauluihini huonosti sopivia ja hyvä niin, sillä oli parempi lukea ensin romaani ja muodostaa kuva tapahtumista sen pohjalta.

Romaanin alussa Tish on 19-vuotias ja raskaana. Hänen poikaystävänsä, 22-vuotias Fonny on vankilassa, eikä ole tietoa, milloin tämä pääsee sieltä pois. Myöhemmin paljastuu, että raiskauksesta syytetty Fonny on syytön, mutta hänen syyttömyytensä osoittaminen tuomioistuimelle osoittautuu hankalaksi jutuksi.

James Baldwin kuvaa Tishin perhettä niin hellästi ja lämpimästi, että haluaisin heti paikalla liittyä heidän seuraansa. Perheessä vallitsevan tunnelman kuvauksessa on epifanian maku, joka täydellistyy kun Tish tulee ajatelleeksi, että ne ovat ne olosuhteet, joista hänen vauvansa "hitaasti muodostuu. Ulkona Beale Streetillä ja muilla kaduilla on kuitenkin toinen maailma, jossa musta ihminen joutuu usein vaaraan jos toiseenkin, jossa häntä syytetään oli siihen aihetta tai ei ja jossa hänellä ei usein ole sananvaltaa edes itseään koskevissa asioissa.

They looked at us though we were zebras - and, you know, some people like zebras and some people don't. But nobody ever asks the zebra.

Perhe pitää yhtä ja kun Fonnyn vanhemmat tulevat kylään ja Fonnyn äiti kyseenalaistaa poikansa ja Tishin rakkauden ja syyttää Tishiä poikansa tuhoamisesta myös aiemmin vaitelias Tish reagoi ärhäkästi. Hänen isosiskonsa asettuu tukemaan Tishiä ja naulaa tilanteen toteamalla Fonnyn äidille:

Blessed be the next fruit of thy womb. I hope it turns out to be uterine cancer.

Beale Streeten henkilöt todellakin ovat vahvasti lihaa, verta, suonia ja jänteitä. Baldwin vie lukijan  takautumien kautta Tishin ja Fonnyn rakastumisen ensi hetkiin ja kun hän kuvaa heidän ensimmäistä rakasteluaan on tunne niin intiimi, että sitä lukiessa tuntee itsensä väkisinkin vähän tirkistelijäksi.

Valkoista lukijaa kirja ei päästä helpolla ja miksi sen pitäisikään niin tehdä. Ernestinen kautta Baldwin nostaa esiin, miten tietoisuuden herääminen on nimenomaan oman mustuuden näkemistä ja valkoisen miehen kulttuurin ja sen eri muotojen kyseenalaistamista.

I don't need no more of the white man's lying shit. [...] He's fucked with my mind enough already.

Fonnyn ystävän puhe on vielä suorempaa. "The white man's got to be a devil."


Baldwin näyttää yhteiskunnallisen epätasa-arvon, jonka  näkyvimpiä ilmentymiä Beale Streetessä on oikeuslaitoksen toiminta. Tunnistusriviin on valittu vain yksi musta mies, Fonny, joka on viranomaisten puolelta näppärä tapa saada Fonny tuomituksi. Polisiin laskemointi myös tuottaa hedelmää ja todistaja osoittaa rivistä juuri Fonnya.

Jotakin oikeasti ja totuudellisesti liikuttavaa on siinä, miten koko Tishin perhe yhdessä kerää rahaa saadakseen Fonnylle asianomaisen puolustuksen oikeudessa. Fonnyn asianajaja on valkoinen, mikä toimii romaanissa myös mustien ja valkoisten välisen rajan purkajana. Baldwin vaikuttaisikin painottavan, että mustien sorto on ennen muuta rakenteellinen asia, eikä sitä välttämättä ilmene yksilötasolla.

Ilo ja suru ovat Baldwinin tekstissä läsnä usein samanaikaisesti, eikä suru ole tässä romaanissa koskaan passiivista, vaan siitä tulee moottori, joka lisää romanin  henkilöiden hitsautumista yhteen vastavoimaksi koetuille vääryyksille ja motivoi heitä toimimaan paremman tulevaisuuden puolesta.

Kamalaa on, että monet asiat eivät juurikaan ole 1970-luvulta muuttuneet, kuten todistaa se, että jatkuvasti mustia nuoria miehiä kuolee mm. poliisiväkivallan seurauksena ja poliisien brutaaleista teoista ei useinkaan seuraa heille minkäänlaisia rangaistuksia.

If Beale Street could talk on romaani, jossa moraalilla ja hyveellisyydellä on väliä. Moralismia sen sijaan siitä ei löydy etsimälläkään.



James Baldwin: If Beale Street Could Talk
197 sivua
Vintage (2018/1974)







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti