Siirry pääsisältöön

🌈 viikko * Qiu Miaojin: Notes of a Crocodile



Olen jo pitkään halunnut lukea taiwanilaisen Qiu Miaojinin romaanin Last Words from Montmartre (1996), jonka hän kirjoitti ennen itsemurhaansa. En kuitenkaan ole saanut tätä teosta käsiini, joten kun Helmetin sateenkaaritietokannasta löysin Miaojinin romaanin Notes of a Crocodile (1994) päätin lukea sen Montmartre-teoksen sijaan.


Miaojinin avoimesti lesboutta kuvaavilla kirjoilla on ollut suuri merkitys Taiwanin LGBT-yhteisölle ja Notes of a Corocodile on hyvää vauhtia matkalla kulttiteokseksi ellei se sitä jo olekin. Miaojin (1969-1995) opiskeli kotimaassaan psykologiaa ja vuonna 1994 hän muutti Pariisiin jatkaakseen opintojaan mm. Hélène Cixous'n opetuksessa. Miaojinin sisäinen elämä ja ulkomaailma olivat jatkuvasti törmäyskurssilla tavalla, joka sai hänet päätymään itsemurhaan vuonna 1995. Täyttä varmuutta siitä, miten hän itsemurhan teki ei ole, mutta useimpien näkemysten mukaan hän puukotti itsensä kuoliaaksi keittiöveitsellä.*


Notes of a Crocodile koostuu yhdeksästä muistikirjasta, joista löytyy niin päiväkirjanomaisia merkintöjä, tuokiokuvia, elokuvakäsikirjoituskohtauksia kuin perinteisempää proosakerrontaakin. Romaanissa kuvataan joukkoa taiwanilaisia LGBT-nuoria ja heidän elämäänsä 1980-luvun Taiwanissa. Teoksen päähenkilö on Lazi, jonka nimi on slangisana lesbolle kiinankielessä.


Läpi teoksen kulkee symbolinen tarina krokotiileistä, jotka pyrkivät tulemaan toimeen yhteiskunnassa, joka suhtautuu heihin epäluuloisesti. Krokotiilimyönteiset vaativat, että krokotiilit pitäisi hyväksyä muiden joukkoon, kun taas krokotiilivastaisten mukaan ne ovat moraalittomia ja levittävät sairauksia. 


Romaani alkaa vuoropuhelulla, jossa ääneen pääsevät krokotiili, Osamu Dazai, Yukio Mishima ja Haruki Murakami. Tämän keskustelun kautta Miaojin vakiinnuttaa sen tunnemaaston ja painoluokan, jossa romaani tulee liikkumaan. Mikään "Krokotiilissä" ei ole kevyttä, vaan elämisen paino on läsnä sen joka sivulla. Tiedostava ihminen elää oman ruumiinsa muodostamassa vankilassa yksinäisenä ja muista eristettynä.

The fact is, most people go through life without ever living. They say you have to learn how to construct a self who remains free in spite of the system. And you have to get used to the idea that it's every man for himself in this world. It requires a strange self-awareness, whereby everything down to the finest detail must be performed before the eyes of the world.

Maailman tiedostava silmä tuijottaa Lazia herkeämättä. Perheen hänelle asettamat toiveet joutuvat törmäyskurssille hänen omien toiveidensa kanssa. Vapaus ja vaikeus valita nostavat esiin kysymyksen vapaasta tahdosta. Onko sitä edes?


Miaojin kuvaa värikkäästi, mutta pohjavireeltään melankolisesti kirjan henkilöiden ystävyys- ja rakkaussuhteita sekä opiskelijaelämää, joka kirjassa tapahtuu lähinnä yliopiston ulkopuolella. Sukupuoli näyttäytyy kirjassa usein vankilana, jonka kaltereita on väännettävä vaikka väkisin, jotta vapaampi elämä olisi mahdollista.


Notes of a Crocodile on syvällinen teos, jossa ihmisen ja maailman välistä hankausta kuvataan filosofisen tarkasti.  Se on kirja, joka tarjoaa mahdollisuuksia monista eri näkökulmista tehtäville tulkinnoille.



Qiu Miaojin: Notes of a Crocodile
鱷魚手記 (1994)Englanniksi kääntänyt Bonnie Huie
242 sivua
New York Review Books (2017)







*Wikipedia: Qiu Miaojin (klik)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip