Siirry pääsisältöön

Lirio Abbate: Mafian naiset


Se on ameeba. Se on joka paikassa. Politiikassa. Talouselämässä. Yritysjohdossa. Eri viranomaisissa. Se omistaa liiketiloja ja ihmisiä. Se määrää, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä. Se ei ole kaukana. Se on Euroopassa. Maassa, jota moni suomalainenkin rakastaa. Sen nimi on Ndrangheta. Se on yksi tiukimmin säännöin toimivista mafiaklaaneista Italian Calabrian maakunnassa.

Vaikka Mafian naiset on faktaa, edustaa se mielestäni samaa sarjaa kuin Jennifer Clementin romaani Varastettujen rukousten vuori. Kummatkin näistä teoksista on "pakko lukea", jos on yhtään kiinnostunut naisen kulttuurisesta ja yhteiskunnallisesta asemasta. 

Jennifer Clement on halunnut tuoda maailmaan tietoon Meksikon syrjäkylien tyttöjän kohtalon. Toimittaja-kirjailija Lirio Abbate taas on päättänyt lähteä taistelemaan mafiaa vastaan, vaikka se tarkoittaa hänen ja hänen perheensä turvallisuuden vaarantamista. Abbate onkin jo vuosikausia elänyt henkivartijoiden ympäröimänä. En voi kuin ihailla hänen tinkimätöntä asennettaan. Mafian naisia kirjoittaessaan hän on haastellut lukemattomia ihmisiä ja käynyt läpi uskomattomat määrät oikeudenkäyntipöytäkirjoja ja muuta mafiaan liittyyvää aineistoa. 

Abbate kuvaa kirjassaan, miten taitavasti ja ovelasti Ndrangheta luikertelee osaksi yhteiskunnan toimintoja. Pelon ja hyödyn vuoksi monet myös tukevat sen toimia vapaaehtoisesti tai ainakin valitsevat vaikenemisen sen harjoittamista julmuuksista. Isät jopa tarjoavat tyttäriään mafiapomoille paremman elämän toivossa. Usein tytöt naitetaan jo nuorina ja karu todellisuus alkaa hahmottua heille vasta siinä vaiheessa, kun on jo liian myöhäistä.  Nrandgheta vartioi naisten jokaista askelta ihan kirjaimellisesti, eikä ole harvinaista, että naiset katoavat jäljettömiin kesken tomaattikastikkeen keittämisen.

Mafian ytimessä on kunnian käsite, joka on kuin haavi, jonka avulla mafian kuristusotteesta pois haluavat vedetään takaisin sen piiriin. Mafian jäsenille kunnia tulee aina ensin. Perheen, suvun ja mafiaklaanin kunnia. Kapinointi on tukahdutettava hinnalla millä hyvänsä, käytännössä  usein tappamalla, jotta yhteisön yhtenäisyys, elinvoima ja kulttuuriset koodit eivät pääsisi rapautumaan. Jos nainen toimii klaania vastaan, hän tekee virheen, jota on mahdoton saada anteeksi. Vain naista rankaisemalla klaani voi palauttaa menetetyn kunniansa. Klaani voi tarjota äveriästä elämää, mutta samanaikaisesti se on vankila, josta pakeneminen on käytännössä usein mahdotonta. 

Mafian naisissa tutustumme naisiin, jotka ovat päättäneet luoda uuden, mafiasta irrallaan olevan elämän. Kun nainen on tehnyt päätöksensä jättää klaani, merkitsee se irtautumista paitsi aviomiehestä ja suvusta, myös lapsista. Irtautumiseen liittyvät ehdot ovat täysin kohtuuttomat ja klaanit osaavatkin käyttää taitavasti hyväkseen sitä, että useimpien naisten on äärimmäisen vaikea jättää lapsensa. Jotakin hyvin olennaista mafiakulttuurista kertoo se, että kun nainen päättää ryhtyä tekemään yhteistyötä oikeuslaitoksen kanssa, eivät mafiamiehet ole ensisijaisesti huolissaan siitä, mitä heidän rikoksiaan nainen saattaa paljastaa, vaan siitä, että nainen kertomalla julkisesti jättäneensä mafiakulttuurin on vaarallinen esimerkki, joka saattaa saada muutkin naiset kapinoimaan.

"Selän kääntäminen klaanille on vakava rike, sillä koodi määrää miehille ehdottoman vallan naisiin. Kapinointi murentaa mielikuvaa yhtenäisyydestä, jota klaani tarvitsee julkiseen kuvaansa, se kyseenalaistaa perheen arvomaailman ja paljastaa miesten kyvyttömyyden pitää naisiaan käskyvaltansa alla. Ennen kaikkea se kuitenkin saattaa saada muut naiset tiedostamaan tilanteensa ja haluamaan eroon tukahduttavasta taakastaan. Klaanin käskyvallasta irrottautuva nainen saattaa näyttää toisten naisten silmissä houkuttelevalta esikuvalta: hän osoittaa tien toisenlaiseen elämään ja todelliseen mahdollisuuteen pelastua."

Mafian naiset ei ole sinänsä erityisen kiinnostavasti kirjoitettu. Henkilöitä on paljon ja ainakin minulla heidän välisensä sukulaisuussuhteet eivät meinanneet pysyä järjestyksessä. Asia on kuitenkin sitäkin painavampaa. Abbaten kuvaamat esimerkit kertovat lähes uskomattomalta tuntuvaa tarinaa naisten täydellisestä alistamisesta. Abbaten teoksen ehdoton vahvuus on se, että hän raportoi lähietäisyydeltä mafian toimintatapoja. Sen käytäntöjä leimata nainen psyykkisesti tasapainottomaksi ja sitä kautta horjuttaa naisen oikeuslaitokselle kertomia totuuksia klaanien teoista. Sen harjoittamaa väkivaltaa ja murhien lavastamista itsemurhiksi. Sen kunniakäsityksiä, jotka sitovat myös leskeksi jääneet naiset loppuiäkseen edesmenneeseen mieheensä. 

Lohdullista on, että yhä useammat naiset ovat päättäneet taistella Nrandghetaa vastaan. Klaanin jättäneiden naisten yhteistyö oikeuslaitoksen kanssa on myös johtanut monien merkittävien mafian parissa toimivien miesten pidätykseen ja vangitsemiseen ja rohkaissut kanssasisaria jättämään ahdistava elämänsä. Naisille, joiden elämä on ajautunut mafian luomaan umpikujaan, Abbaten teos voi olla todellinen rohkaisija ja uuden elämänsuunnan näyttäjä. 


Lirio Abbate: Mafian naiset
Italiankielinen alkuteos: Fimmene ribelli
Suomentanut Taru Nyström
Atena


Kuulin tästä teoksesta ensimmäisen kerran Kirja joka maasta -blogista, josta löytyy linkkejä myös bloginpitäjän, Marian, kirjoittamiin lehtijuttuihin Lirio Abbatesta. Ks. myös esim.:  Ota ja lue, Anna minun lukea enemmän, Kirjakirppu, Lukuneuvos


Kommentit

  1. Tämä kuulostaa pelottavan mielenkiintoiselta. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä mielenkiintoinen ja kamalinta on, että Abbaten kertomat tarinat ovat totta. Kannattaa tutustua.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p...

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä

"Toi Pajtimin uus kirja. Halkeen"  kirjoitin ystävälleni kun olin lukenut Pajtim Statovcin romaanin Lehmä synnyttää yöllä . Kirjoitin juuri tälle ystävälleni, koska hänelläkin on halkeamisen kyky ja hän tietää heti, mistä on kysymys.  Instagramiin laitoin stoorin, jossa uhkasin lyödä niitä, jotka tiivistävät tämän romaanin sanoihin "hieno lukukokemus". Sanat, joilla kuvata haltioitunutta kokemusta lukemastaan ovat rajallisia, mutta "hieno lukukokemus" vetää latteudessaan vertaa sen kaltaisille ällöilmaisuille kuin masuasukki, paituli ja pientä purtavaa. Kun olen lukenut Lehmän en pysty rauhoittumaan. Tärisen ja kävelen pitkin asuntoani ja tuijotan ikkunasta syksyn värjäämiä puita. Kirpeys. Kauneus, joka on kuolemassa.  Ja pitäisi lähteä kauppaan. En voi nyt lähteä kauppaan. En voi tässä mielentilassa mennä minnekään, missä on vieraita ihmisiä.  Taivaan isä kiitos, että en ole kriitikko. Että en ole vaikkapa Pasi Huttunen, jolle Lehmä oli "epämiellytt...

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip...