Ostin Azar Nafisin teoksen ihan pelkästään sen nimen perusteella tietämättä siitä ennalta yhtään mitään. Lolita ja Teheran vaikuttivat lupaavalta yhdistelmältä, varsinkin kun viime aikoina olen tuntenut melkoisen suurta Nabokov-heikotusta. Hyvin nopeasti kävi ilmi, että Reading Lolita in Tehran on hurja teos. Se vie mukanaan iranilaiseen kulttuuriin ja kirjallisuuden transformatiiviseen voimaan. Paikoin teos lähenee kirjallisuudentutkimuksellista esitystä. Asia, jonka itse koin pelkästään myönteiseksi, sillä Nafisin tapa tarkastella kirjallisuutta on sekä tarkka, yllätyksellinen että nautinnollinen.
Tämän teoksen luettuani katson itsekin kirjallisuutta toisin. Huomaan oman laiskuuteni ja leväperäisyyteni, mitä tulee kirjoista bloggaamiseen. Nafisi osoittaa, miten suuria kysymyksiä ja mestarillisia tulkintoja kirjalliset teokset tarjoavat ja hänen havaintojensa rinnalla omat muutamat sanani vaikuttavat niin kovin vaatimattomilta ja harrastelijamaisilta. Kyllä vaan, olen tosiheikkona sen tyyppiseen kirjalliseen analyysin, jota Nafisin teoksessa harjoitetaan. Tässä teoksessa kirjat eivät ole pelkästään kirjoja, vaan välittäjiä eri maailmojen välillä. Ne ovat turvapaikkoja ja uskollisia ystäviä, joiden seurassa pitkät ja pommeista vavahtelevat yöt ovat kestettävissä. Ne ovat aukkoja romaanihenkilöiden sieluun, jonka peilistä voi nähdä itsensä, jos uskaltaa katsoa pohjaan asti. Tässä teoksessa kirjat antavat välineitä tulkita todellisuutta, kestää epätoivoa ja myllerrystä. Ne ovat syli, joka on auki 24/7.
Reading Lolita in Tehran ei ole varsinaisesti fiktiota, vaan teoksen alaotsikon mukaisesti kyseessä on Nafisin kirjoittama muistelmateos, jossa iranilaisen kulttuurin erityispiireet kohtaavat kaunokirjallisten teosten kanssa. Teoksen rakenne muodostuu Nafisin ja hänen lukupiirinsä lukemien teosten kautta. Kaksi ensimmäistä osiota, Lolita ja Gatsby lainaavat nimensä kaunokirjallisilta teoksilta, kun taas kaksi jälkimmistä osiota on nimetty kirjailijoiden, James ja Austen, mukaan. Mainittujen lisäksi teos sisältää monia muitakin kirjallisia teoksia ja kirjailijoita, joista erityisesti Bellow, Sparks, Bronte, Flaubert ja Scheherazade ovat keskeisessä asemassa.
Tämä kirja tarjosi minulle paljon enemmän kuin olisin villeimmissänikään kuvitelmissa osannut odottaa. Samalla se oli erinomainen esimerkki siitä, miten kirjallisuus voi yhdistää niin ihmisiä kuin kulttuureitakin. Parhaimmillaan se voi olla se kanava, jonka kautta toisilleen vieraat ja erilaisista kulttuureista kotoisin olevat ihmiset voivat kohdata. Tämän teoksen laitan siihen hyllyyn, jossa ovat ne teokset, joita aina välillä on ihan pakko käydä koskettelemassa.
Azar Nafisi. Reading Lolita in Tehran (2003)
343 sivua
Kustantaja: Harper Perennial
Jopas jotain! Kiitos lukuvinkistä, hain kirjaa netistä ja löysin antikvariaatista sen suomeksi viiden euron hintaan. Tämä kiinnostaa todella.
VastaaPoistaEn tiennytkään, että tämä on suomennettukin. Sepäs varsin mainiota. Todella kiinnostava teos monellakin tapaa. Kiitos kommentista.
Poista"Lähenee kirjallisuudentutkimuksellista esitystä" - tämä taitaa mennä suoraan keikkuvaan lukupinooni etenkin jos tämän suomeksikin saa :)
VastaaPoistaKatja tämä on kyllä ihan sinulle. Kirjallisuuden voimaa parhaimmillaan. Kiitos kommentista.
PoistaViimeisen lauseen perusteella tämä kirja lienee todellakin lukemisen arvoinen. Itse asiassa tarkistin kirjan saatavuuden heti kirjastosta ja siellähän sitä oli englanniksi ja suomeksi joten varaukseen lähti (se siitä luen omia kirjoja kesällä -lupauksestani ;)). Ehdottoman kiinnostavan oloinen teos!
VastaaPoistaHih! Olen tällainen kirjahiplaaja!! On joitakin teoksia, joita on ihan pakko aina välilä silitellä ohi mennessä ja tämä on yksi niistä. Tämä on hieno kurkistus iranilaiseen yhteiskuntaan ja kirjallisuuden mahdollisuuteen toimia voimaantumisen välineenä. Kiitos kommentista.
PoistaMinun on pitänyt lukea tämä pitkään, mutta aina kirja unohtuu muiden kirjojen seassa. Aion kyllä lukea. Heti kun kohtaamme kirjan kanssa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kiitos muistutuksesta!
VastaaPoistaTämä kyllä kannattaa lukea. Tosin tämä ei ole kevyttä kesälukemista, mutta sitäkin enemmän ajatuksia herättävä ja tietämystä iranilaisesta kulttuurista lisäävä. Ja joka puolella: rakkaus kirjoihin ja kirjojen valtava merkitys. Kiitos kommentista.
PoistaTälle kirjalle on kirjoitettu myös vastine: Jasmine and Stars: Reading More Than Lolita in Tehran
VastaaPoistahttp://mrzine.monthlyreview.org/2007/keshavarz120307.html
:)
Mielenkiintoista. Paljon kiitoksia tästä tiedosta.
Poista