Jos painajaisunesta ei heräisikään. Jos jäisikin siihen maailmaan, jossa pelko koputtaa ruumista edestä takaa sivulta alhaalta ylhäältä mitä niitä suuntia onkaan. Tai jos heräisi, mutta se kaikki olisi yhä läsnä pinnan alla. Musta öljynläikikäs vesi - hapokas kuin vanhaksi mennyt viini.
Onneksi on olemassa Baileys-kirjallisuuspalkinto, jonka ehdokaslistoilta olen löytänyt lukuisia kiinnostavia teoksia. Grace McCleenin romaani The Offering on niistä yksi.
Piirrän teille saaren, joka sijaitsee kaukana mantereelta. Saareen piirrän talon ja taloon perheen: isän, äidin ja tyttären nimeltä Madeline. Heidän sydämiinsä ruiskutan uskonnon, sen tiukat lait ja opetukset. Ripustan tämän piirustuksen seinälle ja otan uuden paperi2arkin. Siihen piirrän Madelinen ja hänen koiransa Elijahin. Kaverien kohdalla on pelkkää valkoista, sillä Madeline ei käy edes koulua, koska siellä hän voisi saada vääränlaisia vaikutteita niiltä, jotka eivät ole uskovia.
Kuuntelen taivaasta kuuluvaa laulua. Menen Lethem Parkin psykiatriseen sairaalaan, jossa Madeline on ollut potilaana 21 vuotta. Piirrän Madelinen lääkärin tohtori Lucasin ja hypnoosissa olevan Madelinen. Kysyn, mitä tapahtui todella? Mikä sai aikaan Madelinen anamneesin?
*
If blood is shed, sin, so the law says, can be forgiven. But shedding blood is itself a sin - and a memorial; an act of worship to the god who made sin ...
The Offering on käytävä maan alla, se jatkuu yhä syvemmälle. McCleenin teksti on hellää ja raakaa. Se kietoutuu lukijaan. Pala palalta lääkärin avustuksella Madeline käy yhä syvemmällä menneisyydessään. Siellä isä on ilman työtä, vihainen ja ahdistunutkin. Siellä äidin hiukset menettävät kiiltonsa ja silmät muuttuvat sameiksi. Siellä äiti sairastuu. Siellä Madeline juoksee koiransa Elijahin kanssa pitkin maita, pitkin mantuja. Tuuli hiuksissa ja Elijahin turkissa. Isä kasvaa sivu sivulta.
Tunnelma tihenee, pahaenteiset aavistukset ovat yhä vahvempia. Tämä ei hyvin pääty. McCleenin tekstiä on paikoin melkeinpä liian raskasta lukea, niin Madelinen nahkoihin hän lukijan ujuttaa. Lukemattakaan ei voi olla. The Offering on rupi, jota on pakko repiä.
Saari on erityksissä. Madeline saaressa. Ainoa lohtu on uskonto. Jumala, joka sitkeiden pyyntöjen jälkeen alkaa vierailla Madelinen luona. Se on vierailua, jossa Madelinesta tuntuu niin hyvältä ja suloiselta, että sen ihanampaa ei ole. Se on vierailu, joka on sitä, mitä kenties ajattelet.
Talo sortuu päivä päivältä vähän lisää. Sortuu nopeammin kuin isä ehtii remontoida - varsinkaan, kun rahat ovat vähissä. Puutarhassa on kauniita kukkia ja vehreitä puita. Mielen sementtiä.
Tie on väylä, joka vie eteenpäin. Sen alussa on portti, jonka avaimet ovat Madelinen lapsuuden taskussa. Tasku on ommeltu kiinni. Tohtori Lucas uskoo tietää toivoo, että hypnoosi avaa ompeleet, nappaa avaimet ja avaa portin. Madelinen hoitosuunnitelma on Lucasin ohjaama näytelmä, jonka roolista Madeline ei voi kieltäytyä.
But Lucas is playing his part - the caring therapist - and I must play mine. I must not arouse suspicision because Lucas has an agenda and I am part of it: he stands to win or to lose depending on the result of my treatment. His agenda is called: 'An Experiment in Amnesia Disguised as Helping a Patient.'
Monien hypnoosikertojen jälkeen Madeline alkaa lähestyä sitä, mistä on perimmältään kyse. Kun alan aavistaa, mitä se on huudan ääneen. Ei, et voi. Keksi jotakin muuta. Mutta Madeline, hän tekee juuri sen teon, jota pelkäsin.
Grace McCleen: The Offering
259 sivua
Kustantaja: Hodder & Stoughton
Oi, uusi McCleenin kirja! Ihana maa (Land of Decorations) oli mielestäni varsin hyvä, joten tämänkin tulen varmaan jossain vaiheessa lukemaan.
VastaaPoistaEn ollut McCleenistä lainkaan tietoinen ennen tätä teosta. Mukava kuulla, että häntä on suomennettukin. Olen näemmä aika pihalla sen suhteen, mitä on suomennettu ja mitä ei. Erittäin kiinnostava kirjailija. Luen varmaan häneltä lisää jossakin vaiheessa. Kiitos kommentista.
PoistaKirjoitatpa tästä varsin houkuttelevalla tavalla! Täytyy laittaa lukulistalle. On tuo Ihana maakin vielä lukematta, vaikka jossain vaiheessa se oli kirjastostakin lainassa.
VastaaPoistaKiitos Laura. Tämä oli henkisesti valtava teos. Syvä ja kirkas kuin lähdevesi. Vahva pohjavirta. Imu, jota ei pysty vastustamaan.
VastaaPoistaKaunis teksti, Omppu! Baileys-kirjallisuuspalkinto on itsellenikin ehkä se kaikkein kiinnostavin, sen listoja tulee seurattua aina jännittyneenä.
VastaaPoistaMinulle tosiaan McCleen oli uusi tuttavuus, mutta niin vahva oli tämä teos, että varmaan tulee tuo Ihana maakin luettua. Voisi muuten sopia lukupiiriinkiin.
PoistaOlen seurannut Baileys-palkintoa jo vuosia ja pyrin lukemaan ainakin kaikki lyhytlistalle päätyneet teokset. Olen löytänyt valtavasti kiinnostavia kirjailijoita tämän palkinnon kautta ja erityisesti sellaisia kirjailijoita, joihin en luultavasti muutoin olisi törmännyt.
Kiitos kommentista.
Aloin lukea tätä joskus sen ilmestymisen aikaan (luin suositukset lehdestä), mutta jätin kesken. Alku oli jotenkin junnaava ja meni hermo. Ehkä ajoitus oli huono ja kokeilen uudemman kerran toiste, koska alkoi nyt uudelleen kiinnostaa. :P
VastaaPoistaThe Offering on minustakin sitä tyyppiä, että se ei ihan kaikissa fiiliksissä sovi luettavaksi. Itse asiassa tuli lukiessa useammankin mieleen Marilynne Robinsonin kirjat, jotka myös vaativat erityistä keskittyneisyyttä. Kiitos kommentista.
Poista