Jari Järvelä: Tyttö ja rotta

Graffitiseinä Berliinissä, kuva by Omppu

Metro on suomalaisen kirjailijan Jari Järvelän luoma fiktiivinen henkilöhahmo ja ns. Metro-trilogian päähenkilö. Metro on myös Helsingissä toimiva, Suomen ainoa ja maailman pohjoisin metrojärjestelmä. (lähde: wikipedia)

Hupsista. Nyt tuli vähän hypättyä tulevaisuuteen, mutta parin vuoden kuluttua tämän bloggauksen ensimmäinen lause mitä suurimmalla todennäköisyydellä pitänee paikkaansa. Tyttö ja rotta nimittäin päättyy tavalla, joka suorastaan huutaa jatko-osaa.

*

S-bahnin kolisevassa vaunussa matkasi kanssani neljä parasta ystävääni. Ainoaa  ystävääni. Kahdenkymmenenneljän tunnin sisällä meistä olisi kaksi kuollut ja kolmas makaisi asfaltilla jalka paskana.

Se kolmas olisin minä.

Tyttö ja rotta katapulttaa lukijan keskelle Berliiniä, jossa Metro ystävineen istuu junassa matkalla tekemään seuraavaa iskuaan. He ovat sekalainen joukko kadun vähemmän aurinkoisen puolen kulkijoita. Ryhmä nimeltä Jäärotat, joihin Metron lisäksi kuuluvat Kielletty, Aljosha, Vorkuta ja Koskelo. Kielletty manifestoi jo nimellään, miten osalta porukkaa melkein kaikki on kiellettyä. Alles Verboten. Vorkuta taas on lainannut nimensä venäläiseltä rangaistusleiriltä. Nyt ei juoda ylihinnoiteltua lattea Pravdaan pukeutuneina ja Fifty Shades of Gradea puolihuolimattomasti design-aurinkolasien läpi silmäillen, kun odotetaan prinssin saapuvan paikalle lamborginillaan. Ei, nyt taistellaan julkisesta tilasta ja oikeudesta tuon tilan käyttöön.

Verrattuna Tyttöön ja pommiin on Järvelän uusin askel kohti kovaksikeitetympiä dekkareita. Tarina kulkee kuin toimintaelokuva ja on visuaalisesti voimakas ja mieleenpainuva. Kun ajattelen lukemaani mielessäni vilisee teräksisiä kannatinpalkkeja, purkupalloja, kantaaottavia graffiteja, suursnautsereita sekä klaustrofobiaa aiheuttavia maanalaisia käytäviä höystettynä mustelmilla ja fyysisillä vammoilla. Niin ja tietysti Banksy, jonka kautta Tyttö ja rotta liittyy laajempaan poliittisen graffitin kenttään.

Brittiläinen Banksy on yksi tunnetuimpia graffititaiteilijoita. Hänen töissään on usein vahva poliittinen viesti ja ne kritisoivat yhteiskunnallisia epäkohtia ja kaupallisuutta. Tekisipä mieleni käyttää niinkin vahvaa ja korkeaa termiä kuin kapitalismin kritiikki. Yksi hänen tunnetuimmista hahmoistaan on anarkistirotta, jonka variaatiolla myös Tytössä ja rotassa on keskeinen rooli.

Tyttö ja rotta kärsii teoksena jossakin määrin vauhtisokeudesta, joka on vaarassa peittää alleen sen, mistä todella on kyse: yhteiskuntakritiikistä, petturuudesta ja homoseksuaalien oikeuksista. Väsynyt valtakulttuuri kaipaa piristeitä ja mistäpä muualta se niitä nokkelammin saisi kuin imeyttämällä itseensä marginaalitaidetta. Tämä on ns. marginaalista salonkiin -ilmiö, jossa aiemmin halveksitusta tulee kiihkeästi haluttua.

Vittu Banksy, kuuluisin kaikista wraittereista. Banksyn tunsivat nykyään niin paavi kuin prinssi Charles. Tai he tunsivat Banksyn työt, Banksy itse piti naamansa ja oikean nimensä piilossa. Hollywoodin filmitähdet maksoivat satojatuhansia, jotta saisivat jonkin Banksyn spreijaamista töistä olohuoneeseensa.

Graffitimaailma on oma juttunsa ja Berliinissä jengit taistelevat sen herruudesta. Vaikka ollaan samassakin jengissä voi houkutus edetä toisen ansioilla käydä liian suureksi. Järvelä teos onkin sisimmältään kertomus ystävyydestä ja petturuudesta. Piissien muotoon puettu klassinen spraymaalipurkein käytävä hyvän ja pahan välinen taistelu. Kun lukiessa tuntuu siltä, että ei kerta kaikkiaan kestä, jos hyvä ei voita, ollaan onnistuneen romaanin äärellä.

*

Kulttuurissa, jossa vapaa mielipiteen ilmaisu on estetty, on hyvin vähän keinoja tuoda esiin virallista totuutta vastustavia näkemyksiä. Perinteinen keino kirjallisuudessa on ollut erilaisten allegorioiden käyttö. Tytössä ja rotassa ihmisoikeuksien puolesta taistellaan visuaalisesti varsin riemukkaasti. Jos ei saa sanoa, voi maalata. Jos osaa, jos uskaltaa ja kunhan ei jää kiinni.

Tulilinjalle pääsee Venäjän salainen poliisi, jonka virkailijoita tervehtii Neva-joen nostosiltaan maalattu kuvaviesti.

Aina kun sillanpuolisko nousi, seiskytämetrinen penis sojotti suoraan FSB:n ikkunoihin. Ylös alas. Ylös alas. Väsymättä. Yötä päivää ne homonjahtaajat saivat tuijottaa terhakkaa kullia.

*

Berliinissä Metro onnistuu jäljittämään isänsä, mutta tutustuminen häneen jää lyhyeksi. Kaksi Jäärotista kuolee hämärissä olosuhteissa ja kolmas osoittautuu petturiksi. Tie sylttytehtaalle johtaa Metron takaisin Suomeen. Tytön ja rotan loppuosa on suorastaan piinaavan  jännittävä. Ratkaisevat tapahtumat sijoittuvat Kotkaan, jonka taivaalla on kaikkea muuta kuin säätiedotuksista tuttua ohutta yläpilveä. Luonto salamoineen ja ukkosen jyrähdyksineen luo vaikuttavat puitteet välienselvittelylle, jossa Metro ja Vorkuta käyvät taisteluun oikeuden puolesta. Se on yö, jolloin pelkosi kertoo, kenen puolella olet. Kenen joukoissa seisot ja niin edelleen.

Tytössä ja rotassa Järvelä jatkaa niiden ihmisten puolustamista, jotka valtaapitävät haluaisivat hiljentää mieluiten lopullisesti. Metro on vaiennettujen ääni, nykyajan Robin Hood. Kun Metro tarttuu happopulloon liu'un siihen samaan katarsikseen, jota koin 13-vuotiaana katsellessani, miten isokokoinen intiaani heitti pesukoneen ikkunan läpi Milos Formanin elokuvassa Yksi lensi yli käenpesän. Katarttisen puhdistautumisen tunne syntyy siitä, kun oikeus tapahtuu ja hyvä selättää pahan. Tämä synnyttää ihmisessä vahvan halun elää ja taistella paremman puolesta. Niin tekee myös Tyttö ja rotta.

Jari Järvelä: Tyttö ja rotta

248 sivua

Kustantaja: Tammi

Kiitos arvostelukappaleesta!