Siirry pääsisältöön

Jari Järvelä: Tyttö ja rotta

Graffitiseinä Berliinissä, kuva by Omppu


Metro on suomalaisen kirjailijan Jari Järvelän luoma fiktiivinen henkilöhahmo ja ns. Metro-trilogian päähenkilö. Metro on myös Helsingissä toimiva, Suomen ainoa ja maailman pohjoisin metrojärjestelmä. (lähde: wikipedia)

Hupsista. Nyt tuli vähän hypättyä tulevaisuuteen, mutta parin vuoden kuluttua tämän bloggauksen ensimmäinen lause mitä suurimmalla todennäköisyydellä pitänee paikkaansa. Tyttö ja rotta nimittäin päättyy tavalla, joka suorastaan huutaa jatko-osaa.

*

S-bahnin kolisevassa vaunussa matkasi kanssani neljä parasta ystävääni. Ainoaa  ystävääni. Kahdenkymmenenneljän tunnin sisällä meistä olisi kaksi kuollut ja kolmas makaisi asfaltilla jalka paskana.

Se kolmas olisin minä.

Tyttö ja rotta katapulttaa lukijan keskelle Berliiniä, jossa Metro ystävineen istuu junassa matkalla tekemään seuraavaa iskuaan. He ovat sekalainen joukko kadun vähemmän aurinkoisen puolen kulkijoita. Ryhmä nimeltä Jäärotat, joihin Metron lisäksi kuuluvat Kielletty, Aljosha, Vorkuta ja Koskelo. Kielletty manifestoi jo nimellään, miten osalta porukkaa melkein kaikki on kiellettyä. Alles Verboten. Vorkuta taas on lainannut nimensä venäläiseltä rangaistusleiriltä. Nyt ei juoda ylihinnoiteltua lattea Pravdaan pukeutuneina ja Fifty Shades of Gradea puolihuolimattomasti design-aurinkolasien läpi silmäillen, kun odotetaan prinssin saapuvan paikalle lamborginillaan. Ei, nyt taistellaan julkisesta tilasta ja oikeudesta tuon tilan käyttöön.

Verrattuna Tyttöön ja pommiin on Järvelän uusin askel kohti kovaksikeitetympiä dekkareita. Tarina kulkee kuin toimintaelokuva ja on visuaalisesti voimakas ja mieleenpainuva. Kun ajattelen lukemaani mielessäni vilisee teräksisiä kannatinpalkkeja, purkupalloja, kantaaottavia graffiteja, suursnautsereita sekä klaustrofobiaa aiheuttavia maanalaisia käytäviä höystettynä mustelmilla ja fyysisillä vammoilla. Niin ja tietysti Banksy, jonka kautta Tyttö ja rotta liittyy laajempaan poliittisen graffitin kenttään.

Brittiläinen Banksy on yksi tunnetuimpia graffititaiteilijoita. Hänen töissään on usein vahva poliittinen viesti ja ne kritisoivat yhteiskunnallisia epäkohtia ja kaupallisuutta. Tekisipä mieleni käyttää niinkin vahvaa ja korkeaa termiä kuin kapitalismin kritiikki. Yksi hänen tunnetuimmista hahmoistaan on anarkistirotta, jonka variaatiolla myös Tytössä ja rotassa on keskeinen rooli.

Tyttö ja rotta kärsii teoksena jossakin määrin vauhtisokeudesta, joka on vaarassa peittää alleen sen, mistä todella on kyse: yhteiskuntakritiikistä, petturuudesta ja homoseksuaalien oikeuksista. Väsynyt valtakulttuuri kaipaa piristeitä ja mistäpä muualta se niitä nokkelammin saisi kuin imeyttämällä itseensä marginaalitaidetta. Tämä on ns. marginaalista salonkiin -ilmiö, jossa aiemmin halveksitusta tulee kiihkeästi haluttua.

Vittu Banksy, kuuluisin kaikista wraittereista. Banksyn tunsivat nykyään niin paavi kuin prinssi Charles. Tai he tunsivat Banksyn työt, Banksy itse piti naamansa ja oikean nimensä piilossa. Hollywoodin filmitähdet maksoivat satojatuhansia, jotta saisivat jonkin Banksyn spreijaamista töistä olohuoneeseensa.

Graffitimaailma on oma juttunsa ja Berliinissä jengit taistelevat sen herruudesta. Vaikka ollaan samassakin jengissä voi houkutus edetä toisen ansioilla käydä liian suureksi. Järvelä teos onkin sisimmältään kertomus ystävyydestä ja petturuudesta. Piissien muotoon puettu klassinen spraymaalipurkein käytävä hyvän ja pahan välinen taistelu. Kun lukiessa tuntuu siltä, että ei kerta kaikkiaan kestä, jos hyvä ei voita, ollaan onnistuneen romaanin äärellä.

*

Kulttuurissa, jossa vapaa mielipiteen ilmaisu on estetty, on hyvin vähän keinoja tuoda esiin virallista totuutta vastustavia näkemyksiä. Perinteinen keino kirjallisuudessa on ollut erilaisten allegorioiden käyttö. Tytössä ja rotassa ihmisoikeuksien puolesta taistellaan visuaalisesti varsin riemukkaasti. Jos ei saa sanoa, voi maalata. Jos osaa, jos uskaltaa ja kunhan ei jää kiinni.

Tulilinjalle pääsee Venäjän salainen poliisi, jonka virkailijoita tervehtii Neva-joen nostosiltaan maalattu kuvaviesti.

Aina kun sillanpuolisko nousi, seiskytämetrinen penis sojotti suoraan FSB:n ikkunoihin. Ylös alas. Ylös alas. Väsymättä. Yötä päivää ne homonjahtaajat saivat tuijottaa terhakkaa kullia.

*

Berliinissä Metro onnistuu jäljittämään isänsä, mutta tutustuminen häneen jää lyhyeksi. Kaksi Jäärotista kuolee hämärissä olosuhteissa ja kolmas osoittautuu petturiksi. Tie sylttytehtaalle johtaa Metron takaisin Suomeen. Tytön ja rotan loppuosa on suorastaan piinaavan  jännittävä. Ratkaisevat tapahtumat sijoittuvat Kotkaan, jonka taivaalla on kaikkea muuta kuin säätiedotuksista tuttua ohutta yläpilveä. Luonto salamoineen ja ukkosen jyrähdyksineen luo vaikuttavat puitteet välienselvittelylle, jossa Metro ja Vorkuta käyvät taisteluun oikeuden puolesta. Se on yö, jolloin pelkosi kertoo, kenen puolella olet. Kenen joukoissa seisot ja niin edelleen.

Tytössä ja rotassa Järvelä jatkaa niiden ihmisten puolustamista, jotka valtaapitävät haluaisivat hiljentää mieluiten lopullisesti. Metro on vaiennettujen ääni, nykyajan Robin Hood. Kun Metro tarttuu happopulloon liu'un siihen samaan katarsikseen, jota koin 13-vuotiaana katsellessani, miten isokokoinen intiaani heitti pesukoneen ikkunan läpi Milos Formanin elokuvassa Yksi lensi yli käenpesän. Katarttisen puhdistautumisen tunne syntyy siitä, kun oikeus tapahtuu ja hyvä selättää pahan. Tämä synnyttää ihmisessä vahvan halun elää ja taistella paremman puolesta. Niin tekee myös Tyttö ja rotta.


Jari Järvelä: Tyttö ja rotta
248 sivua
Kustantaja: Tammi

Kiitos arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Ja nyt on pakko vihdoin perehtyä Järvelän dekkareihin, niin kiinnostavia asioita nostit esiin. Särkyvää-kirjasta pidin paljon, mutta tämä vaikuttaa ihan muunlaiselta, ei yhtään vähemmän houkuttelevalta vaan ehkä jopa päinvastoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Arja sun nyt pitää. :) Kannattaa lukea Tyttö ja pommi ensin. Särkyvää en ole vielä lukenut, mutta jokunen vuosi sitten pidin kovasti Romeosta ja Juliasta ja nappasin sen muutama viikko sitten mukaani kirjaston poistomyynnistä, koska haluan lukea sen uudestaan. Järvelällä on hyvä ote nuoriin ihmisiin.

      Poista
  2. Huh ja vau! Itse hyppäsin Järvelän fanien joukkoon Tytön ja pommin kautta jatkaen Särkyvään, tämä on ehdottomasti lukulistalla tämä Tyttö ja rotta. Kuulostaa erinomaiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metro on kyllä kirjalllisten hahmojen aatelia.

      Tuossa Arjalle edellä kehuin Järvelän Romeota ja Juliaa. Se kannattaa myös lukea. En kauhean hyvin sitä muista, mutta sen verran kuitenkin yleistunnelmasta, että haluan lukea sen uudestaan.

      Poista
  3. Jup, tämä kai pitänee lukea. Särkyvää ei oikein saanut minua innostumaan, mutta tämä vaikuttaa ehkä astetta mielenkiintoisemmalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu pitää. Tämä on käsky ja määräys. :) Minulla on Särkyvää vielä lukematta, joten en osaa sanoa mitään sen ja tämän suhteesta.

      Poista
  4. Myönnän ihan suoraan, että olen ollut hirvittävän ennakkoluuloinen näitä Järvelän dekkareita kohtaan, koska ne ovat... noh kotimaisia ja dekkareita. Tekstisi Tytöstä ja pommista ja nyt tästä uusimmasta Järvelän romaanista saivat minut kuitenkin varovaisen uteliaaksi. Aihepiiri on hurjan mielenkiintoinen ja sanomakin kyllä houkuttelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen perusteella, mitä olen kirjoituksiasi lukenut, en uskaltaudu suosittelemaan sinulle Järvelää. Jotenkin niin, että luulen, että Järvelän teosten arvo on asioissa, jotka ei ehkä sinua niin houkuttele. Olisin kyllä tässä asiassa hirveän mielelläni väärässä. Mistä sitä koskaan etukäteen tietää sitten kuitenkaan?

      Poista
  5. Hieno graffitti Berliinistä! Romaanin yhteiskunnallista puolta nostat oikeutetusti ja osuvasti framille. Metro-sarjan upein puoli on se, että Järvelä osaa yhdistää jännityksen ja toiminnan taustalla olevia yleisiä asioita.

    Omppu, ollaanko me Metro-tyttöjä eli päähenkilön faneja? Näin sen näkisin.

    VastaaPoista
  6. Kyllä Tuija näkisin niin, että olemme mitä suuremmassa määrin Metro-tyttöjä. Laulukeikoille en kyllä lähde, mutta muuten voin pitää meteliä. :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos Omppu hienosta blogauksesta. On ilo lukea paneutunutta analyysia Tytöstä ja rotasta. Ja tuo kuvasi on ihan best!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jari sinulle hienoista teoksista ja vierailusta blogissani. Olisipa mahtavaa lukea trilogian päätösosa Orgosolossa.

      Poista
  8. Täällä yksi jo vähän vanhempi Metro-tyttö äh -mummi kiittää hienosta tekstistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JEE! Lisää Metro-tyttöjä. Kohtahan meitä on jo pieni joukko. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip