Siirry pääsisältöön

Kolme pientä palaa torstain kirjamessuilta


Ljudmila Ulitskaja
Ensimmäiseksi riensin Wine Corneriin kuuntelemaan, kun Sammakon Seppo Lahtinen haastatteli Einari Aaltosta, joka on suomentanut Roberton Bolañon massiivisen romaanin 2666. Tämä tilaisuus ei ollut mikään yleisömagneetti ja oikeastaan niin on hyvä. Ei Bolañon kuulukaan olla jokaisen kirja ja tavallaan Bolañosta keskustelun estradiksi sopi hyvin juurikin messujen syrjäisin kolkka. Huonona puolena oli, että aloin saada Aaltosen puheesta selvää vasta esityksen puolivälin paikkeilla, kun ystävällinen messuhenkilö kävi säätämässä hänen mikrofoninsa äänenvoimakkuutta.  

Paljon meni siis osin ohi, mutta on minulla kuitenkin muutama vallan mainio havainto tarjota. 

Aaltosessa 2666.n kääntäminen herätti aluksi rimakauhua ja hän kieltäytyi tehtävästä. Kun toisellekin kääntäjäehdokkaalle kävi samoin, Aaltonen päätti kuitenkin tarttua työhön. Samana päivänä, kun Aaltonen sai käännöksen valmiiksi hän sai verotoimistosta ilmoituksen, että hän saa 2666 euroa veronpalautusta. Sinä päivänä, kun hän lähetti valmiin käännöksen Sammakkoon esitettiin televisiossa Salattujen elämien jakso nro 2666. Hieman myöhemmin Aaltonen matkusti Kiinaan. Varmaan arvaattekin jo, mikä oli hänen huoneensa numero.

*

Wine Cornerista siirryin Katri Vala -tilaan odottamaan Ljudmila Ulitskajaa. Kun hän saapui lavalle vaivuin pikkutyttömäisen ihastuksen valtaan. Herran jestas, muutaman metrin päässä minusta on Ljudmila Ulitskaja ihan ilmielävänä. Ulitskaja antoi itsestään lämpimän ja vahvan vaikutelman. Erityisesti ilahduin, kun ymmärsin muutamia sanoja hänen venäjänkielisestä puheestaan. Istuin toisella rivillä ja kuulkaas, "kyllä se varmaan katto mua." Aikamoisissa fanitunnelmissa siis olin.

Haastattelijana toimi Ulitskajaa kääntänyt naishenkilö, jonka nimi minulta valitettavasti meni ohi. Hän kysyi, mitä mieltä Ulitskaja on siitä, että Suomessa hänen kirjojaan julkaistaan eri järjestyksessä kuin missä ne on kirjoitettu. Ulitskaja vastasi, että teosten kirjoittamisjärjestys vastaa hänen oman elämänsä kulkua. Aluksi hän kirjoitti lapsuudenaikaisista kokemuksistaan ja esimerkiksi romaani 'Medeia ja hänen lapsensa' kuvaa aikaa, jolloin Ulitskajan omat lapset olivat pieniä. Kirjoissaan hän palaa omaan menneisyytensä ja tutkailee, mitä on tehnyt oikein, mitä väärin. Hän sanoi kirjoittamisen olleen hänelle myös hyvin opettavaista.

Keskustelun kohteena oli erityisesti Ulitskajan teos Tyttölapsia (Siltala 2015), joka on viimeisin Suomessa julkaistu teos hänen tuotannostaan. Näinä päivinä häneltä on Venäjällä ilmestymässä uusi romaani, jossa hän palaa samaan päivään, jota kuvaa myös Tyttölapsissa. Kyse on päivästä, jolloin kansalle ilmoitettiin Stalinin kuolleen. Vuosi oli 1953 ja Ulitskaja totesi monitulkintaisesti, että vaikka tuosta vuodesta muistetaan Stalinin kuolema, tapahtui silloin paljon tärkeämpikin asioita eli julkaistiin artikkeli, jossa kerrottiin DNA:n rakenteesta. Ulitskaja on koulutukseltaan biologi. Ehkä tämä oli biologihuumoria?

Ei tarvitse olla kovin paljoa ennustajaeukko tietääkseen, minka  kirjan aion messuilta ostaa. 

*

Torstai-illan päätteksi kävin kuuntelemassa Sofie Oksasen ja Infosota-teoksen (Otava) kirjoittaneen Saara Jantusen keskustelua. Tämä on aihe, joka kiinnostaa minua kovasti ja aion jossakin vaiheessa lukea myös Jantusen kirjan.


Infosodalla tarkoitetaan tietoista vääristellyn ja valheellisen tiedon levittämistä ja sen avulla vaikuttamista. Jantunen avasi infosotaa sanalla DIME, joka tiivistää itseensä infosodan pääasialliset muodot.

D=diplomatia (esimerkiksi Suomen ja Venäjän välillä käydyt lapsiasiakiistat)

I=informaatio (esimerkiksi Suomessakin toimiva SPUTNIK-radiokanava)

M=military eli sotilaallinen vallankäyttö (esimerkiksi ilmatilaloukkaukset)

E=Economy eli talous (esimerkiksi talouspakotteet).

Oli mielenkiintoista kuulla, että vaikka Jantusen kirja on saanut paljon hyvää palautetta, on sitä myös kritisoitu. Jälkimmäinen vaikuttaisi Jantusen mukaan johtuvan pitkälti siitä, että ajatus infosodassa osallisena olemisesta aiheuttaa ihmisissä ahdistusta ja siksi jotkut haluavat kieltää koko ilmiön.

Ihmiselle on tyypillistä ajatella, että hänen ajatuksensa ovat hänen omiaan. Jantunen kuitenkin muistutti meitä siitä, että ajatukset eivät synny tyhjästä ja tyhjiössä, vaan esimerkiksi media muokkaa ajatuksiamme jatkuvasti ja usein tavoilla, joita emme edes huomaa. Infosodan uhriksi on siis helppoa joutua panematta merkille koko asiaa.

Kommentit

  1. Kiitos messuraportista! Aah! Olisin faneillut mukanasi täysillä :))!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos bleue. Olisitpa ollut paikalla. Ulitskajan näkeminen oli suorastaan maagista. Nyt haluan kaikki hänen teoksensa ja ihmeissäni ihmettelen, miten Iloisten hautajaisten kanssa kävi, kuten kävi. Onneksi uusi yritys on aina mahdollinen.

      Poista
  2. Samaa kuuntelemassa, ja minullekin jäi miellyttävä tunne Ulitskajan esiintymisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla Mari a. Minusta tosiaan tuossa tilaisuudessa oli jotain suurta kirjallisen juhlan tuntua. Ulitskaja oli kaikin puolin hyvin vakuuttava. Harmi, että emme törmänneet. Yritin katsella ympärilleni, että näkyykö muita, joilla on bloggarikyltti, mutta en huomannut ketään. Istuin kakkosrivillä. Olin se, jonka pään päällä heilui ihastuksen pilvi. :) Toivottavsti vielä törmätään.

      Poista
  3. Oi, jospa oisin saanut olla mukana... Ulitskaja on niin kiinnostava ja Jantusen kirja alkoi myös kiinnostaa!

    Ihania messupäiviä, Omppu! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Elina, olisi ollut supermahtavaa kuunnella Ulitskajaa kanssasi. Minä kun olen tällainen helposti innostuva, niin olin kyllä todella fiiliksissä. Kaikkein hienointa oli, että vaikutelma Ulitskajasta oli juuri sellainen kuin mitä olin ajatellutkin. Tai no, vähän vielä enemmänkin kuin mitä odotin. Haluan kaikki Ulitskajan kirjat. Kiinnostaisi myös lukea ne ilmestymisjärjestyksessä, koska kuten hän sanoi, teokset seuraavat hänen elämänkaartaan. Jäi myös kovasti kiinnostamaan tuo hänen uusi teoksensa, joka on juuri ilmestymässä. Toivottavasti Siltala hoitaa sen suomeksi.

      Infosota on minusta äärimmäisen kiinnostava aihe. Olen miettinyt noita juttuja omassa epäorganisoidussa päässäni jo pitemmän aikaa, joten tämä teos tulee varmasti avaamaan minulle monia näkökulmmia. Toivottavasti Elina törmätään ja ihanaa messuilua! On se ihanaa ja on se rankkaa, mutta eniten se on ihanaa. *sydän*

      Poista
  4. Ehditpä paljon lyhyessä ajassa! Ajatuksia herättäviä juttuja, varsinkin infosota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskityin tosiaan pelkästään vaan kuuntelemaan nuo kolme esitystä, jotka olivat kaikki sopivasti peräkkäin. Infosota on todellakin kiinnostava asia ja se on sitä erittäin suuressa määrin meille suomalaisille, joiden naapuri on mestari tässä lajissa. Esimerkki: Kun Nemtsov murhattiin, niin mitä tapahtui? Putin katosi mystisesti, jolloin median huomio siirtyi tähän Putiniin katoamiseen ja Nemtsov unohtui tämän Putinin ihmeellisen katoamisen alle.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän