Olen saanut Starlight Blogger Award eli 3 tärkeää kysymystä -haasteen sekä Leena Lumilta että Kaisa Reetalta. Kiitos haasteesta. Leenalta sain haasteen jo viime kuussa ja Kaisa Reetalta eilen. Nyt esitän tässä teille ryhdikästä ihmistä ja käyn vastaamaan ihan siltä pohjalta, mitä nyt ensimmäisenä tulee mieleen eli tarjolla ns. instant-vastaukset. Tiedän nimittäin erinomaisen hyvin, että jos käyn näitä kysymyksiä syvemmin pohtimaan, on suuri vaara, että vastaaminen jää kokonaan.
Nyt mennään.
1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?
Ihan just nyt tähän haasteeseen vastaamisen kirjoitushetkellä olen kiitollinen siitä, että on lauantaiaamu ja ei tarvitse seuraavaan pariin tuntiin sännätä mihinkään.
Vakavammin sanoen minusta kiitollisuus on elämänasenne, joka näkyy ihmisen tavassa olla läsnä maailmassa ja sen vuoksi en katso mielekkääksi ryhtyä luettelemaan yksittäisiä asioita.
2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi jos pystyisit?
Jos tällä tarkoitetaan, että minkä asian tai valinnan haluaisin muuttaa menneisyydessä, niin vastaan, että en mitään. Ottaa kyllä aika koville vastata noin, koska kieltämättä on pari juttua, jotka olisi voinut mieluusti mennä toisinkin.
Toisaalta sitten uskon, että asiat menevät, kuten niiden on tarkoitus mennä ja että jonkun asian merkitys selviää vasta myöhemmin. En kadu asioita, joita on tullut tehtyä. Niillä on ollut aikansa, paikkansa ja opetuksensa. Lisäksi minusta on aivan turhaa tuhlata aikaa menneiden asioiden miettimiseen ja pahinta mitä on, on se, että jää katkeruuteen kiinni. Elämä ei ole reilua ja oikeudenmukaista. Mitä nopeammin edellisen tunnustaa ja lakkaa vaatimasta elämältä reiluutta ja oikeudenmukaisuutta, sitä enemmän jää aikaa ja mahdollisuuksia oman näköiseen elämään.
Ajattelen myös, että yhden ihmisen elämä on kuin tähtikuvio, jota on tarkasteltava riittävän kaukaa, jotta näkee ne pienet langat, jotka yhdistävät eri asioita ja antavat niille selityksen. Ihminen itse ei voi tuohon tarkastelijan osaan koskaan päästä ja niin on hyvä. Niin on suuri onni.
3. Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?
Yksilötasolla uskon, että ihmiselämän tarkoituksena on, että ihminen tulisi sellaiseksi ihmiseksi, joka hän on.
Haasteen alkuperäiset säännöt:
1. Kiitä sinut haastanutta ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Vastaa yllä olevaan kolmeen kysymykseen
3. Haasta edelleen 6 bloggaajakaveriasi ja ilmoita heille, että olet haastanut heidät
4. Liitä Starlight Blogger Award -logo blogiisi. Älä muuta logoa tai haasteen sääntöjä
Haastan seuraavat:
Margit blogista Tarukirja
hdcanis blogista Hyönteisdokumentti
Tani blogista Aina joku kesken
Maisku blogista Täysien sivujen nautinto
Petter ja Jenni blogista Opus eka
Blogikoirablogisti blogista Rakkaus on koira helvetistä
Ihanaa, että otit haasteen vastaan, Omppu, kiitokset paneutumisesta ja hienoista vastauksistasi! Tuo kysymys elämän tarkoituksesta on tietenkin se, joka on eniten pohdituttanut, varsinkin nuorempana ja kehäpäätelmiinhän ssitä pohtiessa on joutunut useamminkin kuin kerran.
VastaaPoistaHuomasin, että olin unohtanut logon omasta jutustani. Hattarapää kiittää muistutuksesta :)
Kaisa Reetta, tunnustan että kirjoitin mitä ensimmäiseksi tuli mieleen. Jos olisin alkanut miettiä näitä kysymyksiä, ei valmista olisi tullut koskaan. Kiitos vielä haasteesta ja mukava nähdä sinut Hattarapäiden vuosijuhlassa! :)
PoistaKiitos haasteesta, Omppu! Hienoja vastauksia sinulla, pidän erityisesti tästä: "elämällä ei ole erityistä tarkoitusta, jonka vuoksi elämällä on rajattomasti tarkoituksia."
VastaaPoistaMukavaa Maisku, että lähdet mukaan. Nuo kysymykset ovat varsin ikuisia ja toisaalta eikös niissä haise teiniajan ahdistus ja erityisesti länsimaisen ihmisen elämäntuska? Kummallinen asia tuo tarkoitus ja sen kokeminen. Jos tietty teko/asia on toiselle tarkoitus ja toiselle ei ollenkaan, niin mitä se kertoo siitä tarkoituksesta?
PoistaKiitos, että ehdit vastata <3 Kun itse sain tämän haasten, koin kysymysket valtavan suuriksi, mutta kun ajattelin hetken, ne olivatkin hyvin selkeitä ja vastaukset tavoitettavissa. Kierkegaard on sinulla on yhteistä tyttäreni kanssa.
VastaaPoistaTämä on just niin totta:
"Toisaalta sitten uskon, että asiat menevät, kuten niiden on tarkoitus mennä ja että jonkun asian merkitys selviää vasta myöhemmin. En kadu asioita, joita on tullut tehtyä. Niillä on ollut aikansa, paikkansa ja opetuksensa. Lisäksi minusta on aivan turhaa tuhlata aikaa menneiden asioiden miettimiseen ja pahinta mitä on, on se, että jää katkeruuteen kiinni. Elämä ei ole reilua ja oikeudenmukaista. Mitä nopeammin edellisen tunnustaa ja lakkaa vaatimasta elämältä reiluutta ja oikeudenmukaisuutta, sitä enemmän jää aikaa ja mahdollisuuksia oman näköiseen elämään."
<3
Terveisiä tyttärellesi ja hyvän joulun toivotukset. Joskus haaveilin tutustuvani enemmänkin Kierkegaardiin, mutta haaveeksi sen on jäänyt. Raahasin jopa maailmalta pari massiivista Kierkegaard-teosta, joita en ole edes avannut, hyvä kun olen niistä pölyt pyyhkinyt.
PoistaSaamme kiittää Kaisa Reettaa, joka myöskin lähetti minulle tämän haasteen, joka noloa kyllä oli hieman päässyt unohtumaan. Niinpä sitten istuin koneen ääreen ja vastasin sen enempiä miettimättä. Kiitos Leena myös sinulle haasteesta ja hyvää sunnuntaita!
Kiitos haasteesta, vaikka - huhhuh - ensi näkemältä tuntuu hankalalta.
VastaaPoistaMargit, suosittelen käyttämääni vastaustekniikkaa. Kirjoitat mitä ensimmäisenä tulee mieleen. Jos alkaa miettiä, menee kovin kimurantiksi.
PoistaJee, kiitos haasteesta! Vastaan kysymyksiin yön yli sulateltuani. Rima on asetettu korkealle :)
VastaaPoistaIladuin kovasti, kun näin twitter-viestisi. Nämä kysymyksethän ovat tietyllä tapaa aika banaaleja, suorastaan hirveää pullamössöä. Toisaalta sitten varsinkaan tuosta tarkoituksesta ja sen ajattelusta on (minun ainakaan) mahdotonta päästä irti.
PoistaHyviä vastauksia :)! Elämä on mysteeri, sen asian kanssa on vain rimpuiltava.
VastaaPoistaOnneksi. Siis onneksi elämä on mysteeri. Toivottavasti ihminen ei koskaan sitä mysteeriä onnistu ratkaisemaankaan. Kiitos bleue!
PoistaJotenkin semmoinen soma tähtikuvio tämäkin, että vastailimme kysymyksiin melkein samaan aikaan ja samantapaiselta ensiajatus-tuntumalta :) Vastauksesi ovat omppumaisen hienoja ja viisaita: kiitollisuus on elämänasenne ja elämä on tähtikuvio, kyllä, ja ihmiselämän tarkoitus on, että ihmisestä tulee se ihminen joka hän on - mikä matka se onkaan.
VastaaPoistaJa vielä: minäkin uskon, että kaikella tapahtuneella on tarkoituksensa ja ettei menneiden murehtiminen juuri kannata. On eri asia pyrkiä ymmärtämään itseään menneen kautta kuin murehtia.
Ja voi, kyllä: "Elämä ei ole reilua ja oikeudenmukaista. Mitä nopeammin edellisen tunnustaa ja lakkaa vaatimasta elämältä reiluutta ja oikeudenmukaisuutta, sitä enemmän jää aikaa ja mahdollisuuksia oman näköiseen elämään." Elämä ei ole reilua ei, eikä maailma. Ja maailmaa on hyvä pyrkiä saamaan paremmaksi, mutta niin, että ei vajoa sen taakkojen alle vaan kantaa itseään ja elämäänsä pystypäin.
Vai niin pääsi käymään. Erinomaisen mukava yhteensattuma. Sattuma?
PoistaNämä olivat eilisen aamun instant-vastauksia, tänään vastaisin ehkä jotain muuta. Alkoi nyt hirvittää, että kun kirjoitin, mitä kirjoitin, tulin todenneeksi jotain, joka sai pysyvämmän oloisen luonteen kuin mitä oli tarkoitus.
Erityisesti jäin nyt miettimään tuota, että "kaikella on tarkoituksensa" - ehkä se on vaan lohtupuhetta, yritys luoda mielekkyyttä kokemaansa. Ehkä mitään sellaista tarkoitusta ei ole olemassa, mutta säilyäkseen järjissään ihmisen on turvauduttava tuollaiseen näennäistotuuteen.
Sitten vielä, vaikka kirjoitin, että kannattaa tunnustaa, että elämä ei ole reilua ja oikeudenmukaista, niin siitä huolimatta olen aina huutamassa "tämä on väärin," kun törkeää epäoikeudenmukaisuutta tulee vastaan. Sillä onhan niinkin, että jos emme näe vääryyttä ja tule tämän vääryyden ahdistamiksi, emme myöskään tule tehneeksi asioita, jotka tähtäisivät tuon vääryyden poistamiseen.
No niin, nyt menin sopivasti solmuun. Se on tietysti parempi tila kuin selkeys. Tai ainakin rehellisempi. Kiitos Katja, tulen lukemaan vastauksiasi.
Älä hirvittele, emmekös me kaikki tiedä että monet totuudet ovat hetkellisiä ja huomenna ehkä jo toisia :)
PoistaJa niin, tottakai se on lohtu. Mutta siihen ihmispolon pitää aika usein tavalla tai toisella turvautua, lohtuun.
Ja kyllä, tiedän että sinä kyllä huudat vääryyksien edessä. Mutta tuo ajatuksesi maailman epäoikeudenmukaisuuden hyväksymisestä on sekin silti viisas. Ihmisen elämä menee hukkaan, jos hän jää kiinni epäreiluuden tunteeseen eikä kykene tarttumaan siihen mitä hänellä silti on.
Solmussa me olemme, aina. Ja hyvä niin. Luulen, että siinä on viisauden alku :)
Solmussapa hyvinkin. Ja on sitä paitsi helpottavaa tiedostaa, että samaan aikaan voi olla itsensä kanssa useampaakin mieltä. Tuo sana 'tarkoitus' nyt vaan alkoi kuulostaa jotenkin coelhomaiselta ja saan ihottumaa hepun teoksista. Vaikka tietenkin on niin, että on hänen näkökulmastaan nerokasta kirjoittaa teoksia, jotka sisältää lähinnä itsestäänselvyyksiä, kun ihmiset niitä pilvin pimein ostavat. Miksi ei tehdä rahaa ihmisten kustannuksella kirjoittamalla itse asiassa juuri päinvastaisista teemoista. Nyt meni kyllä kyyniseksi. Lopetan tähän. Kiitos Katja.
Poista