Siirry pääsisältöön

Starlight Blogger Award eli 3 tärkeää kysymystä -haaste


Olen saanut Starlight Blogger Award eli 3 tärkeää kysymystä -haasteen sekä Leena Lumilta että Kaisa Reetalta. Kiitos haasteesta. Leenalta sain haasteen jo viime kuussa ja Kaisa Reetalta eilen. Nyt esitän tässä teille ryhdikästä ihmistä ja käyn vastaamaan ihan siltä pohjalta, mitä nyt ensimmäisenä tulee mieleen eli tarjolla ns. instant-vastaukset. Tiedän nimittäin erinomaisen hyvin, että jos käyn näitä kysymyksiä syvemmin pohtimaan, on suuri vaara, että vastaaminen jää kokonaan.
Nyt mennään.

1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Ihan just nyt tähän haasteeseen vastaamisen kirjoitushetkellä olen kiitollinen siitä, että on lauantaiaamu ja ei tarvitse seuraavaan pariin tuntiin sännätä mihinkään. 

Vakavammin sanoen minusta kiitollisuus on elämänasenne, joka näkyy ihmisen tavassa olla läsnä maailmassa ja sen vuoksi en katso mielekkääksi ryhtyä luettelemaan yksittäisiä asioita. 


2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi jos pystyisit?

Jos tällä tarkoitetaan, että minkä asian tai valinnan haluaisin muuttaa menneisyydessä, niin vastaan, että en mitään. Ottaa kyllä aika koville vastata noin, koska kieltämättä on pari juttua, jotka olisi voinut mieluusti mennä toisinkin. 

Toisaalta sitten uskon, että asiat menevät, kuten niiden on tarkoitus mennä ja että jonkun asian merkitys selviää vasta myöhemmin. En kadu asioita, joita on tullut tehtyä. Niillä on ollut aikansa, paikkansa ja opetuksensa. Lisäksi minusta on aivan turhaa tuhlata aikaa menneiden asioiden miettimiseen ja pahinta mitä on, on se, että jää katkeruuteen kiinni. Elämä ei ole reilua ja oikeudenmukaista. Mitä nopeammin edellisen tunnustaa ja lakkaa vaatimasta elämältä reiluutta ja oikeudenmukaisuutta, sitä enemmän jää aikaa ja mahdollisuuksia oman näköiseen elämään.

Ajattelen myös, että yhden ihmisen elämä on kuin tähtikuvio, jota on tarkasteltava riittävän kaukaa, jotta näkee ne pienet langat, jotka yhdistävät eri asioita ja antavat niille selityksen. Ihminen itse ei voi tuohon tarkastelijan osaan koskaan päästä ja niin on hyvä. Niin on suuri onni.

3. Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?

Tämä kysymys kiusasi ja ahdisti minua nuorempana todella paljon, aina maailmantuskaan asti, koska koin, että elämällä ei ole tarkoitusta, ei mieltä, ei järkeä. Jouduin käymään melkoisen mankelin läpi, jonka tuloksena oli uusi kokemus siitä, että elämällä ei ole tarkoitusta. Tämä uusi kokemus on ratkaisevasti erilainen kokemuksellisella tasolla kuin sitä edeltävä samoin sanoin lausuttava toteamus. Jos kerron, että mankelin sisältä löysin Kierkegaardin asia ehkä selvenee jonkun verran. Lopputulos siis on, että elämällä ei ole erityistä tarkoitusta, jonka vuoksi elämällä on rajattomasti tarkoituksia.

Yksilötasolla uskon, että ihmiselämän tarkoituksena on, että ihminen tulisi sellaiseksi ihmiseksi, joka hän on.



Haasteen alkuperäiset säännöt:

1. Kiitä sinut haastanutta ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Vastaa yllä olevaan kolmeen kysymykseen
3. Haasta edelleen 6 bloggaajakaveriasi ja ilmoita heille, että olet haastanut heidät
4. Liitä Starlight Blogger Award -logo blogiisi. Älä muuta logoa tai haasteen sääntöjä



Haastan seuraavat:

Margit blogista Tarukirja
hdcanis blogista Hyönteisdokumentti
Tani blogista Aina joku kesken
Maisku blogista Täysien sivujen nautinto
Petter ja Jenni blogista Opus eka
Blogikoirablogisti blogista Rakkaus on koira helvetistä



Kommentit

  1. Ihanaa, että otit haasteen vastaan, Omppu, kiitokset paneutumisesta ja hienoista vastauksistasi! Tuo kysymys elämän tarkoituksesta on tietenkin se, joka on eniten pohdituttanut, varsinkin nuorempana ja kehäpäätelmiinhän ssitä pohtiessa on joutunut useamminkin kuin kerran.

    Huomasin, että olin unohtanut logon omasta jutustani. Hattarapää kiittää muistutuksesta :)



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, tunnustan että kirjoitin mitä ensimmäiseksi tuli mieleen. Jos olisin alkanut miettiä näitä kysymyksiä, ei valmista olisi tullut koskaan. Kiitos vielä haasteesta ja mukava nähdä sinut Hattarapäiden vuosijuhlassa! :)

      Poista
  2. Kiitos haasteesta, Omppu! Hienoja vastauksia sinulla, pidän erityisesti tästä: "elämällä ei ole erityistä tarkoitusta, jonka vuoksi elämällä on rajattomasti tarkoituksia."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa Maisku, että lähdet mukaan. Nuo kysymykset ovat varsin ikuisia ja toisaalta eikös niissä haise teiniajan ahdistus ja erityisesti länsimaisen ihmisen elämäntuska? Kummallinen asia tuo tarkoitus ja sen kokeminen. Jos tietty teko/asia on toiselle tarkoitus ja toiselle ei ollenkaan, niin mitä se kertoo siitä tarkoituksesta?

      Poista
  3. Kiitos, että ehdit vastata <3 Kun itse sain tämän haasten, koin kysymysket valtavan suuriksi, mutta kun ajattelin hetken, ne olivatkin hyvin selkeitä ja vastaukset tavoitettavissa. Kierkegaard on sinulla on yhteistä tyttäreni kanssa.

    Tämä on just niin totta:

    "Toisaalta sitten uskon, että asiat menevät, kuten niiden on tarkoitus mennä ja että jonkun asian merkitys selviää vasta myöhemmin. En kadu asioita, joita on tullut tehtyä. Niillä on ollut aikansa, paikkansa ja opetuksensa. Lisäksi minusta on aivan turhaa tuhlata aikaa menneiden asioiden miettimiseen ja pahinta mitä on, on se, että jää katkeruuteen kiinni. Elämä ei ole reilua ja oikeudenmukaista. Mitä nopeammin edellisen tunnustaa ja lakkaa vaatimasta elämältä reiluutta ja oikeudenmukaisuutta, sitä enemmän jää aikaa ja mahdollisuuksia oman näköiseen elämään."

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terveisiä tyttärellesi ja hyvän joulun toivotukset. Joskus haaveilin tutustuvani enemmänkin Kierkegaardiin, mutta haaveeksi sen on jäänyt. Raahasin jopa maailmalta pari massiivista Kierkegaard-teosta, joita en ole edes avannut, hyvä kun olen niistä pölyt pyyhkinyt.

      Saamme kiittää Kaisa Reettaa, joka myöskin lähetti minulle tämän haasteen, joka noloa kyllä oli hieman päässyt unohtumaan. Niinpä sitten istuin koneen ääreen ja vastasin sen enempiä miettimättä. Kiitos Leena myös sinulle haasteesta ja hyvää sunnuntaita!

      Poista
  4. Kiitos haasteesta, vaikka - huhhuh - ensi näkemältä tuntuu hankalalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, suosittelen käyttämääni vastaustekniikkaa. Kirjoitat mitä ensimmäisenä tulee mieleen. Jos alkaa miettiä, menee kovin kimurantiksi.

      Poista
  5. Jee, kiitos haasteesta! Vastaan kysymyksiin yön yli sulateltuani. Rima on asetettu korkealle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iladuin kovasti, kun näin twitter-viestisi. Nämä kysymyksethän ovat tietyllä tapaa aika banaaleja, suorastaan hirveää pullamössöä. Toisaalta sitten varsinkaan tuosta tarkoituksesta ja sen ajattelusta on (minun ainakaan) mahdotonta päästä irti.

      Poista
  6. Hyviä vastauksia :)! Elämä on mysteeri, sen asian kanssa on vain rimpuiltava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi. Siis onneksi elämä on mysteeri. Toivottavasti ihminen ei koskaan sitä mysteeriä onnistu ratkaisemaankaan. Kiitos bleue!

      Poista
  7. Jotenkin semmoinen soma tähtikuvio tämäkin, että vastailimme kysymyksiin melkein samaan aikaan ja samantapaiselta ensiajatus-tuntumalta :) Vastauksesi ovat omppumaisen hienoja ja viisaita: kiitollisuus on elämänasenne ja elämä on tähtikuvio, kyllä, ja ihmiselämän tarkoitus on, että ihmisestä tulee se ihminen joka hän on - mikä matka se onkaan.

    Ja vielä: minäkin uskon, että kaikella tapahtuneella on tarkoituksensa ja ettei menneiden murehtiminen juuri kannata. On eri asia pyrkiä ymmärtämään itseään menneen kautta kuin murehtia.

    Ja voi, kyllä: "Elämä ei ole reilua ja oikeudenmukaista. Mitä nopeammin edellisen tunnustaa ja lakkaa vaatimasta elämältä reiluutta ja oikeudenmukaisuutta, sitä enemmän jää aikaa ja mahdollisuuksia oman näköiseen elämään." Elämä ei ole reilua ei, eikä maailma. Ja maailmaa on hyvä pyrkiä saamaan paremmaksi, mutta niin, että ei vajoa sen taakkojen alle vaan kantaa itseään ja elämäänsä pystypäin.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai niin pääsi käymään. Erinomaisen mukava yhteensattuma. Sattuma?
      Nämä olivat eilisen aamun instant-vastauksia, tänään vastaisin ehkä jotain muuta. Alkoi nyt hirvittää, että kun kirjoitin, mitä kirjoitin, tulin todenneeksi jotain, joka sai pysyvämmän oloisen luonteen kuin mitä oli tarkoitus.

      Erityisesti jäin nyt miettimään tuota, että "kaikella on tarkoituksensa" - ehkä se on vaan lohtupuhetta, yritys luoda mielekkyyttä kokemaansa. Ehkä mitään sellaista tarkoitusta ei ole olemassa, mutta säilyäkseen järjissään ihmisen on turvauduttava tuollaiseen näennäistotuuteen.

      Sitten vielä, vaikka kirjoitin, että kannattaa tunnustaa, että elämä ei ole reilua ja oikeudenmukaista, niin siitä huolimatta olen aina huutamassa "tämä on väärin," kun törkeää epäoikeudenmukaisuutta tulee vastaan. Sillä onhan niinkin, että jos emme näe vääryyttä ja tule tämän vääryyden ahdistamiksi, emme myöskään tule tehneeksi asioita, jotka tähtäisivät tuon vääryyden poistamiseen.

      No niin, nyt menin sopivasti solmuun. Se on tietysti parempi tila kuin selkeys. Tai ainakin rehellisempi. Kiitos Katja, tulen lukemaan vastauksiasi.

      Poista
    2. Älä hirvittele, emmekös me kaikki tiedä että monet totuudet ovat hetkellisiä ja huomenna ehkä jo toisia :)

      Ja niin, tottakai se on lohtu. Mutta siihen ihmispolon pitää aika usein tavalla tai toisella turvautua, lohtuun.

      Ja kyllä, tiedän että sinä kyllä huudat vääryyksien edessä. Mutta tuo ajatuksesi maailman epäoikeudenmukaisuuden hyväksymisestä on sekin silti viisas. Ihmisen elämä menee hukkaan, jos hän jää kiinni epäreiluuden tunteeseen eikä kykene tarttumaan siihen mitä hänellä silti on.

      Solmussa me olemme, aina. Ja hyvä niin. Luulen, että siinä on viisauden alku :)

      Poista
    3. Solmussapa hyvinkin. Ja on sitä paitsi helpottavaa tiedostaa, että samaan aikaan voi olla itsensä kanssa useampaakin mieltä. Tuo sana 'tarkoitus' nyt vaan alkoi kuulostaa jotenkin coelhomaiselta ja saan ihottumaa hepun teoksista. Vaikka tietenkin on niin, että on hänen näkökulmastaan nerokasta kirjoittaa teoksia, jotka sisältää lähinnä itsestäänselvyyksiä, kun ihmiset niitä pilvin pimein ostavat. Miksi ei tehdä rahaa ihmisten kustannuksella kirjoittamalla itse asiassa juuri päinvastaisista teemoista. Nyt meni kyllä kyyniseksi. Lopetan tähän. Kiitos Katja.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän