Kuten joku jo saattaa muistaakin, on suosikkikirjallisuuspalkintoni Baileys Women's Prize for Fiction, joka aiemmin tunnettiin nimellä Orange Women's Prize for Fiction.
Nyt on taas se aika vuodesta, että vuoden 2014 palkintokandidaattien lyhytlista on julkistettu. Baileysin kohdalla käytäntö menee niin, että ensin raati valitsee 20 teosta ns. pitkälle listalle ja tältä listalta sitten 6 ns. lyhytlistalle.
Tänä vuonna lyhytlistalle ovat päässeet Chimamanda Ngozi Adichien, Hannah Kentin, Jhumpa Lahirin, Audrey Mageen, Eimcar McBriden ja Donna Tarttin teokset.
Oma lukutilanteeni on tällä kertaa sikäli hyvä, että olen lukenut lyhytlistalle päässeistä teoksista puolet eli Adichien, Lahirin ja Tarttin teokset. Ne kolme, joita en ole lukenut, ovat minulle täysin tuntemattomia, mutta aion toki jossakin vaiheessa lukea myös ne, koska Baileys-palkintoehdokkuus on ollut minulle henkilökohtaisesti tae siitä, että kyse on teoksesta, josta mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulen itsekin nauttimaan. Olen listannut viime vuosina lukemani Baileys-teokset täällä. Sieltä löytyvät myös tämän vuoden pitkälistalaiset. Aiempia Baileys-ehdokkaita koskeva listaus on työn alla.
Koska tosiaan en kaikkia lyhytlistalaisia ole lukenut, on vaikea lähteä veikkaamaan voittajaa. Baileys-palkinnon voittajan julistaminen on myös usein ollut aika yllätyksellistä. Tänä vuonna huomiotani kiinnitti esimerkiksi se, että Eleanore Cattonin 'Luminaries', joka oli ns. pitkällä listalla ei päässyt lyhytlistalaisten joukkoon, vaikka Catton on voittanut tällä teoksellaan jopa Man Booker -palkinnon. Viime vuonna taas voittajaksi nousi ainakin Suomessa suhteellisen tuntematon a.m. homes romaanillaan 'May we be forgiven', vaikka ehdokkaana oli myös hurjaa suosiota nauttinut ja palkintoja plokannut Hilary Mantel. Itse olisin mieluusti nähnyt tämän vuoden lyhytlistalla Rachel Kushnerin romaanin 'The Flamethrowers', joka oli minulle sekä intensiivinen, hurja, että erittäin mieleenpainuva lukukokemus. Se ei kuitenkaan noussut pikältä listalta lyhytlistalle.
Baileys-palkinto on myös sikäli mielenkiintoinen, että voittajan tittelistä kisaavat rintarinnan niin jo suurta suosiota saavuttaneiden tekijöiden teokset kuin esikoisromaanitkin. Tämän palkinnon kohdalla se, että tekijä on jo kannuksensa ansainnut ei ole tae siitä, että se tulisi valituksi voittajaksi.
Henkilökohtaisesti epäilen, että Adichiella olisi mahdollisuuksia voittoon, koska ainakaan aiempina vuosina sama kirjailija ei ole voittanut Baileys-palkintoa kahdesti ja Adichie kuittasi voiton vuonna 2007 romaanillaan 'Half of a Yellow Sun'. Sama tilanne on Donna Tarttin kohdalla, koska hän voitti Baileys-palkinnon vuonna 2003 romaanillaan 'The Little Friend'. Lisäksi Tarttin 'Goldfinchille' myönnettiin tänä vuonna Pulitzer-palkinto, joten epäilen, että Baileys-tuomaristo tulisi valitsemaan voittajaksi 'Goldfinchiä.' Lahirille Baileys-palkintoa ei ole myönnetty, mutta toisaalta myös hän on saanut Pulitzerin vuonna 2000 teoksellaan 'Interpreter of Maladies.' Voi hyvin olla, että Baileys-raati haluaa nostaa esiin jonkun tuntemattomammasta lyhytlistakolmikosta. Jos minä saisin päättää, kuka Baileys-palkinnon saa, antaisin sen Lahirille, vaikka 'Americanah' onkin minulle palkintoehdokkaista rakkain.
Minä olen lukenut ehdokkaista kaksi, Tarttin ja Kentin. Molemmat olivat todella hienoja kirjoja ja toivonkin näistä hieman paremman Kentin Burial Ritesin voittavan :) Täytyykin tutkailla listaa josko siitä löytyisi muutakin mielenkiintoista luettavaksi.
VastaaPoistaMulla on tuo Kent kirjastossa varauksessa. Vähän pelottaa, kun se on historiallinen romaani ja ne ei ole ihan mun ominta kirjallisuutta. Mukava kuulla, että olit pitänyt siitä. Antaa toivoa. :) Ehkä minäkin sen kanssa juttuun tulen, kunhan nyt saan sen käsiini.
VastaaPoistaVau! Nuo kaikki tosiaan voisi lukea, itse olen lukenut vain Adichien, mutta Lahirin luen. kunhan suomennos tulee ja Tartt odottelee tuolla jo.
VastaaPoistaVarmasti voisi luettavakseen kehnompaakin kirjallisuutta valita kuin nämä. Olen viime vuosina pyrkinyt lukemaan ainakin lyhytlistaehdokkaat. Ilahduttavan monia on myös suomennettu. Toivottavasti se trendi jatkuu.
PoistaKun pääset Tarttin kimppuun, niin kerrohan Theolle ja Borikselle terveisiä ja Hobielle iso hali.:)
Burial Ritesin kansi on todella kaunis, vetäisi kyllä minut luokseen kirjastossa tai kirjakaupassa!
VastaaPoistaTotta. Kannella voi välillä olla suurikin merkitys sen suhteen, että kirjaan tulee tarttuneeksi ja se ainakin omalla kohdallani saattaa luoda myös tietynlaisia odotuksia kirjan suhteen. Ensimmäisen Adichieni ostin juurikin sen takia, että sen kansi kiinnitti huomioni.
PoistaMinulla on ehdokkaista juuri Adichien kirja kesken. Pidän kovasti, mutta jos hänet on jo palkittu kerran, niin saattaapi mennä tosiaan epäilyjesi mukaan toisaalle palkinto. Kiinnostavaa nähdä, kuinka käy!
VastaaPoistaVoi ihanaa. Se tarkoittaa, että bloggaat Adichiesta lähiaikoina. Olen lukenut hänen haastattelujaan ja seurannut jotain hänen luentojuttujaan ja voi että minä sitten niin rakastan sitä ihmistä! Esim. viimeksi törmäsin juttuun, jossa hän kertoi, miten häntä on pyydetty kirjoittamaan vähemmän afrikkalaisesti ja että esim. henkilöiden nimet ei saisi olla niin afrikkalaisia. Tähän Adichie tuumasi, että hän tekee kuten katsoo parhaimmaksi olevan, lukee häntä sitten vaikka vaan 10 ihmistä. Niin hienoa!
PoistaKiinnostava postaus, kiitos! Adichien olen lukenut, Tartt on kesken ja Lahiri lukulistalla. :)
VastaaPoistaJee! Kiinnostavia bloggauksia tulossa. Terveisiä Theo Deckerille :)
Poista