Siirry pääsisältöön

Baileys 2014 voittaja julistettu


Pohdin huhtikuussa Baileys Women's Price for Fiction -kilpailun tämänvuotisia ehdokkaita. Arvelin, että "voi hyvin olla, että Baileys-raati haluaa nostaa esiin jonkun tuntemattomammasta lyhytlistakolmikosta. Näin myös tapahtui.Voittaja on nyt valittu ja se on Eimear McBriden romaani A Girl is a half-formed thing. Rohkea valinta, kun ottaa huomioon, että taakse jäi niinkin kovia nimiä kuin Adichie, Lahiri ja Tartt.

Sekä kirjailija että teos ovat minulle ainakin aivan tuntemattomia, mutta lukulistan kärkipäähän menee heti, niin että kolisee. Sen verran googletin, että tämä McBriden romaani on voittanut jo neljä kirjallisuuspalkintoa, Tämä on hieno kirjallisuuskilpailu, jonka esiinnostamista teoksista vielä yksikään ei ole tuottanut minulle pettymystä. Mainiota on myös se, että raati tekee vuosi toisensa jälkeen yllättäviä ja ennakkoluulottomia valintoja.

The Guardinian haastattelussa McBride kertoo, että hän oli jo aika lailla musertunut, kun hänen käsikirjoituksensa palautettiin kustantamoista vuosi toisensa jälkeen. Lopulta melko lailla onnekkaan sattuman kautta hän kuitenkin sai kirjansa julkaistuksi.

Haastattelussa McBride puhuu myös James Joyce -vaikutteistaan. Apua. Mitenköhän minulle tämän kanssa käy. Odysseuksessa ainoa osuus, josta oikeasti pidin olin Molly Bloomia kuvaava jakso. Tässä lainaus McBriden tekstistä:

"For you. You'll soon. You'll give her name. In the stitches of her skin she'll wear your say. Mammy me? Yes you. Bounce the bed, I'd say. I'd say that's what you did. Then lay you down. They cut you round. Wait and hour and day."

Huh. Nähtäväksi jää. Luultavasti lukukokemus on joko katastrofi tai hullaantuminen. Kokeilla aion kuitenkin. Joskus.



Kommentit

  1. Oho, voittaja vaikuttaa valitsemasi tekstinäytteen perusteella varsin mielenkiintoiselta. Tästä kirjasta kuulisin mielelläni jossain vaiheessa lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tekstinäyte on suoraan Guardianin artikkelista. En tiedä, onko koko kirja vastaavaa. Jos tämän saan luetuksi, niin raportoin kyllä sitten.

      Poista
  2. Kuulostaa kovasti mielenkiintoiselta, mutta helpolta ei, ei todellakaan. James Joyce -vaikutteet kuulostavat lupaavilta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina ihan selkeästi sun kirja, koska juuret johtaa Irlantiin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä