Siirry pääsisältöön

En tunne häntä, olen hänen kanssaan vain naimisissa - Fiona Barton: Leski

Minusta on viime vuosina kehkeytynyt varsin huono jännityskirjallisuuden lukija. Syynä tähän on se, että kyseinen kirjallisuus on usein tarina- ja juonikeskeistä, jotka taas ovat niitä kirjallisuuden tyyppipiirteitä, joita en kirjallisuudesta erityisesti hae. Poikkeuksia toki aina löytyy ja iloinen asia on, että näitä poikkeuksia on löytynyt nimenomaan suomalaisesta jännityskirjallisuudesta. Mainittakoon tässä yhteydessä esimerkiksi Jari Järvelän Metro-sarja sekä Lauri Mäkisen 50/50.

Toisinaan kuitenkin tunnen halua koukuttua johonkin kirjaan niin, että en malttaisi jättää lukemista kesken. Tähän fiilikseen jännityskirjallisuudella on tarjota runsaasti ehdokkaita. Kun joulunpyhinä halusin maata sohvalla toinen käsi suklaarasiassa ja uppoutua tarinaan valitsin luettavakseni Fiona Bartonin jännärin Leski, jonka sain Bazar-kustannukselta joululahjaksi. Kiitos lahjasta Bazar!

Leski kertoo ihan tavallisesta avioparista, jonka tavallisuuden takaa paljastuu kammottavia asioita. Glen ja Jean ovat onnellisesti naimisissa ja heidän onnensa auvo olisi täydellistä, jos pariskunta onnistuisi saamaan lapsen. Glenillä ei kuitenkaan ole kuin muutama laiska siittiö ja niin lapsihaaveet jäävät toteutumatta. Pariskunta lohduttautuu tukeutumalla toisiinsa, eikä elämä ole lapsettomuudesta huolimatta hassumpaa.

Tapahtumat alkavat eskaloitua kun käy ilmi, että Glen käy lapsipornosivuilla ja lisäksi häntä syytetään pikkutytön sieppaamisesta. Sehän on tietysti puhetta vaan kaikki. Ilkeiden ihmisten panettelua ja virusten kautta Glenin tietokoneeseen työnnettyjä lapsipornokuvia. Niin Jean ainakin haluaa uskoa. Ehkä Glen on oikeassa vakuuttaessaan viattomuuttaan, sillä poliisikan ei onnistu löytämään todisteita hänen syyllisyydestään ja niin Glen kävelee oikeussalista ulos vapaana miehenä. 

Mutta mitäpä jos Glen on sittenkin syyllinen? Se on ajatus, jota Jean ei haluaisi mieleensä päästää, mutta jota hänen ennen pitkää on mietittävä ja varsinkin sen jälkeen, kun Glen kuolee tapaturmaisesti.

*

Bartonin tarina imaisi mukaansa ja se täytti mainiosti koukuttautumisen tarpeeni. Teos etenee eri näkökulmien kautta ja tapahtumia tarkastellaan vuorotellen Jeanin eli lesken, poliisin, toimittajan, siepatun tytön äidin ja Glenin näkökulmista. Ajallisesti tarina liikkuu vuosissa 2007-2010.

Fiona Barton on pitkän linja toimittaja ja hänen toimittajantaustansa on ollut suureksi hyödyksi hänen kirjoittaessaan tätä jännäriä. Näin jopa siinä määrin, että omassa luennassani ydintarina tahtoi jäädä sen varjoon, mitä Barton tuo esiin toimittajien työtavoista ja moraalista. Kun Glenistä tulee epäilty on mediasirkus valmis. Toimittajat päivystävät Glenin ja Jeanin kotitalon pihalla ja käyvät koputtelemassa ovelle ja vaatimassa haastatteluja. Näin syntyy vähitellen tilanne, jossa enää oleelliselta ei vaikuta Glenin syyllisyys tai syyttömyys, vaan otsikoiden fonttikoko.

Barton kuvaa, miten toimittajat tekevät enempi vähempi kyseenalaisia sopimuksia ja maksavat palkkioita saadakseen yksinoikeuden kirjoittaa sen kaikkein mehukkaimman jutun. Viis moraalista, viis totuudesta, viis yhtään mistään muusta kuin siitä, että juttu myy. Kuva lehtitalojen ja toimittajien maailmasta ja arvoista on synkeä. Parasta materiaalia on suurin inhimillinen hätä, joka muunnetaan lukijakäyrät nousuun johtavaksi etusivujutuksi. Teoksen moraalista synkkyyttää lisää vielä se, että kadonneen tytön äiti oivaltaa varsin nopeasti markkina-arvonsa lehtibisneksen avainhenkilönä.

Bartonin romaanissa ei ole kasapäin ruumiita tai toinen toistaan kuvottavampia kauheuksia, vaan Barton luottaa perustarinaansa sisältyviin koukkuihin ja niiden vastenmielisiin piirteisiin, jotka saavat lukijan ahmimaan hänen tekstiään.



Fiona Barton: Leski (2017)
366 sivua
Englanninkielinen alkuteos: The widow
Suomentanut: Pirkko Biström
Kustantaja: Bazar
Arvostelukappale




Kommentit

  1. Hauskasti sattui, olen juuri vieraillut Kirjasähkökäyrän ja Tuijatan blogeissa ja niissä molemmissa oli bloggaus tästä kirjasta. Mukava, kun ilmestyy luettavia ja jopa koukuttavia esikoiskirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Postausten yhtäaikaisuus selittynee sillä, että Bazar lähetti tätä kirjaa bloggareille joululahjaksi ja tänään on kirjan ilmestymispäivä.

      Leski oli tosiaan kelpo viihdyttäjä. Kiitos Anneli.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post