torstai 18. tammikuuta 2018

Sinun laillasi harmiton - Rowan Hisayo Buchanan: Harmless like you

Ostin Rowan Hisayo Buchananin romaanin Harmless like you, koska viehätyin sen kannesta. Kuvassa olevan nuoren naisen katse on kiehtova. Siinä on kuvattuna monta päällekkäistä tunnetilaa, enkä pääse selvyyteen, mikä niistä on vallitsevin. Lisäksi naisen katse tuntuu kommunikoivan ihan erityisellä tavalla teoksen otsikon kanssa, joka jo itsessään viittaa useampaan suuntaan. Kirjan kantta tuijottaessani jouduin jonkinlaisen lumouksen valtaan ja niinpä poistuin kirjakaupasta tämä teos mukanani.

Harmless like youn alku on tyrmäävä:

'Yukiko Oyama?' I dropped my half-raised hand to my side. "You're expecting me. I've come about your husband's estate.'
'Come in,' my mother said. If she recognised my features, she showed no sign.

Tähän pieneen vuoropuheluun tiivistyy paljon. Tapahtumat sijoittuvat Berliiniin, jossa Yukiko asustelee ja jonne hänen poikansa Jay on tullut häntä tapaamaan hankkiakseen allekirjoituksia virallisiin papereihin isänsä eli Yukikon ex-miehen kuoleman jälkeen. Samalla käy ilmi, että Yukiko ja Jay eivät ole nähneet toisiaan vuosikausiin ja että Yukiko ei aluksi edes tunnista poikaansa. Siitä, miten tähän tilanteeseen on päädytty kertoo Buchananin romaani sekä Yukikon menneisyyteen sijoittuvasta että Jayn nykyajan näkökulmasta käsin. Näkökulmien vaihtelusta seuraa, että lukija saa Yukikosta jatkuvasti sellaista tietoa, josta Jayllä ei voi olla aavistustakaan ja jota minun ainakin teki mieli päästä Jaylle kertomaan, jotta hän voisi paremmin ymmärtää, miksi asiat menivät, kuten ne menivät.

Kun Yukiko oli teini-ikäinen hänen vanhempansa muuttivat takaisin Japaniin, mutta hän itse päätti jäädä yksin Amerikkaan. Tästä syntyi omanlaisensa eksistentiaalinen kauhu, jota korosti se, että Yukikon lapsena omaksuvat perinteiset japanilaiset elämänarvot joutuivat lopullisesti törmäyskurssille länsimaisen elämäntavan kanssa. Yukiko asusteli ystävänsä ja tämän äidin varsin epäsovinnaisessa perheessä, joka tarjosi hänelle vapautta, jonka kaltaista hän ei ollut aiemmassa, varsin tarkkaan kontrolloidussa elämässään kokenut.

Käännekohdaksi Yukikon elämässä muodostuu hänen kokemansa voimakas taide-elämys, jonka myötä hän tiedostaa yhä selvemmin oman taiteilijankutsumuksensa. Tie taiteilijaksi on kuitenkin pitkä ja matkalla kohti taiteilijuutta Yukiko ajautuu epäterveeseen ihmissuhteeseen, jota määrittävät hänen miesystävänsä toistuvat väkivaltaisuuden puuskat.

Buchanan tuo esiin taiteen merkityksen Yukikolle kiinnostavalla tavalla myös sijoittamalla hänestä kertovien lukujen alkuun värien määrittelyjä, jotka  vievät tarinaa omaa osaltaan eteenpäin ja "keskustelevat" kyseisten kappalaiden kanssa. Esimerkiksi näin:

1969, Raw Umber
Umber from Umbria, as in the new earth of Italian mountains. It is the colour of a fur coat rarely worn, the oak bar in the Plaza, coffee dried to the bottom of a cup.

Jay kantaa itsessään Yukikon elämässään tekemien ratkaisujen jälkiä, jotka ilmenevät mm. kummallisina pyörtymiskohtauksina, joiden saamiseksi hallintaan hän hankkii terapeuttinsa suosituksesta kissan, Celesten.  Jay on onnellisesti naimisissa, mutta lapsen syntymä muuttaa paljon ja hän joutuu huomaamaan, että hän ei kykene rakastamaan lastaan. Jayn vaimo taas ei voi sietää Celesteä. Elämä puristaa ja Jay on vaarassa joutua kokonaan eksyksiin.

*

Yukikon elämää määrittävät itseviha ja arvottomuuden tunne. Lyödyksi tuleminen tuntuu hyvältä ja avaa yhteyden häneen itseensä. Kun hän löytää kunnon miehen ja tulee äidiksi hän kaipaa väkivaltaista ex-miesystäväänsä Louta, jonka kanssa hän jakoi edes kivun.

With  Lou at least they were both failures. [...] At least, the communion of pain united them. A hand smashing against a cheek was at least a shared endeavour.

Äitinä Yukiko on ansassa. Osa elämää, joka on hänelle ahdistavaa ja vierasta ja jossa lapsi vaatii häneltä jatkuvasti huomiota ja rakkautta, joita hänellä ei ole eväitä antaa. Elämää, jossa hänen miehensä on loputtoman kärsivällinen ja Yukikon tarpeet huomioon ottava. Se vaan ei riitä. Mihinkään.

Harmless like you osoittaa, miten vaikeasti taiteilijan ja äidin roolit ovat yhteensovitettavissa. Jaystä tulee Yukikolle kauhistuttava este. Vaativa muukalainen, joka estää häntä tekemästä sitä, mikä on hänelle tärkeintä elämässä.

Romaanin vahvan alun jälkeen keskiosa tuntui hieman laimealta, mutta teoksen loppuosaa lukiessani tunsin, miten kyyneleet tekivät jatkuvasti tuloaan. Miksi elämän pitää olla niin vaikeaa? Miksi hinta, jonka Yukiko joutuu maksamaan siitä, että haluaa omistautua taiteelleen, on niin järkyttävän suuri?

Buchananin romaani on täynnä hiljaista feminismiä, jonka maltillisuus on paikoin suorastaan kammottavaa. Se synnyttää halun huutaa. Se synnyttää halun tehdä kyltin ja lähteä heiluttamaan sitä kadulle. Se synnyttä halun olla hyväksymättä ja itkeä silmät päästään.

Harmless little girls like you - as if being unable to strike back was a virtue.

Miksi naisten pitäisi olla vaarattomia ja näkymättömiä, osa hiljaista massaa?  Miksi Yukikon unelmien toteuttamisen hintaa joutuu maksamaan hänen poikansa?

Teoksen loppu, jossa palataan Yukikon ja Jayn kohtaamiseen Berliinissä teoksen nykytasolla on emotionaalisesti hurjaa luettavaa. Äidin ja pojan kohtaamisessa vuosien toisistaan erossa elämisen jälkeen Buchanan nostaa pääosaan diabetesta sairastavan, 17-vuotiaan kuoleman portteja jo kolkuttelevan kissa-Celesten, josta tulee symbolinen tulkki Yukikon ja Jayn välille. Se tuntuu samalta kuin olisi elänyt lasipurkissa, jonka kansi on vihdoin avattu.

Harmless like you tarjoaa lukuisia kutkuttavia tulkintamahdollisuuksia ja mm. aiemmin mainitsemiani Yukikosta kertovien kappaleiden alkuun liitettyjä värimäärittelyjä olisi kiinnostavaa tarkastella lähemmin osana Yukikon tarinaa. Buchananin romaani jätti minut voimakkaaseen liikutuksen tilaan, jota täyttivät monet elämäni risteyskohdat. Olisiko sittenkin pitänyt valita toisin? Onko mitään enää tehtävissä?

Harmless like you jää mieleen kasvamaan.



Rowan Hisayo Buchanan: Harmless like you (2017/2016)
305 sivua
Kustantaja: Sceptre


Tästä romaanista on kirjoittanut myös Elegia (klik)

Helmet-lukuhaaste kohta 40, Kirjassa on lemmikkieläin

4 kommenttia:

  1. Minullekin tämä kirja tarttui viime syksynä mukaan kirjakaupasta juuri kannen vuoksi. Pidin kyllä kovasti! Sopiikin täydellisesti tuohon haastekohtaan, terapiakissa Celeste oli kyllä mainio tapaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voinemme todeta, että kansi on hyvin onnistunut. :D
      On tosiaan vaikea keksiä kirjaa, joka sopisi tuohon haastekohtaan paremmin, jos otetaan huomioon Celesten keskeinen merkitys teoksessa

      Poista
  2. Olipa kiva lukea mietteesi tästä kirjasta, koska klikkasin sen joskus Goodreadsissa tbr-listalleni. Kiinnostuin siitä kans aluksi kannen takia :D Tuo katse herättää heti mielenkiinnon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin! Tervetuloa Kirjankansien uhrit ry:n toimintaan mukaan!
      Siis ihan hullua, mutta olen tuijottanut tuota kantta vaikka kuinka paljon.

      Poista