Siirry pääsisältöön

Kiinnostavien henkilöhahmojen juhlaa - Maija Sirkjärvi: Barbara ja muita hurrikaaneja



Outoa on. Niin perin outoa. Niin järkyttävän kiinnostavan outoa. Kuin rekkakuski, josta kerrotaan, että aina reissusta kotiin tultuaan hän luki ensimmäiseksi Cosmpolitania.

Omaäänistä on. Niin perin omaäänistä. Niin järkyttävän kiinnostavan omaäänistä. Kuin huilu, josta muut soittavat saavat ilmoille huilun ääntä, mutta kun Sirkjärvi sitä samaa huilua puhaltaa, se kuullostaa saksofonilta.

Niksahtanutta on. Niin perin niksahtanutta. Niin järkyttävän kiinnostavan niksahtanutta. Kuin kaatuisi liukkaalla kelillä ja satuttaisi polvensa, mutta lääkärissä huomattaisiin, että poikki menikin ranne.

*

Maija Sirkjärven esikoisnovellikokoelma Barbara ja muita hurrikaaneja marssittaa esiin henkilökavalkadin, joka lyö ällikällä. Heti ensimmäisestä novellista alkaen minulla oli vahva kutina, että nyt olen löytänyt jotain todella hyvää ja niin myös oli. Sirkjärven tekstien viistouden taso on niin herkullinen, että lukiessa myhäilyttää vallan paljon. Tulee ahmimishäiriö. Haluaa hillittömästi lisää.

Kokoelman novelleja yhdistää paitsi epätavanomaisuudessaan hurjan kiinnostavat henkilöt myös se, että kaikissa novelleissa tapahtuu jotakin odottamatonta, jonka seurauksena novellihenkilöiden elämä ei ole enää entisellään. Novellissa Southern Belle on pääroolissa nuori nainen nimeltä Ansa, joka on tehnyt southern belleydestä itselleen elämänsä ohjenuoran. Southern belle on tyyppinä ylemmän sosiaaliluokan kaunotar USA:n syvästä etelästä ja Ansa onkin saanut innoituksensa ryhtyä southern belleksi Margaret Mithcellin romaanin Tuulen viemää pohjalta.

"Southern bellelle oli tärkeintä olla lämmin ja kiltti. Oikea southern belle oli sosiaalinen ja toiset huomioon ottava, iloinen mutta maanläheinen. Hän piti itsestään erinomaista huolta, pukeutui aina viehättävästi ja liikkui ryhdikkäästi. Southern belle ei koskaan aiheuttanut pahennusta." (kursivoinnit Sirkjärven)

Sirkjärvi istuttaa Ansan southern belleydessään suomalaiseen maisemaan ja jotta tämä tulisi uudessa ympäristössään toimeen on olennaista, että hän ei ole "avuton damsel in distress", vaan osaa tarttua reippaasti niin "talikkoon kuin haulikkoon."

Southern belle on Sirkjärven novellien kuningatar. Nainen, joka erilaisuudessaan kerää southern belle -tyylisen hameensa helmoihin muiden novellien oudot tyypit.  Yleisemmällä tasolla on kyse siitä, että Sirkjärvi esittelee henkilöhahmon, jolla on tiettyjä ominaisuuksia, josta seuraa, että lukijana alan pitää kyseistä henkilöhahmoa jonkinlaisena ja kirjoitan häntä mielessäni lisää. Tämän luomani kuvan Sirkjärvi murskaa ja osoittaa, että ihmisen jostakin ominaisuudesta ei tule päättelemän sen enempää. Näin stereotypiat saavat kyytiä. Novellissa Ullan ja Banskun tuho esimerkiksi on mies, joka on korkeimman oikeuden presidentti ja ihan heti ensimmäiseksi ei tule mieleen, että kyseisen korkean postin omaava mies harrastaisi pumpulilampaiden askartelua tai että hän on keittiön valtiatar, kun taas hänen vaimonsa hitsaa autotallissa robottia. Miksi niin ei voisi olla? Miksi ajatuksemme ovat niin urau-u-u-u-tuneita johtamaan asian b asiasta a?

Osa novelleista saa absurdeja piirteitä ja niihin yhtyy usein arvaamattomia ja muusta tekstistä motivoitumattomia väkivallan purkauksia, joista aina ei voi olla varma tapahtuvatko ne itse novellissa vai novellihenkilön mielen pimeissä hetteiköissä, jotka ovat aggressiota ja turhautumia pullollaan. Viimeinen pisara putoaa Sirkjärven novelleissa tiheään ja sen seurauksena tehdään arvaamattomia tekoja, jotka tulevat kaiketi yllätyksenä novellihenkilöille itselleenkin.

Barbara ja muista hurrikaaneja on laadultaan harvinaisen tasainen kokoelma, josta haluan kuitenkin nostaa esiin novellin nimeltä Perhehuolia?. Novelli alkaa kuvauksella siitä, miten sen päähenkilö tulee kidnapatuksi matkalla Hiekkaharjun asemalle. Pian käy ilmi, että päähenkilö on karannut kolmatta kertaa kotoa, koska hänen perheensä on niin mahdoton.

"Ulkomaailmassa ihmiset saavat sakkoja tai vankeutta, jos he toimivat väärin toisia kohtaan, mutta perheissä ei ole sääntöjä, pelkkää anarkiaa. Ei sellaisessa ympäristössä voi elää!"

Tämän novellin paukku ei ole kuitenkaan ollenkaan siinä, mitä Sirkjärvi kertoo, vaan siinä, että kesken novellin tapahtuu melkein 16 vuoden aikasiirtymä ja lukijan tehtäväksi jää muodostaa kuvaa siitä, mitä näiden vuosien aikana tapahtui, sillä 16 vuoden kuluttua päähenkilön elämä kidnappaajiensa luona on muuttunut radikaalilla tavalla.

Sukupuolirooleja ja niiden jäykkyyttä Sirkjärvi murtaa kuin siemennäkkäriä. Novellissa Ankerias hääpukuja sovitteleva nainen vertautuu ankeriaaseen. Jos sovitteluhommat ovat kiemurtelua erilaisiin hääpukuihin on morsiamen toteamus kaupanmyyjälle kaikkea muuta kuin kiemurainen. Hän nimittäin toteaa ostavansa sulhaselleen sellaisia pikku lahjoja, kuten "tuulilasinpesunestettä ja penisrenkaan". Southern bellessä Ansa toteaa miehestään Kekestä, että "kätevintä olisi ollut, jos Keke olisi ollut kaapissa ja aina tarpeen vaatiessa hänet olisi voinut ottaa esiin kuin silitysraudan."

Sirkjärven novellit ovat sillä tapaa rajattomia, että niissä ei epäröidä astua oudoille alueille. Novelleissa on paljon liikettä ja yllättäviä suuntia. Lopputulos on raikkaan fantastinen ja vahvasti omaääninen sekä kokoelman nimeen mukaan hyvällä tavalla pyörremyrskymäinen. Nämä novellit eivät ole tapaus pelkästään novellien maailmassa, vaan kirjallisuudessamme yleisemminkin. Nyt saa taputtaa!



Maija Sirkjärvi: Barbara ja muita hurrikaaneja
236 sivua
Kustantaja: Teos

Helmet-lukuhaaste kohta 25 Novellikokoelma


Osallistun tällä postauksella Nipvet-blogin novellihaasteeseen ja peukutan kaikkia Sirkjärven novelleja henkilöhahmoista



Kommentit

  1. Minäkin luin nämä absurdit, häiritsevät novellit, mutta en ihastunut aivan yhä paljon kuin sinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi harmi. Ehkä minä sitten ihastuinkin sinunkin edestä :D

      Poista
  2. Outoa ja niksahtanutta? Mutta kuitenkin sikäli perinteistä, että tapahtuu joku muutos? Hmm, ehkä näitä voisi kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvällä tavalla outoa ja niksahtanutta. Ja kyllä vaan, aina tapahtuu jokin muutos novellin kuluessa, kuten kokoelman nimessä oleva "hurrikaani" viittaa. Novelleja kun ovat, niin voithan kokeilla vaikka yhden ja katsoa, miltä tuntuu.

      Poista
  3. Kuulostaa virkistävän erilaiselta. Ihanaa, kun kirjoitetaan hahmoja, jotka eivät istu stereotypioihin. Ehkä tämän voisi lukea helmet lukuhaasteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoin itsekin tämän Helmet-haasteen novellikohtaan, mutta tämä sopii myös ainakin siihen vuoden 2018 kirja kohtaan ja varmaan johonkin muihinkin kohtiin.

      On kyllä sellaista porukkaa näissä novelleissa, että oli lukiessa ihokarvat pystyssä innostuksesta.

      Poista
  4. Olin myyty oudossa, mutta niksahtanut etenkin kuuluu lemppareihini kirjallisuudessa. Kuulostaa kyllä muutenkin ihan minun jutultani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Luulen, että tämä kävisi hyvästi sun pirtaan. Henkilöhahmot on niin omanlaisiaan ja novellien kehittely yllättävää. Veikkaan että tykästyt.

      Poista
  5. Jaahas, outoa ja niksahtanutta ja yllättäviä käänteitä. Kuulostaa siltä, että näihin kannattaisi tarttua. Tosin nyt viime aikoina olen ennemminkin kaivannut jotain ennalta-arvattavan suoraviivaista ja kliseistä - väsymys vissiin painanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennalta arvattavaa ja suoraviivaista on kyllä näistä novelleista aika vaikea löytää. :D En liioittele, kun sanon, että näin mahtaviin henkilöhahmoihin harvoin törmää kuin mitä Sirkjärven novelleissa on. Tykkäsin nii-i-i-n paljon!

      Poista
  6. Pidän paljon enemmän tai vähemmän vinksahtaneista ja oudoista novelleista, sellaisia sisältäviä kokoelmia onkin kertynyt hyllyyn odottelemaan. Tämäkin on yöpöydällä, toivottavasti ehdin aloittaa pian, on nimittäin niitä tämän kevään eniten odottamiani kirjoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa kuulla, että olet lukemassa tämän. Toivon hulluna, että tämä kirja saisi kaiken ansaitsemansa huomion. Tämä kirja on myös muistutus siitä, että hyvät novellit on kerrassaan mahtavia. Tästä jää moni henkilöhahmo mieleen.

      Poista
  7. Kuulostaa kiehtovalta ja jotenkin energiseltäkin. Ja sellaiselta, että saa tosiaan lukijakin osallistua ajatustyöhön. Tuli mieleeni outoudesta ja vinksahtaneisuudesta Juhani Karilan novellikokoelma Gorilla, joka taannoin todella yllätti minut: siinä oli sellaista sanailun ja mielikuvituksen käyttöä, että tirisin ihastuksesta, vaikka jotkin kohdat saattoivat mennä ohi ja korkealta. Mutta mitä välii, lukija voi kirjoittaa itse ne kohdat, joita ei tajua ja sitten tajuta. Se on juuri hienoa! :D

    Niin että tämän voisi oikeasti lukaista, mutta luonnollisesti lukeminen tapahtuu jossain hamassa tulevaisuudessa, mutta uskon kyllä että se tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on joskus ollut lainassa Karilan Omenakrokotiilin kuolema, mutta en sitä sitten kumminkaan ehtinyt laina-ajan puitteissa lukea. Ihastuin Karilan ajatustapaan, kun luin hänen tekstejään kirjassa Säkeilyvaara. Varmasti myös mainitsemasi Gorilla on teos, johon mun kannattaisi tutustua, sillä tosiaan Karila kiinnostaa, sillä hän on suht kaukana perinteisestä sukupolvirealismista, jos nyt näin saa sanoa. :D

      Poista
  8. Nyt löit kyllä sellaiset suositukset tiskiin, että tähän olisi ilmeisesti syytä tutustua. Toistan jo aiemmissa kommenteissa sanottua, outo ja niksahtanut kuulostaa aina hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oudon ja niksahtaneen ystäville tämä on aika lailla varma valinta. Toivottavasti en kuitenkaan herättänyt liiallisia odotuksia, jotka estäisivät hyvän lukukokemuksen.

      Poista
  9. Varasin tämän kokoelman jo sun pelkän päivityksen perusteella, nyt siis vasta luin bloggauksen, ja sattumoisin kuuntelin tänään myös Sivumennen-jakson jossa tästä puhuttiin. Siinä taidettiin itse asiassa lukea sama southern belle -sitaatti ääneen, hauska sattuma. Odotan innolla, pidän niksahtamisesta (nyt kesken Uraanilamppu, aika niks outo sekin paikoin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuunnellut tuon kyseisen podcastin ja siinä oli tosiaan enemmänkin juttua tuosta Southern belle -novellista. Se on tosiaan tässä kokoelmassa aika keskeinen ja huippu huippujen joukossa.

      Ai Uraanilamppu. Se se vasta valaisemisväline onkin. Luin sen noin vuosi sitten, mutta olen siitä edelleen innoissani. :D

      Poista
    2. Hyh, tää oli karsea ja hieno ja ällö ja upea. Huhhui.

      Poista
  10. Juuri luen Lucia Berliniä ja luulen, että siinä on novelleja hiemaksi aikaa. Minä uppoudun aina tarinan maailmaan niin syvälle, että on vaikea heti hypätä toiseen tarinaan, siksi novelleihin pitäisi olla paljon aikaa, ottaa yksi tänään ja toinen sitten joskus toisella kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Berlin on kyllä napakymppi.
      Itse olen löytänyt novellit ns. uudestaan, mutta totta on, että kyllä ne väliin saavat aikaan aikamoista kuhinaa päässä. Niin myös tämä kokoelma, jossa on hieno novelli toisensa jälkeen.

      Poista
  11. Huomasin jaettuasi tätä postausta somessa, että olit todella tykästynyt tähän teokseen, ja tämä on tosiaan mainio ja virkistävä esikoisteos. Hyvä, että kauhutunnelmaista kirjallisuutta (vieläpä novellimuodossa) julkaistaan välillä myös isommalta kustantamolta. Sirkjärvi yhdistelee elementtejä taitavasti. Kuten totesit, kirja paljastaa paljon ajatustemme urautuneisuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan olet ihan oikeassa siinä, että tykästyin kovasti.
      Tuo pointtisi kustantamosta onkin oleellinen mun tapauksessa ainakin, sillä kun tämä oli Teoksen julkaisema niin lähdin kyllä lukemaan tätä eri positiosta kuin olisin tehnyt, jos olisi ollut kyseessä tuntemattomamman kustantamon tuote. Em. myös tarkoittaa, että en lukenut tätä genrekirjallisuutena, vaan ihan "vaan" perusfiktiona.

      Poista
  12. Yritin varmistaa tuulensuojan, eli luin varovaisesti novelli kerrallaan pitäen pitkiäkin taukoja välissä. Mutta kyllä hurrikaani vei mennessään. Virkistävän kummallisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kyllä yllätti monella tapaa, välillä aika karmeallakin tavalla, mutta siitä huolimatta ja sen takia oli kyllä hieno kokonaisuus. Ei käynyt aika pitkäksi näitä novelleja lukiessa!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän