Siirry pääsisältöön

Taivaspaikkoja tarjolla! - Piia Leino: Taivas

Tule sinäkin Taivaaseen siellä on nastaa.
Tule laulamaan: Hakuna matata! Ei huolen häivää, päivä on huoleton ...

Edessä on kylmäävä tulevaisuus, mikäli on uskominen Piia Leinon romaania Taivas. Se sijoittuu vuoteen 2058 ja vaikka aikajänne tähän päivään on vain 40 vuotta on paljon näiden vuosien aikana ehtinyt tapahtua. On mm. sodittu ja sodan ovat voittaneet isänmaalliset. Kansakunta on ajettu niin pahaan lamaannuksen tilaan, että sitä ei kiinnosta edes seksi. Niinpä lapsiakaan ei enää synny. Helsinki on eristetty muurilla ja kaduilla partioivat pistinmiehet. Yhteiskunnan struktuuri on romahtanut ja ihmiset poistuvat vain harvoin kotoaan. Ulkosalla värjöttelevät kerjäläiset, joilla muuta paikkaa ei ole. Ne onnekkaat joilla on siihen mahdollisuus, viettävät aikaansa Taivas-nimisessä virtuaalimaailmassa.

Leinon scifiksi luokitellusta romaanista tekee erityisen kovan jutun se, että se sijoittuu niin lähitulevaisuuteen, että moni lukijoista voi tarkastella sitä osana omaa mahdollista tulevaisuuttaan. Taivas näyttää, miten äkkiä sopimustenvarainen yhteiskuntajärjestys voi musertua ja sen tuloksena syntyä kauhujen maailma. Jos emme halua Taivaassa kuvattua tulevaisuutta tekemisen aika olisi nyt. Sitä tosin ei taida uskoa kukaan ennen kuin on liian myöhäistä.

Lauletaan:

Heaven, I'm in heaven,
And the cares that hang around me through the week
Seem to vanish like a gambler's lucky streak


Taivaassa ihmisillä ei ole muita kiinnostuksenkohteita  kuin virtuaalitrippi Taivas-maailmaan, jossa purot solisevat puhtaina, värit loistavat hivelevän kirkkaina ja ilma on ihmeen ihanaa hengittää. Ihan kenelle tahansa "taivasmatkoja" ei tarjota, vaan oikeudet keinomaailmaan on erikseen hankittava. Taivaassa vierailee ahkerasti myös romaanin päähenkilö Akseli - tutkija, joka ajautuu osaksi ihmiskoetta, jossa hän alkaa nauttia pillereitä, jotka saavat hänet jälleen tuntemaan ja kokemaan mielenkiintoa elämää kohtaan.

Taivaassa Akseli tapaa Iinan ja kun hän lamaannuksen haihtuessa huomaa omaavansa tunteita Iinaa kohtaan hän antaa myös tälle käsiinsä saamiaan lamaannuksenpoistopillereitä. Siitä alkavat ongelmat.

Nerokkainta Leinon romaanissa on, että se saa pohtimaan ihmisen käyttäytymisen motiiveja ja ihmisen hallitsemiseen liittyvää mekaniikkaa. Kun ihmiseltä poistetaan tunteet ja halut hänet on helppo pitää ruodussa, koska hänessä ei synny ajatusta vastarinnasta. Romaanissa nousee myös esiin kipeä kysymys siitä, että onko ihmisten välinen rauha mahdollista vain silloin, kun ihminen on henkisesti niin lamaantunut, että hän ei halua mitään.

Leinon luoma kuva on pelottava, mutta toiselta puolin siinä voi nähdä vastarinnan voiman. Niin kauan kuin on ihmisiä, jotka eivät suostu ja ihmisiä, jotka kapinoivat on ihmiskunnalla vielä toivoa. Taivas osuu myös suoraan suomalaiseen yhteiskuntapolitiikkaan, jossa köyhiä ja työttömiä pyritään nöyryyttämään ja heiltä vaaditaan toimia, jotka muistuttavat hölmöläisten hommaa. Näin heidät pidetään sekä kiireisinä raportoijina että henkiesti lamaantuneina, jotka ovatkin hyviä keinoja kapina-ajatusten neutraloimiseksi.

Toinen näkökulma Taivaaseen on lukea sitä kritiikkinä elämisen keinotekoistumista, erityisesti virtuaalimaailmoja, kohtaan. Jos tilanne on se, että keinotekoisesti tuotettu maailma tarjoaa enemmän impulsseja ja sykettä kuin reaalimaailma, miksi kukaan haluaisi elää reaalimaailmassa? Koneet ja tekoäly tunkevat elämäämme kiihtyvällä tahdilla, eikä välttämättä ole ollenkaan kaukana päivä, jolloin joudumme huomaamaan, että ajatus siitä, että  me hallitsemme niitä on pelkkä illuusio.

Taivas on kirjoitettu niin vetävästi, että se simuloi jo itsessään virtuaalimaailman koukuttavuutta. Jotain varsin kammottavaa on siinä, että tässä romaanissa Helsinki on edelleen näennäisesti se sama kaupunki, jossa asun, mutta samanaikaisesti myös jotain aivan muuta. Jotain, jonka vilahduksia nykypäivässä emme saisi olla panematta merkille.



Piia Leino: Taivas (2018)
250 sivua
Kustantaja: S&S


Kommentit

  1. Huh, tämä pitää ottaa pian luettavaksi, pinossa on jo. Vaikuttaa kirjalta, joka kolahtaa minuunkin, luulen. Ja pelottaa myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa Suketus, että olet astumassa Taivaaseen :D (no höh, tää oli nyt joku omituinen pääsiäiskevennysyritys)

      Voisin vaiks vetoa lyödä, että Taivas on kirja, johon tykästyt ja joka herättää sussa paljon ajatuksia, jotka sitten bloggaukessasi tuot sinulle tyypillisen painavasti ja puhuttelevasti esiin

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip