Siirry pääsisältöön

Kieli humalassa ja muuta jännää - Laura Laakso: Mrs. Milkyway

- Luet sä usein kirjoja, jotka edustaa lentokoneromaanin genreä?
- Häh?
- En minäkään, mutta nyt luin ja voi ihmislaji, teidän kannattais tehdä samoin

Pahaa aavistamaton lukija voi erehtyä hyväksymään kokonaisuuden aidoksi. 

Edellä oleva varoitus lukijan on hyvä pitää mielessään, sillä Laura Laakson esikoisromaani Mrs. Milkyway ei ole sitä miltä se ensin näyttää tai tuntuu.

Kun varoitus on nyt esitetty on tervetulotoivotuksen vuoro.
Welcome to this Very Inciting Passion flight over the fucking rainbow. Please fasten your chastity belt and stow your private under the seat in front of you or in the overhead binary poop holes.

Kuulostaako levottomalta? Tai kummalliselta? Maltahan hetki.

Mrs. Milkyway kertoo vähän yli viisikymppisestä luovan kirjoittamisterapian ja psykonaalyyttisen kirjallisuudentutkimuksen uranuurtajanaisesta. Hänen tehtävänään on ottaa selkoa kadonneen lentokoneen matkustajasta, joka oli ollut aiemmin hänen kirjoituskurssillaan.

Edellisessä kappaleessa kerrottu on lentokoneen runko, eikä sen perusteella voi tehdä tulkintoja koneen istuimista tai tarjoilusta. Lentokapteenin iästä nyt puhumattakaan.

Mrs. Milkyway on kokeellista kirjallisuutta, jossa paikoin olen aistivinani henkäyksiä Paul Austerin New York -trilogiasta. Se on villi ja ihastuttavan sopeutumaton romaani, joka ei avaa itseään kiltisti lukijan tarkastelulle. Se haastaa ja härnää ja juuri siitä syntyy sen viehtymys.

Päätarinan rinnalla kulkee kirjoituskurssilla olleen naisen kirjoittama tarina sekä kertomus tytöstä nimeltä Pan. Siitä, miten nämä tarinat liittyvät tai eivät liity toisiinsa tarjotaan vihjeitä enemmän ja vähemmän hienovaraisesti pitkin matkaa. Itse tunsin suurta riemua, kun olettamukseni saivat vahvistuksia ilman että Laakso olisi tarjoillut niin sanottua lopullista totuutta. On taitolaji uskaltaa jättää niin paljon ilmaan roikkumaan kuin tässä romaanissa tapahtuu ja tehdä se niin, että itse romaani ei siitä kärsi.

Mrs. Milkyway on postmoderni ja psykoanalyyttinen teos, jos sitä niin haluaa lukea. Muitakin vaihtoehtoja toki on.

Keskeisessä sijalla Laakson romaanissa on kirjoittaminen. Kertoja kommentoi matkustajanaisen käsikirjoitusta ja nostaa esiin kirjoittamiseen liittyviä ongelmia. Omaa kirjoittamistaan hän pakenee muiden teksteihin ja esittää kirjoittamattomuudelleen tekosyitä. Samalla Mrs. Milkyway romaanina flirttailee lukiijan ja tämän tulkintayritysten kanssa.

En sitä paitsi mitenkään voinut ottaa riskiä siitä, että joutuisin naurunalaiseksi, että olisin paitsi naurettava kyvytön guru myös abstinenssini menettänyt ammattilainen, jonka vähäpätöisiä aivoituksia, piiloviestejä ja häpeällisiä rivinvälejä fiksut lukijat tonkisivat ja tekisivät niistä johtopäätöksiä.

Tongittavaa Mrs. Milkywayssä todellakin riittää. Niin kutkuttavaa kuin Laakson romaanin tulkinta olisikin vaarana on, että tulkitsemalla tulisin Mrs Milkywayn avaamisen sijasta sulkeneeksi sen. Tämä tulkinnallinen ongelma pitää tietysti jossain määrin paikkansa kaikkien teosten kohdalla, mutta erityisesti kokeellisempien tekstien kohdalla vaarana on, että tulkinta lyö liiaksi lukkoon ja  kaventaa teoksen potentiaalisia merkityshorisontteja.

Mrs. Milkyway on ehdottomasti enemmän kuin tulkintansa. Se on parhaimmillaan mahdollisuuksien kenttänä, jolla seisoskelevia pelaajia lukija voi siirrellä ja luoda erilaisia pelitaktiikoita.

Laakson teksti on lennokasta ja paikoin tajunnanvirtaista. Mukana on runsaasti intertekstuaalisia elementtejä ja erityisesti Virginia Woolfin romaani Mrs. Dalloway on Mrs. Milkywayssä keskeisessä roolissa. Tässä teoksessa käsikirjoitukset metelöivät ja teoksen loppupuolelta löytyy myös jakso, jossa kieli on huomattavan humalassa.

Olisi ehkä liioiteltua sanoa, että Laakson romaani on surrealismia, mutta se on kyllä sur realisme - realisimin yläpuolella. Mitä tämä tarkoittaa on väärä kysymys Mrs. Milkywayn kohdalla ja kertoo jo itsessään halusta alistaa tämä teos preparaatiksi mikroskooppitutkimusta varten.

Laakson romaani on parhaimmillaan, kun sen ottaa vastaan sellaisena kuin se on yrittämättä pakottaa sitä suuntaan tai toiseen. Antamalla sen vaeltaa alitajunnan liukkaita reittejä ja jättää jälkensä, joiden muoto on osin tuntematon. Mrs. Milkyway on erinomaisen tervetullut ja kokeellisesti kiinnostava teos, jolle toivotan hyvää matkaa läpi pilvien ja avaran taivaan.




Laura Laakso: Mrs. Milkyway
179 sivua
Aviador (2019)

Kiitos kustantajalle kirjasta!


Kommentit

  1. Huh - hurja ja hieno, vaikka en ehkä oikein ymmärtänytkään. Hihittelin itsekseni etenkin siellä loppupuolella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin kyllä kovin. Erityisen hienosti tässä kirjassa minusta vihjattiin, mutta mitään ei lyöty niin kovin lopullisesti lukkoon, vaan lukijalle jätettiin mahdollisuus pohtia tarinan käänteitä. Joo loppupuolella oli aikamoinen komediameno välillä.

      Poista
  2. Melkoista pölläkkätä, ettei Vanha Mies taho enää tippumatta kyydissä pysyä, vaan pakko on koska meno on mukavatakin:
    http://hikkaj.blogspot.com/2019/02/juutas-kakriaisen-ja-jooseppi-kenkkusen.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pölläkkä onkin mulle ihan uus sana, mutta luulen, että se kuvaa oikein mainiosti Mrs. Milkywaytä. Kävinkin lukemassa tekstisi ja se myöskin oli ilo.

      Poista
    2. Omppu Martin,

      ethän pahastu: Lainasin Sinun löytämäsi juonennykerön Milkywaysta - itse en kyennyt tuonkaan vertaa löytämään pohjajuonta kaiken kaman alta; siis Kirjavinkeissä lähiaikoina (n. viikko) syväanalyysini Laakson erikoisesta esikoisesta. Tykkään. :)

      Poista
    3. En ollenkaan pahastu. Oletan kuitenkin, että mainitset mistä tietosi on peräisin. Sehän on vaan yksi tapa lähestyä teosta, eikä mitenkään automaattisesti välttämättä edes paras.

      Poista
  3. Nyt ennätin taas blogisi pariin ja mitä löysinkään! Psykoanalyysi on niin lähellä mun sydäntäni, ellei peräti sisällä siellä ihan sen syvyyksissä asti, että tämäkin kirja on nyt muistilistalla. Kiitos, Omppu! Ja Mrs. Dalloway on ollut joskus niin rakas, että vihdoin ostin sen itselleni. Kunhan nyt ehdin senkin joskus lukea...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mrs Milkyway oli hieno tuttavuus. Pitäisi lukea hieman tutkivammalla otteella vielä uudestaan, sillä tässä kirjassa piisaa kerroksia

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Riikka Pulkkinen: Lumo

Se on menoa heti ensimmäiseltä sivulta. Se on menoa niin kuin se on myös Riikka Pulkkisen uutuusromaanin Lumo romaanihenkilöille, kun he kohtaavat Philippa Laakson, joka on 17-vuotias ja kuollut. Philippan kuolema on mysteeri. Harvoin 17-vuotias terve ihminen löytyy kotipihalta kuolleena ilman merkkejä väkivallasta tai ilman että selitystä ei vaikuta tarjoavan edes kuolinsyytutkimus. "Miksi tyytyä olemaan ihminen, jos voi olla maailma."  Philippa on myrskynsilmä. Myrskyn, jolla on lähes rajaton tuho- ja hellyysvoima. Myrskyn, johon hän vetää mukaan niin lähipiirinsä kuin muutkin tapaamansa ihmiset. Hän on arvaamaton, tulivuoren kaltainen. Hän ei jätä rauhaan. Ei elossa, ei kuolleena, eikä romaanin keskushenkilönä. Philippa on magneetti, liikenneympyrän keskikohta. Kaupungeista eniten Rooman kaltainen. Hänestä lähtevät kaikkien muiden romaanihenkilöiden tiet. Ja häneen ne palaavat. Philippa pitää Pulkkisen teoksen kerronnan ja sen henkilögallerian kasassa. Hänen ympärilleen k

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j