Siirry pääsisältöön

"Auringon ruskistettu voi" ja muita tyyliseikkoja - Raymond Queneau: Tyyliharjoituksia

It's all about style.

Kaikki on kiinni tyylistä.

Pitkän miettimisen ja asioiden aivosokkeloisten käytävien läpi kuljettamisen jälkeen voimme tulla johtopäätökseen,  kun nyt niin olemme päättäneet tehdä, että tyylillä on keskeinen merkitys.

Muul välii ku tyylil.

*

Tyyli on viisikirjaiminen sana ja sen lisäksi substantiivi ja kun tyylillä aloittaa lauseen se on myös subjekti, jolloin voi sanoa, että tyyli on tärkein.

Asioita voi ilmaista monella eri tyylillä. Kirjassaan Tyyliharjoituksia Raymond Queneau kertoo yhden ja saman pienen tapahtumasarjan 99 eri tyylillä.

Raymond Queneau (1903-1976) oli ranskalainen kirjailija, joka yhdessä matemaatikko Francois Le Lionnais'n kanssa perusti vuonna 1960 kokeellisen kirjallisuuden työpajan nimeltä Oulipo (Ouvroir de Littérature Potentielle). Oulipon jäsenet tekivät erilaisia kirjallisia kokeiluja, joiden pohjana he käyttivät etukäteen valittua sääntöä. Säännöistä tunnetuimpia ovat lipogrammi, jossa tekstissä ei käytetä ollenkaan tiettyä kirjainta tai S+7, jossa jokainen substantiivi korvataan seitsemännellä sen jälkeisellä sanakirjasta löytyvällä sanalla. Tunnettuja oulipolaisia kirjailijoita ovat mm. George Perec ja Italo Calvino.

Tyyliharjoitusten esipuheessa teoksen suomentaja Pentti Salmenranta kirjoittaa, että Queneau sai idean Tyyliharjoituksiin konsertista, jossa esitettiin Bachin Die Kunst der Fuge. Tätä teosta kuunnellessaan hän pani merkille, että eri kappaleiden jaksot olivat muunnelmia yhdestä ja samasta teemasta ja päätti soveltaa teemavariointia kirjalliseen esitystapaan.

Osa Queneaun käyttämistä tyyleistä on varsin mielikuvituksellisia ja ne jäävät lähinnä kuriositeeteiksi. Joka tapauksessa Queneau onnistuu erinomaisesti valitsemiensa tyylien kautta tuomaan esiin, miten paljon siihen, miten tarinan koemme vaikuttaa tyyli, jolla se on kirjoitettu. Tämä on mielenkiintoista, sillä ne vaikutelmat, joita tyyli ilmaisee eivät ole ensisijaisesti kirjoitetussa, vaan tekstin kautta ilmaistussa sanomattomassa.

Queneaun "minikertomuksia" lukiessa on helppo panna merkille, miten omat assosiaatiot lähtevät ihan eri suuntiin riippuen siitä, millä tyylillä tarina on kirjoitettu. Queneau leikittelee niin aikamuodoilla kuin aisteillakin ja melkeinpä pitää lukijaa kädestä näyttäessään, miten oleellista ei ole vain se, mitä sanotaan, vaan miten sanotaan.

Queneaun kertoman pikkutarinan voi tiivistää muotoon: Mies menee bussiin ruuhka-aikaan. Bussissa on huopahattua käyttävä mies, joka suuttuu toiselle miehelle. Myöhemmin ensin mainittu mies näkee toiseksi mainitun miehen uudelleen.

Otan seuraavassa muutaman esimerkin eri tarinaversioiden ensimmäisistä lauseista. Sulkuihin olen merkinnyt Queneaun kyseissä tarinassa käyttämän lähestymistavan.

"S-bussi, ruuhka-aika." (Muistiinpanoja)

"Keskellä päivää ja päivällisaikaan hankkiuduin ja nousin täyden ja ahtaan S-linja-auton ja paikallisliikennekulkuneuvon takasillalle ja parvekkeelle, joka vie ja kuljettaa ihmisiä ja matkustajia Contrescarpen ja Champerretin väliä." (Kahdentaen)

"Rämisten ja päristen jarrutti kitisevä S-bussi hiljaisen jalkakäytävän reunalle." (Kuulo)

"Oi platinakärkinen täytekynä, anna joustavan ja notkean kulkusi jäljittää tälle yhdeltä puolelta satinoidulle paperille nuo aakkoselliset vaot, jotka säkenöivien silmälasien lävitse tulevat välittämään ihmisille tämän narsistisen ja onnibusilistisluontoisen historietin." (Puhuttelu)

"Kun auringon ruskistettu voi oli aikansa minua paahtanut, nousin pistaasibussiin jossa kuhisi ruokailijoita aivan kuin toukkia ylikypsässä juustossa." (Gastronomisesti)

"Kuinka voisi kuvailla kymmenen yhteenpuristetun ruumiin luoman kontaktin antamaa vaikutelmaa S-bussin takasillalla Lisbonnekadun läheisyydessä jonain päivänä kahdentoista aikaan?" (Kykenemättömyyttä)


Tyyliharjoituksia on teos, johon jokaisen kirjoittamisesta kiinnostuneen kannattaa ehdottomasti tutustua. Sillä on paljon annettavaa myös lukijalle, jota kiinnostaa pohtia kirjailijan tehokeinoja tekstiuniversumien luomisessa.



Raymond Queneau: Tyyliharjoituksia
214 sivua
Exercises de style (1947)
Suomentanut Pentti Salmenranta
Otava (1991)

Kommentit

  1. Herätit mielenkiintoni kirjaa kohden. Pitääpä etsiä se käsiini että näen miten monilla eri tavoilla voi kertoa noin simppeliltä kuulostavan tarinan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno homma. 😀 Tämän kirjan kohdalla on totta, kun väitän, että vastaavaa ei ole osunut aiemmin kohdalle.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen. Etsin jostakin divarista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löydät. Tämä on hyvin haluttu kirja, joten varmaan ei kovin montaa kappaletta ole kuleksimassa. Kirjastostakin tämä piti varata!!!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post