Miksi pitäisi sen mikä on epätasainen, sen mikä on otettu takaisin, sen mikä on siedettävä miksi kaiken tämän pitäisi muistuttaa hajua, siellä on esine, se viheltää, se ei ole kapeampi, miksi ei ole velvollisuutta pysyä poissa ja kuitenkin rohkeutta, rohkeutta on kaikkialla ja paras pysyy jäädäkseen.
Paitsi että, kuten tulet huomaamaan.
Herkät napit (Tender Buttons, 1914) on suomentanut Markku Into ja on vaikea kuvitella häntä oivallisempaa Steinin tekstin suomeksi kääntäjää. Esipuheesta käy ilmi, että Into on tavoittanut Steinin tekstin hengen prikulleen todetessaan Steinista, että "hän on yhäti tuore appelsiini" ja lisätessään, että hänen "tohvelinsa ei ole tunkkainen."
Olen leikkinyt Steinin kanssa aiemminkin, mutta siitä on jo vuosia. Tuolloin oli kyseessä hänen teoksensa Alice B. Toklasin elämäkerta (The Autobiography of Alice B. Toklas, 1933), jonka Stein on kirjoittanut ikään kuin elämäkertana ikään kuin kirjoittaja olisi Alice B. Toklas. Toklas oli Steinin elämänkumppani, vaimo, suojelija ja rakastaja, jota ilman mistään ei olisi tullut mitään. Amen.
Tähän kohtaan haluaisin kirjoittaa pitkät pätkät Steinin Pariisissa pitämästä kirjallisesta salongista ja hänen kirjailija- ja taidemaalarituttavistaan, sillä Steinin Pariisissa viettämä aika edustaa minulle yhtä kiinnostavimmista kirjallisista aikakausista. Tyydyn nyt kuitenkin vain mainitsemaan muutaman Steinin ystävän ja salonkivieraan, joista jonkun nimen saatat olla kuullut aiemminkin. Pablo Picasso. Ernest Hemingway. F. Scott Fitzgerald. Henri Matisse.
Herkät Napit on luokiteltu runokokoelmaksi, mutta en oikein osaa sitä sellaisena pitää. En kyllä osaa pitää sitä oikein minkään muunkaan lajin edustajana - siinä määrin one and only tämä kielellinen tyrmäysisku on.
*
Kun kerrankin löytyy teos, jonka takakansiteksti on loistava, kopioin sen tähän alle:
*
Kun kerrankin löytyy teos, jonka takakansiteksti on loistava, kopioin sen tähän alle:
Herkkiä nappeja "on pidetty verbaalisen kubismin mestariteoksena, modernismin riemuvoittona, spektaakkelimaisena epäonnistumisena, sekoilevana mongerruksena ja laskelmoituna huijauksena." Jo näistä määrittelyistä käy ilmi, että nyt ei olla tekemisissa minkään tavallisimmasta päästä olevan teoksen kanssa.
Herkät napit on tutkimus kielestä. Siitä, miten kieli toimii ja miten me sitä käytämme tehdäksemme itseämme ymmärrettäväksi. Se paljastaa kielen säännöt, joita noudatamme niin automaattisesti, että emme tulee kiinnittäneeksi asiaan edes huomiota. Herkät napit kertoo, miten kieli toimii näyttämällä miten se ei toimi.
Steinin teos on jaettu kolmeen osaan, joiden nimet ovat Esineitä, Ruokaa ja Huoneita. Suuri osa teoksesta etenee niin, että ensin on mainittu otsikko ja sen jälkeen on Steinin kyseiseen asiaan liittyvä selitys/kommentointi/ilmaus/lause/lauseiden sarja/miten sitä nyt haluaakin nimittää. Tähän tapaan:
NENÄLIINA.
Kaikkien siunausten esiintymä, näyte ei näyte koska mitään huolta ei ole.
Otsikkosanojen jäljessä on . Niihin liittyvät tekstit, joko liittyvät niihin tai eivät liity tai liittyvät niihin vaikeasti tai helpommin havaittavalla logiikalla. Jotkut kuvauksista ovat pidempiä, jotkut taas lauseen mittaisia.
Herkät napit aktivoi lukijansa ylenpalttisesti. Taudinkuvaan kuuluu, että kun teosta on lukenut 36 sivua alkaa se alusta saman sisältöisenä sivulta 19. Myöskään teoksen sisällysluettelossa olevalle sivunumeroinnille ei kannata varata painoa koko kantapäällä. Hauska yksityiskohta löytyy myös seuraavasta lainauksesta, josta otin valokuvan.
Huomasitko, mitä tarkoitin?
Tässä vaiheessa tätä kirjoitusta lienee jo selvää, että Herkät napit on teos, jonka seurassa tulee kuuma tulee kylmä tulee hiki tulee hermeneutiikan kubistinen perussääntö ja sateenkari.
Steinia lukiessa ei voi olla ihmettelemättä, miten ylipäänsä opimme puhumaan ja kirjoittamaan niin, että puheemme kuulostavat useimmiten edes muodollisesti ymmärrettäviltä. Sanomme: nainen on lääkäri. Emme sano: nainen on talo. Paitsi runoilija voi sanoa. Paitsi proosakirjailija voi sanoa, jos konteksti. Tämä oli yksinkertaisin esimerkki, kuten esimerkit ovat, eivät yleensä kaksin-, kolmin- tai varsinkaan nelinkertaisia, mutta sen sijaan kyllä moninkertaisia, joskin silloin harvemmin esimerkkejä.
Muutos, lopulliseen muutokseen kuuluvat perunat. Tämä ei ole mikään valtuutus juuston väärinkäyttöön. Mikä kieli voi opettaa ketä tahansa heppua.
Viimeinen lause ei ole kysymys, koska sen perässä on piste ja kysymyksen tunnistaa siitä, että se loppuu? Viimeinen lause saa minut ajattelemaan alakerran koiraa, joka on ihana. Sen lisäksi sen nimi on Heppu. Sanoilla on taipumus manata esiin toisia sanoja, joiden kanssa ne tykkäävät tai eivät tykkää yhdistyä ja tekevät sen luontevasti tai sitten ei, ja viittaavat milloin mihinkin ja kuljettavat ajatuksiamme moninaisin ja ennalta arvaamattomin tavoin.
Alakerran Hepun sijasta olisin saattanut lähteä seuraamaan juustoa, jota olisi seurannut se hemmetin herkullinen vegaanijuustoa, jota söin viikonloppuna pizzan päällä. Olisin voinut myös alkaa muistella mummoni perunakellaria, joka oli lapselle pelottava paikka, koska sen oveen ei ollut luottamista ja sen sisällä oli pimeä. Heppu vei kuitenkin voiton varmaan sen tähden, että silitin siitä viimeksi eilen.
Tiivistän edellisen kappaleen: jokaiselle lukijalle Herkät napit on omanlaisensa kirja.
Herkät napit on mitä loistavin esimerkki siitä, miten kutkuttavia maailmoja kokeellinen kirjallisuus voi kätkeä sisälleen ja miten hauskaa se voi olla ja miten nautinnollisesti vitaminoida aivot.
Gertrude mun on jo pitkään tehny mieli sanoo sulle, että jos saisin tavata yhden jo kuolleen naiskirjailijan valitsisin sinut, sillä haluaisin syödä sinun kanssasi päivällistä ja salaattia.
PÄIVÄLLINEN
Päivällisen syönti on länsi
SALAATTI
Se on voittokakku.
Gertrude Stein: Herkät napit
Sivumäärän laskeminen olisi oma juttunsa
Tender Buttons (1914)
Suomentanut Markku Into
Palladium Kirjat (2013)
Herkät napit on haasterohmu. Paitsi klassikkohaasteeseen, osallistun sillä kokeellisen kirjallisuuden haasteeseen (#kokkir), runohaasteeseen (#runo19) ja Mitä luimme kerran -blogin naisklassikkohaasteeseen sekä Helmet-haasteeseen (kohta 42. Kirjailijan nimi viehättää sinua).
Haasterohmusi kuulostaa haasteelliselta. Kielen mahdollisuuksilla ja mahdottomuuksilla leikkiminen aiheuttaa aivotoimintaa ja räjäyttelee uusia ratoja hermosoluille. Virkistävältä ja kamalalta kuulostaa.
VastaaPoistaHerkät napit on tosiaan piristävä tapaus ja saa miettimään kieltä monesta eri näkökulmasta. Ei olisikaan väärin sanoa, että tämän teoksen päähenkilö on kieli itse.
PoistaHuhhuh. Pidän takakansitekstin "sekoilevasta mongerruksesta" :D Ja sun innostuksesta!
VastaaPoistaLuen siis parhaillaan Ellen Thesleffin elämäkertaa Maalaan kuin jumala ja mm. siinä puhutaan Steinista. Ja juurikin noista Pariisin kirjailija- ja taidepiireistä, joita Thesleffkin pääsi vähän haistelemaan.
Stein oli aikanaan Pariisin kulttuuripiirien kunkku. Onko tullut esiin, tapasiko Thesleff hänet henkilökohtaisesti?
PoistaVarsinaista viihdekirjallisuutta Steinin teokset eivät ole 😅
Huhhuh - verbaalista kubismia. Ja vuodelta 1914! Sitaateistasi en ymmärtänyt mitään. Joissain kirjoissa, joita en nyt nimeltä muista, olen Steinin kirjalliseen salonkiin törmännyt, Tuon ajan Pariisi kutkuttaa mieltä. Hattua nostan sinulle tästä :)
VastaaPoistaStein oli aikaansa edellä tai no, ehkä hän oli itse aika. 😀Jos jonkun ohjelman avulla pystyisi laskemaan, missä kaikissa teoksissa hänet on mainittu niin luku olisi varmasti hurja. Kulttuurisesti vaikuttava tyyppi, jota on hankala ohittaa
PoistaOstin siskolleni vuosia sitten lahjaksi The Alice B. Toklas Cookbookin. Vaikuttaa, ettei hän ole paljon sitä kokkaamiseen käyttänyt, koska sijaitsee nyttemmin kesämökin kirjahyllyssä. Ei ole näkynyt tuota marijuanalla terästettyä mokkapalaa...
VastaaPoistaApua! Onks tollanenkin olemassa 😂Mainioista mainioin lahjaidea. Pitää pitää mielessä 😀Kaikkia aineksia ei tosin taida ihan Alepasta löytyä 😂
Poista