perjantai 17. maaliskuuta 2017

Baileys Prize - pitkälista 2017



Tässä ne ovat, vuoden eniten odottamani kirjallisuuskilpailun eli Baileys-palkinnon pitkälistan ehdokkaat. Vuosien 2011-2016 kirjat löytyvät blogini yläpalkista (klik), jonne olen myös linkittänyt lukemani teokset. Vuotta 2011 edeltävien kirjojen osalta listalla on tekeillä, ollut sitä jo parisen vuotta. Listan valmistumisennuste ei tällä hetkellä valitettavasti ole kovin hyvä.

Tämän vuoden kirjoihin voi tutustua tarkemmin Baileys Prizen nettisivuilla (klik). Tietoni tämän vuoden pitkälistalle päässeistä kirjoista perustuvat pääasiassa juuri Baileys-palkinnon sivuilla oleviin kirjaesittelyihin.

Ehdokkaat ovat:




Stay With Me, Ayobami Adebayo

Afrikan maista eniten olen lukenut nigerialaista kirjallisuutta  (esim. Achebe, Adichie, Atta, Soyinka,  Unikwe, Obioma,  Shoneyin, Nwaubami) ja suluissa mainittujen kirjailijoiden teoksia löytyy myös blogistani.

Ennuste, että tulen lukemaan Adebayon romaanin on siis varsin hyvä. Teos sijoittuu Lagosiin, jossa Yejide yrittää kaikin keinoin tulla raskaaksi. Adebayo käsittelee romaanissaan myös Nigerian 1980-luvun yhteiskunnallista kuohuntaa ja  yksilötasolla hän kuvaa, miten epätoivoisia ovat usein yrityksemme välttyä sydämen särkymiseltä.






The Power, Naomi Alderman

Naomi Alderman on minulle nimenä tuttu, mutta en ole lukenut häneltä mitään. Kun kirjan nimi on Valta kiinnostukseni herää oitis.

The Powerissa tytöt huomaavat, että he pystyvät muutamalla sormen liikkeellä aiheuttamaan kipua ja jopa kuolemaa. Kirjassa kysytään: mitäpä jos valta olisikin naisten käsissä. Tämän tyyppiseen skenaarioon tutustumista on mahdotonta vastustaa. Lukulistalle ehdottomasti.











Hag-Seed, Margaret Atwood

Atwood oli minulle nuorempana tärkeä kirjailija, mutta jostakin syystä olen ajautunut hänestä erilleen, enkä ole lukenut häntä vuosiin, vaikka hänen kirjansa minua kiinnostavatkin.

Hag-seed kertoo Makeshiwegin teatterifestivaalin taiteellisesta johtajasta Felixistä, jonka tuotannot ovat ihastuttaneet ja vihastuttaneet. Nyt Felix suunnittelee ennen näkemätöntä toteutusta Shakespearen Myrskystä.

Lähtökohdat ovat niin kiinnostavat, että tästä saattaa hyvinkin tulla kirja, jonka myötä palaan Atwoodin tuotantoon.




Little Deaths, Emma Flint

Tämän kirjan panin merkille jo alkuvuodesta ja se on jonossa tilauslistallani.

Little deaths sijoittuu vuoteen 1965 ja sen päähenkilö on nainen, jota syytetään lastensa murhasta. Hän on äitinä kaukana pullantuoksuisesta kodin hengettärestä, joka on raskauttava tekijä hänen syyllisyyttään todisteltaessa.

Mielettömän kiinnostavalta vaikuttavaa feminististä kirjallisuutta, jossa uskoakseni äitimyyttiä ravistellaan kuin räsymattoja ennen vanhaan siivouspäivänä.

Tätä ei voi jättää väliin.




The Mare, Mary Gaitskill

Gaitskill on minulle uusi tuttavuus.

The Mare kertoo alkoholimista toipuvasta nelikymppisestä Gingeristä, joka haluaisi saada oman lapsen. Hän päätyy miehensä kanssa ilmoittautumaan vapaaehtoisperheeksi organisaatioon, joka järjestää kesälomia lapsille, jotka tulevat vaikeista olosuhteista. Näin eräänä päivänä Gingerin ja Paulin luo saapuu 11-vuotias Velveteen Vargas, Brooklynin kovimpien katujen kasvatti ja Ginger on heti myyty.

Haluaisin heti tietää tästä teoksesta enemmän.



The Dark Circle, Linda Grant

Linda Grantilta olen aiemmin lukenut romaanit When I lived in modern times, The cast iron shore, The Clothes on their backs ja We had it so good, josta olen myös blogannut.


The Dark Circle sijoittuu toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin ja kertoo tuberkuloosia sairastavista teinikaksosista, jotka lähetetään kentiläiseen parantolaan, jossa he joutuvat lääkärien armoille.

Grant on aiemmilla kirjoillaan uinut suosiooni ja heti kuvauksen tästä kirjasta luettuani minua alkoi kiinnostaa, mitä parantolassa oikein tapahtuu.






The Lesser Bohemians, Eimear McBride

Iralntilainen Eimear McBride voitti Baileys-palkinnon vuonna 2014 teoksellaan A girl is a half-formed thing, jota hän kirjoitti yhdeksän vuotta ja joka on kielellisesti hyvin omaperäinen. Ostin kirjan, mutta en ole saanut sitä luetuksi, mutta tilanne tulee korjaantumaan, sillä kyseinen kirja on yksi #hyllynlämmittäjä -haasteeseen valitsemistani kirjoista.

The Lesser Bohemians kertoo 18-vuotiaasta irlantilaistytöstä, joka muuttaa Lontoseen opiskelemaan draamaa ja rakastuu vanhempaan näyttelijään.  Kummankin päähenkilön menneisyydestä löytyy salaisuuksia.

Draama, Lontoo, näyttelijät - mieleeni tulee Sadie Jonesin Ehkä rakkaus oli totta (The Fallout), josta pidin järkyttävän paljon.






Midwinter, Fiona Melrose

Etelä-Afrikassa syntyneen ja brittiläistyneen Fiona Melrosen romaani on tarina isästä ja pojasta, jotka ovat menneisyytensä vankeja, koska eivät ole pystyneet käsittelemään perheen äidin kuolemaa. Midwinterissä he eivät enää voi paeta menneisyyttään.

Hmmm.









 

The Sport of Kings, C.E. Morgan

The Sport of Kingsin aineksia ovat mahtava Forgesin perhe, raviurheilu ja rotukysymykset. Forgesien dynastiaa hämmentää juuri vankilasta vapautunut musta mies, joka tulee heille töihin.

Hevosurheilu ei kiinnosta, mutta rotujen väliset konfliktit kyllä. Miinuspisteitä järkyttävän rumasta kannesta.











The Woman Next Door, Yewande Omotoso

Omotoson romaani kertoo kahdeksankymppisistä naapuruksista Cape Townissa. Kummallakin rouvalla on menestyksekäs ura takanaan ja he ovat leskiä. Toinen heistä on musta, toinen valkoinen ja kumpikaan ei voi sietää toista.

Vaikuttaa kutkuttavalta. Luulen, että tämän kirjassa parissa saisi nauraa useammankin kerran.









The Lonely Hearts Hotel, Heather O’Neill

Kanadalainen Heather O'Neill on olllut Baileys-ehdokkaana aiemminkin ja juuri tämän kilpailun kautta olen hänet ns. löytänytkin. Olen lukenut häneltä romaanit Lullabies for little criminals ja The girl who was Saturday night. Jälkimmäisestä olen myös blogannut.

Lullabies kertoo huumeisästä ja hänen tyttärestään. The girl taas kahdesta sisaruksesta ja heidän yrityksistään aikuistua. Kummatkin O'Neillin kirjat ovat olleet sykkiviä ja mustia tunteita täynnä.

The Lonely Hearts Hotel on tarina kahdesta montrealilaiseen orpokotiin vuonna 1914 hylätystä vauvasta, joista kummallakin on erityiskykyjä. Pierrot on pianonsoiton ihmelapsi ja Rose puolestaan valaisee maailman tanssillaan. Pierrot ja Rose rakastuvat ja alkavat haaveilla sirkuksesta, jonka kaltaista ei ennen ole nähty.




The Essex Serpent, Sarah Perry

The Essex Serpent on historiallinen romaani, jonka tapahtumat saavat alkunsa vuonna 1893. Cora Seabornen aviomies kuolee ja Cora totuttelee uuteen elämäänsä. Avioliitto ei ollut onnellinen, eikä Cora ollut kotonaan vaimon roolissa. Miehensä kuoltua hän lähtee poikansa kanssa Essexiin rakentamaan elämäänsä uudelleen.

Historiallinen romaani ei lähtökohtaisesti ole suosikkikirjallisuuttani, mutta never say never.

Barkskins, Annie Proulx

Annie Proulx on tunnettu ja tunnustettu kirjailija, mutta en ole lukenut häneltä mitään, vaikka se monesti on suunnitelmissa ollutkin.

Barkskinsin alku sijoittuu 1600-luvulle ja kertoo kahdesta köyhästä nuorukaisesta, joista tulee puunhakkaajia. Ajallisesti teos kattaa yli 300 vuotta ja siinä kuljetaan Pohjois-Amerikasta, Eurooppaan, Kiinaan ja Uuteen-Seelantiin.

Apua! Jo toinen historiallinen romaani.








First Love, Gwendoline Riley

Rileyn romaani kertoo kolmikymppisen kirjailijan Neven ja häntä vanhemman Edwynin avioliitosta ja sen kipukohdista. Onko kyse rakkaustarinasta vai ei?















Do Not Say We Have Nothing, Madeleine Thien

Thienin romaanista kuuntelin juuri eilen Bad feminists -kirjakerhon pod castia ja kiinnostuin tästä kirjasta, joka käsittelee Tiananmenin aukion tapahtumia, joita kuvataan Kiinasta Kanadaan paenneen Ai-Mingin kautta.














The Gustav Sonata, Rose Tremain

Rose Tremain on hänkin tullut minulle tutuksi Baileys-kilpailun myötä. Ihastuin hänen teokseensa The Road Home, joka voitti Baileys-palkinnon vuonna 2008. Lisäksi olen lukenut häneltä historiallisen romaanin Restoration sekä romaanin Sacred Country, josta pidin vallan paljon ja josta olen myös blogannut. Alkuvuodesta ostin Tremainin novellikokoelman The American Lover eli hän on kaiken kaikkiaan kirjailija, jota pidän silmällä.

The Gustav Sonatassa Tremain kysyy, mitä eroa on  ystävyydellä ja rakkaudella.  Teoksen päähenkilö Gustav Perle elää sveitsiläisessä pikkukylässä, jossa toisen maailmansodan kaiut ovat kaukaisia. Gustavin isä on kuollut ja hänen äitinsä on häntä kohtaan kumman välinpitämätön.

Lukiessani esittelyn tästä kirjasta mieleeni tuli vahvasti The Road Homen päähenkilö ja se totaaliliikutus, jota koin kirjaa lukiessani.



Tätä bloggausta kirjoittaessani olen ollut sen onnellisen harhan vallassa, jolloin tuntuu, että sitä ehtii lukea vaikka mitä. Todellisuus tulee kyllä tämän haaveeni murskaamaan vielä monta kertaa, mutta väliäkö tuolla. Baileys-lista on tänäkin vuonna kiinnostava ja jään innostuksella odottamaan, mitkä kuusi näistä kuudestatoista teoksesta selvittävät tiensä lyhytlistallae. Voittaja julkistetaan 7. kesäkuuta.

Eniten minua kutkuttaa tällä listalla Emma Flintin Little Deaths ja Naomi Aldermanin The Power, mutta haluaisin lukea myös ainakin Atwoodin, O'Neillin, Tremainin, Thienin ja Grantin romaanit. Toivottavasti niistä mahdollisimman moni päätyy lyhytlistalle. On kuitenkin hyvä muistaa, että Baileys Prize on kirjallisuuskilpailu, jossa vanhat meriitit eivät paina ja jossa ennakkosuosikit ja kovat nimet eivät välttämättä voita. Viime vuonna esimerkiksi voiton nappasi monen yllätykseksi irlantilainen Lisa McInerney teoksellaan The Glorious Heresies, jonka hienouksia en tosin itse löytänyt ja päädyin kutsumaan sitä bloggauksessani "kirjalliseksi fuck you -debyytiksi."

Miltä nämä ehdokkaat sinun mielestäsi kuullostavat?


12 kommenttia:

  1. Mahdatkohan yllättyä, kun ilmestyn tänne kommentoimaan, miten kiinnostavia feministisiä kirjoja oletkaan esitellyt :D Alderman, Flint ja ehkäpä Thienkin menevät varmasti listalle. Voivoi miten paljon kiinnostavia kirjoja maailmaan mahtuukaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Baileys Prize -ehdokkaat on kyllä olleet mulle varsinainen aarreaitta. Olen löytänyt tämän palkinnon kautta tosi monia kiinnostavia teoksia. Joskus jopa voittajateoksia on julkaistu suomeksikin.

      Olen aina ihan pistoksissa, kun nämä ehdokkaat julkistetaan. Voittajat olen yleensä aina lukenut (paitsi tuo parin vuoden takainen McBriden kirja on vielä lukematta) ja usein myös lyhytlistalle päätyneet teokset.

      Poista
  2. Millä perusteella ehdokaskirjat valitaan tähän? Onko ainoa kriteeri englanninkielisyys (alkuperäiskielenä) vai onko jotain tarkempiakin rajauksia? Nämä kirjapalkinnot eivät kerro minulle juuri mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä palkinto oli aiemmin nimellä Orange prize, mutta sitten Baileys alkoi sponsoroida ja palkinnon nimi muuttui. Tosin jostain luin, että Baileys olisi lopettamassa sponsoroinnin, joten muuttuukohan palkinnon nimikin sitten taas.

      Kriteerinä on, että pitää olla alun perin englanniksi kirjoitettu ja mukaan pääsee vain naisten kirjoittamat kirjat. Tässä linkki tarkempiin sääntöihin: http://www.womensprizeforfiction.co.uk/about/rules

      En tosin kyllä tiedä, miten tuosta valtavasta kirjamäärästä pystyy valitsemaan, mutta yleensä valitut kirjat on olleet kiinnostavia ja korkeatasoisia, joten aika hyvin valitsijat ovat hommansa hoitaneet.

      Tämä on ainoa ulkomaalainen kirjapalkinto, jota aktiivisesti seuraan.

      Poista
  3. Komppaan Sirriä. Jostain syystä poimin nuo feministiset kirjat saman tien... Pitäisiköhän yrittää sovittaa jotain muutakin lukutapaa lukemiinsa kirjoihin. ;) No, minua kiinnostaa tuo historiakin. Järkyttävän hyvänkuuloinen lista siis. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pidä. :D Mutta vakavammin sanottuna, kun aloin lukea feministisesti, en enää ole oikein osannut lukea epäfeministisesti. Toki en aina sitä puolta nosta niin paljon esiin, mutta kyllähän se on sellainen kokonaisvaltainen juttu.

      Olen taas kerran sortunut lukemaan uutuuksia ja se ahdistaa, koska se tarkoittaa, että paljon sitä kaikkein ominta kirjallisuuttani jää lukematta ja nämä Baileys-ehdokkaat ovat usein juuri sitä omintani. Aion nyt viikonloppuna viedä pinon kirjoja kirjastoon ja laitta lukulistojani uuteen kuosiin.

      Poista
  4. Maailmassa olisi niin paljon kiinnostavaa luettavaa! Näistä kiinnostavat ainakin The Woman Next Door, koska asetelma vaikuttaa hauskan sarkastiselta sekä The Mare, koska siinäkin voi tapahtua ihan mitä tahansa. Katsotaan mihin aika riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika - se tyyppi, jolla on niin kiireiset askeleet. Voisipa sen laittaa edes vähäksi aikaa paussille.

      Olin eilen taas ihan täpinöissäni kun luin näistä Baileys-ehdokkaista. Tilaan nyt varmaan ainakin Flintin ja Aldermanin kirjat.

      Poista
  5. En ole lukenut näistä toistaiseksi yhtäkään, mutta tietoinen ole: näistä kaikki ovat olleet enemmän tai vähemmän esillä täällä. Tuo Essex Serpentine on melko hypetetty. Minulla on tuo Thienin kirja lojunut hyllyssäni muutamia kuukausia odotellen sopivaa hetkeä.

    En muuten tiennyt, että tämä Bailey's oli aiemmin Orange: ihmettelinkin joskus, mihin se Orange katosi mutta en suonut asialle suurempaa ajatusta, kun olen muutenkin melko pihalla palkinnoista. Tosin viime aikoina olen puolivallattomasti alkanut kiinnostua joistakin kirjallisuuspalkinnoista, mutta lähinnä siksi että voin tsekkailla löytyykö listattuja kirjoja omasta hyllystä tai lukulistalta tai peräti luettuna. Ja kyllähän näistä saa lukuvinkkejäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä teillä päin ollaan niin ajan hermolla. :D Ihmettelen kyllä, että miten nämä teokset listalle valikoituvat, kun valinnan varaa on niin mahdottomasti.

      Tässä kilpailussa mua ei oikeastaan ensisijaisesti kiinnosta, kuka voittaa, vaan enemmän etsin tätä kautta uusia kirjailija- ja kirjatuttavuuksia. Luin tosiaan jostain, että Baileys lopettaisi sponsoroinnin, joten sitten ehkä palkinnon nimi muuttuu taas. Se on tietysti tylsää ja tekee palkinnon seuraamisen vaikeammaksi.

      Poista
  6. Kiitos katsauksesta. Koska olen kielirajoitteinen (en luota nyanssitajuuni kuin äidinkielellä), odotan suomennoksia. Proulxilta olen pari kirjaa lukenut ja tykännyt. Atwoodista kirjoitit minun ajatukseni, oma intoni on haalentunut viime vuosina, mutta nyt kirjan lähtökohdat kiinnostavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä onnekas. Minä en ole varma nyanssien tajuamisesta edes suomeksi. :D Mutta joo, mun on nykyisin suorastaan pakko lukea englanniksi, koska niin monia kiinnostavia kirjoja ei suomenneta. Paras tilanne on, jos lukee ensin englanniksi ja sitten vielä toisen kerran suomeksi.

      Jännä kuulla, että sulla on sama juttu Atwoodin kanssa. Jospa me nyt tästä uudesta teoksesta löytäisimme kipinän lukea häntä taas. Laitoin tämän kirjan varaukseen, mutta oli jo muutama varaus ja olikohn kirjaa vain yksi kappale, joten ikuisuus menee ennen kuin tämän käsiini saan.

      Poista