Jani Toivola: Musta tulee isona valkoinen

Jos tuntuu välillä siltä, että ei uskalla tai jos pelottaa uudenlaisessa tilanteessa kannattaa jo ihan senkin takia lukea Jani Toivolan Musta tulee isona valkoinen. Tekisi mieli sanoa, että tämä kirja muutti elämäni ja sanoisinkin, jos se ei kuulostaisi niin hölmöltä ja mainoslausemaiselta. Vähän sillä tapaa pääsi kuitenkin käymään ja tästä asiasta lisää hieman alempana.

Jos joku sanoo minulle Jani Toivola, niin ensimmäinen asia, mikä minulle tulee mieleen on päänsisäinen kuva Jani Toivolasta loikkimassa pitkin askelin vesilammikoiden yli kelloonsa vilkuillen, sillä hänellä on jo kiire. En kyllä yhtään tiedä, mistä moinen kuva on päähäni muodostunut, enkä tiedä sitäkään, käyttääkö Jani Toivola rannekelloa. Tämän kirjan luettuani voin todeta, että oleellisempaa tässä kuvassa onkin se, että näen Jani Toivolan liikkeessä, menossa jonnekin ja jotakin kohti.

Luin tämän kirjan jo joku aika sitten ja olen jo valitettavasti joutunut palauttamaan sen takaisin kirjastoon, joten en pysty tässä kirjoituksessa ottamaan esiin monia kiinnostavia asioita ihan sen takia, että niistä kirjoittaessani minun pitäisi tarkistaa, millä sanoilla Jani Toivola niistä kertoikaan. Muistiinpanoni sisältävät useampia  kohtia, joissa olen kirjoittanut ylös vain sivunumeroja myöhempää tarkistamista varten.

*

Toivolan kirjan lukeminen muistuttaa minua Ta-Nehisi Coatesin tekstistä Between the World and me. Se ei muistuta minua tästä kirjasta ensisijaisesti siksi, että kumpikin kirjoittajista on tummaihoinen, vaan siksi, että näissä kahdessa teoksessa on jotakin sillä tapaa niin rehellistä, että lukiessa samalla kun ihailu on suurta sitä tuntee myös vähän kauhistusta ja huolta kirjoittajan puolesta. Siis niin, että tulee ajatus: nyt sinä avaat itsesi sillä tavalla, että tämän jälkeen sinua on helppo lyödä. Oletko ihan varma, että niin kannatti tehdä. Tuskin ehdin edellisen miettiä, kun tilalle tulee kiitollisuus siitä, että on ihmisiä, jotka uskaltavat.

Musta tulee isona valkoinen kertoo, miten Jani Toivolasta tuli se Jani Toivola, joka hän nykyisin on. Kirja esittelee hurmaavan pikku-Janin, joka jo lapsena oli sillä tapaa päättäväinen, että ei antanut muiden itseään lannistaa, vaikka niitä muita kyllä oli enemmän kuin tarpeeksi. Elämäkertatarinan rinnalla kirjassa kulkee tarina, jossa Jani Toivola matkustaa veljensä Danielin kanssa Keniaan tapaamaan sukulaisia, joita hän ei ole koskaan nähnyt. Matkalla oma kehonkieli saa selityksensä ja tietyt tavat löytävät alkukotinsa. Matkalla vahvistuvat juuret.

Monet Jani Toivolan rasismiin liittyvistä kokemuksista ovat minulle valitettavan tuttuja, koska minulla on ruskea tytär. Yksi yhä uudelleen nouseva kysymys, josta myös Koko Hubara puhui Savoy-teatterin Kirja viekön -illassa on kysymys: mistä sinä olet kotoisin? Vaikka olisi syntynyt Suomessa on Suomi väärä vastaus tuohon kysymykseen. Yleensä se johtaa vain jankuttamiseen siitä, että tummaihoinen ei voi olla suomalainen. Jani Toivolan kokemuksissa tummaihoinen on sekä huutomerkki, että toisaalta se, jonka ohi katsotaan. Se satuttaa.

Tästä romaanista tekee erityisen hienon kokemuksen paitsi Jani Toivolan rehellisyys, myös hänen tapansa suhtautua eteen tuleviin vastoinkäymisiin. Hänellä on myös suuri kykyä kohdata muut ihmiset ja olla sillä tavalla nöyrä, että muilta oppiminen tulee mahdolliseksi.  Jani Toivola puhuu paljon myös pelosta ja siitä, miten sille ei saa antaa valtaa, sillä pelko on kuin vuorivillaa, joka eristää muista ihmisistä. Pelon vastakohdaksi kirjoittautuu rakkaus, josta "kaikki hyvä elämässä alkaa."

*

Jani Toivola kertoo myös politiikasta sekä niistä vaikeuksista, joita poliittisen ja  yksityisen minän yhdistäminen tuottaa. Hän kritisoi politiikan kiertymistä vanhojen toiminta- ja ajatustapojen ympärille, eikä pelkää tuoda esiin niitä epävarmuuden tunteita, joita hän poliitikkona on kokenut. On aika suuri juttu olla ensimmäinen suomalainen tummaihoinen kansanedustaja, mutta tämä on vasta alkua, sillä kansanedustaja Toivola haluaa isäksi. Tämä on projekti, joka ei etene ihan tavanomaisimpia reittejä, koska Jani Toivola on homoseksuaali. Luja usko ja luottamus siihen, että asiat järjestyvät vie Jani Toivolaa eteen päin ja nykyisin hän on pienen tytön isä.

Musta tulee isona valkoinen herätti minussa valtavasti lämpöä ja kunnioitusta. Teki mieli katsoa Jani Toivolaa vähän  ylöspäin ihan vaan siksi, että hän on sen kaiken elänyt ja kirjoittanut, mistä hän kirjassaan puhuu. Kaiken muun hyvän ja mielenkiintoisen, kaiken muun tärkeän ja rehellisen ylle nousi kuitenkin yksi ihan tietty hetki. Se liittyy Jani Toivolan oleskeluun New Yorkissa, jossa hän kävi näyttelijäkoulua. Kyseisessä koulussa Jani Toivola tajusi, että hänen tilanteensa on varsin haastava, koska a) hän on tummaihoinen b) hän on homoseksuaali ja c) hän ei osaa tarpeeksi hyvin englantia. Näistä vaikeuksista huolimatta hän ei antanut periksi. Nämä Jani Toivolan näyttelijäkoulukokemukset minä siirrän henkilökohtaiseen uskalluspankkiini, josta kaivan ne esiin aina silloin, kun tuntuu siltä, että en osaa. Kun pelkään olevani muiden mielestä naurettava tai en uskalla tehdä, mitä haluaisin.

Musta tulee isona valkoinen on kutsu rohkeuteen. Se on statement, joka osoittaa, että suurimmat vastukset ovat loppujen lopuksi useammin ihmisen sisä- kuin ulkopuolella. Jani Toivolan kirjaa voin varauksetta suositella ihan jokaiselle. Jos se ei synnytä ajatuksia, vikaa kannattaa etsiä jostain muualta kuin Toivolan kirjasta.

Jani Toivola: Musta tulee isona valkoinen - miten päästää irti pelosta ja häpeästä ja seistä omilla jaloillaan
266 sivua
Kustantaja: Siltala


Helmet lukuhaaste kohta 21 Sankaritarina
Feministinen lukuhaaste