Siirry pääsisältöön

Kohti Runokävelyä: Sinikka Vuola (toim.): Olet täyttänyt ruumiini tulella - eroottisen runouden antologia



Tämä postaus on oma panokseni ns. Kohti runokävelyä -sarjaa. Tämän sarjan ensimmäisen postauksen kirjoitti Tuija (klik), eilen postauksensa julkaisi hdcanis (klik) ja huomenna vuorossa on Suketus/Eniten minua kiinnostaa tie (klik) ja keskiviikon kirjoitusvuorosta vastaa Riitta/Kirjavieköön (klik)

Näin laskeudumme varovaisin askelin kohti torstain h-hetkeä, jolloin suoritamme maailman ja universumin ensimmäisen kirjabloggareiden järjestämän runokävelyn, johon toivotamme tervetulleiksi ihan kaikki.



* * * * * * *

Kun kuulin Olet täyttänyt ruumiini tulella -kokoelmasta ensimmäisen kerran, laitoin sen heti samoin tein kirjastovaraukseen. Niin tehdessäni kyynistä mieltäni kaihersi epäilys, että erotiikan nostaminen kokoelman punaiseksi langaksi on itsetarkoituksellinen huomionkiinnittämiskeino - ajatus, joka tosin onneksi osittain unohtui kuin paahdoin tätä kokoelmaa läpi. En kyllä voi suositella näin nopeaa lukutapaa, sillä "kahlaustekniikan" tuloksena oli väkisinkin melko pinnallinen käsitys tästä kokoelmasta ja sen vuoksi tuntuu vähän arveluttavalta lukemastani edes blogata.

En voi olla kysymättä, mihin tarvitaan erityistä eroottiseen runouteen keskittyvää antologiaa? Mikä on sen funktio? Entä mitä on eroottinen runous? Sinikka Vuola kirjoittaa kokoelman alkusanoissa:

Eroottinen on yksityistä ja intiimiä, yhdistävää ja yleistä. Se on sekä hyvin konkreettista että täysin abstraktia. Mikä on rakkautta, mikä erotiikkaa? Monissa runoissa raja on hyvin hienovarainen, eikä ihme: romanttisessa rakkaudessa harvoin ollaan liikkeellä platonisessa hengessä. Ja kuitenkin toimituskunta usein osasi tehdä nopeasti eron rakkausrunon ja eroottisen runon välillä, vaikka näillä on taipumusta sekoittua toisiinsa.

Minä taas en osannut tällaista eroa tehdä, enkä oikeastaan edes tiedä, onko sen tekeminen järkevääkään. Miksi erotiikka pitäisi siivilöidä rakkaudesta erilliseksi aineeksi? Mitä tarkoittaa erotiikka an sich? Onko se edes mahdollista? Missä määrin tämän kokoelman runojen erotiikka on runoissa itsessään ja missä määrin kyse on lukijan tulkinnasta? Jonkinasteiseksi vaaratekijäksi koen, että kokoelman alaotsikko vaatii eroottista lukutapaa, jolloin erotiikasta tulee mummon lahjealushousujen ja vaarin ruudullisten välikalsarien henkistä pakkoerotiikkabondagea. Esimerkiksi kokoelman avaavassa J.K. Ihalaisen runossa on läsnä vahvasti rakastunut, basic instinct -tyyppinen sävelkulku, joka on parhaimmillaan, kun se saa soida rakkausdiskurssiin kietoutuneena.

Kokoelman alkuosan lukeminen meni pitkälti erotiikan olemusta pohdiskellessa. Kenties olen jotenkin erityisen pölkky sen suhteen, mitä tulee poeettiseen erotiikkaan. Erotiikasta, mitä se sitten onkin, tuli kummajainen, jonka läpi kokoelman runoja oli vaikea lähestyä. Samalla tulin siihen tulokseen, että minulle erotiikka on jotain, jota ei pidä erityisesti sanallistaa, vaan antaa sen väreillä vapaana, mysteerisenä ja kokonaisvaltaisena ilman sen tarkempia määrittelyjä.

*

Olet täyttänyt ruumiini tulella sisältää suomalaista nykyrunoutta vuosilta 2000-2017 ja se esittelee yhteensä yli sata runoilijaa ja lähes 240 runoa. Runoilijoiden ikähaitari on laaja, sillä mukana on niin 1920- kuin 1990-luvullakin syntyneitä runoilijoita. Moni heistä oli itselleni aiemminen tuntematon, joten tämän kokoelman myötä löysin läjä päin uusia runoilijatuttavuuksia, joiden tuotantoon haluan myöhemmin tutustua kaikessa rauhassa.

Etenin kokoelmassa  niin, että kuvasin puhelimella ne runot, jotka tekivät suurimman vaikutuksen, koska tiesin, että joudun palauttamaan tämän kokoelman kirjastoon ennen kuin ehdin tätä postausta kirjoittamaan. Näitä kuvia kertyi yhteensä lähes 40 kappaletta. Muistivihkooni olen kirjoittanut löytäneeni tästä kokoelmasta mm. seuraavia erotiikan alalajeja: afrodite-erotiikka, pornoerotiikka, sulautumiserotiikka, uskonnollinen erotiikka, musiikillinen erotiikka, huumorierotiikka, asuntoerotiikka, aitaavastenpanoerotiikka, runokone-erotiikka, tehdaserotiikka, sonettierotiikka, nekrofiliaerotiikka, naturalistinen arkierotiikka.

Kokoelmaan valitut runot ovat (eroottisesti) epätasaisia ja joidenkin runojen kohdalla en voinut välttyä ajattelemasta, että ne olisivat huomattavasti enemmän edukseen jossakin toisessa ympäristössä. Osa runolijoista on liittänyt runoihinsa selityksen, miten kyseinen runo on syntynyt ja mitä siinä tapahtuu. Näitä selityksiä oli pääosin kiinnostavaa lukea ja usein ne toivat runosta ilmi jotakin, jota en mitenkään olisi muutoin tullut ajatelleeksi. Toki selitykset toimivat myös tulkintaa ohjaavina. Tosinaan ne olivat mielenkiintoisempia kuin itse runot ja välillä taas tuntui siltä, että olisi ollut parempi, jos runoilija olisi tyytynyt vähempään selittämiseen.


*

Kokoelman lukeminen lähti rullaamaan, kun pääsin eroon erotiikkaa koskevista pohdinnoistani. Tätä kirjoittaessani olen sitaattipinteessä, sillä OTRT sisältää niin monia runoja, jotka haluaisin tässä postauksessa tuoda esiin. Sitaattien valinta tuntuu kuitenkin mahdottomalta ja lisäksi se tekisi vääryyttä kaikille niille runoille, joita en kohtuudella voisi ottaa mukaan. Tämän vuoksi päädyin luopumaan sitaateista, deletoimaan ottamani runokuvat puhelimestani ja ohjeistamaan kokoelman lukijoita seuraavasti: Älä tee niin kuin minä, joka soutelin puuskuttaen ja laina-ajan päättymistä vastaan taistellen tämän kokoelman läpi. Osta omaksi, nauti vähän kerrallaan, anna laajeta. Täyty, lennä, himoa, huohota. Anna veresi käydä levottomaksi ja pulssisi riehaantua.

Entä mitä omasta sukelluksestani jäi jäljelle? Jäi aivoihin hikeä ja painetta. Määrittelemätöntä kaipausta, jonka vuoksi tekee mielli lähteä matkalle vedenaliseen, sen pulppuavaan toisteiseen rytmiin.



Sinikka Vuola (toim.): Olet täyttänyt ruumiini tulella - eroottisen runouden antologia (2017)
375 sivua
Kustantaja: WSOY

*

Ja sitä runokävelyä varten otan mukaani seuraavat kokoelmat:





Kommentit

  1. Kyllä kannatti lukea bloggauksesi, koska sanavarastoni laajeni uusilla sanoilla: asuntoerotiikka, tehdaserotiikka ja nekrofiliaerotiikka :D

    Runokävelylle en pääse, koska olen silloin Suomen Turussa (erotuksena Sambian Turulle ja Zimbabwen Turulle). No joo, tää on taas tätä.

    Hyvää runokävelyä ja toivottavasti pääsette vaikka Kympin uutisten kevennykseen (ei siksi että runous olisi kepeää vaan tapahtuman erikoisuuden takia). Onko kukaan vinkannut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D :D
      Olispa ollut kiva, jos olisit päässyt mukaan. Ei olla tätä tapahtumaa juurikaan mainostettu, vaan edetään ihan hisskunkissun pohjalta. Oletko muuten twitterissä? Sinne laitetaan huomenna tunnelmia hashtägillä #runokävely

      Poista
  2. Tämä antologia on niin runsas että vaatii aikaa. En ole ehtinyt oikeastaan edes kurkkimaan. Ehkä elokuun pimeät illat sopivatkin sen lukemiseen tunnelmaltaan paremmin. Hauska tuo eri erotiikkalajien listauksesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Mitä pitemmälle luin sitä selvemmäksi kävi, että yksi lukukerta ei riitä kerrassaan mihinkään. Halusin kuitenkin nostaa tätä kokoelmaa näkyville, joten päätin kuitenkin postata. Huomiseen!

      Poista
  3. Sitaattivaihtoehtojen määrä kertoo siitä, että kokoelmassa on säväyttäviä runoja. Tosi kiinnostavia kysymyksiä esität epiteetistä eroottinen. Erotiikkaa tai ei, kiinnostava läpileikkaus 2000-luvun runouteen tämä kokoelma on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oli kyllä paljon kiinnostavaa ja monia uusia runoilijoita tuli vastaan. Mua tuo erotiikka pääsi hämmentämään väliin aika lailla ja kun tämän jälkeen aloin lukea yhtä toista kokoelmaa, niin huomasin, että oli jäänyt erotiikkasilmälasit päähän :D

      Poista
  4. No minä ostin omaksi, ja tuolla se sitten lämmittää hyllyä kun luen eräpäivällisiä kirjaston kirjoja! Ja sehän oli ihan arvattavissakin, mutta jotenkin vaan tuntui että tämä pitää saada.

    Minäkään en ehdi runokävelylle, niin kivaa kuin sinne olisikin ollut tulla. Kun vihdoin löydettiin monista aikatauluista yhteinen, ollaan suuntaamassa ystävien kanssa Sysmään.

    Oikein hienoa kävelyä, lupaa kirjoittaa tänne selostusta mitä kaikkea tapahtui. Ai juu ja näenhän mä uutisistakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, se on just tuo ilmiö. Jos ostaa omaksi käy helposti niin, että se sitten jääkin hyllyyn, kun niitä kirjastolainoja pitää yrittää ehtiä lukea. Ostan tämän kyllä varmaan jossain vaiheessa omaksi ja laitan sitten hyllyyn sen Jenni Haukion kokoelman viereen. :D

      Harmi, ettet pääse mukaan, mutta ymmärrän hyvin, että aikataulutus on väliin aika haasteellista.

      Twitteriin ainakin päivitellään kuulumisia ja varmaan blogiinkin jotain.

      Poista
  5. Antologiat on usein sellaisia, että kun ne on mopealla vilkaisulla vaikuttaneet kiinnostavilta niin ne kannattaa yleensä hankkia omaksi ja lueskella just pikkuhiljaa selaillen sieltä täältä. Ja laittaa kiinnostavan oloisia tekijöitä muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulin ihan just samaan tulokseen. Toisaalta sitten oli mukavaa tuoda tätä teosta kuitenkin ihmisten tietoisuuteen, vaikka runoihin tutustuminen puutteelliseksi jäikin. Huomiseen!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä