Siirry pääsisältöön

Isinpäivän kirjalahjavinkkejä



Isille tavataan ostaa kirjoja, joista ajatellaan isien tykkäävän.
Isien ajatellaan tykkäävän sotakirjoista ja jännäreistä.
Isille ostetaan sotakirjoja ja jännäreitä, vaikka isi tykkäisikin ihan muunlaisista kirjoista.

Joku tässä yhtälössä nyt toimii isien kannalta huonosti ja sen vuoksi päätinkin suositella isille muutamia runokirjoja, jotka olen tänä vuonna lukenut ja hyväksi havainnut.


1. Susinukke Kosola: Avaruuskissojen leikkikalu
Perustelut: Isikin on ihminen

2. Matti Kangaskoski: Pääkalloneuvottelut
Perustelut: Isilläkin on pääkallo

3. Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja
Perustelut: Jokainen isikin on oman elämänsä betonimylläri

4. Ulrika Nielsen: Perikato
Perustelut: Isikin saattaa tuntea halua irtautua talousjärjestelmän hallinnasta

5. Satu Manninen: Sateeseen unohdettu saari
Perustellut: Ihminen on saari. Isi on ihminen. Isi on saari.

6. Sirpa Kyyrönen: Naispatsaita
Perustelut: Jotta isi harkitsisi vielä, kannattaako äitille antaa lahjaksi rintaimplanttia


Hyvää isinpäivää kaikille!









Kommentit

  1. Minua ärsyttää tänä vuonna jotenkin harvinaisen paljon isänpäivälahjamainostus, ja kuinka yksipuolista kuvastoa se tuottaa. Lisäisin noihin mainitsemiisi vielä urheilukirjat ja urheilijoiden elämäkerrat. Miesoletettujen, tietysti.

    No, toisaalta olen vähän jäävi kritisoimaan, kun minulla ei ole isää enkä saanut koskaan hänen kirjamakuunsa sen tarkemmin tutustua. Lukisiko hän noita isille mainostettuja kirjoja vai jotain ihan muuta, jos eläisi?

    Hänen suurimman suosikkikirjansa kyllä äidin ansiosta tiedän, ja aion sen muuten lukea seuraavaan klassikkohaasteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika pahasti pomppaa omillekin silmille isänpäivämainostettujen kirjojen temaattinen yksipuolisuus. Jos olisin isä, olisin asiasta raivoissani. Äitienpäivän alla sitä sitten usein olenkin, koska vastaavaa pöllöilyä liittyy myös kirjavinkkeihin äideille.

      Tällaisella näennäisesti viattomalla asialla jumitetaan ikiaikaisia rooleja, joka on raivostuttavaa.

      Uskon, että mitä ikinä isäsi lukisikin teillä olisi hyvät kirjalliset keskustelut. Tosi ikävää, että sellaista tilaisuutta ei ole. Jäin nyt hirmuisen uteliaisuuden valtaan, että mikä tuo isäsi suosikkikirja on. Ei auta kuin odottaa tammikuun viimeistä päivää.

      Poista
  2. Mainio Omppu - kyllä hymyilytti! Oma isäni ei ollut lukija, sen sijaan hän oli urheilumies henkeen ja vereen, itsekin kilpaili piiritasolla aikoinaan. En tiedä mistä tämän himolukijageenini olen saanut :)

    Mutta ajat ovat muuttuneet. Haluaisi niin ajatella, että nykyisillä olisi laajempi kirjamaku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun isä taas oli lukija. Tosin luki paljon just sotakirjoja ja vastaavia, mutta joka tapauksessa hän vei minut kirjastoon ja sitä kautta innostuin lukemisesta.

      Uskon kyllä, että nykyisien kirjamaku on laajempi kuin höpsöt mainokset antaa ymmärtää. :D

      Poista
  3. Vinkeät vinkit ja perustelut! Kyllä tosiaan isiä aliarvioidaan mainonnassa, mutta sama on aina äitienpäivän alla. Silloin vallalla ovat ruoka-, käsityö- ja hyvinvointikirjat sekä romanttinen hömppä. Omalle isälleni aion antaa Marjo Heiskasen Mustat koskettimet, sillä hän rakastaa klassista musiikkia, erityisesti kamarimusiikkia. Isän lempielokuva on muuten Cherbourgin sateenvarjot, mikä ei sekään ole ihan perusäijän kamaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Ihan kummallista, miten urautuneeksi mainonta menee isän- ja äitienpäivän lähestyessä. Tämähän on hyvä esimerkki siitä, miten tiukassa on edelleen käsitykset siitä, mikä on miesten ja mikä naisten kirjallisuutta puhumattakaan nyt siitä, että kaikki eivät identifioi itseään kumpaankaan ryhmään.

      Mustat koskettimet - oi, se on vallan hieno kirja. Toivon kovasti, että se pääsisi Finlandia-listalle. Yksi hienoimpia, mitä olen tänä vuonna lukenut, vaikka paikoin sen lukeminen vähän koville ottikin. Isässäsi taitaa olla hiven romantikkoa. Hieno juttu!

      Poista
  4. Tekisi varmasti isille hyvää, jos lukisivat runoja. Ainoastaan Betonimylläri on näistä minulle tuttu, eli tuli hyviä vinkkejä itsellekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Betonimylläri on minusta yksi kaikkien aikojen kovimpia suomalaisia runokokoelmia. Tosin näihin muihin sitä on vaikea verrata, kun sillä on niin paljon vuosissa etumatkaa, jotka se on voinut käyttää omaan vahvistumiseensa runouden merkkiteoksena. Kiva, jos oli vinkkejä sullekin. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post