Alitajunta toimii merkillisillä tavoilla, joista se kuuluisa pirukaan ei ota selvää. Hannele Mikaela Taivassalon ja Catherine Anyango Grünewaldin sarjis Scandorama nosti alitajuntani himmeiköistä kortin, jossa lukee Rosebud. Orson Wellesin elokuvan Citizen Kane katsoneet tietävät, että Rosebud oli elokuvan päähenkilön kelkka, jolla hän lasketteli lapsuudessaan. Elokuva huipentuu kohtaukseen, jossa kelkka heitetään uuniin. Mitä ihmettä tällä on tekemistä Scandoraman kanssa?
Scandorama on dystopiasarjis, joka kertoo maailmasta, jossa toiset elävät paratiisissa (Stohome City) ja toiset sen kääntöpuolella (Helsingy City). Maantieteellisenä alueena Scandorama kattaa Tanskan, Norjan, Ruotsin ja Suomen, jotka ovat osa Neuropaa. Stohome City on kauniiden ihmisten puhdas kaupunki, Helsingy City harmaasävyinen ja hapeton rauniokaupunki.
Scandoramassa Taivassalo ja Anyango Grünewald kuvaavat kontrolliyhteiskuntaa, jossa puhdas pyrkii suojelemaan puhtauttaan ja pitämään ulkopuolellaan ne, joiden se kokee uhkaavan omaa erinomaisuuttaan. Puhtaan ja likaisen välisen kontaminaation välttämisestä on tullut uusi yhteiskuntajärjestys. Puhtauden vastakohtana likaisuus näyttäytyy kaaoksena - anomaliana, jota vastaan puhtauden on lakkaamatta taisteltava. Likaisia on paljon, massoittain ja niiden ainoa valuutta on hyödyllisyys siinä merkityksessä, minkä Scandorama on hyödyllisyydelle antanut. Näin Scandorama liittyy osaksi liikehdintää, jossa ihmiset pyrkivät pääsemään parempiin elinolosuhteisiin ja jossa turvalliset hyvinvointiyhteiskunnat alkavat tiivistää rajojaan.
Scandoramassa on kyse elintilasta ja ihmisoikeuksista. Se väläyttelee ihmiskaupan, kemiallisen onnen ja käännytysten teemoja. Se kertoo olemassaolotaistelusta, jossa toisilla on yltäkylläisesti, toisilla ei mitään. Pyrkiessään puhtauden ylläpitoon Stohome Cityn kaltaiset ihannekaupungit tuottavat sopeutumattomia, joiden pitämisestä itsensä ulkopuolella ne saavat käyttövoimansa.
Stohome Cityn ulkopuolelle jääneet pikselöityvät ja heidän identiteettinsä ovat vaarassa murentua kokonaan. Muuttua massaksi, jossa yksilöllisyys on mahdotonta. Turvaverkoista ei ainoastaan pudota, vaan ihmisiä pudotetaan niistä tarkoitushakuisesti kuin heidät työnnettäisiin alas korkean talon parvekkeelta suoraan laboratorioon, jossa heistä muokataan koeihmisiä, jotka ovat muistojaan myöten manipuloituja.
Scandorama flirttailee röyhkeästi sen maailman kanssa, jossa tällä hetkellä elämme. Se haastaa ja kysyy, että tätäkö me tulevaisuudelta haluamme. Yhä radikaalimmin jakautunutta yhteiskuntaa, jonka aurinkoisen puolen takana häälyy ihmisenmuotoisia sakkinappuloita, joita iso käsi siirtelee mielensä mukaan. Mutta on myös kapinan mahdollisuus. On vastarinnan paikka, sillä jokainen valtajärjestelmä itseään vahvistaessaan vahvistaa kääntöpuoltaan. Rajan taakse suljetusta joukosta tulee aina rajan uhka. Vellova liikehdintä, jonka volyymi kasvaa sitä mukaa kuin rajan läpi karkotetaan ihmisiä sen ulkopuolelle.
Scandorama on älykäs teos, joka jättää lukijalle paljon tilaa. Se on peili, johon voi halutessaan nopeasti kurkistaa, mutta johon voi myös hukkua, sillä se heijastaa mahdollista maailmaa, joka on syntynyt siitä maailmasta, jossa me elämme. Se on skenaario, jonka kaltaiseksi nykyhetken siemenet ovat vauhdilla kasvamassa. Sen kuvat ovat uhkaavia ja synkkiä ja ihan hel**tin hienoja. Ne operoivat tiedostamattoman tuntemattomilla alueilla ja riippuen siitä, miltä puolelta katsotaan ne ovat joko painajaisunia tai paratiisikuvia. Mustetta, joka syöpyy ihoon ja merkitsee.
Scandorama on tyrmäävää sarjakuvaa, jonka vaikuttavuus läpäisee tiedostavan mielen ja kirjoittautuu osaksi ihmisen alitajuisia prosesseja, joissa niissäkin käydään jatkuvaa rajankäyntiä. Se rikkoo yhteyden historiaan ja luo kuvakseen ihannekaupunki Stohome Cityn, jolla ei ole juuria, vaan jonka tarina alkaa sen omasta täydellisyydestä. Siinä, missä joskus oli muistoja menneistä ajoista, on vain kasa tuhkaa, jonka Stohome City on lapioinut itsensä ulkopuolelle. Muistot vertautuvat näin tekstini alussa mainitsemaani Rosebud-kelkkaan, jonka merkitystä Citizen Kanen päähenkilö ei koskaan saanut tietää, mutta joka katsojalle kävi selväksi. Menetetyn viattomuuden aikaa ei enää koskaan voi saada takaisin.
Hannele Mikaela Taivassalo ja Catherine Anyango Grünewald: Scandorama
Suomentanut: Raija Rintamäki
Kustantaja: Teos
Ruotsinkielisen alkuperäisteoksen kustantaja: Förlaget
Helmet-lukuhaaste, kohta 7: Kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan
Scandorama on dystopiasarjis, joka kertoo maailmasta, jossa toiset elävät paratiisissa (Stohome City) ja toiset sen kääntöpuolella (Helsingy City). Maantieteellisenä alueena Scandorama kattaa Tanskan, Norjan, Ruotsin ja Suomen, jotka ovat osa Neuropaa. Stohome City on kauniiden ihmisten puhdas kaupunki, Helsingy City harmaasävyinen ja hapeton rauniokaupunki.
Scandoramassa Taivassalo ja Anyango Grünewald kuvaavat kontrolliyhteiskuntaa, jossa puhdas pyrkii suojelemaan puhtauttaan ja pitämään ulkopuolellaan ne, joiden se kokee uhkaavan omaa erinomaisuuttaan. Puhtaan ja likaisen välisen kontaminaation välttämisestä on tullut uusi yhteiskuntajärjestys. Puhtauden vastakohtana likaisuus näyttäytyy kaaoksena - anomaliana, jota vastaan puhtauden on lakkaamatta taisteltava. Likaisia on paljon, massoittain ja niiden ainoa valuutta on hyödyllisyys siinä merkityksessä, minkä Scandorama on hyödyllisyydelle antanut. Näin Scandorama liittyy osaksi liikehdintää, jossa ihmiset pyrkivät pääsemään parempiin elinolosuhteisiin ja jossa turvalliset hyvinvointiyhteiskunnat alkavat tiivistää rajojaan.
Scandoramassa on kyse elintilasta ja ihmisoikeuksista. Se väläyttelee ihmiskaupan, kemiallisen onnen ja käännytysten teemoja. Se kertoo olemassaolotaistelusta, jossa toisilla on yltäkylläisesti, toisilla ei mitään. Pyrkiessään puhtauden ylläpitoon Stohome Cityn kaltaiset ihannekaupungit tuottavat sopeutumattomia, joiden pitämisestä itsensä ulkopuolella ne saavat käyttövoimansa.
Stohome Cityn ulkopuolelle jääneet pikselöityvät ja heidän identiteettinsä ovat vaarassa murentua kokonaan. Muuttua massaksi, jossa yksilöllisyys on mahdotonta. Turvaverkoista ei ainoastaan pudota, vaan ihmisiä pudotetaan niistä tarkoitushakuisesti kuin heidät työnnettäisiin alas korkean talon parvekkeelta suoraan laboratorioon, jossa heistä muokataan koeihmisiä, jotka ovat muistojaan myöten manipuloituja.
Scandorama flirttailee röyhkeästi sen maailman kanssa, jossa tällä hetkellä elämme. Se haastaa ja kysyy, että tätäkö me tulevaisuudelta haluamme. Yhä radikaalimmin jakautunutta yhteiskuntaa, jonka aurinkoisen puolen takana häälyy ihmisenmuotoisia sakkinappuloita, joita iso käsi siirtelee mielensä mukaan. Mutta on myös kapinan mahdollisuus. On vastarinnan paikka, sillä jokainen valtajärjestelmä itseään vahvistaessaan vahvistaa kääntöpuoltaan. Rajan taakse suljetusta joukosta tulee aina rajan uhka. Vellova liikehdintä, jonka volyymi kasvaa sitä mukaa kuin rajan läpi karkotetaan ihmisiä sen ulkopuolelle.
Scandorama on älykäs teos, joka jättää lukijalle paljon tilaa. Se on peili, johon voi halutessaan nopeasti kurkistaa, mutta johon voi myös hukkua, sillä se heijastaa mahdollista maailmaa, joka on syntynyt siitä maailmasta, jossa me elämme. Se on skenaario, jonka kaltaiseksi nykyhetken siemenet ovat vauhdilla kasvamassa. Sen kuvat ovat uhkaavia ja synkkiä ja ihan hel**tin hienoja. Ne operoivat tiedostamattoman tuntemattomilla alueilla ja riippuen siitä, miltä puolelta katsotaan ne ovat joko painajaisunia tai paratiisikuvia. Mustetta, joka syöpyy ihoon ja merkitsee.
Scandorama on tyrmäävää sarjakuvaa, jonka vaikuttavuus läpäisee tiedostavan mielen ja kirjoittautuu osaksi ihmisen alitajuisia prosesseja, joissa niissäkin käydään jatkuvaa rajankäyntiä. Se rikkoo yhteyden historiaan ja luo kuvakseen ihannekaupunki Stohome Cityn, jolla ei ole juuria, vaan jonka tarina alkaa sen omasta täydellisyydestä. Siinä, missä joskus oli muistoja menneistä ajoista, on vain kasa tuhkaa, jonka Stohome City on lapioinut itsensä ulkopuolelle. Muistot vertautuvat näin tekstini alussa mainitsemaani Rosebud-kelkkaan, jonka merkitystä Citizen Kanen päähenkilö ei koskaan saanut tietää, mutta joka katsojalle kävi selväksi. Menetetyn viattomuuden aikaa ei enää koskaan voi saada takaisin.
Hannele Mikaela Taivassalo ja Catherine Anyango Grünewald: Scandorama
Suomentanut: Raija Rintamäki
Kustantaja: Teos
Ruotsinkielisen alkuperäisteoksen kustantaja: Förlaget
Helmet-lukuhaaste, kohta 7: Kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan
Hyvä tietää, että pidit tästä, mä olen lukemieni kommenttien perusteella ollut vähän kahden vaiheilla, kun olen kuullut että teos toimii vain osittain, mutta laitan nyt varaukseen ja katson, kuinka mun käy! Kiinnostava dystopia-aihe joka tapauksessa.
VastaaPoistaTämän läpiluettuani olin ensin vähän hämmenetynyt, mutta sitten luin lisää ja lopulta luin sieltä täältä, ts. ei järjestyksessä ja tämä jännästi hiipi sitten aika isoksi kokemukseksi. Olen myös nähnyt tekstejä, joissa tästä ei niin järin olla innostuttu. Tiedä sitten johtuuko em. siitä, että tämä sarjis vaatii lukijalta enemmän kuin sen, että vain lukaisee läpi.
Poista