torstai 28. joulukuuta 2017

Kyllä yleisö tietää - Eino Santanen: Yleisö

Rahasta me olemme tulleet ja rahaksi meidän pitää jälleen tuleman!

Eino Santanen aloitti ns. setelirunouden kokoelmassaan Tekniikan maailmat ja jalostaa setelirunoutta edelleen uusimmassa kokoelmassaan Yleisö. Setelirunousprojektissa on kyse runojen kirjoittamisesta 20 euron seteleihin ja niiden laskemisesta rahatalouden kiertokulkuun. Omalle kohdalleni ei valitettavasti ole osunut ainuttakaan runoseteliä. Jos sinä olet ollut niin onnekas, että olet tuollaisen setelin saanut käsiisi, niin hihkaise asiasta kommenteissa. Lupaan olla sinulle kateellinen.

Koska kuva on parempi puhumaan kuin sana otan tähän yhteyteen kuvallisen esimerkin:

MEIDÄN VIRALLINEN KIELEMME
NA2300652208 Osa 1/2
Kirjoituskoneen värinauha
20 euron setelille

Nyt puhutaan rahasta ja numeroista. Eino Santanen lankuttaa markkinatalouden mekanismeja ja hyvä niin, sillä rääkkiä ne tarvitsevatkin. Raha ei ole perinteinen runouden aihe, vaan pikemminkin päinvastoin. Eikös runoilija ole se tyyppi, joka sinnittelee päivästä toiseen melkein ilman ruokaa ja saa ravintonsa suurista säkeistä (voi kamala: säe ja säkki taipuvat samalla tavalla, mutta luotan sinuun, joka tätä luet).

Santasen 20 euron seteleihin kirjoittamat tekstit puhuvat rahaa konkreettisimmalla mahdollisella tavalla, jonka voisi tiivistää muotoon: Minä olen raha sinun Jumalasi, eikä sinun tule muita jumalia pitämän. 

On kahdenlaisia asioita: niitä, jotka voi mitata rahassa ja niitä, joiden kohdalla niin ei voi tehdä. Koska vain ensinmainitut ovat oleellisia ei jäljempänä mainituista kannata välittää. Annan nyt mikrofonin rahalle, jotta se saa lausua totuuden (joka ei pala tulessakaan toisin kuin raha itse). ”Kaikki mahdollisuudet kokoontuvat minussa”, sanoo raha. Sen ulko-, ylä- tai alapuolella tai missään muuallakaan puolella ei ole mitään. 

Kun setelien kuvatekstit on tässä kokoelmassa kirjoitettu taidenäyttelyistä tuttuun tyyliin rahasta tulee paitsi runoutta myös kuvataidetta, jota katsomaan päästäkseen ihmiset käyttävät rahaa (tai museokorttia, joka toki sekin on rahalla ostettu). 

Yleisössä minua kiinnostaa eniten juuri Santasen setelirunous ja siihen liittyvät rahakkaat ulottuvuudet. Lapsenomaisesti mietin, että rahan arvo perustuu pelkästään sopimuksellisuuteen. On päätetty, että tietynlainen paperinpala omaa rahallista arvoa ja sitä vastaan voi ostaa hyödykkeitä ja palveluja. Monissa maissa rahan arvoasemaa on vielä päätetty korostaa painamalla siihen kyseisen maan merkkihenkilöiden kuvia. En myöskään voi olla miettimättä, meneekö päivääkään niin, että en lausuisi (turhaan) rahan nimeä.

Setelirunousosa kantaa Yleisössä otsikkoa FI00 0000 0006 1220 17. Numerosarja voi aluksi vaikuttaa pelkältä viattomalta pankkitilin numerolta, mutta se kätkee sisäänsä myös Suomen 100 v. syntymäpäivän. Kun edelliseen lisätään se, että 20 euron setelin kehityskaareen kuuluu Santasen kokoelmassa setelin peittyminen maaliin ja sen muuttuminen qr-koodeiksi sekä rahan konkreettinen palaminen on tuloksena statement, joka puhuu ihan harvinaisen kovaa ja selkeää kieltä. Mitä tulee qr-koodeihin kannattaa ne skannata qr-koodin lukijalla, sillä ne eivät ole pelkkiä qr-koodin kuvia, vaan johtavat tietylle sivustolle, mutta en tietenkään kerro, mikä sivusto on kyseessä. 

*

Kokoelman I osassa ”2 min sitten joku toinen minä” mennään nykyhetkestä taaksepäin. On nykyminä, joka kahdessa minuutissa on jättänyt taakseen monta muuta minää. Jos tämä kaikki tapahtuu 120 sekunnissa on helppo ilman laskintakin todeta, että keskivertoihminen ehtii elämänsä aikana elää melkoisen joukon miniä (no niin, taas taipuu hullusti: minä → miniä, tulee mieleen automerkki, onkohan tällä mielleyhtymällä joku tarkoitus?). Santanen nyt ainakin valehtelee, sillä sisältö ei vastaa otsikkoa, joka puhuu kahdesta minuutista, mutta osion sisällä mennään reippasti ohi kahden minuutin.

I osa peilaa nykyihmisen maailmaa, jossa ihminen tulee olemassaolevaksi someläsnäolon ja rahan kuluttamisen kautta. Näin ihmisestä tulee kasa erilaisia (kassa)virtoja ja liikenteitä, jotka ovat yhteydessä toisiinsa, jos ovat.

rahaliikenteeni oli yhteydessä tun
neliikenteeseeni tunneliikenteeni
oli yhteydessä tietoliikenteeseeni
tietoliikenteeni oli yhteydessä reitt

iliikenteeseeni reittiliikenteeni oli y
hteydessä kuvaliikenteeseeni kuv
aliikenteeni oli yhteydessä aistiliik
enteeseeni aistiliikenteeni oli yhte

ydessä hengistysliikenteeseni hen
gitysliikenteeni oli yhteydessä julk
aisuliikenteeseeni julkaisuliikentee
ni oli yhteydessä rahaliikenteeseeni

Raha on ympyrä. Se on edessä ja takana. Se on ikiliikkuja, jonka sisällä sinä ja minä olemme  ja joka on meidän sisällämme oli meillä sitä vähän tai paljon tai ei ollenkaan.

*

Teoksen kolmas osa kantaa nimeä 'Yleisö' ja siinä yleisö näyttäytyy absurdina käsitteenä, joka on sekä kaiken tiivistymä, että ei mitään. Tätä osiota lukiessani huomaan Matti Kangaskosken Pääkalloneuvottelujen pääkallon iskevän silmää (ie. silmäaukkoa. Miten sitä nyt muka ilman silmää silmää isketään?). Tämä yhteydentunne saattanee johtua lauseiden aloittamisesta yksikön kolmannen persoonan verbimuodolla.

Yleisö muuttuu lukiessani kansaksi, joka tietää, vaikka kukaan ei tiedä, kuka tämä tietäjä on. Yleisö näyttäytyy kansan tavoin joukkona, jonka yksittäisellä edustajalla on identiteetti vain joukon osana. Myös - ja toisinaan jopa erityisesti - silloin, kun kukaan ei tiedä, mistä kyseinen identiteetti muodostuu.

Kokoelman neljäs osa on nimeltään 'Rajauksia' ja tässä osiossa Santasella on suunta, jota en tavoita, mutta tavoitan sen, että se on. Osion nimestä voisi lähteä johtamaan tulkintaa useampiin suuntiin, mutta tässä ajattelin nyt pelkistää rajaukseni siihen, että ihminen on joka hetki rajaava olento. Tai no sen vielä voisi mainita, että kun rajauksia alkaa miettiä siinä käy helposti niinkuin lattiamaalarille, joka maalasi itsensä nurkkaan. En voi päästä rajojeni yli. Tiedon avulla voin niitä venyttää, jolloin ne siirtyvät kauemmas, mutta yhtä kaikki ne edelleenkin rajaavat olemassaoloni.

Rajauksien väriä vaihtavat neliöt synnyttävät mielleyhtymän olosta taidemuseossa, jossa huomaan pysähtyneeni Juhana Blomstedtin taulujen eteen, vaikka niissä ei tarkkaan ottaen juurikaan neliönmuotoisia kuvioita olekaan. Päättelen, että 'Rajauksia' menee jonnekin alitajuntani epämääräisiin mutiin ja nostelee sieltä muistikuvia, joita en ole tullut aikoihin edes ajatelleeksi.

'Rajauksia' sisältää useampia runoja, joissa tarkastellaan "yllättäen jarrunsa menettäviä itseohjautuvia autoja" ja kyseisen autovian mahdollisia seurauksia. Huomaan tässä kohtaa palaavani takaisin rahaan, sillä eikö raha ole juuri tuollainen YJMIA? Äsken rajasin kirjoitusmahdollisuuksiani niin, että päätin viitata tämän kappaleen alussa olevaan viisisanaiseen lainausmerkeissä olevan ilmaukseen (lainausmerkeissä, koska se on suora lainaus Yleisöstä, mutta ei yleisöltä) lyhenteellä YJMIA.

Yleisö on suorastaan loputtoman kekseliäs kokoelma, joka osallistaa lukijansa. Vaikka tämä teos sisältää useampia kohtia, joiden merkitystä en varsinaisesti ymmärrä niin ymmärtämättömyys nousee sekin lukiessani suuremmaksi kuvaksi (ilman kiiltoa huom.), jota tykkään tutkia eri kulmista ja jota olisin tutkinut mieluusti vielä lisää ellei kirjastolaitos olisi alkanut vaatia omaansa takaisin rahassa mitattavia velvoitteita esittäen.

Ympärillämme vallitsevan valkoisen kohinan Santanen pyydystää tähän kokoelmaansa taidolla, jolle minä osana Yleisön yleisöä taputan villisti. 

 




Eino Santanen: Yleisö (2017)
99 sivua
Kustantaja: Teos


4 kommenttia:

  1. Raha puhuu runoudessakin... Innostuin arviostasi (kuten aina), joten kyllähän tämä on saatava luettavaksi. Kuinka paljon raha tosiaankin määrää elämääni? Nimim. Alennusmyynneissä ravannut kuluttaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä saattaisi luulla, että on jo ajatellut rahaa kaikilta kanteilta, mutta Santanen onnistuu tuomaan asiaan uusia ulottuvuuksia. Tuo setelirunousprojekti on vallan mahtava. Pitää jossain vaiheessa lukea myös Tekniikan maailmat.

      Poista
  2. No onpas metka kirja, kiitos esittelystä. Kyllä tämä täytyy saada luettavaksi, niin hienosti esittelit kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli. Tämä on kyllä ihan omaa lajiaan. Ei ole tullut mitään lähellekään tämän tyylistä ennen vastaan.

      Poista