Siirry pääsisältöön

Oi hulbbea Suomenmaa! - Jani Nieminen: Bigini

Runoilija räppää suomiräppäreitä tiukemmin.

Tai ainakin Jani Nieminen. Tuo elämän betonisten kenttien "Eminemi-Nieminen".

Ensimmäinen asia, joka tässä kokoelmassa pistää silmään töks, on sen nimi. Bigini on nimenä jotensakin mahdollisimman epäsopiva runokokoelman nimi ja siksi se huusi kirjaston runohyllyn ohi kulkiessani kovaa ja falsettisesti Hei mä en oo mitään tavallista gamaa, mä oon Bigini g:llä nais tu miit juu.

Nieminen suomii sivu toisensa jälkeen. Sanojen ruoska viuhuu ja juomuttaa suomalaisen yhteiskunnan selkärankaa ja "monikansallista persettä". Niemisen runojen tärkeyshenkilöiksi osoittautuvat herra katuluutnantti, hulbbea natsi ja Aatami Tamminen - heihin kuitenkaan rajoittumatta. Maailmanmeno on oikeasta elämästä tuttua ja ketuhännän sijasta Nieminen on pistänyt kainaloonsa kalevalaisen hauen, tuon liukkaan ja arvaamattoman kalalajikkeen, jonka silmä näkee kaiken.

Äänestin Ylen äänestyksessä vuoden 2017 kirjaksi Ossi Nymanin Röyhkeyttä (klik), mutta oikeammin olisin tehnyt, jos olisin äänestänyt Biginiä, sillä se kerää itseensä aika lailla kaiken, mitä Suomessa on tällä hetkellä menossa. Nieminen vyöryttää viestiään tahdilla, joka saa hengästymään ja häntä lukiessani koen katarttista hyvää oloa ihan vaan siksi, että on vielä olemassa Niemisen kaltaisia tyyppejä, jotka jaksavat metelöidä.

Bigini marssittaa näyttämölle heti johdannossa turvapaikanhakijat, nuo kiimasilmäiset "valkoisen äidin" tyttärien tuijottajat, nuo kertakaikkisen toiset, joiden rinnalla katuluutnantti Louhimo on oikean suomalaisuuden perikuva. Rehellinen ja rehti mies, joka tietää, että naisia raiskaavat vain nuo älypuhelimillaan ylpeilevät muualta tulleet.

Runojen ilmasto on luotu. Bileet voi alkaa. Muista varovaisuus, sillä nämä juhlat ovat köyhiä täynnä.

*

Nieminen sekoittaa runoissaan kalevalamittaa aikamme ilmiöihin.

Mielialalääkkeet mut tekevi
aivoni poksahtelevi

Rivien välistä Cheek huutaa voimatonta huutoaan ja "Maailman ankein nalle / painaa matalaa korkoa / ja kengänkantaa / anukseen." Nieminen ei säästele sanoissaan, vaan antaa tulla tietoisena siitä, että hänen sanansa eivät ole pelkästään merkkejä paperilla, vaan enemmänkin astalo, joita maamme poliisi tykkää kerätä pois mielenosoittajilta turvatessaan "kansallismielisten" sananvapausrauhaa.

Bigini paljastaa yhteiskuntamme tilan.

rakennetaan luokkayhteiskuntaa
köyhät kuristetaan
toistensa kimppuun
maa jaetaan kahtia
ruokitaan vihaa ja pelkoa

Vastakkainasettelun aika on tässä ja nyt, ja Nieminen politisoi sitä edelleen vetämällä päästään suomihittejä ja kansanlaulun säkeitä, jotka hänen sanojensa yhteydessä muuttuvat irvokkaiksi. "Oi kallis Suomenmaa / sun koskiesi kuohua ja honkiesi huminaa."

*

Bigini ei ole salonkien runoutta. Se häiritsee yhteiskunnan rappeutunutta rauhaa. Sinne missä palaa Eminemi-Nieminen kaataa kanisterista lisää bensaa. Palopaikalla "Aatami Tamminen / saarnaa kalatakissaan." Pysähtymättä ohi kulkee "Isopääministeri" ja  pohtii oikeakielisyyttä. "Kuinka köyhä kirjoitetaan / g:llä vai k:lla?

Biginissä runoilija joutuu vastuuseen teoksestaan. Kiinnostavan ironisesti toiveikas veto, koska se on niin täysin hulbbeaa toiveajattelua. Paljon todennäköisempää kun on, että yksikään iso kiho ei koskaan tartu näihin runoihin. Ehkä se on niin, että rikkaiden satakertaisesti työttömyyskorvauksen verran maksavista lampuista ei lähde sellaisia lukseja, joiden valossa Eminemi-Niemisen värssyjä näkisi lukea.



Jani Nieminen: Bigini (2017)
118 sivua
Kustantaja: LIKE


Kommentit

  1. Sinulta löytyy kyllä sellaisia runovinkkejä, että tekisi mieli päästä kirjastossa käymään! Tuo "kuinka köyhä kirjoitetaan / g:llä vai k:lla" on kyllä huippu, tiivistää kaiken. Oi miten tekisi mieli kääriä tämä kirja pakettiin ja lähettää lukuisille nimeltä mainitsemattomille nykypoliitikoille ja terveystaloihin siirtyneille ex-poliitikoille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla la plume, että olet löytänyt blogistani runovinkkejä. :D
      Tämä Niemisen kokoelma on kyllä sellainen, että se pitäisi jakaa ihan kaikille - sen verran painavaa asiaa tämä sisältää ja on siitä huolimatta myös varsin hauska. Tosin nauru tämän parissa on aika mustaa, mutta se tekee hyvää yhtä kaikki. Toivottavasti saa Biginin käsiisi.

      Poista
    2. Joo, lista vaan pitenee :) Harmi, että kirjasto ja kirjakaupat ovat toistaiseksi niin kaukana... No, eiväthän nuo teokset heti katoa, joten on vain oltava vielä hetken aikaa kärsivällinen :)

      Poista
    3. Kirjasto on tosiaan suuri pelastus, kun nykyisin kirjakaupoista saa vain lähinnä uutuusteoksia ja tunnetuimpia klassikoita.

      Poista
  2. Piti jo aikaisemmin kirjoittaa, mutta sanonpa sen nyt ☺. Löysin itselleni joululahjan. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AilaKaarina ihan liikutuin kommentistasi. En tiedä juuri mitään parempaa kuin se, että onnistuu kirjoittamaan niin, että joku tekstini luettuaan löytää itselleen mieluista luettavaa.

      Poista
  3. Kyllä onnistuit! Kirja on tilauksessa :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post