Siirry pääsisältöön

Oi hulbbea Suomenmaa! - Jani Nieminen: Bigini

Runoilija räppää suomiräppäreitä tiukemmin.

Tai ainakin Jani Nieminen. Tuo elämän betonisten kenttien "Eminemi-Nieminen".

Ensimmäinen asia, joka tässä kokoelmassa pistää silmään töks, on sen nimi. Bigini on nimenä jotensakin mahdollisimman epäsopiva runokokoelman nimi ja siksi se huusi kirjaston runohyllyn ohi kulkiessani kovaa ja falsettisesti Hei mä en oo mitään tavallista gamaa, mä oon Bigini g:llä nais tu miit juu.

Nieminen suomii sivu toisensa jälkeen. Sanojen ruoska viuhuu ja juomuttaa suomalaisen yhteiskunnan selkärankaa ja "monikansallista persettä". Niemisen runojen tärkeyshenkilöiksi osoittautuvat herra katuluutnantti, hulbbea natsi ja Aatami Tamminen - heihin kuitenkaan rajoittumatta. Maailmanmeno on oikeasta elämästä tuttua ja ketuhännän sijasta Nieminen on pistänyt kainaloonsa kalevalaisen hauen, tuon liukkaan ja arvaamattoman kalalajikkeen, jonka silmä näkee kaiken.

Äänestin Ylen äänestyksessä vuoden 2017 kirjaksi Ossi Nymanin Röyhkeyttä (klik), mutta oikeammin olisin tehnyt, jos olisin äänestänyt Biginiä, sillä se kerää itseensä aika lailla kaiken, mitä Suomessa on tällä hetkellä menossa. Nieminen vyöryttää viestiään tahdilla, joka saa hengästymään ja häntä lukiessani koen katarttista hyvää oloa ihan vaan siksi, että on vielä olemassa Niemisen kaltaisia tyyppejä, jotka jaksavat metelöidä.

Bigini marssittaa näyttämölle heti johdannossa turvapaikanhakijat, nuo kiimasilmäiset "valkoisen äidin" tyttärien tuijottajat, nuo kertakaikkisen toiset, joiden rinnalla katuluutnantti Louhimo on oikean suomalaisuuden perikuva. Rehellinen ja rehti mies, joka tietää, että naisia raiskaavat vain nuo älypuhelimillaan ylpeilevät muualta tulleet.

Runojen ilmasto on luotu. Bileet voi alkaa. Muista varovaisuus, sillä nämä juhlat ovat köyhiä täynnä.

*

Nieminen sekoittaa runoissaan kalevalamittaa aikamme ilmiöihin.

Mielialalääkkeet mut tekevi
aivoni poksahtelevi

Rivien välistä Cheek huutaa voimatonta huutoaan ja "Maailman ankein nalle / painaa matalaa korkoa / ja kengänkantaa / anukseen." Nieminen ei säästele sanoissaan, vaan antaa tulla tietoisena siitä, että hänen sanansa eivät ole pelkästään merkkejä paperilla, vaan enemmänkin astalo, joita maamme poliisi tykkää kerätä pois mielenosoittajilta turvatessaan "kansallismielisten" sananvapausrauhaa.

Bigini paljastaa yhteiskuntamme tilan.

rakennetaan luokkayhteiskuntaa
köyhät kuristetaan
toistensa kimppuun
maa jaetaan kahtia
ruokitaan vihaa ja pelkoa

Vastakkainasettelun aika on tässä ja nyt, ja Nieminen politisoi sitä edelleen vetämällä päästään suomihittejä ja kansanlaulun säkeitä, jotka hänen sanojensa yhteydessä muuttuvat irvokkaiksi. "Oi kallis Suomenmaa / sun koskiesi kuohua ja honkiesi huminaa."

*

Bigini ei ole salonkien runoutta. Se häiritsee yhteiskunnan rappeutunutta rauhaa. Sinne missä palaa Eminemi-Nieminen kaataa kanisterista lisää bensaa. Palopaikalla "Aatami Tamminen / saarnaa kalatakissaan." Pysähtymättä ohi kulkee "Isopääministeri" ja  pohtii oikeakielisyyttä. "Kuinka köyhä kirjoitetaan / g:llä vai k:lla?

Biginissä runoilija joutuu vastuuseen teoksestaan. Kiinnostavan ironisesti toiveikas veto, koska se on niin täysin hulbbeaa toiveajattelua. Paljon todennäköisempää kun on, että yksikään iso kiho ei koskaan tartu näihin runoihin. Ehkä se on niin, että rikkaiden satakertaisesti työttömyyskorvauksen verran maksavista lampuista ei lähde sellaisia lukseja, joiden valossa Eminemi-Niemisen värssyjä näkisi lukea.



Jani Nieminen: Bigini (2017)
118 sivua
Kustantaja: LIKE


Kommentit

  1. Sinulta löytyy kyllä sellaisia runovinkkejä, että tekisi mieli päästä kirjastossa käymään! Tuo "kuinka köyhä kirjoitetaan / g:llä vai k:lla" on kyllä huippu, tiivistää kaiken. Oi miten tekisi mieli kääriä tämä kirja pakettiin ja lähettää lukuisille nimeltä mainitsemattomille nykypoliitikoille ja terveystaloihin siirtyneille ex-poliitikoille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla la plume, että olet löytänyt blogistani runovinkkejä. :D
      Tämä Niemisen kokoelma on kyllä sellainen, että se pitäisi jakaa ihan kaikille - sen verran painavaa asiaa tämä sisältää ja on siitä huolimatta myös varsin hauska. Tosin nauru tämän parissa on aika mustaa, mutta se tekee hyvää yhtä kaikki. Toivottavasti saa Biginin käsiisi.

      Poista
    2. Joo, lista vaan pitenee :) Harmi, että kirjasto ja kirjakaupat ovat toistaiseksi niin kaukana... No, eiväthän nuo teokset heti katoa, joten on vain oltava vielä hetken aikaa kärsivällinen :)

      Poista
    3. Kirjasto on tosiaan suuri pelastus, kun nykyisin kirjakaupoista saa vain lähinnä uutuusteoksia ja tunnetuimpia klassikoita.

      Poista
  2. Piti jo aikaisemmin kirjoittaa, mutta sanonpa sen nyt ☺. Löysin itselleni joululahjan. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AilaKaarina ihan liikutuin kommentistasi. En tiedä juuri mitään parempaa kuin se, että onnistuu kirjoittamaan niin, että joku tekstini luettuaan löytää itselleen mieluista luettavaa.

      Poista
  3. Kyllä onnistuit! Kirja on tilauksessa :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän