Siirry pääsisältöön

Karkki vai kepponen? - Domenico Starnone: Trick

Isääkö minä etsin vai miksi olen niin viehättynyt Domenico Starnonen kirjoista? Olen nyt lukenut häneltä kaksi teosta eli Ties (suomeksi Solmut, WSOY 2018)) sekä Trick.

Trick on tarina isoisästä ja lapsenlapsesta, jossa isoisä Daniele on Starnonen tapaan 70-kymppinen ja matkustaa lapsuudenkotiinsa Napoliin toimiakseen tyttärenpoikansa lapsenvahtina. Taas se Napoli ja Napolin ote ihmisestä. Kohta on kyllä ihan pakko matkustaa Napoliin, sillä tuo kaupunki on nyt sekin saanut minusta kumman otteen, jonka yllä leijuu nostalgia. Hmm. miten voi tuntea nostalgisia tunteita sellaista kaupunkia kohtaan, jossa ei ole koskaan edes käynyt?

Helsinki Lit -tapahtumassa kirjailija Philip Teir totesi Starnonen kirjoista pitkälti saman ajatuksen, jota itsekin olen viime päivinä pyöritellyt. Teir nimittäin mainitsi, että Starnonen sanojen takana on ihan hemmetisti kamaa. Tosin hän sanoi sen hieman toisilla sanoilla, mutta merkitys oli joka tapauksessa sama. Olen nyt lukemalla lukenut Starnonen lauseita sillä silmällä, että josko ne suostuisivat paljastamaan takamaansa, mutta ehei, niiden salaperäinen lumo ei suostu antautumaan. Ennen muuta haluaisin tietää, miten tuollaisia sanoja ja lauseita kirjoitetaan. Miten luodaan se tuntu, että julki kirjoitettujen sanojen takana on valtavasti merkityksiä, juuria ja muita vastaavia elementtejä. Taika ei paljastu, sekin on omanlaisensa "trick".

Trickin jälkeen olen entistä varmempi siitä, että Starnonella on hyvin paljon tekemistä Elena Ferranten Napoli-sarjan kanssa. Mitä huolellisemmin Starnonen tekstiä lukee, sitä selkeämmäksi tämä ajatus käy. Starnonen sanoja tekee mieli kosketella ja sen jälkeen tutkia sormenpäitään ja tarkistaa, löytyykö jälkiä taikapölystä. Kirjallisuuden magiasta, jonka luomisessa Starnone on ihan harvinaisen taitava. En myöskään voi olla hekumoimatta ajatuksella, että Starnone on kirjoittanut sekä Solmut että Elena Ferranten nimissä romaanin Hylkäämisen päivät. Siinäpä vasta "trick" meille lukijoille olisikin.

Trickin Daniele on ammatiltaan kirjojenkuvittaja ja hänellä on työn alla kuvitus Henry Jamesin novelliin The Jolly Corner, jonka päähenkilö Spencer Brydon Danielen tapaan palaa vuosien poissaolon jälkeen lapsuudenkotiinsa. Kuvioon tuo oman lisänsä se, että Starnone on suuri Henry Jamesin teosten ystävä ja viimeistään tässä vaiheessa kannattaa uskoa, kun sanon, että Starnonen kirjojen kohdalla asiat ovat huomattavasti moniulotteisempia kuin miltä ensilukemalla saattaa vaikuttaa.

Trickissä Daniele joutuu kohtaamaan henkilökohtaisen peripetiansa, jonka jälkeen koko hänen aiempi elämänsä näyttäytyy toisin. Se, että näin tapahtuu on seurausta 4-vuotiaan Marion järjestämästä kepposesta, jonka Starnone vie niin ällisyttäviin ulottuvuuksiin, että se on lähes epäuskottava, mutta tavalla, joka kertoo paljon elämän perimmäisestä luonteesta, jonka suhteen pinnalta katsoen absurdit sattumat näyttelevät huomattavampaa osaa kuin mitä usein haluaisimme edes tunnustaa.

Kävin pari viikkoa sitten katsomasta Ryhmisnuorten Orwellin 1984-romaaniin perustuvaa näytelmää Isoveli valvoo. Käsiohjelmassa esityksen ohjaaja Jonna Wickström toteaa: Elämällä ei ole käsikirjoitusta ei kirjoittajaa ei tuottajaa - eikä sen kummempaa ylevää merkitystä. [...] Ei siis ole onnellista loppua eikä onnetonta loppua eikä ylipäänsä minkäänlaista loppua. Asiat vain tapahtuvat, yksi toisensa jälkeen." Marion järjestämän kepposen seurauksena Daniele joutuu vastakkain itsensä ja sen inhottavan ajatuksen kanssa, että shit happens and then it's over. Ihmisen elämässä tulee väistämättä hetki, jolloin emme voi enää huijata itseämme ajattelemalla, että asiat ovat meille mahdollisia tai että olemme kykeneviä samaan, mihin aiemmin olemme pystyneet.

Starnone naulaa teesinsä elämän perimmäisestä luonteesta vasaraa käyttämättä ja hän tekee sen tavalla, joka sallii lukijan olla huomaamatta, mistä varsinaisesti on kysymys, mutta samanaikaisesti hän tarjoaa mahdollisuuden kokea olemassaolon kauhun. Trickissä klaustrofobisen kauhun tapahtumapaikkana on tila, joka on sekä suljettu että avoin, ja juuri näiden kahden periaatteessa yhtäaikaisesti mahdottoman tilamuodon välinen dialogi sulkee Danielelta kaikki pakoreitit. Hetki on lyönyt.



Domenico Starnone: Trick (2018)
191 sivua
Italiankielinen alkuteos: Scherzetto (2016)
Englanniksi kääntänyt Jhumpa Lahiri
Kustantaja: Europa Editions

Kommentit

  1. Minäkin innostuin tästä Nonno & Mario -tarinasta niin, että laitoin varaukseen. Onpa todella hienoa, että jälleen Helsinki Lit / WSOY pystyi tuomaan uuden, merkittävän kirjailijan Suomen lukukartalle. Näitä eurooppalaisia helmiä on hienoa lukijanakin löytää.
    Solmut-kirjaa sain makustella kahdessa lukupiirissä ja voi että oli hienoja keskusteluja, kun todella yritimme päästä niiden sanojen taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin samaa mieltä. Italialaisia kirjoja käännetään kovin vähän nykyisin, mutta kuulin kuiskutusta, että Starnonea ollaan kääntämässä lisää. Ehkä juuri tämä Trick on kyseessä. Eipä silti luen ihan mielelläni Lahirin englanninkielisiä käännöksiä ja onkin mielenkiintoista, että hän on innostunut kääntämään juuri Starnonea. Itse olen suuri Lahirin fani.

      Poista
  2. Veit jalat suustani tuossa kommentissasi Hylkäämisen päivistä. HS:ssä oli tänään Anni Valtosen arvio Solmuista ja sitä lukiessa Hylkäämisen päivät pompahti mieleen, siitä asetelmasta siis. En kyllä vienyt ajatusta noin pitkälle, että olisi sama kirjoittaja, mutta siis että aviopari.. Solmuja en ole vielä lukenut enkä tätäkään. Jhumpa Lahiri on näköjään kääntänyt englanniksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tosiaan ei tule Hesaria, joten olen sen kritiikeistä ihan ulkona, kun ne usein on vielä maksumuurin takana. Jotenkin aika hurja tilanne sekin, jos aviopari kirjoitta tällaiset kirjat. Onkohan asiasta mitenkin paljon kotona keskusteltu? :D

      Jotain mystistä tähän Starnone-Ferrante -juttuun liittyy. Jännää seurata, selviääkö asia koskaan. Toisaalta ehkä parempi, jos ei selviä, niin voi vapaasti kuvitella vaikka mitä. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post