Trick on tarina isoisästä ja lapsenlapsesta, jossa isoisä Daniele on Starnonen tapaan 70-kymppinen ja matkustaa lapsuudenkotiinsa Napoliin toimiakseen tyttärenpoikansa lapsenvahtina. Taas se Napoli ja Napolin ote ihmisestä. Kohta on kyllä ihan pakko matkustaa Napoliin, sillä tuo kaupunki on nyt sekin saanut minusta kumman otteen, jonka yllä leijuu nostalgia. Hmm. miten voi tuntea nostalgisia tunteita sellaista kaupunkia kohtaan, jossa ei ole koskaan edes käynyt?
Helsinki Lit -tapahtumassa kirjailija Philip Teir totesi Starnonen kirjoista pitkälti saman ajatuksen, jota itsekin olen viime päivinä pyöritellyt. Teir nimittäin mainitsi, että Starnonen sanojen takana on ihan hemmetisti kamaa. Tosin hän sanoi sen hieman toisilla sanoilla, mutta merkitys oli joka tapauksessa sama. Olen nyt lukemalla lukenut Starnonen lauseita sillä silmällä, että josko ne suostuisivat paljastamaan takamaansa, mutta ehei, niiden salaperäinen lumo ei suostu antautumaan. Ennen muuta haluaisin tietää, miten tuollaisia sanoja ja lauseita kirjoitetaan. Miten luodaan se tuntu, että julki kirjoitettujen sanojen takana on valtavasti merkityksiä, juuria ja muita vastaavia elementtejä. Taika ei paljastu, sekin on omanlaisensa "trick".
Trickin jälkeen olen entistä varmempi siitä, että Starnonella on hyvin paljon tekemistä Elena Ferranten Napoli-sarjan kanssa. Mitä huolellisemmin Starnonen tekstiä lukee, sitä selkeämmäksi tämä ajatus käy. Starnonen sanoja tekee mieli kosketella ja sen jälkeen tutkia sormenpäitään ja tarkistaa, löytyykö jälkiä taikapölystä. Kirjallisuuden magiasta, jonka luomisessa Starnone on ihan harvinaisen taitava. En myöskään voi olla hekumoimatta ajatuksella, että Starnone on kirjoittanut sekä Solmut että Elena Ferranten nimissä romaanin Hylkäämisen päivät. Siinäpä vasta "trick" meille lukijoille olisikin.
Trickin Daniele on ammatiltaan kirjojenkuvittaja ja hänellä on työn alla kuvitus Henry Jamesin novelliin The Jolly Corner, jonka päähenkilö Spencer Brydon Danielen tapaan palaa vuosien poissaolon jälkeen lapsuudenkotiinsa. Kuvioon tuo oman lisänsä se, että Starnone on suuri Henry Jamesin teosten ystävä ja viimeistään tässä vaiheessa kannattaa uskoa, kun sanon, että Starnonen kirjojen kohdalla asiat ovat huomattavasti moniulotteisempia kuin miltä ensilukemalla saattaa vaikuttaa.
Trickissä Daniele joutuu kohtaamaan henkilökohtaisen peripetiansa, jonka jälkeen koko hänen aiempi elämänsä näyttäytyy toisin. Se, että näin tapahtuu on seurausta 4-vuotiaan Marion järjestämästä kepposesta, jonka Starnone vie niin ällisyttäviin ulottuvuuksiin, että se on lähes epäuskottava, mutta tavalla, joka kertoo paljon elämän perimmäisestä luonteesta, jonka suhteen pinnalta katsoen absurdit sattumat näyttelevät huomattavampaa osaa kuin mitä usein haluaisimme edes tunnustaa.
Kävin pari viikkoa sitten katsomasta Ryhmisnuorten Orwellin 1984-romaaniin perustuvaa näytelmää Isoveli valvoo. Käsiohjelmassa esityksen ohjaaja Jonna Wickström toteaa: Elämällä ei ole käsikirjoitusta ei kirjoittajaa ei tuottajaa - eikä sen kummempaa ylevää merkitystä. [...] Ei siis ole onnellista loppua eikä onnetonta loppua eikä ylipäänsä minkäänlaista loppua. Asiat vain tapahtuvat, yksi toisensa jälkeen." Marion järjestämän kepposen seurauksena Daniele joutuu vastakkain itsensä ja sen inhottavan ajatuksen kanssa, että shit happens and then it's over. Ihmisen elämässä tulee väistämättä hetki, jolloin emme voi enää huijata itseämme ajattelemalla, että asiat ovat meille mahdollisia tai että olemme kykeneviä samaan, mihin aiemmin olemme pystyneet.
Starnone naulaa teesinsä elämän perimmäisestä luonteesta vasaraa käyttämättä ja hän tekee sen tavalla, joka sallii lukijan olla huomaamatta, mistä varsinaisesti on kysymys, mutta samanaikaisesti hän tarjoaa mahdollisuuden kokea olemassaolon kauhun. Trickissä klaustrofobisen kauhun tapahtumapaikkana on tila, joka on sekä suljettu että avoin, ja juuri näiden kahden periaatteessa yhtäaikaisesti mahdottoman tilamuodon välinen dialogi sulkee Danielelta kaikki pakoreitit. Hetki on lyönyt.
Domenico Starnone: Trick (2018)
191 sivua
Italiankielinen alkuteos: Scherzetto (2016)
Englanniksi kääntänyt Jhumpa Lahiri
Kustantaja: Europa Editions
Minäkin innostuin tästä Nonno & Mario -tarinasta niin, että laitoin varaukseen. Onpa todella hienoa, että jälleen Helsinki Lit / WSOY pystyi tuomaan uuden, merkittävän kirjailijan Suomen lukukartalle. Näitä eurooppalaisia helmiä on hienoa lukijanakin löytää.
VastaaPoistaSolmut-kirjaa sain makustella kahdessa lukupiirissä ja voi että oli hienoja keskusteluja, kun todella yritimme päästä niiden sanojen taakse.
Olen niin samaa mieltä. Italialaisia kirjoja käännetään kovin vähän nykyisin, mutta kuulin kuiskutusta, että Starnonea ollaan kääntämässä lisää. Ehkä juuri tämä Trick on kyseessä. Eipä silti luen ihan mielelläni Lahirin englanninkielisiä käännöksiä ja onkin mielenkiintoista, että hän on innostunut kääntämään juuri Starnonea. Itse olen suuri Lahirin fani.
PoistaVeit jalat suustani tuossa kommentissasi Hylkäämisen päivistä. HS:ssä oli tänään Anni Valtosen arvio Solmuista ja sitä lukiessa Hylkäämisen päivät pompahti mieleen, siitä asetelmasta siis. En kyllä vienyt ajatusta noin pitkälle, että olisi sama kirjoittaja, mutta siis että aviopari.. Solmuja en ole vielä lukenut enkä tätäkään. Jhumpa Lahiri on näköjään kääntänyt englanniksi.
VastaaPoistaMinulle tosiaan ei tule Hesaria, joten olen sen kritiikeistä ihan ulkona, kun ne usein on vielä maksumuurin takana. Jotenkin aika hurja tilanne sekin, jos aviopari kirjoitta tällaiset kirjat. Onkohan asiasta mitenkin paljon kotona keskusteltu? :D
PoistaJotain mystistä tähän Starnone-Ferrante -juttuun liittyy. Jännää seurata, selviääkö asia koskaan. Toisaalta ehkä parempi, jos ei selviä, niin voi vapaasti kuvitella vaikka mitä. :D