Novellihaaste II:n tarkoituksena oli Juhan mukaan innostaa lukemaan novelleja sekä myös kirjoittamaan niistä. Tämä onkin tarpeen, sillä aina välillä - eikä itse asiassa edes kovin harvoin - törmää lukijoihin, joilla on enempi vähempi kummia ennakkoluuloja novellien suhteen. Jokaisella tietysti on oikeus lukea mitä haluaa, mutta on ikävää, jos omat ennakkoluulot estävät tutustumasta niin hienoon kirjallisuuden lajiin kuin novellit ovat.
Lisäkoukkuna haasteessa oli Juhan keksimä mainio idea eli peukuttaminen. Peukkuja saattoi jakaa seuraavista novellissa esiintyvistä asioista: hahmo, juoni, konflikti, näkökulma, sävy, tapahtumapaikka ja teema.
Minulla peukuttaminen jäi vähän lapsenkenkiin ellei suorastaan vauvantossuihin, mutta kuten sanottu idea oli aivan loistava, vaikka en siihen käytännön tasolla tarpeeksi keskittynytkään. My bad.
Aika paljon pitäisi liioitella, jos väittäisin, että kuuden novellikokoelman panokseni oli huikea suoritus. Ei ollut, mutta lukemieni novellien laatuu korvaa ainakin osittain niiden määrän.
Listaus:
Roxane Gay: Difficult Women
Aino Kallas: Novelleja
Ottessa Moshfegh: Homesick for Another World
Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia
Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus
Maija Sirkjärvi: Barbara ja muita hurrikaaneja
Roxane Gay on teoksillaan Bad Feminist ja Hunger vakiinnuttanut paikkansa kirjoittajana, jonka tekstit ovat minulle must-luettavaa. Difficult womenin novellit ovat synkkiä ja usein ahdistaviakin, joka johtuu siitä, että Gay kuvaa monien naisten elämää sellaisena kuin se todellisuudessa on. Ja todellisuus. Se ei ole kovin kaunis.
Peukku koko kokoelman tematiikalle eli naisiin kohdistuvan väkivallan käsittelylle
*.
Aino Kallaksen Novelleja luin viime kesän klassikkohaasteeseen ja ne osoittautuivat kiinnostavaksi matkaksi Viron historiaan.
Peukku jäi antamatta.
*
Ottessa Moshfeghiä ei toistaiseksi ole suomennettu, vaikka maailmalla kohistiin melkoisesti hänen romaanistaan Eileen (klik). Moshfeghin novellit ovat teräviä ja yllättäviä sekä hieman vinossa.
Peukku mielenkiintoiselle henkilöhahmolle eli The Locked Room -novellin Takashille.
*
Lucia Berlinin Siivojan käsikirja ja muita kertomuksia on ollut hyvin suosittu blogeissa ja siitä on kirjoitettu useita postauksia. Iloinen uutinen onkin, että Aula kustannukselta on tulossa lisää Berlinin novelleja. Ennakkotietojen mukaan Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia ilmestyy elokuussa.
Peukku niminovellin päähenkilölle
*
Alice Munron Viha, ystävyys, rakkaus on juuri sellaista laadukasta Alice Munroa, johon lukijat ovat hänen kohdallaan tottuneet.
Peukku kokoelman avaavan novellin näkökulmatekniikalle.
*
Maija Sirkjärven Barbara ja muita hurrikaaneja oli melkoinen tehosekoitin, jonka novelleissa tapahtui välillä ihan kamalia asioita, mutta ne kuuluivat ikään kuin Sirkjärven tyyliin.
Peukku kaikkien novellien henkilöhahmoille
Kiitos Juha haasteesta.
Oli ilo olla mukana, vaikka toteutus jäikin vähän puolitiehen. Puolustelen itseäni toteamalla, että lukuhaasteisiin kuuluu ehdottomasti myös se, että haasteeseen mukaan lähtiessa sitä on sata lasissa ihan pähkinöinä innosta, mutta into yleensä jossain vaiheessa haastetta tuppaa vähän lievenemään ja haaste jää enempi taka-alalle. Lukuhaasteet ovat leikkimielisiä haasteita, eikä niistä pidä stressata, vaan edetä suorittamisen sijasta lukunautinto edellä. Sitä löytyi tästä haasteesta ja lukemistani kokoelmista runsain mitoin.
Juhan kirjoittaman koostepostauksen pääset lukemaan tästä. Koostepostauksen kommentteihin haasteeseen osallistuneet linkittävät omat postauksensa, joten jos novellihammasta yhtään kolottaa kannattaa käydä tutkimassa. Ja vaikka ei kolottaisikaan, kannattaa käydä tutkimassa siitä huolimatta. Ties mitä siitä saattaa olla seurauksena, kuten vaikkapa aiemmin salassa pysytelleen novellihimon löytyminen.
Munron, Berlinin ja Sirkjärven kokoelmat minäkin olen lukenut, kaksi viimeistä tämän haasteen aikana. Mainioita kaikki. Novelleissa on todellakin sitä jotain, mutta minun novelli-intoni menee vähän aalloissa: välillä tekee mieli ahmia, välillä ei oikein nappaa. Mutta sitten voi taas odotella hetkeä, kun haluaa niitä lukea. Berlinin toista suomennoskokoelmaa minäkin odotan innolla.
VastaaPoistaMullakin on vähän sama, että välillä tulee novelli-innostus ja sitten taas menee pitempi aika, että novelleja ei tule luettua. Tietysti vähän riippuu siitäkin, mitä uusia novellikokoelmia julkaistaan. Berlin on kyllä ihan huippu ja suorastaan jännittää, että millainen tämä hänen toinen kokoelmansa on
PoistaOlen lukenut nuo Aino Kallaksen novellit kauan sitten, tekee mieli lukea uudestaan.
VastaaPoistaLucia Berlinin novellikirjan luin hiljattain, mutta en tullut siitä kirjoittaneeksi.
Novellit on hieno, vanha kirjallisuuden laji, tarina, kertomus. En ole ajatellut, että sitä vieroksuttaisiin, mutta tottahan se on, ettei novellit myy kuten pitempi proosa.
Olen miettinyt, että voisiko novellien epäsuosio johtua ainakin osin siitä, että moni haluaa uppoutua tarinaan, jolloin novelli muotona saattaa tuntua vähän rajulta, kun juuri kun on ns. sisällä novelli jo loppuukin. Tuo nyt on ihan oma ajatukseni, eikä perustu mihinkään varsinaiseen tietoon.
PoistaJoo, se se varmaan on. Haluaa pitemmän nautiskelun. Sellaiset novelliteokset ovat hyvä välimuoto, joiden novelleissa on yhteinen teema ja ne toimivat kuin romaanin lukuina. Olen kokenut esim. jotkut Rosa Liksomin novellikirjat sellaisina.
PoistaTotta. Myös episodiromaanin ja novellien ero on välillä aika häilyvä ja saattaa riippua myös lukijasta, esim. Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet
Poista