"Elämä on niin monivivahteista" - Jorma Korpela: Tohtori Finckelman - BAR Finland, 27

Jorma Korpelan Tohtori Finckelman (1952) on kirja, jonka olen halunnut jo pitkään lukea. Itse asiassa niin pitkään, että en enää edes muista, miten ja miksi haluni sen lukemiseen syntyi. Kirjan kannessa todetaan, että tämä romaani on "uudistuvan kirjallisuutemme perusteoksia", joka on juuri sen tapainen asia, joka hyvinkin saisi minut innostumaan. Lukuhaluni syntyessä en kuitenkaan ollut edes tämän SKS:n klassikkosarjassa julkaistun version kantta edes nähnyt. Mitä luultavimmin kyse on siitä, että joku arvostamani kirjallisuustyyppi on jossakin sivulauseessa Korpelan romaanin maininnut ja niin se on tallentunut sille muistihyllylleni, jolle kerään kiinnostavia kotimaisia teoksia.

Lähdin lukemaan Tohtori Finckelmania nimenomaan siitä näkökulmasta, että halusin tutkiskella, mikä siinä on uudistavaa suhteessa aiempaan kirjallisuuten. Asian tarkastelua mutkistaa se, että en tunne riittävän hyvin 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenien suomalaista kirjallisuutta, jotta voisin tehdä asiasta pidemmälle meneviä johtopäätöksiä. Tämän vuoksi etenen tässä kirjoituksessa mutun hyvässä huomassa.

Mistä Tohtori Finckelman kertoo? Korpelan romaanissa ei ole varsinaista juonta ja juonen puute onkin keskeinen piirre, joka erottaa tämän teoksen monista aiemmista suomalaisista romaaneista. Teos on kerrottu sen nimettömäksi jäävän päähenkilön minä-kerrontana ja kertoja taas on täysin kuriton. Asiaa tehdään selväksi heti teoksen alussa jo ennen varsinaisen tarinan alkua.

Tulen kertomaan kaiken kaunistelematta, tarkalleen niin kuin todellisuudessa tapahtunut on,  kerronpa jos itseni tunnen monet seikat todellisuutta tarkemminkin vain osoittaakseni, miten rehellinen olen.

Kertojan innokas vakuuttelu omasta rehellisyydestään tekee selväksi, että häneen ei ole luottamista. Epäluotettavaa kertojaa voidaankin pitää romaanin toisena uudistavana piirteenä. Teoksen alussa kertojapäähenkilö on 17-vuotias ja isänsä kuoltua hän on jäänyt orvoksi. Tohtori Finckelmanin alkuosa muistuttaa veijaritarinaa, mutta päähenkilön muuttaessa kaupunkiin opiskelemaan veijarimaisuus kaupungistuu sekin ja sitä myöten käy yhä selvemmäksi, miten oman elämänsä sivussa hän elää.

Päähenkilö on kumman identiteetitön. Hän myötäilee muiden puheenvuoroja kuin hänellä ei olisi omaa tahtoa ollenkaan. Hän on jatkuvasti ikään kuin itsensä vieressä. Yksi tapa lukea Tohtori Finckelmania olisikin tarkastella sitä juuri sivullisuusteeman kautta. Albert Camus'n Sivullinen julkaistiin suomeksi vuonna 1947, joten mahdollisesti Korpela oli tutustunut tähän teokseen. Ainakin heti teoksen ensimmäiseltä sivulta on löydettävissä tutun kuuloisia kaikuja.

Oliko se ehkä eilen? Mutta onhan siitä enemmän ... Ei, ei se eilen ollut. Eilen oli juuri äskettäin ...

Päähenkilö opiskelee "hermolääkäriksi" ja alkaa työskennellä mielisairaalassa. Hänessä on kuitenkin toinenkin puoli, jota hallitsee hänen itse keksimänsä hahmo nimeltä Tohtori Finckelman, jolta teos on lainannut nimensä. Romaanin loppua kohti kaaosta ja hulluutta edustava tohtori Finckelman saa päähenkilön elämässä yhä enemmän valtaa ja hulluudesta kasvaa siemen, joka on istutettava maahan, ja jonka on kuoltava, jotta päähenkilö voisi pelastua ja valita kuoleman sijasta elämän.

Korpelan romaanissa kaikki teoksen henkilöt joutuvat sairaalaan, jossa päähenkilö toimii lääkärinä. Rajat romaanin muiden henkilöiden ja päähenkilön välillä ovat liukuvia ja esipuheen teokseen kirjoittanut Sari Salin on valmis menemään jopa niin pitkälle, että hänen tulkinnassaan kaikki romaanin henkilöt edustavat päähenkilön minän eri puolia. En yhdellä lukemalla ole valmis tekemään ihan näin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta pohdin sen sijaan onko sairaala Korpelan romaanissa eräänlainen maailman ja todellisuuden metafora - koelaboratorio, jonne kertojapäähenkilö lääkärinä marssittaa romaanin muut henkilöt tehdäkseen heistä tarkkailunsa kohteita ja käyttääkseen rajatonta valtaa heidän ylitseen.

Tohtori Finckelmanin tulkintamahdollisuuksien moninaisuutta lisää se, että tässä romaanissa mikään ei ole pysyvämmin mitenkään. Se, mitä sanotaan, kiistetään hetken päästä tai käännetään vastakohdakseen. Tuntuu kuin kertojapäähenkilö naureskelisi - eikä aina edes niin kovin hyväntahtoisesti - yrityksilleni ottaa hänestä selvää. Tämä tekstin jatkuva liikkeessäolo ja sen itsekyseenalaistus erottaa Korpelan romaanin modernistisista romaaneista  ja liittää sen lähemmäksi postmodernia esitystapaa. Tämä on teoksen kolmas kirjallisuuttamme uudistava piirre.

Tohtori Finckelmanissa puhutaan paljon, mutta sanotaan vähän. Dialogit ovat tässä romaanissa usein hilpeää luettavaa ja kertoja myhäilee fiktiiviseen partaansa small talk -puheille, joihin hän itsekin osallistuu ja joita hän toisinaan suorastaan provosoi. Erityisen avaava on päähenkilökertojan ja maisteri Pomilan välinen keskustelu (sivut 234-246), johon tiivistyy romaanin paikoin absurdistinen henki. Väärinymmärrykset ja yleisemmällä tasolla koko Korpelan romaani tiivistyvät päähenkilökertojan toteamukseen: "Elämä on niin monivivahteista." Voisikin sanoa, että Korpelan romaani on juurikin "monivivahteisen elämän" oppisopimusoppilas. Korpela vaikuttaisi näin vihjaavan, että realistinen kerronta on pelkkä konventio, joka ei perustu todellisuudelle ja sen lainalaisuuksille.

Oikeastaan ainoa asia, joka tässä romaanissa omaa pysyvämpää näkemystä on naisten näkeminen joko enkeleinä tai huorina. Tosin tässäkin asiassa matka toisesta ääripäästä toiseen on hyvin lyhyt ja siirtymä tapahtuu usein jo kahden peräkkäisen lauseen välillä.

Jos joku on sitä mieltä, että klassikot ovat tylsiä ja puuduttavia suosittelen lukemaan Tohtori Finckelmanin. Korpelan kerronta on liukkaasti etenevää sorttia ja tämän teoksen seurassa ei todellakaan käy aika pitkäksi, sillä yllättäviä tilanteita riittää solkenaan ja kaiken lisäksi Korpelan romaani on myös hauska ilman että hauskaan sisältyvää traagista puolta olisi unohdettu.



Jorma Korpela: Tohtori Finckelman (1996/1952)
352 sivua
Kustantaja: SKS (Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita)


BAR-Finland -sarjan aiemmat postaukset (klik)