Siirry pääsisältöön

Emmi Nieminen ja Johanna Vehkoo: Vihan ja inhon internet


"Miks feministit on aina niin helvetin rumia"


Vuosi 1995 muistetaan siitä, että Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden. Vuosi 2015 taas muistetaan siitä, että silloin Suomeen tuli suuri määrä pakolaisia ja maahanmuuttajia, jonka seurauksena valemedia ja vihapuhe alkoivat kukoistaa ennennäkemättömällä tavalla. Raflaavasti voisi todeta, että kansa, jonka vuoden 1995 jääkiekkomaailmanmestaruus yhdisti hajosi 20 vuotta myöhemmin maahanmuuttajien äkillisesti lisääntyneen lukumäärän vuoksi ja jakaantui vihapuhujiin ja vihapuheen vastustajiin. Toki näiden kahden ryhmän väliin jää vielä kolmas porukka: hiljainen enemmistö, joka mahdollistaa vihapuheen jatkumisen.

Vihan ja inhon Internet on suuri ja painava kirja. Tarkkaan mitattuna 25 senttiä kertaa 35 senttiä, vaikka teoksen fyysistä kokoa en nyt ensisijaisesti tarkoittanutkaan. Teoksen koolla ja painavuudella kyllä on siinä mielessä väliä, että tätä kirjaa tuntuu erityisen hyvältä pitää käsissään, koska teoksen massa vahvistaa sen viestiä. Nyt ei kirjoiteta hailakalla kynällä reunahuomautuksia internetin vihapuheesta, vaan läväytetään lukijan silmien eteen koko ilmiö vastenmielisyydessään. Mistään liioittelusta tai raflaavuudesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan vihapuhetta käsitellään juuri sellaisena ilmiönä kun mitä se on.

Kirjan tekijät Emmi Nieminen ja Johanna Vehkoo ovat tehneet vakuuttavan kirjan, jonka uskoisin saavan vihapuhesokeimmankin lukijan silmät aukenemaan. Tässä välissä on myös pakko tehdä fanityttötunnustus. Ihailen ja kunnioitan Johanna Vehkoota ja hänen tinkimätöntä tapaansa tehdä journalismia. Kun tekijä on Vehkoo ei tarvitse miettiä, onko se, mitä hän kirjoittaa totta vai jotakin tarkoitusta varten muunneltua totuuttaa. Siksi Vehkoon kirjoittamien tekstien lukeminen tuntuu erityisen hyvältä.

"Toivottavasti sut raiskataan kuoliaaksi."


Vihan ja inhon internet on sarjakuvajournalismia, joka pohjautuu vihapuheen kohteeksi joutuneiden haastatteluihin ja heiltä kerättyyn materiaaliin. Teoksen pääosassa ovat rohkeat naiset, jotka ovat joutuneet vihapuheen ja - usein seksuaalisesti latautuneen - uhkailun kohteiksi. Moni varmasti muistaakin Emmi Nuorgamin, jonka kohdalla vihapuhe ryöstäytyi valloilleen hänen blogattuaan Anttilan lelumainoksesta. Nuorgam kritisoi Anttilan mainoksessa esiintyvää jyrkkää jaottelua tyttöjen ja poikien leluihin, josta seurasi vihavyöry alatyylisine toivotuksineen. Usein vihapuheen ja sen käynnistäneen toiminnan välinen suhde on niin vääristynyt, että se vaikuttaa yhtä absurdilta kuin Samuel Beckettin tai Eugène Ionescon näytelmät.

Emmi Niemisen kuvat havainnollistavat teoksen teemaa oivallisesti. Mukana on myös aidoista vihapuheviesteistä poimittuja ilmaisuja, jotka näyttävät konkreettisesti, miten vastenmielisestä ilmiöstä on kyse. Sarjakuvamuoto tekee teoksen lähestymisen helpoksi ja toivon mukaan se saa tarttumaan tähän kirjaan nekin, jotka muutoin vierastavat tietokirjallisuutta.

Teoksessa käsitellään vihapuheen eri muotoja, joita ovat mm.

- musta pr (kohteen maineen vahingoittaminen disinformaatiolla),
- doxaus (kohteen henkilötietojen etsiminen ja luvaton julkaisu),
- uhkailu ja painostaminen joko yksityisesti tai julkisesti,
- muodollinen häirintä (esim. kohteen mustamaalaaminen viranomaiskanteluilla tai tämän työnantajaan yhteyttä ottamalla) sekä
- yhteistyökumppanien häirintä ja painostaminen (esim. kohteen ammattitaidon kyseenalaistaminen, uhkailut kanteluilla ja oikeustoimilla).

Lisäksi Vihan ja inhon internet tarjoaa työkaluja, joihin tarttua, kun joutuu vihapuheen kohteeksi. Teoksessa on kuvattu myös keskusteluja vihapuheen kohteeksi joutuneen ja vihapuhujan välillä.

"Tommosilta pitäs repiä kohtu vittuun ettei pääsisi lisääntymään."


Vaikka vihapuhe ei koskisi juuri sinua henkilökohtaisesti vaikuttaa se joka tapauksessa elämääsi siten, että vihapuhe vaientaa (pääasiassa) naisten, naisoletettujen ja vähemmistöjen halua osallistua julkiseen keskusteluun. Se ottaa haltuunsa julkista tilaa pyrkimällä työntämään sieltä pois kaikki ne, joiden mielipiteitä vihapuhetta käyttävät eivät hyväksy.

Moni on Vihan ja inhon internetin  mukaan jo vaiennut vihapuheen pelossa. Tämän vuoksi meistä jokaisen pitäisin tukea vihapuheen kohteeksi joutuvia, sillä hiljaisuudella tuemme vihapuheen harjoittajia. Tässä on sellainen kohta, jossa tunnen miten pulssi nousee. Miten on niin vaikea tajua, että hiljaisuus on hyväksymistä? Luin vähän aikaa sitten tutkimustuloksesta, jonka mukaan suomalaiset ovat varsin epäempaattista kansaa. Siitäkö se  hiljaisuus juontaa juurensa? Asia ei kosketa, jos se ei kosketa henkilökohtaisesti. Näin kaikenlainen kiusaaminen saa jatkua ja rehottaa, vaikka yhdessä voisimme tehdä siitä lopun.

Vihapuheilmiön ongelmallisuuttaa lisää se, että poliisi harvoin käynnistää edes esitutkintaa, kun sille vihapuheesta raportoidaan.  Koska vihapuhe kohdistuu pääsääntöisesti naisiin ja naisoletettuihin päätyi vihapuhetta tutkinut työryhmä viime vuonna suosittamaan, että "sukupuoli lisättäisiin viharikosten koventamisperusteeksi lakiin."

Kyse on myös ennen kaikkea tasa-arvosta, sillä naiset joutuvat vihapuheen kohteeksi huomattavasti miehiä useammin. Naisen kohdalla vihapuheen "perusteeksi" riittää hänen sukupuolensa. Miehiä sen sijaan ei juuri koskaan häiritä ensisijaisesti sen vuoksi, että he ovat miehiä.

Vihan ja inhon internet on kiistämättä viime vuoden tärkeimpiä kirjoja. Astrid Lindgrenin kirjassa Veljeni Leijonamieli Joonatan keskustelee pikkuveljensä kanssa siitä, miten on asioita, jotka on tehtävä, vaikka ei oikein uskaltaisikaan, koska muutoin "ihminen ei ole ihminen vaan vain rikkahippunen." Haluatko sinä olla rikkahippunen?  Oletko valmis hyväksymään sen, että vain tiettyjen äänenpainojen käyttäjät saavat sanansa julki ja muut ovat pelosta tai jostain muusta syystä hiljaa? Jos et ole, join the club!



Emmi Nieminen ja Johanna Vehkoo: Vihan ja inhon internet (2017)
147 sivua
Kustantaja: Kosmos


Muissa blogeissa:
Mitä luimme kerran (klik)
Sivutiellä (klik)
Kirjojen keskellä (klik)




Kommentit

  1. Ihan hirveän hyvin sanottu tämä "Nyt ei kirjoiteta hailakalla kynällä reunahuomautuksia internetin vihapuheesta, vaan läväytetään lukijan silmien eteen koko ilmiö vastenmielisyydessään."!

    Kuvittelin etukäteen olevani tietoinen vihapuheesta, mutta ilmiön rajuus ja yleisyys ei todellakaan ollut mulla tiedossa. Tämän tosiaan toivoisi päätyvän ihan kaikkien luettavaksi, vaikka en jaksa uskoa että kaikki silti ymmärtäisivät ilmiön järkyttävyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että aika moni ei tiedä, miten laajalti vihapuhetta esiintyy. Muutamat tässä kirjassa mainitut esimerkit oli mulle tuttuja, mutta oli myös juttuja, joista en tiennyt. Sarjakuvamuoto toimii tämän kohdalla todella hyvin.

      Poista
  2. Hyvä teksti. Minulle tuli uutena asiana vihapuheen muodot: musta pr, doxaus, muodollinen häirintä ja yhteistyökumppaneiden häirintä. Mitä tarkoittaa musta pr?

    Jouduin miettimään, olenko itse koskaan syyllistynyt vihapuheeseen. Mielestäni en. Pyrin erottamaan toisistaan vihan tunteena ja vihapuheen toimintana. Hämäävä tuo sana vihapuhe. Onko sen taustalla viha vai pikemminkin halveksunta ja arvostuksen puute tiettyä ihmisryhmää vastaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, onko tuo musta pr miten yleisesti käytetty ilmaisu, mutta se on tavallisen pr:n vastakohta.

      En usko, että olet syyllistynyt vihapuheeseen, koska se on nimenomaan julkisesti esitettyä ja mun on hirveen vaikea kuvitella, että sinä riekkuisit netissä muista haukkumassa.

      Mikä on taustalla? Niinpä. Somen kautta on helppo kanavoida kaikenlaista ja monet eivät varmasti ihan oikeasti edes tajua, mitä tekevät.

      Poista
  3. Tärkeä kirja. Olen seurannut aktiivisesti kaikkialla somessa vuosi vuodelta lisääntynyttä ja aina vain julmempana ja sairaampana esiintyvää vihapuhetta. Mielestäni juuri tuo, että vihapuhe on ennen kaikkea kohdistunut valkoisiin naisiin, ns. rodullistettuhin naisiin ja miehiin ym. (koska valkoinenhan ei ole rotu, se on aivan kuin ansaittu syntymälahja ja itsestään selvä osoitus paremmuudesta SILLOIN kun tuon paremmuuden edustaja on se, jolla on ne kuuluisat kikkelit) ja siis pakolaisiin sekä ei-heteroihin ja vammaisiin, se on ollut itsestään selvästi sallittua, koska me elämme julman eriarvoisessa maailmassa. Päättäjämme, niin Suomessa kuin muualla maailmassa ovat lisäksi vielä ruokkineet, suorastaan provosoineet vihapuhetta omilla rasistissovinistisilla lausumillaan. Mutta auta armias, jos kohteena olisi ollut voittopuolisesti valkoinen MIES, tähän kaikkeen olisi puututtu heti. Perustuslaillinen sananvapaus ja panettelu, herjaus, häväistys, kunnianloukkaus ym. ovat hämärtyneet täysin päättäjiltä.

    Nyt ainakin Google ja Facebook ovat alkaneet taistella vihapuhetta vastaan. Kauan se kestikin.

    Tästä kaikesta voisi puhua vaikka kuinka ja kauan, mutta nyt lähden äänestämään ☺.

    .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sananvapaus ei ole sitä, että saa sanoa ihan mitä tahansa. Tätä tuntuu olevan vaikea ymmärtää ja sitten vedotaan sananvapauteen. Oikeuslaitos on hidas ja jähmeä toimimaan tällaisissa asioissa (jos toki muutenkin). Siksi koko yhteiskunnallista ilmapiiriä pitäisi jokaisen pyrkiä osaltaan muuttamaan niin, että vihapuhe ei "pysyisi hengissä."

      Ja juuri tuo, että vihapuhe ei ole ensijaisesti (jos toissijaisestikaan) valkoisen heteromiehen ongelma ja he taas ovat sitä porukkaa, joista monella olisi valtaa asiaan vaikuttaa, mutta kun asia ei suoraan koske heitä on helppoa olla koko asiaa huomaamatta.

      Tämä tosiaan on aika lailla loputon aihe.

      Poista
    2. Korjaan sanojani sen verran, että kyllähän vihapuheen kohteeksi ovat miehetkin joutuneet! Mutta enemmistönä naiset ja tietenkin myös maahanmuuttajat sukupuoleen katsomatta. Järkyttävintä on ollut lukea vammaisiin ihmisiin kohdistuvia vihapuheita. Niiden alhaisuus on jo ihan oksettavaa. Olen kyllä aivan varma, että tähän pystyttäisiin puuttumaan tiukemmin, jos vain tahtoa olisi.

      Poista
  4. Minulla on tämä lukupinossa, ajattelin tarttua siihen nyt luettavana olevan JP Koskisen Kannibaalien keittokirjan jälkeen. Todellakin tärkeä kirja. Toivottavasti onnistuu avaamaan monien ihmisten silmät, vaikka nämä haluaisivat vain sulkea ne kaikelta ikävältä ja lakaista vihapuheen piiloon tai kieltää sen olemassaolon kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla, että olet lukemassa tämän. Mun piti vähän vaan aloittaa tätä, mutta sitten humpsahtikin koko kirja kerralla. Kiva sitten kuulla, millainen sinun kokemuksesi tästä oli.

      Poista
  5. Tässä jokin aika sitten oli keskustelua siitä, miten blogitkin ovat muuttumassa hajuttomiksi ja mauttomiksi massatuotteiksi ilman sävyjä, kun bloggaajat ovat ruvenneet pelkäämään anoja ja uhkailijoita. Kuulostaa aika kamalalta...
    Se on kumma, miten netissä kaikki estot tuntuvat katoavan ja usein myös asia muuttuu matkan varrella ihan joksikin muuksi.

    Pahinta minusta onkin, miten vääristelemällä ja uhkailemalla yritetään myös manipuloida yleisiä mielipiteitä. Se on vaarallista monessa mielessä eikä edes vain uhriksi joutuneen näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo viittaamasi keskustelu blogien muuttumisesta on multa mennyt kokonaan ohi. Harmillista, että noin on alkanut käydä. Olen viime aikoina tosi vähän ehtinyt lukea blogeja, joten en ole vielä itse huomannut tätä ilmiötä.

      Ns. yleiseen mielipiteeseen pyritään tosiaan vaikuttamaan monella tapaa ja kun valhe pääsee lentoon on sen siipien katkaiseminen työlästä hommaa. Pysytään valveilla!

      Poista
    2. Tärkeä kirja, jonka haluaisin itse lukea ja luettaa aika monella! Tuota Minnan esiin nostamaa ilmiötä ihan varmasti on, koska hyvin pienestäkin (ainakin omasta mielestä) poikkipuolisesta (siis joidenkin mielestä!) saattaa saada esimerkiksi sähköpostiinsa kiukkuista uhkailua. Kyllä se pistää miettimään, mitä viitsii kirjoittaa esim. blogiinsa. Valitettavasti.

      Poista
    3. Joskus mietin, että jätän suomalaisista kirjoista kirjoittamisen kokonaan, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että en rupea itseäni rajoittamaan. Koska mistä tahansa voi joku loukkaantua, niin ei tuolla loppujen lopuksi taitaisi mitään edes voittaa.

      Poista
  6. Hmm, tämä kirja kyllä herättää mussa ristiriitaisia fiiliksiä, eikä tämä postaus toisaalta niitä helpottanut. Ei kuitenkaan pidä ymmärtää väärin - kannatan kovasti epäkohtien esiin nostamista ja asioiden oikaisemista. Vihapuhe netissä (ja missä tahansa muualla) on todellakin yksi tällainen asia.

    Ehkäpä siis jossakin vaiheessa rohkaistun lukemaan tämän kirjan. Ehkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Pauline sun kanssas. Mainitset ristiriitaiset tunteet, mutta jätät kertomatta mitä ne on. Arvaa vaan, mietinkö nyt kuumeisesti mistä on kyse. Erityisesti kun kaikki tästä kirjasta lukemani jutut on olleet positiivisia niin olisi erityisen kiinnostavaa kuulla, mikä sua tässä mietityttää.

      Poista
    2. Pahoittelut :D Selvennän siis hieman: mä kun karsastan kaikkea kärjistämistä, provokaatiota ja meluamista, oli kyse mistä tahansa asiasta. Eli kun tavallaan haluaisin edesauttaa, että kaikki tuollainen ylimääräinen draama katoais, niin silti vierastan siitä lukemista, esimerkiksi nuo lainaukset on jo niin rajuja että oon ihan "kääk"!
      Mulle menee ilmeisesti mikä tahansa, mikäli se on kuvitteellista, mutta todellisuuden käsittely on joskus hyyyyvin haasteellista.

      Poista
    3. KIITOS kun selvensit asiaa, että mun ei tarvii täällä kuumeisesti pohtia.
      Lainaukset on tosiaan suoraan ihmisille lähetetyistä viesteistä, joten en osaa nähdä niitä kärjistämisenä, vaan ihan vaan toden kertomisena. Valitettavasti totuus on niin kamala ja samaa mieltä, että fiktion kanssa on usein helpompi tulla toimeen kuin todellisuuden.

      Poista
    4. Vähän aattelinkin, että suoraan on todellisista viesteistä. Se on surullista. Ja siis just vihapuheeseen viittasin provokaatiolla ja meluamisella, en niinkään tuohon kirjaan. Kai sitä vaan yrittää vältellä tosiaan sitä rumaa todellisuutta sillä kun ei halua tietää, mitä kaikkea tää internetsin laaja maailma pitää sisällään.

      Ja samaa mieltä siitä, että varmasti tärkeä kirja kyseessä!

      Poista
    5. Jep. Joskus tekee mieli vaan paeta johonkin tuntemattomaan paikkaan.

      Poista
  7. Vähän harmittaa, etten vieläkään ole saanut tätä luettua. Ehdottomasti tärkeä keskustelun avaus. Henkilökohtaisesti jo vituttaa liikaa mennä tiettyjen sosiaalisten medioiden pimeisiin nurkkiin, kun ihmisten välinpitämättömyys ja ilkeys vain suututtaa liikaa. Itse olen yllättävän vähän saanut kuraa niskaan netissä, mutta ehkäpä saan siitä kiittää tätä sukupuoltani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjastossa tämä mateli jonossa niin hitaasti, että meni hermo ja kävin ostamassa omaksi.
      Oikeesti jaksan kummastella, miksi pitää olla niin paljon ilkeetä kirjoittelua. Kaikilla olis tuhannesti mukavampaa kun oltais kilttejä toisillemme.

      Poista
  8. Sen verran paljon on tullut ilmiötä seurattua, etten usko tämän tuovan tiedollisesti mitään uutta. Sarjakuvamuoto kyllä kiinnostaa, ja on hyvä olla joku opas, jonka voi antaa "kättä pidempänä" ihmiselle, joka joutuu vihapuheen kohteeksi yhtäkkiä. On hämmentävää huomata, millaisista asioista voi joutua silmätikuksi - ja tuo sukupuolineutraali kasvatus on klassikkoesimerkki. Vuonna 2015 vihapuhetta esiintyi jopa fb:n neulontasivustolla, koska jotkut raivostuivat siitä, että turvapaikanhakijoille kerättiin villasukkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan lukeneeni, että "keskustelu" kävi kuumana myös FB:n sieniryhmässä. Tuntuu, että ihan mistä tahansa aiheesta alkaa nykyisin eskaloitua. Ihmeellinen maailma.

      Poista
  9. Tärkeä teema ja kuulostaa myös monien arvioiden perusteella hyvin toteutetulta kirjalta. Nyt kun olen Helmet-haasteen myötä päässyt sarjakuvaromaanien imuun, ehkä voisin samassa imussa lukea myös faktasarjakuvaa. Minä satuin viime vuonna kuulemaan toimittaja Tuomas Murajan hyvin henkilökohtaisen esityksen, jossa hän esitteli itseensä kohdistunutta vihapuhetta. Se oli tosi rajua ja avasi silmiä sille, millaista vihapuhe voi pahimmillaan olla. Lievemmässä muodossa vihapuheeseen tuntuu nykyään törmäävän melkein missä vaan. Facebookin Kirjallisuuden ystävät -ryhmässäkin on välillä ihan käsittämätöntä vihamielisyyttä. Se tuntuu pahalta lukea, vaikka ei itseen kohdistuisikaan. Se on kyllä jännä miten netti joillakin madaltaa kynnystä päästää suustaan mitä vaan, vaikka omalla nimellä kommentoisikin. Todella surullinen ilmiö. Ihanaa, että sait Veljeni Leijonamielen yhdistettyä tähän teemaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Veljeni Leijonamielen kohta on yks mun ikilempparilauseita ja onpa sen avulla muutama itsensä ylityskin tullut tehtyä.
      Tosiaan jokapuolelle leimahtelee vihaiset kommentit. Jos ennen tilaisuus teki varkaan, niin nykyisin se tekee vihapuhujan. Toivon, että tämä on joku vaihe, joka menee pian ohi.

      Poista
  10. Minusta tuntuu siltä, että vihapuhetta ei saa kitkettyä pois, vaikka kuinka yrittäisi. Ihmiset ovat aina harrastaneet toistensa haukkumista milloin mistäkin syystä. En usko, että he, joiden kannattaisi lukea tämä kirja ja oppia siitä jotain, koskaan lukevat sitä. Minusta tuntuu välillä, että kaikki mitä yrittää niin on vain tuulimyllyjä vastaan taistelemista eli aika turhaa - mutta en lakkaa taistelemasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinhan se tuppaa olemaan, että juuri ne, joiden joku kirja todella kannattaisi lukea eivät sitä tee. Kuplat ovat vaarallisia, koska ne kapeuttavat ajattelua ja tähän heti perään on sanottava, että kyllä sitä itsekin jonkinlaisessa kuplassa elän. Hankalaa

      Poista
  11. Kiitos erinomaisesta tekstistä!
    Vihapuhe todellakin vaikuttaa meihin kaikkiin jollain tasolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan vaikka ei olisikaan vihapuheen ensisijainen kohde niin sen vaikutukset tuntuvat joka tapauksessa.

      Poista
  12. Tämä on tullut vastaan vähän joka puolella viime aikoina - ja hyvä niin! Minä olen kirjaston loputtoman pituisessa varausjonossa kärkkymässä kirjaa ja toivon, että se saapuu sieltä luettavakseni mahdollisimman pian (ei sillä että minulla olisi pulaa lukemisista tai kirjastolainoista...). Mielettömän tärkeä teos, joka toivottavasti herättää paljon keskustelua ja konkreettisia toimia vihapuheen lopettamiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän tosiaan soisikin tulevan vastaan ja paljon. Itse kyllästyin jonottamaan kirjastosta ja ostin omaksi, enkä ole katunut. :D Tässä sarjakuvamuoto yhdistyy tosi hienosti tekstin kanssa ja se yhteisvaikutus, joka siitä syntyy ei mitenkään olisi saavutettavissa pelkästään tekstin kautta. Toivon kirjastojonolle nopeaa etenemistä!

      Poista
  13. Some ja internet ylipäänsä tarjoaa pelottavan tehokkaan kanavan vihapuheelle. Tämä on tärkeä kirja, ja pitää itsekin muistaa ottaa tämä lukulistalle kevään aikana. Sisällön lisäksi valittu formaatti kiinnostaa minua. Sarjakuva taipuu monentyyliseen asiasisältöön, ja on kiintoisaa nähdä, miten kuvallinen ilmaisu on valjastettu tämmöiseen vakavaan fakta-aiheeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus sitä väkisinkin tulee mieleen, että mitä se porukka, joka näitä vihatekstejä lähettelee, teki ennen somea. Tässä formaatti on kiinnostava ja sinä kun muistaakseni muutenkin olet jossain määrin sarjakuvan ystävä, niin luulenpa, että tulet tähän teokseen ihastumaan. Miksiköhän ei muuten enemmän tehdä faktasarjakuvaa?

      Poista
  14. Tämä pitää kyllä ihan ehdottomasti lukea! Esittelit kirjan erittäin innostavasti ja kiinnostavasti. Tämä on tärkeä aihe, josta varmaan monella on mielipide, mutta todellista, punnittua ja harkittua tietoa näkyy puheenvuoroissa vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi tämän kirjan loistavia puolia on juuri se, että ei tarvitse miettiä, ovatko asiat niin kuin tässä kerrotaan vai ei. On taatusti tutkittua ja paikkansa pitävää tietoa, eikä mitään kauhistelua, vaan asiat sellaisina kuin ne ovat.

      Poista
  15. Ostin tämän siipalle joululahjaksi vähän sillä ajatuksella että a) haluan tämän omaan hyllyyn ja b) haluan itsekin lukea rauhassa ja ajan kanssa. Kirjoitat todella kiinnostavasti tästä, lisää lukuhaluja vaikka tavallaan vähän jännittääkin kirjaan tarttuminen kun ilmiöön saa törmätä käytännössä päivittäin joka tapauksessa vaikkei omalle kohdalle ole kovin usein lasahtanutkaan. Toivottavasti kirja lisää tietoisuutta paljon ja antaa juurikin työkaluja ja uskallusta ettemme olisi niitä rikkahippusia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä strategia, että ostaa lahjaksi kirjan, jonka itsekin haluaa lukea. On muuten sen verran isokokoinen kirja, että en saanut tätä mahtumaan kirjahyllyyn kuin poikittain muiden kirjojen päälle.

      Toivottavasti tämä vihapuheen aikakausi pian päättyisi. On kamalaa, jos ihmiset eivät enää uskalla kirjoitta ja puhua siinä pelossa, että seurauksena on vihapostia.

      Poista
  16. Lukupinossa on, aihe on tärkeä ja valitettavasti ajankohtainen ja ikävällä tavalla pysyväksi muuttunut. Itse olen usein miettinyt, miten "kukaan" uskaltaa osallistua julkisesti tulenarkojen aiheiden käsittelyyn, kun on aina vaarana saada osakseen vihapuhetta ja mustamaalaamista. Onneksi uskaltaa, koska vihalle ei saa antaa valtaa, muuten se voittaa. Vehkoota minäkin fanitan, erittäin taitava journalisti ja asiantuntija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen miettinyt tuota samaa ja siihen päälle todennut juuri samalla tavalla, että onneksi rohkeita ihmisiä löytyy. Emme saa antaa periksi. On myös vaikea käsittää, miksi näitä vihapuhejuttuja ei tutkita (tuntuu, että poliisi ei ota niitä vakavissaan) ja miksi meillä ei ole paremmin asiaan soveltuvaa lainsäädäntöä. Kirjassa käy ilmi, että moni ei oikein taida edes tajuta mitä tekee ja mitä seurauksia sillä on, kun he vihaposteja lähettelevät.

      Poista
  17. Tämä ei mene vain luku- vaan myös ostoslistalle! Kuulostaa paitsi ajankohtaiselta myös yleispätevältä. Ehkä saan tästä myös uutta kulmaa selittää kohta yläastelaiselle, miten ratkaisevassa roolissa ns. sivustaseuraajat ovat arkipäivän kiusaamisessa ja ilkeilyssä.

    Samalla on tunne, ettei varmaan ole helppoa luettavaa. Tärkeä harvoin on.

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tosiaan ostin tämän, koska tämä nyt vaan on kirja, jonka haluan omistaa. Varmasti soveltuu myös nuoremmille luettavaksi, jos toki itse ilmiö on rankka. Samaa pohjaa on kaikessa kiusaamisessa ja aina suurimpana tekojen jatkumisen mahdollistajina ovat ne, jotka vaiti sivusta seuraavat.

      Totta. Tärkeä luettava on harvoin helppoa.

      Poista
  18. Esitit ihan mielenkiintoisen pointin kirjan koosta - liekö se ollut todellisena syynä koon valintan, mutta siitä huolimatta osuva tulkinta. Henkilökohtaisesti koko vain on ollut lukemisen este, sillä olen tarttunut kevyempiin kirjoihin iltaisin, kun haluaisin lukea jotain väsyneenä ennen nukahtamista. Pitää tarttua siihen joskus virkeämpänä, sillä asiakin vaikuttaa sellaiselta, joka vaatii keskittymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo kokopohdinta on ihan arvailua, mutta kyllä tuntuu ihan erityisen hyvltä, että tämä kirja on kokonsa puolesta niin suuri joskin toki siihen liittyy myös omat hankaluutensa, koska kirja on aika painava. Teksti ja kuvat ovat kuitenkin sellaisia, että eipä sitä kirjan kokoa ja painoa tule ajatelleksi, kun tätä lukee. Tämä vie niin mukanaan, että hupsahtaa loppuun asti kerralla.

      Poista
  19. Nyt meinaa henki loppua - sain juuri tämän luettua ja pihisen kiukusta. Johan oli silmiä avaava teos. Kaikkien pitäisi ehdottomasti lukea tämä.

    Pohjalla minulla on vaikuttamassa Ville Kivimäen luento Väkivallan sanoista, jossa hän varoitti siitä, että sanat muuttuvat teoiksi. Kylmäävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvaamasi tunnelmat olivat pitkälti omatkin tunnelmani tämän luettuani. Tämä todella pitäisi kaikkien lukea ja mieluusti ostaa myös omaksi, jos vaan mahdollista, vaikka toki se on pieni tuki tekijöille, mutta parempi kuin ei mitään.

      Meidän on tuettava toisiamme, jotta kukaan ei jäisi yksin vihapuheen kohteeksi.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän